Ilkka Kvist:
 KOIRAN SUKUPUOLIELIMET JA -ELÄMÄ

Sukupuolielimiin liittyy merkillisiä uskomuksia ja outoja pelkoja. Näin on myös koiran elinten kohdalla. Seuraavassa on tarkoitus lyhyesti kertoa yleisimmistä koirien sukuelimiin liittyvistä vaivoista, ja niistä toimenpiteistä joita silloin tarvitaan.

Narttu

Ihmis- ja koiranaaraan hormonikierto poikkeaa aika merkittävällä tavalla toisistaan. Ihmisellä kierto on säännöllinen, jossa jokaisessa vaiheessa aktiivisesti tapahtuu jotain. Nartulla varsinaista kiimaa seuraa epäaktiivinen nk. anestrus vaihe. Tämä lepotila on koiraeläimellä aivan normaali tila. Juoksut seuraavat toisiaan melko lailla 6 kk välein, tässä on kuitenkin yksilöllisiä eroja. Juoksun ensimmäisinä merkkeinä ilmenee tihentynyttä virtsauksen tarvetta, ulkosynnyttimistä alkaa tippua aluksi vaalean punaista suhteellisen kirkasta vuotoa, juoksun myötä vuoto muuttuu tummemmaksi, ulkoiset sukuelimet turpoavat. Narttu alkaa kiinnostaa uroksia normaalia enemmän. Juoksu kestää 2-3 vk, vielä juoksun kestäessä, vuodon alkaessa vähetä ulkosynnyttimien turvotus alkaa vähetä, tällöin on paras astutusaika. Eli omistaja on syytä varoa päästämästä uroskoiria narttunsa luo, vaikka ulkoiset merkit olisivat jo hävinneet. Parhaimpaan aikaan narttu voi haista niin paljon, että se tuntuu ihmisenkin nenään. Muutamassa päivässä narttu palaa normaaliin tilaan.

Nartulle voi tulla juoksun jälkeen nk. valeraskaus, jolloin sen nisät turpoavat, se saattaa hoivata ihmisiä tai esineitä pentuinaan. Tavallisesti se menee itsekseen ohi, mutta saattaa vaatia eläinlääkärin hoitoa, jos oireet käyvät liian rankoiksi omistajille tai nartulle itselleen. Jos valeraskauteen liittyy lisääntynyttä juomista on kyseessä astetta vakavampi tila, kohdun limakalvotulehdus, kohdun limakalvokatarri. Vielä tämänkin tilanteen narttu saa kuriin elimistön omin keinoin. Tavallisesti kuitenkin, jokaisen juoksun jälkeen tilanne käy vaikeammaksi. Lopulta seurauksena on märkäkohtu, jolloin nartun kohtuun voi muodostua jopa useita litroja silkkaa märkäeritettä. Suotuisessa tapauksessa erite vuotaa ulos, jolloin diagnoosiin pääseminen on helppoa, eikä tilanne pahene aivan yhtä nopeasti kuin suljetun märkäkohdun kyseessä ollessa. Limakalvokatarri on hoidettavissa vielä lääkkeillä, märkäkohtu vaatii aina radikaalinpaa hoitoa. Itse suosin kirurgista hoitoa, ja sitä mahdollisimman nopeasti. Aikataulun määrää koiran yleistila, kohdun koko ja veriarvot. Vaikka tilanne on syntynyt hitaasti, se ryöpsähtää hallinnasta arvaamattoman nopeasti. Usein märkäkohtutapaukset joudutaan operoimaan jo samana päivänä, kun ne tulevat hoitoon. Muista aina, että jos puhutaan märkäkohdusta, pelkkä antibioottihoito ei riitä. Mätää on niin uskomattoman paljon, että sitä bakteerimäärää ei saada kuriin millään järjellisellä antibiootti määrällä. Toisaalta tilanteen takana on aina hormonihäiriö, joka pitää hoitaa pois, muutoin olemme samassa tilanteessa seuraavan juoksun jälkeen.

Jos epäilet koirallasi märkäkohtua, ota yhteyttä eläinlääkäriisi mahdollisimman pian. Käsittele narttua varovasti. Tilanne voi olla paljon pahempi, kuin päälle näyttää. Vaikka olen pelotellut taudin vaarallisuudella, kerron lopuksi hyvät uutiset, oikein hoidettuna paranemistulokset ovat erittäin hyvät.

Muut kohdun ja emättimen tulehdukset

Märkäkohtua tavataan yleensä yli kahden vuoden ikäisillä nartuilla, huippu lienee siinä 5 -6 vuoden iässä. Jos nuorella nartulla tavataan edellisessä kappaleessa kuvattuja oireita, löytyy taustalta varsin usein jonkinlainen hormonikäsittely. Tavallisimmin nartulle on annettu nk. kutsuttu katumus- tai raskaudenestopiikitys. Tavallisimmin tähän käytetään estrogeenihormonia, jonka tarkoituksena on estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen kohtuun. Tällainen piikitys on annettava 2-4 vrk kuluessa astumisesta, mutta ehdottomasti ennen nk. metestrusvaiheen alkua. Suuria kerta-annoksia estrogeenia on aina syytä välttää, kyseinen hormoni aiheuttaa kohdun ja emättimen seinämän paksuuntumista. Estrogeenin käyttö siis edellyttääkin aina suurta harkintaa, kiiman vaihe on määritettävä, jotta vieläkin ei-toivotuimmilta seuraamuksilta vältyttäisiin. Koiran mahdollinen tiineys voidaan todeta joissain tapauksissa ultra-äänitutkimuksella jo 3 vk, tavallisimmin 4 vk iässä.

Mielestäni nuorella nartulla ei ole syytä käyttää mukavuussyistä minkäänlaisia hormonikäsittelyjä. Asia on toinen, jos esimerkiksi kroonisen virtsatietulehduksen vuoksi tarvitaan hoito.

Eräs vanha myytti on tässä lopuksi syytä kumota.

Jos narttu saa sekarotuiset pennut, siitä ei jää mitään "epäpuhtautta", seuraavat pennut ovat taatusti samaa rotua kuin isänsä ja emänsä.

Pojat on poikia.

Jos sinulla on urospentu, olet varmasti todennut, että sillä on inhimillisesti katsoen varsin tutun näköisen varusteet, ehkä hiukan ihmisveljien vastaavia karvaisemmat, mutta kuitenkin.

Kivekset

Kivesten tulee olla kivespusseissa takajalkojen välissä. On tavallista, että toinen kives on hiukan toista suurempi. Samoin selvästi erottuu kivesten pinnassa selvä kyhmy, se on lisäkives ja se kuuluu sinne. Jos uroksellasi ei tunnu kuin yksi kives, tai ei sitäkään, sillä nk. piilokives, eli kryptorkidi. Näkymätön kives voi olla vatsa-ontelon puolella tai lähempänä luonnollista paikkaansa, nivuskanavassa. Kivesten tulee laskeutua paikoilleen itse. Jos kives ei ole laskeutunut kahden vuoden ikään mennessä, se on syytä poistaa. Kun kives on liian lämpimässä, sen hormonitoiminta on poikkeavaa, mikä voi voi johtaa käytöshäiriöihin, ja mahdollisesti myöhemmin kasvainmuodostukseen. Kun piilokives poistetaan, voidaan terve kives joko poistaa, tai jättää paikoilleen. Oikea ratkaisu on jokaisessa tapauksessa yksilöllinen, jos koiralla on luonneongelmia, se on liian aggressiivinen muille uroksille, on täysi kastraatio varmasti paras ratkaisu. Mainittakoon, että kaikenlainen kivesten manipulointi, jossa niitä pyritään vetämään paikoilleen on tuomittavaa. Koiralla joko on täysin normaalit kivekset, tai se on kivesvikainen, välimuotoa ei ole.

Esinahantulehdus

Uroskoira ei pysty tekemään alapesua, sillä on aika pitkä ja tiukka esinahka, jonka alle kertyy kaikenlaista nöyhtää, joka toimii erilaisten pöpöjen elatusalustana. Esinahan alta alkaa tippua kellanvihreäharmahtavaa vuotoa, koiralle on tullut esinahan tulehdus. Yleensä pelkkä antibioottihoito tuottaa huonon tuloksen, koska kyseessä on sekakasvu. Ennaltaehkäisynä voidaan käyttää 1:5 laimennettua Betadine paikallis-antisepti huuhtelua 1-2 x viikossa.

Anatomiset poikkeavuudet

Jos esinahka on liian ahdas, se voi estää esinahan liukumisen peniksen ympäriltä, tai pahimmassa tapauksessa penis voi jäädä erektion yhteydessä esinahan puristamaksi, jolloin verisuonitus ahtautuu, eikä päästä verentungosta purkautumaan. Ensiapuna pitää huuhdella viileällä vedelle turvonnutta elintä, ja yrittää vetää esinahka takaisin paikoilleen. Pysyvänä apuna auttaa pieni kirurginen operaatio, jolloin esinahan reikää väljennetään.

Kivespussin tulehdus

Tavallisin uroskoiran sukupuolielin sairaus on kivespussintulehdus. Kivesten iho on voinut joko raapiutua, paleltua tai muuten vahingoittua, jolloin pussin iho tulehtuu. Hoitona voi koettaa esim. Bacimycin rasvaa, mutta jos tilanne ei parissa päivässä helpota, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Jos tulehdus pääsee pahaksi, voi jopa kives itse vahingoittua niin pahasti, että se joudutaan poistamaan.

Eturauhastulehdus.

Uroksen virtsatiehyet ovat pitkät ja suojatut. Niinpä niihin ei kovinkaan usein pääse nousemaan bakteereita. Jos uroksella on virtsatietulehdus, käytännöllisesti katsoen aina eturauhaskudos on myös tulehtunut, vaikka tulehdus ei välttämättä olisi lähtöisin sieltä. Usein tämän vaivan yhteydessä ilmenee verivirtsaisuutta. Jos verta ei ole tasaisesti koko virtsaamisen ajan, on aika selvää, että veri ei ole peräisin rakosta, vaan se tulee jostain sen jälkeen, tavallisimmin juuri eturauhasesta. Jos eturauhastulehdus on voimakas tai se uusii, on syyttä yhdistää hormonihoito antimikrobilääkitykseen. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vanhojen herrojen tauti. Kastraatio antaa yleensä parhaan tuloksen. Koirilla ei käytetä eturauhasen poistoa. Ainoana syynä ei ole leikkauksen vaikeus, vaan miltei poikkeuksetta leikkausta seuraava virtsanpidätyskyvyn menetys. Tällöin koiran ja omistajan elämänlaatu huononee niin paljon, että niin vaikeaan leikkaukseen ei kannata lähteä.

 

Kirjoittanut: Ilkka Kvist, Lahden Eläinlääkäriasema 03-7536363
Lähde:
03-884030
Lähde:
http://www.laelas.com

©Artikkelin lainaaminen on luvallista, kun lähde ja tekijä mainitaan!