Seppo Lamberg:
KOIRAN SYDÄNSAIRAUDET

Sydänlihaksen tehtävä on ylläpitää riittävän suurta kiertävää verimäärää ja normaalia verenpainetta. Ylä- ja alaonttolaskimo keräävät veren sydämen oikeaan eteiseen. Tämä supistuessaan täyttää oikean kammion, joka puolestaan pumppaa veren keuhkovaltimoon hapetusta varten. Keuhkoista veri siirtyy keuhkolaskimoa pitkin vasempaan eteiseen, edelleen vasempaan kammioon ja sieltä päävaltimoa, aorttaa, pitkin hapetettuna elimistöön huolehtimaan kudosten tarpeista. Eteisten ja kammioiden välissä olevat läpät varmistavat veren oikean virtaussuunnan sydämen supistuessa. Läppiin kohdistuvat muutokset aiheuttavat monia sydänsairauksiin liittyvistä oireista. Sydänlihaksen johtumisjärjestelmä kuljettaa sähköisen impulssin, joka ylläpitää sydämen rytmin ja vastaa sydänlihaksen supistumisen oikeasta tahdista. Tässä järjestelmässä esiintyvät häiriöt voivat olla itsenäisiä sairauksia tai seurata esimerkiksi sydämen voimakkaasta laajentumisesta.

Sydänsairaudet ovat joko synnynnäisiä tai hankittuja. Synnynnäisiä sydänvikoja tavataan lähteestä riippuen 0,5 - 0,85 %:lla koirista. Kaikista sydänvioista synnynnäisiä on vain alle 10 prosenttia, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattavista sydänsairauksista kuitenkin suurin osa on synnynnäisiä. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä. Periytymismekanismi on monimutkainen, useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy. ( Multigenetic treshold inheritance). Edellämainitusta syystä, sekä näiden tautien harvinaisuudesta johtuen, synnynnäisten sydänvikojen vastustaminen jalostuksellisin keinoin on vaikeaa. On varmasti järkevää karttaa sitä nimenomaista uros-narttu yhdistelmää, joka on tuottanut synnynnäistä sydänvikaa sairastavan jälkeläisen. Jalostuksellisia johtopäätöksiä joudutaan harkitsemaan myös silloin, kun jossain sukulinjassa esiintyy useita tapauksia.

Useimmiten synnynnäistä sydänvikaa epäillään rutiinitarkastuksen yhteydessä kuullun sivuäänen perusteella. Koira on yleensä tässä vaiheessa oireeton. Mahdollisesti esiintyvät oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mikä rakenteellinen muutos on kyseessä, sekä muutoksen vakavuusasteesta. Tavallisimpia oireita ovat yskä, hengitysvaikeudet johtuen nesteen kerääntymisestä keuhkoihin, alentunut rasituksen sieto, vatsan turpoaminen, tajuttomuustilat, ruokahalun alentuminen sekä laihtuminen. Samankaltaisia oireita havaitaan usein myös hankittujen sydänvikojen yhteydessä. Lievät synnynnäiset muutokset sydämessä eivät välttämättä aiheuta oireita koko koiran elinaikana. Vakavat muutokset taas aiheuttavat oireita yleensä jo alle vuoden ikäisille yksilöille. Hoito ja hoitoennuste vaihtelevät tapauskohtaisesti. Suurimmassa osassa oireita aiheuttavista synnynnäisistä sydänvioista hoitoennuste on varauksellinen, ja omistajan on syytä valmistautua lemmikin tavanomaista lyhyempään elinkaareen.

Koiralla tavallisimmat synnynnäiset sydänviat ovat keuhkovaltimon läpän ahtauma, eli pulmonaalistenoosi, aorttaläpän ahtauma, persistoiva oikea aortankaari ja patentti ductus arteriosus, PDA. Joskus tavataan myös eteiskammioläppien vajaakehitystä sekä eteisten tai kammioiden väliseinien reikiä. Vakava, mutta onneksi harvinainen kehityshäiriö on Fallotin tetralogia. Seuraavassa käsitellään yksityiskohtaisemmin tavallisimmat synnynnäiset sydänsairaudet.

Keuhkovaltimon läpän ahtauma, pulmonaalistenoosi, on tavallisin synnynnäinen sydänvika pienikokoisilla roduilla, esimerkkeinä kettuterrieri, kääpiösnautseri ja chihuahua. Lisääntynyt alttius on myös beaglellä ja bulldogeilla.

Läpän epämuodostumisen ja ahtautumisen vuoksi sydämen oikea kammio joutuu työskentelemään lisääntynyttä kuormaa vasten. Tämä johtaa sydämen oikean puoliskon hypertrofiaan eli sydänlihaksen paksuuntumiseen. Lievät tapaukset voivat pysyä oireettomina. Vakavissa tiloissa oireina havaitaan hengästymistä, alentunutta rasituksensietoa, pyörtyilyä, mahdollisesti nestekeräytymiä vatsaontelossa ja raajoissa. Taudinmääritys tapahtuu luotetttavimmin ultraäänitutkimuksella. Läpän laajentamiseksi on kehitetty leikkaustekniikoita, Suomessa ei näitä toimenpiteitä ole koirilla suoritettu. Lääkehoidolla voidaan oireita lievittää.

Aorttaläpän ahtaumaa tavataan lähinnä suurikokoisilla roduilla. Esimerkkeinä newfounland, bokseri, saksanpaimenkoira, kultainen noutaja ja rottweiler. Tämän sairauden yhteydessä kuormittuu vasen sydänpuolisko, joten oireet seuraavat vasemmanpuoleisesta hypertrofiasta. Yleensä havaitaan ensin rasituksensiedon alenemista ja heikkoutta, sairauden edetessä sydämen vajaatoiminnan asteelle kerääntyy nestettä keuhkoihin aiheuttaen yskää ja hengitysvaikeuksia. Taudinmääritys varmistetaan jälleen ultraäänitutkimuksella. Korjaavaa hoitoa ei ole. Lääkehoito voi auttaa potilaita tilapäisesti, ennuste pitemmällä tähtäimellä on huono.

Persistoiva oikea aortankaari on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa sikiöaikainen verisuoniyhteys normaalista poiketen ei surkastu. Sijaintinsa vuoksi se puristaa ruokatorvea aiheuttaen ruokatorven laajentuman ja oksentelua muistuttavaa ruoan pulauttelua. Leikkaushoito on mahdollinen, jos ruokatorven toiminta normalisoituu, on ennuste hyvä. Tämä sairaus ei siis aiheuta sydänperäisiä oireita.

Patentti ductus arteriosus, PDA, on koiralla varsin yleinen synnynnäinen sydänvika. Tätä sairautta tavataan eniten villakoirilla, colliella, shetlannin lammaskoiralla ja saksanpaimenkoiralla. Ductus arteriosus on verisuoniyhteys, joka sikiöaikana yhdistää aortan ja keuhkovaltimon. Ductus sulkeutuu normaalisti syntymän yhteydessä. Jos näin ei tapahdu, kuormittaa virheellinen suonitus keuhkovaltimoa ja sydämen vasenta puolta. PDA:n yhteydessä kuultava sivuääni on hyvin tyypillinen ja erittäin voimakas. Leikkaushoito on mahdollinen, tällöin epänormaali verisuoniyhteys suljetaan ja onnistuneen leikkauksen jälkeen koira voi elää normaalin elinkaaren oireettomana. Leikkaus ei ole riskitön, jos ductus toimenpiteen aikana repeytyy, on seurauksena syntyvä verenvuoto useimmiten mahdoton kontrolloida. Lääkehoidon ennuste on huono.

Fallotin tetralogia on vakava, mutta onneksi harvinainen synnynnäinen sydänsairaus. Se koostuu keuhkovaltimon läpän ahtaumasta, kammioiden väliseinän reiästä ja aortan kehityshäiriöstä. Tautia tavataan perinnöllisenä englanninbulldogilla ja keeshondilla. Jotkut yksilöt pysyvät pitkään lieväoireisina, tavallisesti ennuste on huono. Tämän taudin yhteydessä havaitaan usein limakalvojen sinerrys. Syynä on veren virtaus ohi keuhkokierron, jolloin hapenvaihto jää tapahtumatta.

Eteiskammioläppien synnynnäistä epämuodostumista tavataan eniten taskandogilla ja saksanpaimenkoiralla. Taudin oireet ja hoito ovat samat kuin hankitussa läppien vajaatoiminnassa. Jos oireet eivät ilmaannu aivan nuorelle koiralle, on usein vaikea erottaa synnynnäinen ja hankittu muutos.

Väliseinäreiät ovat koiralla harvinaisia ja vaikeita todeta. Oireita ei välttämättä havaita, jos reikä on pieni. Väliseinäreikä voi lisäksi sulkeutua aina kahden vuoden ikään asti. Mahdolliset oireet riippuvat reiän suuruudesta ja veren virtaussuunnasta. Koiralla hoitona tulee kysymykseen oireenmukainen lääkehoito.

Hankittuja sydänsairauksia esiintyy 10 - 20 %:lla koirista. Hankituista sydänsairauksista kaikki rodut huomioiden on yleisin vasemmanpuoleisen eteiskammioläpän rappeutuma. Yli kymmenvuotiaista koirista tämä tila tavataan joka kolmannella. Tauti on selvästi yleisempi pienikokoisilla roduilla, osittain johtuen niiden keskimäärin pitemmästä eliniästä. Alkuvaiheessa havaitaan vain sivuääni sydämessä ilman vajaatoiminnan oireita. Tauti etenee vähitellen johtaen loppuvaiheessa congestiiviseen sydämen vajaatoimintaan(CHF). Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa elimistön keinot tehostaa sairaan sydämen toimintaa on käytetty ja nestettä alkaa kertyä keuhkoihin ja mahdollisesti muualle elimistöön veren pakkautuessa laskimoihin. Tavallisimmat oireet ovat yskä, etenkin öisin, rasituksen siedon aleneminen ja hengitysvaikeudet. Pitkälle edenneen sairauden yhteydessä esiintyy rytmihäiriöita ja mm. vatsan turpoamista. Lääkehoidolla koira voi tulla toimeen useita vuosia oireiden ilmaantumisen jälkeen.

Suurikokoisilla roduilla yleisin hankittu sydänsairaus on dilatoiva kardiomyopatia. Kyseessä on sydänlihaksen sairaus, josta seuraa sydänlihaksen supistumiskyvyn alentuminen. Muutosten edetessä sydämen seinämä ohenee, ja sydän laajenee voimakkaasti pyrkiessään säilyttämään elimistöön pumpatun verimäärän ja verenpaineen ennallaan. Taudin syytä ei tarkasti tunneta, pieni osa tapauksista johtuu karnitiini valkuaisaineen puuttesta ravinnossa. Tauti on yleisempi uroksilla ja sitä tavataan jo nuorilla koirilla 6 kk iästä alkaen, joskin suurin osa tautitapauksista havaitaan 4 - 6 vuoden iässä. Keskikokoisista roduista spanielit muodostavat riskiryhmänä poikkeuksen, niillä havaitaan tätä sairautta melko runsaasti. Loppuvaiheessa sairaus johtaa sydämen congestiiviseen vajaatoimintaan. Näin ollen oireet ovat varsin samanlaisia kuin aikaisemmin kuvatuissa taudeissa, ja ne ilmaantuvat usein yhtäkkisesti ilman pitkittynyttä tautihistoriaa. Monesti muutokset sydänlihaksistossa voidaan todeta paljon ennen oireiden ilmaantumista, joten oireilevassa vaiheessa tauti on pitkälle edennyt ja hoitoennuste enää kohtalainen. Jotkut yksilöt eivät vastaa lääkitykseen lainkaan, ja keskimääräinen elinaika taudin havaitsemisen jälkeen on 6 - 24 kk. Tämän sairauden yhteydessä usein esiintyvät rytmihäiriöt voivat aiheuttaa äkillisen kuoleman milloin tahansa.

Satunnaisesti koiralla havaitaan bakteeritulehduksia sydänlihaksessa, läpissä tai sydänpussissa, muutoksia aortan ja keuhkovaltimon läpissä, erilaisia rytmihäiriöitä, joko muiden sydänsairauksien yhteydessä tai itsenäisinä tauteina, kasvaimia, sekä muiden sairauksien komplikaationa kehittyviä sydäntauteja. Näita ei tilanpuutteen vuoksi käsitellä tarkemmin.

Pelkkien oireiden perusteella ei aina voi arvioida, onko sydänvika synnynnäinen vai hankittu. Tämä ei koske aivan pienillä pennuilla, alle 12 vk iässä, havaittavia sydänperäisiä oireita, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat seurausta synnynnäisestä muutoksesta. Lisäksi täytyy muistaa, että sydämen toiminta voi häiriintyä toissijaisesti muiden tautien yhteydessä. Sydämen toimintaan voivat vaikuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja joidenkin elektrolyyttien tasot veressä. Sydänsairautta epäiltäessä voidaan sydämen toimintaa tutkia useilla menetelmillä. Auskultoimalla kunnellaan sydämen lyöntitiheys ja rytmi, sekä läppien häiriintyneestä toiminnasta seuraavat sivuäänet. EKG tutkimuksella voidaan selvittää sydämen sähköisen säätelyjärjestelmän toiminta. Sydämen koko ja toissijaiset muutokset keuhkoissa tutkitaan röntgenkuvauksella. Uutena tutkimuskeinona on yleistymässä sydämen ultraäänitutkimus . Tällä menetelmällä voidaan saada tarkka käsitys eteisten ja kammioiden koosta, sydänlihaksen supistumiskyvystä sekä seurata esimerkiksi läppien toimintaa. Myös verenpaineen seuranta on koiralla mahdollinen, ja tulee yleistymään tiettyjen sairauksien hoidossa. Sydämen vajaatoiminta vaikuttaa elimistössä useiden muiden elinryhmien toimintaan, joten laboratoriokokeilla voidaan joutua selvittämään esimerkiksi munuaisten toimintakyky sekä eräiden elektrolyyttien pitoisuudet. Kun sairauden laadusta ja vakavuudesta on saatu käytettävissä olevien tutkimuskeinojen avulla mahdollisimman tarkka kuva, voi eläinlääkäri suunnitella hoidon valiten sopivan yhdistelmän varsin laajasta lääkevalikoimasta. Hoitoa tuetaan liikunnan rajoittamisella ja vähäsuolaisella dietillä. Erityisesti synnynnäisiä sydänvikoja voidaan korjata tietyissä tapauksissa leikkaushoidolla, tämä edellyttää kuitenkin avorintaontelokirurgiaa, joten nämä toimenpiteet eivät ole Suomessa jokapäiväistä rutiinia.

Useimmat sydänviat ovat kroonisia tauteja, joiden lääkitys jatkuu lemmikin loppuelämän ajan Hoito edellyttää kärsivällisyyttä ja huolellisuutta hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Monien sydänsairauksien ennuste on kohentunut, kun ihmisten hoitoon kehitettyjä lääkkeitä on kyetty soveltamaan myös koirien hoitoon lisääntyvässä määrin. Valitettavasti juuri suurikokoisilla roduilla esiintyy suhteellisesti ottaen paljon sellaisia sydänsairauksia, joiden hoidossa nykyisellä osaamisella ei saavuteta parhaita mahdollisia tuloksia. Samaa voidaan todeta monien synnynnäisten sydänvikojen osalta. Kun tautien syistä saadaan lisää tietoa, päästään tulevaisuudessa toivottavasti joko jalostuksellisin tai lääkehoitoon perustuvin menetelmin nykyistä parempiin tuloksiin tautien ehkäisyssä.

 

Kirjoittanut: Seppo Lamberg, Lahden Eläinlääkäriasema 03-7536363
Lähde:
http://user.sgic.fi/~laelas/art_luettelo.htm

©Artikkelin lainaaminen on luvallista, kun lähde ja tekijä mainitaan!