Turkkilainen angora

Kun minulta kysytään minkälainen on turkkilainen angora, olen joskus leikitellen tokaissut, että mieti ensin minkälainen mielikuva sinulle tulee nimestä angora ja käännä se sitten päinvastaiseksi. Monille ihmisillehän mielikuva sanasta angora on se hyvin pitkäkarvainen kissa, siis se usein yhdistetään persialaiseen. Ja Turkkilainen angora on kyllä monin tavoin persialaisen vastakohta. Niin turkkinsa, rakenteensa kuin luonteensakin suhteen.

Miksi meidän mielestämme turkkilainen angora on niin ihastuttava?
Historia
Luonne
Rotumääritelmä
Hoito ja terveys

Miksi meidän mielestämme turkkilainen angora on niin ihastuttava?

Tärkein asia on ehdottomasti luonne. Se on juuri sopivan leikkisä ja eloisa. Ei liian villi, muttei myöskään mikään sohvakoriste. Mutta ennen kaikkea se on todella ihmisrakas kissa, joka on aina mukana kaikessa missä mekin, väliin vähän liiankin kanssa... Se on siis todella seurallinen kissa. Luonteen täydentää se pieni ripaus kissamaista omatahtoisuutta, joka mielestämme kuuluu kissalle. Turkkilainen angora on myös melko hiljainen kissa, tai miten sen nyt ottaa: kyllä television katselu saattaa kärsiä, kun korvan vieressä kehrää yksi tai useampi kissa. Nimittäin kehräämistä kyllä talossa kuulee, jatkuvasti. 

Mutta luonteen lisäksi turkkilainen angora on myös ihanteellinen lemmikki helppohoitoisuudessaan. Turkinhoito ei ole pakollinen rituaali vaan se pysyy siistinä ja kauniina lähes ilman hoitoakin. Turkki on sopivan lyhyttä ja hyvin pehmeää. Mutta mikä tekee turkista helppohoitoisen on se, ettei turkkilaisella angoralla ole aluskarvaa ja karvapeite on suhteellisen ohut. Se ei siis takkuunnu, mutta karvanlähtökin on sen verran vähäistä, ettei senkään takia juurikaan ole harjaaminen tarpeen. Ja tähän mennessä ainakin olemme välttyneet kissojen sairasteluiltakin suurimmaksi osaksi. Turkkilaista angoraa pidetään terveenä rotuna, ja näin varmasti onkin. Ja kun kissa on luotu liikkumaan, se ei juurikaan edes kolhi itseään, vaikka väliin kyllä kauhistellen katselemmekin niiden taiteiluja katonrajassa.

Mutta seuraavassa tarkemmin turkkilaisesta angorasta. Kuvia löydät Valokuvia meistä-kohdasta.

Turkkilainen angora on eräs vanhimpia tunnettuja kissarotuja. Sen olemassaolosta löytyy merkintöjä jo 1400-luvulta. Esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden kirjoituksissa löytyy mainintoja oudosta, oravaa muistuttavasta pitkäkarvaisesta kissasta. 1500-luvulla turkkilainen angora oli suosittu sulttaanien lahja eurooppalaiselle ylhäisölle ja rikkaille, mutta se menetti pikkuhiljaa suosionsa uusille pitkäkarvaroduille ja siten turkkilaisten kissojen määrä alkoi vähentyä.

Turkkilaiset pitävät kansalliskissanaan valkoista kissaa, vaikka alunperin turkkilaisia kissoja löytyi muissakin väreissä. Kun näiden valkoisten kissojen määrä alkoi vähentyä huolestuttavasti, päättivät turkkilaiset 1960-luvulla aloittaa suojeluohjelman ja keräsivät luonnosta kaikki sopivat kissat Ankaran eläintarhaan. Kissoja löydettiin kolmisenkymmentä ja nämä kissat ovat perustana nykyisille Turkkilaisille angorille.

Eräs amerikkalainen pariskunta ihastui näihin erikoisiin kissoihin, ja heille luovutettiin pari kissaa. Tästä alkoi Turkkilaisen angoran uusi maailmanvalloitus. Myöhemmin Ankaran eläintarhasta luovutettiin muitakin turkkilaisia angoria ulkomaille, ensin lähinnä USA:han, mutta myöhemmin myös Saksaan ja muihin euroopan maihin. Ensin luovutetut kissat olivat valkoisia, mutta myöhemmin lähinnä valkoisten kissojen värilliset pennut luovutettiin muihin maihin.

Suomeen ensimmäiset angorat tulivat vuonna 1991 Venäjältä. Vuoden 1995 jälkeen Suomeen on tuotu joitain Turkkilaisia angoria USAsta ja Euroopasta, lähinnä Hollannista ja Saksasta. Nykyisin  suomalais-angorien taustalla on suurimmaksi osaksi nämä Euroopasta tai USAsta tuotetut Turkkilaiset angorat, joiden tausta on hyvinkin usean kissan osalta jäljitettävissä Ankaran eläintarhasta tuotettuihin alkuperäisiin Turkkilaisiin angoriin. Hyvänä lisänä jalostuksessa ovat näihin eurooppalais- tai USA-linjoihin nähden täysin vierasta venäläistä taustaa olevat Turkkilaiset angorat. Niiden avulla voidaan laajentaa sukutaustaa entistä laajemmalle ja siten terveemmälle pohjalle.

Nykyisin Suomessa on n. 200 Turkkilaista angorakissaa. Turkkilaisten kissojen rotuyhdistyksen Vangoran sivuilta löydät tarkemmat tiedot Suomessa rekisteröidyistä Turkkilaisista kissoista.

Luonne

Turkkilainen angora on luonteeltaan erittäin seurallinen kissa. Se osallistuu kaikkeen toimintaan talossa, tiskaamisesta saunomiseen ja TV:tä katsellaan sylissä kehräten. Kehräämisvajetta ei talossa ole kun siellä on Turkkilaisia angoria, ne kehräävät yleensä aina, kun vain heidät huomioidaan.

Turkkilainen angora on eloisa ja melko leikkisä kissa. Varsinkin yksinäisen kissan kanssa täytyy ehtiä leikkimään. Tosin sopeutuvaisena kissana se tottuu myös vähäisempään leikkimiseen, jos sille on tarjolla muuta ajanvietettä. Paras leikkikaveri sille on ihminen, ja se oppii hyvin nopeasti ihmisten aikataulut. Nukkuu silloin, kun ihmiset ovat töissä, ja siten se onkin pirteimmillään kun ihmiset tulevat kotiin.

Sopeutuvaisena kissana sen asuinkumppaniksi kelpaavat niin lapset, koirat kuin muut kissatkin. Yllättävän nopeasti se sopeutuu uuteen kotiin ja uusiin kavereihin. Meillä ei ole lapsia eikä koiriakaan, mitään vaikeuksia ei kuitenkaan ole ollut pentujemme muuttaessa uuteen kotiin, vaikka suurin osa niistä on muuttanut asumaan koirien kanssa. Meilläkään ei ole ollut ongelmia, kun taloon on tullut uusi kissa, vaikka ne yleensä ovat olleet aikuisia meille tullessa.

Turkkilaista angoraa pidetään erittäin älykkäänä kissana. Se on kekseliäs kissa, oppii helposti erilaisia temppuja ja osaa kertoa mielipiteensä asioista. Siksi se ehkä ei aina olekaan parhaimmillaan näyttelyissä ja eläinlääkärit, jotka eivät osaa kunnolla käsitellä kissoja saavat sen tuntea joskus nahoissaan.

Omaa tahtoa siis löytyy sen verran, että turkkilaisen angoran voi luonnehtia kissamaiseksi kissaksi. Mutta kotioloissa se on ystävällinen, eikä sen kanssa tule ongelmia, kun sille pentuna opetetaan perusasiat, kuten kynsien leikkuu tai matkustaminen. Myös näyttelyissä käynti kannattaa opettaa sille pienestä pitäen.

Niin ihastuttava kissa kuin Turkkilainen angora onkin luonteeltaan, se ei kuitenkaan aina viitsi vieraille ihmisille näyttää parhaita ominaisuuksiaan. Sen sanotaan olevan yhden ihmisen kissa, mutta kyllä se yleensä kaikille lähimmilleen jakaa rakkauttaan ja huomiotaan.

Turkkilainen angora on luotu liikkumaan. Se on todella notkea ja siroudestaan huolimatta lihaksikas kissa ja se oleilee mielellään korkealla. Harvemmin se tosin kiipeilee vaan keksii muut keinot päästä korkeuksiin. Korkea kiipeilyteline kuuluu siis perushankintoihin, kun Turkkilainen angora tulee taloon. Ja kun se on rakenteeltaan notkea, ei se myöskään yleensä itseään kolhi, vaikka putoaisi vähän korkeammalta eikä pudottele tavaroita liikkuessaan. 

Vaikka Turkkilainen angora on eloisa kissa, se sopeutuu erittäin hyvin sisäkissaksi, kunhan sillä on riittävästi virikkeitä. Oikeastaan se ei pahemmin kaipaakaan ulkoilua, varsinkaan talvella, koska sen turkki on melko ohut, siltä kun puuttuu aluskarva. Sen verran karvaa sillä kuitenkin on, ettei sen kylmettymistä tarvitse kovin suuresti varoa. Mutta jos sen kanssa haluaa käydä kävelyllä, se kyllä yleensä ottaa mielellään valjaat päälleen ja oppii nopeasti myös vaatimaan päivittäistä ulkoilua.

Kaikille rotukissoille on määritelmä, jonka perusteella kissan rakennetta ja ulkoasua arvostellaan näyttelyissä. Rotumääritelmät poikkeavat eri järjestöissä jonkin verran toisistaan, mutta pääpiirteissään ne yleensä ovat samantyyppisiä. Seuraavassa FIFen rotumääritelmä Turkkilaiselle angoralle omin sanoin kerrottuna. Pistemäärät kertovat eri ominaisuuksien painotukset arvostelussa (kokonaispistemäärä on 100 pistettä):

Turkkilaisen angoran olemus on hyvin sopusuhtainen, viehkeä ja notkea, näyttää ylväältä ja sujuvaliikkeiseltä. Kooltaan naaras on keskikokoinen (useat tuomarit kyllä odottavat siltä jopa pientä kokoa), urokset ovat hiukan kookkaampia.

Pää on pieni tai keskisuuri, kiilanmuotoinen. Se on leveä päälaelta ja kapenee kevyesti leukaa kohti. Nenä on keskipitkä, siinä on loiva painauma, muttei stoppia tai jyrkkää otsapengertä. Leuka on kevyesti pyöristynyt, leuan kärki muodostaa pystysuoran linjan nenän kanssa. Leukaperät ovat kapenevat.

Korvat ovat pitkät, teräväkärkiset ja tyvestä leveät, hyvin karvoittuneet ja tupsulliset. Ne sijaitsevat korkealla päälaella ja ovat pystyt.
Pään ja korvien osuus arvostelussa on 25 p.

Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja hieman vinot. Kaikki värit ovat sallittuja.
Silmien osuus 10 pistettä.

Kaula on keskipitkä, hoikka ja ylväs. Vartalo on hoikka, ylväs ja notkea. Luusto on hyvärakenteinen ja rintakehä siro. Takaosa on hieman etuosaa korkeampi.

Jalat ovat korkeat, takajalat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat pienet, pyöreät ja sorjat. Varpaiden välissä on tupsut. Vartalon ja jalkojen osuus 30 pistettä.

Häntä on hyvin karvoittunut, pitkä ja kapeneva: tyvestä leveä, kapea hännänpää. Hännän osuus 10 pistettä.

Turkki on vartalolla keskipitkä, kauluri on pitkä. Karva on hyvin hienoa ja silkkisen kiiltävää. Turkki on silkkinen ja pehmeä, hieman laineikas vatsassa. Ei alusturkkia.
Kaikki värit sallittu, mukaan lukien valkolaikut (määrittelemätön määrä valkoista), paitsi naamiovärit, suklaa, lila, kaneli ja beige. Kissat jaetaan arvostelussa 9 väriryhmään. 
Turkin osuus 20 pistettä.

Huomautukset: Aikuisille uroksille sallitaan posket, kauluri ei ole valmis ennen 1 vuoden ikää, kesäturkki on huomattavasti talviturkkia lyhyempi. Persialaiskissan vartalontyyppi ei ole sallittu.

Kunnon osuus 5 pistettä.

Hoito ja terveys

Turkkilainen angora on erittäin helppohoitoinen kissa ja kissahan on varsin helppohoitoinen lemmikki. Perushoidon (tietoa kissanhoidosta löydät InCat Suomi ry:n sivuilta kohdasta Kissainfo) lisäksi turkkilainen angora ei juurikaan vaadi muuta hoitoa.

Vaikka Turkkilaisella angoralla on puolipitkä turkki, se on erittäin helppohoitoinen, koska sillä ei ole aluskarvaa, joka lisää turkin takkuuntumista. Turkki siis ei juurikaan takkuunnu, eikä siten vaadi säännöllistä harjaamista. Myöskään karvaa ei irtoa paljon, joten irtokarvaakaan ei tarvitse kovin usein harjata pois. Ainoastaan keväällä ja syksyllä, kun kissa vaihtaa karvansa, karvaa lähtee hieman enemmän, mutta silloinkaan kissa ei missään vaiheessa ole huonokarvainen vaan karva vaihtuu tasaisesti. 

Voisi sanoa, että turkinhoito on enemmänkin mukava harrastus kuin pakollinen tehtävä, kun kyseessä on turkkilainen angora. Jos turkkia harjailee, siitä toki tulee tuuheampi ja näyttävämpi, mutta itse emme juurikaan harjaile edes näyttelykissojamme. Osa kissoistamme ei edes pidä harjaamisesta, joten jo sen vuoksi niiden harjaaminen on hyvin vähäistä, osa kylläkin nauttii harjaamisesta ja näitä sitten tulee harjailtua useammin. 

Pesemistä turkkilainen angora ei vaadi kuin näyttelyyn valmistauduttaessa. Silloin turkki pestään lähinnä siksi, että se olisi entistäkin pehmeämmän tuntuinen. Pelkkä pesu riittää, föönauksia ja muita trimmauksia ei tarvita. 

Turkkilainen angora on myös terve kissarotu, niinpä eläinlääkärikäynnitkin rajoittuvat lähinnä vuosittaisiin rokotuksiin. Jalostuksen kannaltahan Turkkilainen angora on varsin uusi kissarotu, vaikka vanha luonnonrotu onkin, ja sen ominaisuudet ovat luonnolliset ja terveet, joten mitään jalostuksesta johtuvia ongelmia ei niissä ainakaan toistaiseksi ole havaittu. Perinnölliset viat ovat myös varsin harvinaisia. Ainoat perinnölliset viat, joita joillain turkkilaisilla angorilla on todettu, ovat kaikilla kissoilla mahdollinen häntämutka ja kaikille valkoisille eläimille mahdollinen kuurous, mutta kumpikaan näistä vioista ei haittaa kissan elämää ainakaan merkittävästi, ei siis myöskään kuurous. Toki nämäkin ongelmat pyritään mahdollisuuksien mukaan estämään, vaikkeivat ne kissan elämää haittaakaan. Uusimpana maailmalta kantautuneena perinnöllisenä vikana on todettu HCM (Hypertroofinen kardiomyopatia), joka uutena, edelleen hyvin harvinaisena tautina on mahdollinen kaikille kissaroduille ja useimmiten tapauksia on havaittu kotikissoilla. HCM:n periytyvyydestä ei olla vielä perillä, sen kuitenkin arvioidaan olevan dominoivasti periytyvä sydänvika.

Vaikka Turkkilainen angora on terve kissarotu, pyrimme ehkäisemään mahdolliset viat ja ongelmat jo ennalta. Siten yhdistämme jalostuksessa mahdollisimman kaukaista sukua olevia kissoja, seuraamme niiden ja kasvattiemme terveyttä ja tutkimme jalostuksessa käytettävät kissamme perinnöllisten vikojen osalta siltä osin kuin se on mahdollista ja suositeltavaa, myös sellaisten vikojen osalta, joita ei vielä rodulla ole todettu (kuten PKD, jota esiintyy lähinnä persialaiskissoilla, mutta jota myös muilla roduilla jonkin verran esiintyy). HCM otetaan Valleygirl's-kissalassa vakavasti, niinpä myös sen seuranta on otettu kissojemme testauksiin mukaan, vaikka ongelmana onkin se, ettei eläinlääkärikään pysty havaitsemaan sitä kissalta kuin vasta silloin kun kissa on jo sairastunut, usein vasta vanhemmalla iällä. Eläinlääkäreittenkin keskuudessa taudin diagnosoinnista ollaan edelleen montaa mieltä, oma eläinlääkärimme suoritti tutkimuksen sydänäänien kuuntelun ja ultraäänikuvauksen avulla, mitaten sydämen seinämän paksuutta (HCM siis on vika, jossa  sydämen seinämät paksunevat ja sitä kautta sydämen kammioitten tila pienenee). HCM-taudin ehkäiseminen vaatii lisäksi tarkkaa seurantaa myös muilta osin. 

Lisäksi toki tutkimme kissamme myös mahdollisten tarttuvien tautien osalta, jotta voisimme varmistua mahdollisimman hyvin siitä, että silloin harvoin kun Valleygirl's-pentuja syntyy, ne ovat mahdollisimman hyviä ja terveitä lemmikkejä.