Asangan tarina

Maitreya opettaa Asangaa. Kuva: Sherab Palden Beru © Kagyu Samye Ling Monastery 1979

 

Ennen kuin dharmamestari Asanga syntyi (ehkä noin v. 375), Nalandan buddhalaisessa yliopistossa Intiassa koettiin levottomuuksia. Buddhismin vastustajat polttivat monia arvokkaita teoksia ja joistakin niistä oli lopulta enää yksi tai kaksi kopiota jäljellä.

 

Nunna nimeltä Kirkasmielinen hyve oli hyvin huolissaan tapahtuneesta ja hän näki näyn, jonka mukaan hänen tulisi synnyttää ja kasvattaa kaksi poikaa dharman uudistamistehtävään. Hän luopui selibaattivalastaan ja synnytti Asangan, josta oli paljon hyötyä mahayana-buddhalaisuudelle, sekä Vasubandhun, josta oli hyötyä sekä hinayanalle että mahayanalle.

 

Hän lähetti nuoren Asangan retriitille mietiskelemään Maitreyaa. Asanga mietiskeli kolme vuotta ilman merkittäviä tuloksia ja alkoi masentua. Hän jätti retriitin ja katsoi ylös taivaalle. Kyyhky oli juuri lähtenyt pesästään kallionkielekkeeltä. Asanga huomasi, miten kallio pesän suulla oli kulunut pyöreäksi kyyhkysukupolvien sulkien kosketuksesta.

 

Jatkuvan ahkeran työn esimerkki innoitti häntä niin, että hän palasi retriitille. Kun toiset kolme vuotta oli kulunut, hän lannistui taas ja lähti. Tällä kertaa hän tapasi miehen, joka lapioi maata kukkulan huipulta pois. ”Hei, mitä teet?” kysyi Asanga. ”Taloni on tuolla laaksossa, näethän. Vuori varjostaa sitä aina. Niinpä päätin siirtää sen pois.” Miehen suuren päättäväisyyden mykistämänä Asanga oivalsi, että hänen tulisi ottaa esimerkistä vaarin, ja niin hän palasi retriitille.

 

Kun kolme vuotta oli taas kulunut ilman merkittävää tulosta, hän alkoi olla epätoivoinen, ja lähti pois. Hän tapasi nyt miehen, joka hioi rautatankoa kankaalla. Asangaa kiinnosti mitä mies teki, ja tämä selitti hiovansa rautatangosta neulaa ompelemista varten. Se oli osoitus suuresta kärsivällisyydestä mitättömässä maallisessa pikkuasiassa ja se inspiroi Asangaa palaamaan retriitille.

 

Mietiskeltyään yhteensä 12 vuotta Asanga ei vieläkään kokenut merkkejä edistymisestä. Mieli täysin maassa hän luovutti jälleen kerran. Tiellä hän näki vanhan kulkukoiran. Se oli niin laiha, että luut törröttivät sen kyljissä ja vatsapuolella oli kivuliaita haavoja. Lisäksi koira murisi vihaisesti. Surkea näky nostatti myötätuntoa Asangassa. Lähemmin tarkastellessaan hän näki, että koiran haavoissa oli matoja, jotka voisivat aiheuttaa tappavan tulehduksen.

 

Hän pohti pitkään ja hartaasti kuinka siirtää pehmeät madot pois koirasta ilman, että ne vahingoittuisivat. Tikku satuttaisi niitä. Lopulta hän päätyi siihen, että ainoa tarpeeksi herkkä siirtoväline olisi hänen oma kielensä. Myötätunnon ja pahoinvoinnin sekaisin ajatuksin hän kumartui matoja kohti ja sulki silmänsä, koska ei kestänyt katsella sitä mitä oli tekemässä.

 

Hän kumartui yhä alemmas, kunnes tupsahti nenälleen tien pölyyn. Hän avasi silmänsä – koira oli hävinnyt ja sen sijaan Maitreya seisoi hänen edessään. Asanga sopersi yllättyneenä: ”Viimeinkin… Mutta missä oikein viivyit kaikki nämä vuodet kun meditoin kiihkeästi?” Maitreya vastasi, että hän oli ollut Asangan kanssa koko 12 vuoden ajan, mutta Asangan mieli ei ollut tarpeeksi avoin, jotta hän olisi voinut nähdä Maitreyaa. Vanhan koiran näkeminen sai aikaan sen, että retriitin aikana tehty kova ja kärsivällinen työ siirsi pois henkiset esteet.

 

Todistaakseen asian Maitreya ehdotti, että Asanga menisi kylään Maitreya olkapäällään. Siellä Asanga kysyi ihmisiltä, mitä he näkivät. Useimmat eivät nähneet mitään ja pitivät häntä hulluna, paitsi eräs hurskas vanha nainen, joka hämmentyneenä kysyi, miksi hän kantaa sairasta koiraa olkapäällään.

 

Asangan näkökyky muuttui ja hän meni Tushitan puhtaaseen maahan – Maitreyan maailmaan. Kauan aikaa (jotkut sanovat 50 vuotta) Asanga vastaanotti mahayana-opetusta Maitreyalta. Kunkin omasta katsantokannasta riippuen voidaan joko ajatella, että hän todella meni Tushitaan ja palasi sitten maan päälle, tai että Tushita oli hänen mietiskelykokemuksensa maan päällä. Sanotaan että hän eli 150 vuotta.

 

Asanga levitti mahayana-opetuksia ja erityisesti Maitreyan viittä suurta dharmaa. Hän oli suuri opettaja ja kirjoitti opetuksiin oman kommentaarinsa. Häntä pidetään kolmannen tason bodhisattvana.

 

Maitreyan viisi teosta:

The Ornament of Definite Realisation opettaa absoluuttisen totuuden keskitien näkemyksen kautta.

The Ornament of Mahayana Sutra,

Discerning Middle and Extreme,

Discerning Dharma and Dharmata; nämä kolme kehittävät ensimmäistä aihetta edelleen.

The Mahayana Treatise of the Ultimate Continuum kertoo buddhaluonnosta.

 

Lähde: Ken Holmes: Maitreya on Buddhanature

Kotisivu