Ken Holmes:

Miten täydellistä bodhimieltä kehitetään

Vastalääke tietämättömyyteen siitä, miten buddhuus saavutetaan

Rakkaus, myötätunto ja bodhimieli

Bodhimielen kunnollinen omaksuminen

Bodhisattvavala

          Mestari Śāntidevan perinne

                    Valmistelu

1. Kumarrukset

2. Lahjat

3. Puhdistaminen tunnustamalla huonot teot

4. Muiden hyvistä teoista iloitseminen

5. Pyyntö, että buddhat opettaisivat dharmaa

6. Pyyntö, että buddhat eivät hylkäisi maailmaa

7. Hyvien tekojen juurien omistaminen muille

                    Varsinainen seremonia

                     Päätös

          Dharmamestari Dharmakirtin perinne

                     Bodhisattvan pyrkimyksellinen sitoumus

1. Valmistelu

2. Varsinainen seremonia

3. Päätös

                     Bodhisattvan toiminnallinen sitoumus

1. Valmistelu

2. Varsinainen seremonia

3. Päätös

Bodhimielen kehittämisen hyödyt

Bodhimelen kehittämättä jättämisestä seuraava vahinko

Syitä, jotka aiheuttavat bodhimielen hylkäämisen

Miten vala voidaan korjata

 

BODHIMIELI: HARJOITUSOHJEET

          Pyrkimyksellinen bodhimieli

                    Olla koskaan jättämättä ketään bodhimielen ulkopuolelle

                    Bodhimielen hyvien ominaisuuksien muistaminen 

                    Kahden kertymän kerääminen

                    Jatkuva bodhisattva-asenteen ylläpito

                    Neljän kirkkaan toimintatavan suosiminen synkkien sijasta

Karma ja bodhisattvan pyrkimys: mikä niitä erottaa

         

            Toiminnallinen bodhimieli

                    Miten bodhisattva-harjoitusta kehitetään

                               Harjoituksen syy ja perusta

                               Varsinainen  matka

                               Paramitan käsite

                               Maallisten hyvien ominaisuuksien ja paramitan välinen ero

                                            Tekojen suuruus

                                            Tekojen puhtaus

            Yleiskatsaus kuuteen paramitaan

                      Miksi kuusi?

                      Paramitojen klassinen järjestys

                      Paramitojen neljä olennaista ominaisuutta

                      Sanojen oikea merkitys

                      Paramitojen synergia

                      Paramitat kahteen ryhmään jaettuina

                      Milarepan lyhyt yhteenveto paramitoista

 

Rakkaus, myötätunto ja bodhimieli, kolme askelta valaistumiseen

Nämä kolme aihetta muodostavat loogisen jatkumon, jonka lamamme usein esittävät seuraavasti. Ensin heräämme huomaamaan muut olennot ja ympärillämme olevan maailman tarpeet. Halua tuottaa onnea muille kutsutaan rakastavaksi ystävällisyydeksi. Se kypsyy myötätunnoksi kun ymmärretään, miten olentojen elämiin liittyvä kärsimys tuhoaa onnen. Myötätunto tuo mukanaan halun helpottaa heidän kärsimyksiään ja samalla tulemme tietoisiksi siitä, miten rajallista nykyinen voimamme auttaa on. Miten monia voimme auttaa huomenna? Miten laadukasta auttamisemme on, miten se vaikuttaa? Vastaus todennäköisesti on, että eipä kovin paljon, vaikka yrittäisimme parhaamme.

Yleensä, jos haluamme tulla jossakin asiassa paremmiksi etsimme roolimallia: jotakuta, joka on onnistunut tekemään muutoksen ja on niiden tulosten ruumiillistuma, joita itse tavoittelemme. Kaikista ihanista ihmisistä, jotka ovat omistaneet elämänsä muille, Buddha nousee esiin johtavana roolimallina sekä sen kautta, miten paljon hän on auttanut maailmaa että sen kautta, millaista hänen apunsa on ollut. Sekä määrä että laatu ovat vertaansa vailla. Siksi on hyvin järkevää ”turvautua” Buddhaan. Jos joku muu olisi tehnyt paremmin, turvautuisimme häneen.

Sanotaan, että antamalla ruokaa voi helpottaa toisen oloa tuntien ajan, vaatteet ja suoja auttavat viikkoja tai kuukausia, mutta viisauden lahja kestää elämän tai kauemminkin. Antamalla ihmisille viisautta, jota he tarvitsevat auttaakseen itseään, antaa lahjoista parhaan.

Yhden olennon, Buddhan valaistuminen ja opetustyö on auttanut miljardeja ja taas miljardeja olentoja viimeisten 2500 vuoden aikana. Apu ulottuu koteihin ja yhteiskuntiin tuodusta rauhansanomasta henkilökohtaiseen vapautumiseen ja valaistumiseen, jonka miljoonat ovat saavuttaneet. Kuka ihmiskunnan historiassa on tehnyt yhtä paljon maailman eteen?

Nykyiset suuret opettajamme ovat hyödyllisiä esimerkkejä Buddhan avusta. Parhaimmat opettajamme, esimerkiksi Karmapa, Tai Situpa ja Dalai Lama vaikuttavat myönteisesti satoihin tuhansiin ihmisiin. He antavat neuvoja ja toimivat dharman mukaan. Heidän sanomansa saavuttaa niin monia, koska heillä on voimakas hyvä karma. Heidän tekonsa vaikuttavat voimakkaasti, koska heidän viisautensa on puhdasta myötätuntonsa suurta, he ovat kehittäneet niitä lukemattomissa aikaisemmissa elämissä.

Siksi rakkaus ja myötätunto kypsyvät kaipaukseksi tulla Buddhan kaltaiseksi, sekä omaksi hyödyksemme, että auttaaksemme muita kaikkein parhaimmalla tavalla. Tämä kaipauksen tila (mieli, sanskritiksi citta) kohti buddhuutta (bodhi) tunnetaan suhteellisena bodhimielenä (bodhicittana) eli bodhimielenä suhteellisessa maailmassamme. Sillä on kaksi eri puolta: pyrkimyksellinen bodhimieli ja toiminnallinen bodhimieli. Ne ovat olemassa siksi, että meillä kaikilla on buddhaluonto, jota kutsutaan absoluuttiseksi bodhimieleksi, buddhan mieleksi. Suhteellinen ja absoluuttinen bodhimieli selitetään jäljempänä.

Gampopan ohjeisiin sisältyy kaksitoista kohtaa:

I

Niillä tuntevilla olennoilla, jotka soveltuvat bodhimielen kehittämisen perustaksi, tulee olla seuraavat ominaisuudet:

1.  He kuuluvat Mahayanan piiriin: yleensä ottaen tarvitaan mahayanapotentiaali ja erityisesti sen täytyy olla herännyt.

 

2. He ovat turvautuneet Kolmeen kallisarvoiseen turvautumisen lähteeseen.

 

3. He ovat ottaneet yhden seitsemään eri luokkaan kuuluvista yksilöllisen vapautumisen valoista: täysin vihitty munkki (sanskritiksi bhikshu), täysin vihitty nunna (bhiksuni), noviisimunkki (shramanera), noviisinunna (shramanerika), naispuolinen noviisi joka harjoittelee täyttä vihkimystä varten (shikshamana), miespuolinen maallikko (upasaka), naispuolinen maallikko (upasika).

 

4. He ovat kehittäneet pyrkimyksen kohti valaistumista: pyrkimystä kehitetään ottamalla bodhisattvavala.

 

Bodhimielen kunnollinen omaksuminen 

II

Kun olemme tutkineet henkilöä, joka soveltuu bodhimielen kehittämisen perustaksi, tutkimme bodhimielen määritelmää. Se on ”toive täysin puhtaasta ja täydellisestä valaistumisesta, jotta voisi olla muille avuksi”. (Selkeiden oivallusten ornamentti)

III

Bodhimieli on yksinkertainen sana, joka kattaa laajan kirjon mielentiloja heräämisen alkuhetkistä, jolloin mielen mahdollisuudet havaitaan, aina suurten bodhisattvojen ja buddhien sanoinkuvaamattomaan puhtauteen asti.

Nämä bodhimielen eri lajit esitetään kolmella tavalla:

1. Vertauksin, jotka kuvaavat kehityksen 22 eri astetta.

2. Sen mukaan, mikä erottaa bodhimielen neljää päätasoa.

3. Bodhimielen kahden pääominaisuuden mukaan.

Bodhimieltä kuvaavat vertaukset tavallisesta yksilöstä buddhaan asti opetti jalo Maitreya Selkeiden oivallusten ornamentissa

nämä 22 esimerkkiä ovat: maa, kulta, kuu, tuli, aarre, jalokivikaivos, valtameri, vajra, vuori, lääke, ystävä, toiveet täyttävä jalokivi, aurinko, sävelmä, kuningas,

aarrekammio, valtatie, ratsu, lähde, luuttu, joki ja pilvi.

Bodhimieli on eroteltu neljään päätasoon:

1. Pyrkimyksellinen bodhimieli: vastaa maailmallisten olentojen harjoitusta aloittelijoista pyhimyksiin, joita pyrkimys motivoi. Sana ”pyrkimys” osoittaa, että todellista luontoa, buddhaluontoa ei ole täysin oivallettu ja se viittaa kaikkiin, jotka ovat vielä keräämisen ja soveltamisen poluilla.

2. Syvällisesti sitoutunut bodimieli: 1. – 7. bodhisattvatasot, jolloin todellinen luonto on oivallettu vakaasti, mutta jäljellä on dualistisia havaintoja.

3. Bodhimieli kaikessa kypsyydessään: 8. – 10. bodhisattvatasot dualismin tuolla puolen.

4. Bodhimieli, josta on poistettu jokainen este: buddhuus.

Bodhimielellä on kaksi olennaista piirrettä:

Absoluuttisen totuuden bodhimieli

Suhteellisen totuuden bodhimieli

Absoluuttisesti tosi bodhimieli on ”tyhjyyttä, jonka ydinolemus on myötätuntoa”. Se on pysyvä selkeä tila ilman sanoja. Siksi Jaloa aikomusta päättäväisesti kuvaava sutra sanoo:

Näistä kahdesta absoluuttisesti tosi bodhimieli on eloisaa kirkkautta, joka on ei-maallista, sanatonta, erittäin selkeää, kohteenaan lopullinen tarkoitus, saastumaton ja horjumaton, yhtä hiljaa kuin liekki tuulensuojassa.

Ja mitä on suhteellinen bodhimieli? Samaa sutraa lainaten: Suhteellisesti tosi bodhimieli on ”myötätuntoinen sitoumus johtaa kaikki tuntevat olennot pois samsarasta.”

Näistä kahdesta bodhimielen muodosta heillä, jotka ovat oivaltaneet sellaisuuden, on automaattisesti absoluuttisesti tosi bodhimieli.

Suhteellinen bodhimieli kehittyy vertauskuvien kautta, toisin sanoen se perustuu käsitteille ja omaksutaan muodollisen valan kautta katkeamattomalta perimyslinjalta.

Absoluuttinen bodhimieli selitetään hyvin Mahayana sutrien koristeessa:

Missä vaiheessa absoluuttinen bodhimieli ilmestyy? Ensimmäiseltä suurelta bodhisattvatasolta (”Mitä iloisin”) ylöspäin.

Mitä luokitukseen tulee, suhteellisella bodhimielellä itsellään on kaksi aspektia: pyrkimyksellinen bodhimieli ja toiminnallinen bodhimieli. Santidevan Opas Bodhisattvan elämäntapaan selittää tämän näin:

Bodhimieleen kuuluu kaksi puolta: valaistumiseen pyrkiminen ja toimiminen sen puolesta, että valaistuisi.

 

                  Bodhimieli
                    /  \
Absoluuttinen    Suhteellinen
                               /  \
                    Pyrkimyksellinen     Toiminnallinen

Suhteellisen bodhimielen kahden aspektin ominaisuuksista on monia selityksiä. Śāntidevan mukaan pyrkimys on toive mennä ja kattaa kaikki suunnitelmat, jotka koskevat kaipuuta täydelliseen buddhuuteen. Toiminnallisuus on varsinaista liikkumista siihen suuntaan ja siinä sovelletaan kaikkea sitä, millä buddhuus saavutetaan. Oppaassa bodhisattvan elämäntapaan sanotaan:

Pelkkä halu mennä ja todellinen meneminen ovat eri asioita, kuten tiedetään, ja siten viisaiden tulisi erottaa ne toisistaan.

Suuren Dharmakirtin (perinne Arya Maitreyan kautta Asangalle ja häneltä Dharmakirtille) mukaan pyrkimys on lupaus saavuttaa tulos ajatellen: ”Tuntevien olentojen tähden saavutan buddhuuden.” Soveltaminen on lupaus syventyä syihin ajattelemalla näin: ”Harjoitan kuutta täydellisyyttä, jotka johtavat buddhuuteen.” Tämän tulkinnan mukaisesti Korkeamman tiedon tiivistelmässä sanotaan: ”

Niitä, jotka kehittävät bodhimielen on kahdenlaisia: heitä, jotka eivät ole kovin erityisiä ja heitä, jotka ovat erityisen ansiokkaita. Näistä he, jotka eivät ole kovin erityisiä ajattelevat: ”Oi jospa vain minusta voisi tulla täysin valaistunut korkeimmassa, täysin puhtaassa ja täydellisessä buddhuudessa.” He, jotka ovat erityisen ansiokkaita ajattelevat: ”Toivon toteuttavani anteliaisuuden täydellisyyden ja muut [täydellisyydet, so. paramitat] aina viisauden täydellisyyteen asti.”

IV

Seuraavaksi tutkimme sitä, mihin bodhimieli keskittyy. Sillä on kaksi keskittymisen kohdetta: valaistuminen ja olentojen hyöty. Näistä kahdesta:

Valaistumiseen keskittynyt bodhimieli pyrkii saavuttamaan ikuisen viisauden.

 

Tunteviin olentoihin keskittynyt bodhimieli ei ole keskittynyt vain yhteen, kahteen tai muutamaan olentoon. Niin pitkälle kuin avaruus ulottuu, siellä on tajunnan omaavia elämänmuotoja ja ne taas ovat karman ja heikkouksien vallassa. Missä on karmaa ja heikkouksia, siellä on myös kärsimystä.  Bodhimieltä kehitetään, jotta poistettaisiin noiden olentojen kärsimykset. Hyvän käytöksen rukouksessa sanotaan:

 

Siellä minne avaruus loppuu, sinne loppuvat tuntevat olennot. Sinne loppuvat myös karma ja heikkoudet ja lisäksi siellä ovat toiveitteni rajat.

V

Seuraavaksi pohdimme syitä, joiden kautta bodhimieli kehittyy. Kymmenen dharman sutran mukaan:

Sellainen mieli syntyy neljän syyn perusteella:

1. Kun ymmärtää sellaisen ajattelutavan hyödyt ja hyvät ominaisuudet.

2. Uskomalla Buddhaan.

3. Tunnistamalla tuntevien olentojen kärsimykset.

4. Dharmaopettajien kunnollisella rohkaisulla.

Bodhisattvatasot sanoo samoin:

Mitkä ovat sen neljä syytä?

1. Paras potentiaali (budhaluonto).

2. Kunnollinen tuki buddhilta, bodhisattvoilta ja dharmaopettajilta.

3. Myötätunto tuntevia olentoja kohtaan.

4. Pelottomuus samsaran kärsimysten edessä ja valmius kestää koettelemuksia, vaikka ne kestäisivät pitkään ja tauotta, olisivat monenlaisia ja vaikeita.

Mahayanasutrien koristeessa puhutaan tarkemmin bodhimielen eri puolien kehittämisestä:

1. Siitä, mikä on syynä suhteellisesti toden bodhimielen kehittämiseen. (Suhteellinen bodhimieli omaksutaan muodollisen valan kautta ja sitä kehitetään vertauskuvien kautta.)

2. Siitä, mikä on syynä absoluuttisesti toden bodhimielen kehittämiseen.

Näistä ensimmäinen on

...jotain, minkä muut opettavat ja joka tapahtuu sekä pysyvistä että pysymättömistä syistä dharmatuen, alkusyyn, hyveen juuren, oppimisen ja hyveeseen totuttautumisen voiman avulla.

”Bodhimieli, jonka muut opettavat, ” on suhteellista bodhimieltä, ja sitä kutsutaan myös ”joksikin, mikä vastaanotetaan muodollisesti ja jota kehitetään vertauskuvien kautta,” koska tästä mielentilasta voi kiittää muiden älykästä tietoisuutta.

– Dharmatuen voima ilmenee dharmaopettajien läsnäolon kautta.

– Alkusyyn voima ilmenee mahdollisuuksien [buddhaluonnon] kyvykkyytenä.

– Hyveen juuren voima ilmenee noiden mahdollisuuksien käyttöön ottona.

– Oppimisen voima ilmenee dharmasanastona ja merkitysten selityksinä.

– Hyveeseen totuttautumisen voima viittaa siihen, mitä on tässä elämässä jatkuvasti opiskeltu, suoraan ymmärretty, mille on vakaasti omistauduttu jne.

Yllä olevista se, mikä ilmenee dharmaopettajien läsnäolon kautta on pysymätöntä ja se, mikä ilmenee alkusyyn voiman ja muiden voimien kautta on pysyvää.

Mitä absoluuttisen bodhimielen ilmenemiseen tulee, sen syistä sanotaan näin:

”Sitä pidetään absoluuttisena, koska ilmiöiden ikuinen viisaus synnyttää sen, se on ei-käsitteellistä sitä kautta, että se on kovasti miellyttänyt täydellisiä buddhia, onhan hyvistä teoista koituva ansio ja ikuisen viisauden rikkaus kumpikin kerätty kokoon.”

Tämä muistuttaa meitä siitä, että ei-käsitteellinen viisaus ei synny sattumalta. Se versoo suuren hyvyyden ja puhtauden maaperältä erittäin hyvän karman ansiosta. Se on myös riippuvainen ikuisen viisauden syventymisestä älyn avulla erilaisten vajrayana-menetelmien kautta.

 

Bodhisattvavala

VI

Yllä oleva viittaa siihen, että on tarpeen ottaa bodhisattvavala, ja meidän on siksi tutkittava lähdettä, mistä se otetaan. On kaksi tapaa ottaa bodhisattvan sitoumus: joko opettajan kanssa tai ilman opettajaa. Ellei siitä aiheudu uhkaa elämälle tai puhtaudelle, pyrkijän tulisi mennä opettajan luokse, jos sellainen on saatavilla, ja ottaa vala henkilökohtaisesti, vaikka opettaja olisi kaukanakin. Hyvä opettaja on:

1. Taitava suorittamaan rituaalisen seremonian antaakseen valan.

2. Hän on itse ottanut valan ja pitänyt sen rikkeettä.

3. Hän pystyy selittämään rituaalin fyysisten eleiden ja sanojen merkityksen.

4. Hän kuuluu niihin, jotka huolehtivat oppilaistaan rakkaudella ilman materialistisia tavoitteita.

Toisaalta, vaikka sellainen lama asuisi lähelläkin, mutta hänen luoksensa menemiseen sisältyy jokin elämää tai puhtautta uhkaava tekijä, voidaan käyttää ”lamatonta” menetelmää. (Puhtautta uhkaava tekijä on jotain, mikä voisi saada munkin tai nunnan valat rikkoontumaan.) Siinä seisotaan Buddhan kuvan edessä ja lausutaan vilpittömästi kolme kertaa pyrkimyksellisen tai toiminnallisen bodhimielen vala, kumpi vain halutaan. Nämä valat voidaan ottaa näin. 

Ellei saatavilla ole opettajaa eikä Buddhan kuvaa, voimme lausua valat kolme kertaa kuvitellen, että buddhat ja bodhisattvat ovat todella edessämme avaruudessa. Heidät siis visualisoidaan pyrkijän eteen kokoontuneina.

VII

Seuraavaksi tutustumme bodhimielen omaksumiseen tarkoitettuun seremoniaan. Intiassa kehittyi monenlaisia tapoja ja perinteitä bodhisattavalan ottamiseksi. Gampopa kuvaa kahta pääperinnettä, joita hänen aikanaan käytettiin:

 

1. Dharmamestari Śāntidevan perinne, jonka Jalo Manjuśrī välitti Mestari Nāgārjunalle. Sitä kutsutaan syvällisen näkemyksen perinteeksi.

 

2.  Dharmamestari Dharmakirtin perinne, jonka Jalo Maitreya välitti Mestari Asangalle. Sitä kutsutaan laajamittaisen toiminnan perinteeksi.

Seuraavat kuvaukset seremonioista ovat itse asiassa dharman tärkeitä perusopetuksia, sillä ne selittävät harjoituksen pääelementit: uhrilahjat, puhdistamisen jne., jotka sisältyvät sekä mahayana- että vajrayanaharjoituksiin.

 

Mestari Śāntidevan perinne

 

Tämän perinteen Jalo Manjuśrī välitti Mestari Nāgārjunalle. Seremoniassa on kolme osaa:

 

1. Valmistelu.

2. Valojen varsinainen antaminen.

3. Päätös.

Valmistelu on seitsenosainen:

1. Kumarrukset.

2. Lahjat.

3. Puhdistaminen tunnustamalla huonot teot.

4. Muiden hyvistä teoista iloitseminen.

5. Pyyntö, että buddhat opettaisivat dharmaa.

6. Pyyntö, että buddhat eivät hylkäisi maailmaa.

7. Hyvien tekojen juurien omistaminen muille.

Jokaisen buddhalaisen ei ole helppoa ymmärtää perinteisiä harjoituksia kuten yllämainittua lahjojen antamista. Se voi ensin näyttää ”alkukantaiselta uskonnolta” buddhalaisen psykologian ja filosofian syvällisyyteen verrattuna. Vajrayanassa, missä visualisoidaan jumaluuksia, väärinkäsitykset voivat korostua entisestään. Hylkäämällä opetukset jää paitsi valtavan hyödyllisiä työkaluja, joilla mieltä muutetaan, vanhoja tapoja murretaan ja luodaan uusia parempia tapoja.

Kumarrukset ovat keino, jolla korjataan kaksi asiaa. Ensimmäinen on ylpeys. Kumartaessamme meistä tulee pieniä täydellisen totuuden valtavan majesteettisuuden edessä. Kumartaessamme buddhalaisittain kuvittelemme, että kaikki muut olennot kumartavat yhdessä kanssamme, ja se muistuttaa meitä siitä, että olemme osa maailmaa ja kannamme siitä vastuuta.
    Munkit kumartavat Bodhgayassa kagyu monlam -rukousjuhlilla tammikuussa 2008.

Toinen ongelma, jota kumarrukset korjaavat, on kunnioituksen puute. Kunnioituksen puute johtuu siitä, että sekoitamme asioita keskenään ikään kuin kaikki olisi samanarvoista. Se, mitä kumartaessamme kuvittelemme, asettaa mielessämme korokkeelle sen, mikä on todella arvokasta sekä itsellemme että muille. Kumarrus tehdään kumartajan, ei buddhien hyödyksi.

Lahjoja annetaan, jotta voitettaisiin itsekkyys ja omahyväisyys. Buddhilla ei ole lahjoillemme yhtikäs mitään käyttöä. Annamme lahjoja, jotta mielemme muuttuisi. Uhraamisen ajatuksena on päästä niin pitkälle, että aina kun eteemme tulee jotain, todellista tai mielikuvituksen tuotetta, haluamme käyttää tai omistaa sen valaistumisen tai muiden olentojen auttamisen päämäärälle.
Hänen pyhyytensä 17 Karmapa Ogyen Trinley Dorje sytyttää suitsukkeen Mahabodhi-stupan alttarille Bodhgayassa.    

Se lääkitsee syvälle kaivertunutta minä-refleksiä: ”minä, minun, minä haluan tuon, tämä on minun;” jonka näemme hyvin pienissä lapsissakin. Ongelma on takertuminen ihmisiin, asioihin, ajatuksiin jne. Saraha sanoo: ”Jos takertumista ilmenee, pysäytä se! Siinä se.” Tästä syystä lahjoja annetaan vajrayanassa niin runsaasti; meidän täytyy oppia päästämään irti mistä tahansa ja kaikesta ulkoisessa maailmassa ja mielemme sisällä.

Puhdistaminen on tietenkin tarpeen ja se selitetään alla yksityiskohtaisesti. Tärkeää on, että sitä tehdään yhä uudelleen rituaalinomaisesti, jotta huoleton haluttomuus tunnistaa sitä, mikä täytyy puhdistaa, väistyy, eikä puhdistustyötä enää lykätä ”huomiseen” – päivään, joka ei koskaan tule.

Muiden hyvistä töistä iloitseminen on pinnallisella tasolla vastalääke kateudelle, joka saa inhoamaan toisten hyvää onnea. Syvällisemmin kyseessä ovat arvot. Tunne että kuuluu johonkin joukkoon (puolue, rotu, uskonto, sukupuoli, ikä, harrastus tms.) rakentaa henkilökohtaista minäkuvaa, ja se on vahva tekijä, joka motivoi tekojamme. Kuten sanottu, arvostamalla muiden tekoja ansaitsemme heidän karmansa. Täten muiden hyvistä teoista iloitseminen toimii vastalääkkeenä kapeakatseisuudelle.

Pyytäminen buddhia opettamaan ei tarkoita, että valaistuneet olennot olisivat laiskoja tai tietämättömiä tarpeistamme. Toistuvat pyyntömme rukouksin ja mielikuvien kautta auttavat meitä muistamaan oman kasvuntarpeemme ja ottamaan siitä vastuuta. Se toimii vastalääkkeenä omahyväisyyttä ja egoismia vastaan (sellaista ajattelua, jonka mukaan tiedämme jo tarpeeksi ja olemme tarpeeksi hyviä) ja että ”jonkun pitäisi tehdä jotain,” kun tuo joku on etupäässä itse.

Pyyntö että buddhat eivät hylkäisi maailmaa muistuttaa meitä siitä, miten harvinaista on, että saa oppia dharmaa. Se auttaa siinä, että emme pidä opettajien läsnäoloa taattuna ja käytämme aikamme heidän parissaan hyvin.

Hyvyyden omistaminen muille on vastalääke itsekkyydelle ja omistamisenhalulle mitä hyviin tekoihimme tulee. Se estää kiinnittämästä lahjoihin naruja (joilla ne vedetään takaisin) tai ylipäätään haluamasta vastalahjoja. Hyvä omistaminen merkitsee täydellistä irti päästämistä ja eteenpäin siirtymistä.

Käymme nyt läpi Gampopan toimintaohjeet kuuteen viimeksi mainittuun kohtaan:

1. Lahjat

Nämä on selitetty sekä lahjojen vastaanottajien että lahjojen laadun kannalta. Lahjat annetaan kaikkein kallisarvoisimmille turvautumisen kohteille. Heille uhraaminen luo saman ansion, olipa lahjan antaja oikeasti vastaanottajien luona tai kaukana heistä. Siksi lahjat annetaan heille, jotka ovat todella läsnä sekä heille, jotka eivät ole todella läsnä. (On epätodennäköistä, että Buddha olisi läsnä, mutta temppeleissä on häntä esittäviä kuvia ja siellä on hänen opetuksiaan sekä seuraajiaan.) Mahayanasutrien ornamentissa sanotaan:

Mieli täynnä uskoa ihminen antaa buddhille lahjoja, luostarikaapuja ja muuta sellaista, sekä oikeasti että mielikuvituksessaan, täyttääkseen kaksi kertymää (hyvien tekojen ja viisauden kertymät).

Mitä itse lahjoihin tulee, niitä on kahdenlaisia, on lahjoja, jotka voidaan ylittää ja ylittämättömiä lahjoja. Kumpikin jaetaan kahteen luokkaan. Lahjat, jotka voidaan ylittää, jaetaan aineellisiin lahjoihin ja oivalluksen lahjaan. Ylittämättömät lahjat jaetaan niihin, jotka näyttävät kuuluvan objektiiviseen todellisuuteen ja niihin, jotka ovat objektiivisen todellisuuden tuolla puolen.

Lahjat, jotka voidaan ylittää:

1. Aineelliset lahjat

Aineelliset lahjat koostuvat kumarruksista, ylistyksistä, kauniisti ja oikeassa järjestyksessä (esim. alttarille) asetelluista tavaroista, sekä luonnonvaroista ja luonnonilmiöistä, jotka eivät kuulu kenellekään erityisesti. Ne voivat olla hyvälaatuisia esineitä mutta myös mielikuvituksen tuotetta. Oman kehon ja elämän voi myös omistaa kaikille muille yhteisesti. Näin monissa kirjoituksissa on sanottu. Pääasia on voittaa omistuksenhalu näitä asioita kohtaan. Ks. Tormat, tiibetiläiset uhrikakut 

2. Oivalluksen lahja

Oivalluksen lahja sisältää mahamudra-mietiskelyn tulosten lahjaksi antamisen. Mahamudra (Suuri Sinetti) on kagyu-perinteen keskeinen mietiskelytekniikka. Siihen voidaan sisällyttää myös ”taitavat keinot,” eli tantriset visualisaatioharjoitukset. Nyingmapoilla sitä vastaa Suuri Täydellisyys ja prajnaparamitassa Suuri Keskitie. Lahjaksi annetaan sekä meditaatio, että sen tuottamat kokemukset, jotta niihin ei kiinnyttäisi.

Ylittämättömät lahjat:

1. Lahjat, jotka näyttävät kuuluvan objektiiviseen todellisuuteen.

Tämä on bodhimielen lahja. On sanottu:

Viisaat ja taitavat tutustuvat bodhimieleen läpikotaisin. Tämä on korkein lahja, jonka buddhille voi antaa.

2. Lahjat, jotka ovat objektiivisen todellisuuden tuolla puolen.

Tämä on itsen poissaoloon liittyvää mietiskelyä. Susthitamati Devaputran pyynnöstä opetetussa sutrassa sanotaan:

Jos yksi bodhisattva valaistumista toivoen uhraisi Buddhalle, kaikista ihmisistä parhaalle, yhtä paljon kukkia, suitsukkeita, ruokaa ja juomaa, kuin Ganges-joen rannoilla on hiekanjyväsiä, ja hän tekisi niin kymmenen miljoonan kosmisen aionin ajan, ja jos toinen samanlainen bodhisattva uhraisi sen, mitä on oppinut egottomuuden opetuksista, elämänvoiman poissaolosta ja persoonallisuuden poissaolosta ja antaisi pois myös siitä seuraavan kyvyn pitää yllä kirkasta selkeyttä, viimeksi mainittu bodhisattva antaisi paremman lahjan.

Leijonan karjaisun sutrassa sanotaan: 

Käsitteiden ja kuvausten luomatta jättäminen on yhtä kuin antaisi lahjoja Sellaisuuteen Menneelle. Olla hyväksymättä ja hylkäämättä ei-kaksinaista on yhtä kuin antaisi lahjoja Sellaisuuteen Menneelle. Ystävät, koska Sellaisuuteen Menneen kehon luonne on aineeton, lahjoja ei anneta pitämällä sitä aineellisena.

2. Puhdistaminen tunnustamalla huonot teot

Yleisesti ottaen hyvä ja paha riippuvat mielessä olevasta motivaatiosta : mieli on johtaja ja keho ja puhe sen palvelijoita. Kun mieli on halun, vihan tms. tahraama, ihminen voi tehdä viisi anteeksiantamatonta tekoa, viisi melkein anteeksiantamatonta tekoa tai kymmenen huonoa tekoa. Hän voi rikkoa syvälliset sitoumuksensa tai yllyttää siihen muita. Vaikka hän ei tekisi tällaista itse, hän saattaa iloita siitä, että muut syyllistyvät pahuuteen. Näitä kutsutaan vääriksi tai epähyveellisiksi teoiksi. Ilmeisen huonojen tekojen lisäksi dharmatoimintakin voi kääntyä epähyveelliseksi, jos sitä motivoivat halu, viha ja muut heikkoudet. Kallisarvoinen helminauha toteaa :

Mitä halu-takertuminen, viha-suuttumus ja hämmennys-tietämättömyys sitten saavatkin aikaan, se on epähyveellistä. Se johtaa kärsimykseen ja kaikkeen siihen, mikä kuuluu alempiin olemassaolon tiloihin (helvettiolennot, nälkäiset henget ja eläimet).

Opas bodhisattvan elämäntapaan lisää:

Epähyveellisyys tuottaa kärsimystä. Päivin ja öin, joka olosuhteessa on oikein pohdiskella yhtä, ja vain yhtä asiaa: Miten vapaudun tästä lopullisesti?

Tästä syystä kaikki vääryys täytyy poistaa. Mutta puhdistaako vääryyksien muisteleminen ne? – Ihan varmasti! Suuren nirvanan sutrassa sanotaan:

Vaikka olisikin tehty vääryys, sitä seuraava katumus oikaisee asian vähän samalla tavoin kuin eräät kallisarvoiset aineet palauttavat veden kirkkauden tai niin kuin kuu saa loistonsa takaisin, kun se purjehtii pois pilvien takaa.

Ja:

Näin ollen, karistamalla pahat teot harteiltasi katumalla ilman teeskentelyä, tuloksena on puhtaus.

Millä tavoin meidän tarkkaan ottaen tulisi hankkiutua pahoista teoista eroon? – Käyttämällä neljää voimaa. Neljää hyvää ominaisuutta opettavassa sutrassa sanotaan näin:

Maitreya! Jos bodhisattva mahasattvoilla on nämä neljä voimaa käytössään, he voittavat tekemänsä pahuuden. Mitkä nämä neljä voimaa ovat? Ne ovat:

1. Täydellisen katumuksen läpikotaisen soveltamisen voima.

2. Vastalääkkeen läpikotaisen soveltamisen voima.

3. Pahuuden hylkäämisen voima.

4. Tuen voima.

Ensimmäisenä on täydellisen katumuksen läpikotaisen soveltamisen voima. Tämä tarkoittaa sitä, että paljastaa menneisyydessä tekemänsä huonot teot vilpittömästi ja kiihkeästi katuen Turvautumisen lähteiden läsnä ollessa. Miten katumusta syvennetään? – On kolme tapaa:

1. Ajattelemalla näiden vääryyksien tarkoituksettomuutta.

2. Ajattelemalla pelkoa.

3. Ajattelemalla puhdistamisen kiireellistä tarvetta.

Katumus, joka syntyy ajattelemalla tarkoituksettomuutta, syntyy näin pohtimalla: ”Olen tehnyt väärin toisinaan voittaakseni viholliseni, toisinaan suojellakseni ystäviäni, joskus oman kehoni ylläpitämiseksi ja joskus saadakseni maallista rikkautta. Kuitenkin on niin, että kun kuolemani hetki koittaa ja siirryn toiseen elämään, viholliseni, ystäväni, maani, kehoni tai maallinen omaisuuteni eivät lähde mukaani. Mutta väärät tekoni ja vahingollisten tekojeni aiheuttamat esteet seuraavat minua kuin varjo, ja huolimatta siitä missä synnyn uudelleen, ne ilmestyvät siellä tuhoajinani.” Siksi Maallikko loistavan lahjan pyytämässä sutrassa sanotaan:

Isä, äiti, veljet, siskot, puoliso, palvelijat, omaisuus ja tuttavat eivät voi seurata heitä, jotka kuolevat, mutta heidän tekonsa menevät heidän kanssaan ja jäljittävät heidät.

Opas Bodhisattvan elämäntapaan toteaa:

Meidän on mentävä ja jätettävä kaikki taaksemme. Tietämättä sitä me teemme kaikenlaisia vääriä tekoja niiden tähden joita rakastamme ja niiden tähden, joista emme pidä. Mutta ne, joista pidämme lakkaavat olemasta, ne joista emme pidä lakkaavat olemasta ja jopa me itse lakkaamme olemasta. Tällä tavalla kaikki tulee tiensä päähän.

Täten olemme tehneet huonoja tekoja näiden neljän tähden: ystäviemme, vihollisiemme, kehomme ja omaisuutemme takia. Nuo neljä eivät ole kanssamme kovin kauaa, mutta niiden takia tekemämme vääryydet tuottavat paljon vahinkoa pitkän aikaa. Hyöty on niin vähäinen: se on kuin söisi maukasta myrkkyä. Tätä todellisuutta pohdiskelemalla alamme kovasti katua.

On niitä, jotka ajattelevat, että vaikka huonoista teoista ei ole paljon hyötyä, ne eivät juuri vahingoita tekijäänsä. Heidän tulisi pohtia kohtaa kaksi: katumusta ajattelemalla pelkoa. Miettimällä sitä, että vahingollisten tekojen seurauksena on pelko, katumus syntyy. On kolme pääasiallista aikaa, jolloin pahantekijä pelkää: ennen kuolemaa, kuollessaan ja kuoleman jälkeen.

Juuri ennen kuolemaa vahingon asteesta riippuen hän, joka on tehnyt pahaa, kokee kestämättömiä kärsimyksiä, hän tuntee olevansa umpikujassa ym. Se on automaattinen reaktio tehtyihin tekoihin, jotka ovat ohjelmoineet mielen. On sanottu:

Kun makaan kuolinvuoteellani, saatan olla ystävieni ja sukulaisten ympäröimä, mutta minä, ja yksin minä koen elämän hiipumisen tunteet.

Varsinaisella kuoleman hetkellä pahantekijä kokee myös pelkoa. Hänellä saattaa olla kauhistuttavia hallusinaatioita siitä, miten tummanpuhuvat olennot lähestyvät raahatakseen hänet alempiin maailmoihin.

Ihminen joka ajattelee: “Minä en pelkää sellaisia näkyjä,” erehtyy pahasti. Emme hallitse painajaisuniamme, miten siis hallitsisimme kokemuksiamme, kun hourailemme sekavina mielen ja kehon erotessa toisistaan? Tietenkin ne, jotka ovat eläneet ystävällisinä ja hyvinä, voivat kokea hyvin rauhallisen ja vapauttavan kokemuksen. Aikomuksellisen pahanteon ongelmana on se, että se juuttuu mieleen ja nousee helposti pintaan kuoleman hetkellä.

Pahanteko aiheuttaa pelkoa myös kuoleman jälkeen, väärien tekojen seurauksena. Menneet teot aiheuttavat hallusinaatioita suurista helveteistä tai rutiköyhistä henkimaailmoista, kestämättömiä kärsimyksiä kun tuntee tulevansa keitetyksi, poltetuksi tms. ja se on kerta kaikkiaan pelottavaa:

“Kuvaukset helveteistä, niistä kuuleminen, sen muistaminen mitä niistä on kuullut ja pienoismallien näkeminen saa ihmiset vapisemaan pelosta. Miten sitten voisi olla pelkäämättä kun kokee tekojensa kestämättömät seuraukset ja jälleensyntyy siellä?”

Näin joku voi alkaa katuja huonoja tekojaan käsittämällä, millaista kauheaa pelkoa ne saattavat aiheuttaa kuolemassa.

Kolmantena on katumus sitä kautta, että huomaa miten kiire puhdistamisella on. Heidän, jotka luulevat, että todennäköisesti vääryydet voi sovittaa joskus myöhemmin, tulisi oivaltaa, ettei se ole ollenkaan niin, vaan sovittelua tarvitaan hetimmiten. Miksi? – Koska on selkeä mahdollisuus, että kuolema tulee ennen kuin vääryydet on puhdistettu.

Jos ihmiset ajattelevat, että jotenkin he eivät kuole ennen kuin ovat sovittaneet tekonsa, heidän tulisi miettiä tätä: kuolema ei välitä hiukkaakaan kuinka monta tekoasi olet puhdistanut tai jättänyt puhdistamatta. Se vie henkesi heti tilaisuuden tullen: kuoleman hetki on hyvin epävarma.

Koska ne, jotka eivät täysin käsitä elämänsä pituuden epävarmuutta jatkavat varsin todennäköisesti elämistä ilman, että puhdistaisivat huonojen tekojensa karmisia seurauksia, kaikki vääryydet pitäisi puhdistaa niin pian kuin mahdollista. Riski on hyvin todellinen, joten kadu nyt heti kovasti.

Kun vilpitön katumus on saatu aikaan yllä kuvattujen kolmen pohdiskelun avulla, huonot teot tulisi myöntää ja niiden puhdistamista pyytää tavallisten tai erityisten turvautumisten lähteiden edessä. (Tavalliset turvautumisen lähteet ovat Buddha, Dharma ja Sangha, erityiset mahayana-lähteet ovat Buddhan kolme kayaa.)

Olipa kerran paha mies nimeltään Angulimala. Vaikka hän oli tehnyt paljon pahaa ja tappanut 999 ihmistä, hänen onnistui puhdistaa pahat tekonsa ja saavuttaa arhatin tila täydellisen katumisen voiman kautta.

Ote Nagarjunan Kirjeestä ystävälle:

 

Sellainen, joka ennen ei välittänyt,

mutta myöhemmin alkaa välittää,

muuttuu kauniiksi kuin pilvien takaa esiin tuleva kuu,

niin kuin Nanda, Angulīmāla, Ajatashatru ja Udayana.

 

Nanda oli Buddhan veljenpoika ja kruununperijä. Hän oli vaimonsa kauneuden ja kykyjen lumoissa ja ylimalkaan hyvin romanttinen. Silloinkin kun hänestä tuli munkki, hänen mielensä tahtoi häiriintyä kiintymyksen tähden. Buddha vei hänet ensin taivaaseen, missä hän huomasi, että jumalattaret olivat paljon kauniimpia kuin hänen vaimonsa. Sitten Buddha vei hänet helvettiin, missä valmisteltiin Nandan tulevaa jälleensyntymää sinne sitten kun hänen hyvä karmansa loppuisi. Kauhuissaan Nanda lakkasi himoitsemasta ja hänestä tuli lopulta arhat.

 

Angulimalan tarina: Kosalan kuningas Pasenadin hovissa oli kerran bramiini nimeltä Ahimsaka Hänet lähetetiin Taxilaan opiskelemaan. Hän oli älykäs ja tottelevainen ja piti sekä opettajasta että tämän vaimosta. Muut oppilaat tulivat kateellisiksi ja levittivät perätöntä juorua, että Ahimsakalla oli suhde opettajan vaimoon. Opettaja ei ensin uskonut, mutta lopulta hän ajatteli kostaa. Hän ei tahtonut tappaa oppilastaan, koska siitä olisi tullut pahaa karmaa, joten hän keksi kauhean rangaistuksen. Viattoman oppilaan oli määrä tappaa tuhat ihmistä ja tuoda heidän oikeat peukalonsa todisteena, jotta opetukset tulisivat maksetuiksi. Ahimsakan sukulaiset eivät halunneet kuullakaan pojasta, ja lopulta häpeä sai hänet suunniltaan. Hän alkoi toteuttaa opettajan määräystä. Lopulta hän kulki ympäriinsä ketju peukaloita kaulassaan ja herätti suurta kauhua. Hänestä alettiin käyttää nimeä ”Sormien ketju”, Angulimala. Hankkiessaan viimeistä sormea hän tapasi sekä äitinsä että Buddhan ja päätti tappaa jälkimmäisen. Hän ei vain saanut tätä kiinni ja huusi: ”Munkki, pysähdy!” Buddha väitti pysähtyneensä – hän oli lopettanut tietoisesti tappamasta eläviä olentoja. Angulimala tuli järkiinsä ja otti munkin valat. Häntä kiusattiin kuitenkin kaduilla ja Buddha sanoi, että se oli tulosta hänen pahasta karmastaan, mutta hän voi voittaa sen kärsivällisyydellä. Myöhemmin Angulimala tunsi syvää myötätuntoa synnyttävää naista kohtaan ja Buddha neuvoi häntä lausumaan näitä sanoja:

 

Sisar, siitä päivästä lähtien kun minusta tuli arhat                                 

en ole tietoisesti tuhonnut

yhdenkään elävän olennon elämää.

Tulkoon sinusta terve tämän totuuden voimalla

ja olkoon syntymätön lapsesi myös terve.

 

Lapsi syntyi saman tien helposti. Monet lausuvat edelleen tätä rukousta, jota kutsutaan nimellä Angulimalan paritta. Kuollessaan hän siirtyi parinirvanaan, mitä muiden munkkien oli vaikea uskoa. Buddha sanoi, että Angulimala teki pahaa, koska hänellä ei ollut hyviä ystäviä, mutta myöhemmin hän sai hyviä ystäviä, joiden avulla hänen mielensä puhdistui heikkouksista. Rakkaus ja myötätunto voittavat pahuuden aina ja ne ovat vapautumisen portti.

 

Ajātashatru oli hallitsija Keski-Intiassa. Hänen isänsä Bimbisara oli Buddhan tukija ja itse buddhalainen ”virtaan astunut”. Devadatta, Buddhan kateellinen serkku houkutteli Ajātashatrun tekemään pahaa, ja hän mm. murhasi isänsä sekä yritti tappaa Buddhan. Ne olivat ”rikoksia, joista seuraa välitön rangaistus” (kuoleman jälkeen). Ajàtashatru sai paiseita ja häntä odotti helvetti. Hän turvautui Buddhaan ja kykeni puhdistamaan tekonsa lähinnä bodhimieltä harjoittamalla.

 

Udayanan äiti kasvatti poikansa yksin. Jotta naapuri ei viettelisi poikaa, äiti lukitsi tämän huoneeseensa. Raivoissaan Udayana tappoi äitinsä. Valtava katumus teki hänestä buddhalaisen munkin, mutta myöhemmin hänet karkotettiin sanghasta. Hänestä oli tullut harras oppinut ja maallikkona hän rakensi munkeille monia retriittimajoja. Kuollessaan hän syntyi välittömästi kuumaan helvettiin, mutta hyvien tekojensa tähden hän luuli sitä vain kuumaksi retriittimajaksi ja vapautui minuuttien kuluessa. Hän siirtyi jumalten maailmoihin kehittyäkseen edelleen dharmaharjoituksen tiellä.

 

Toinen voima on vastalääkkeen läpikotaisen soveltamisen voima. Hyvät teot parantavat huonot teot. Ne kuluttavat epäpuhtaudet. Korkeamman tiedon tiivistelmässä sanotaan:

 

Vastalääkkeen voiman sisältävät teot estävät vastaavien huonojen tekojen tulosten ilmestymisen, koska niillä on kyky parantaa ja muuttaa seuraukset joksikin muuksi.

 

Näin Menneiden aarre toteaa, että kehittämällä tietoisuutta tyhjyydestä puhdistetaan huonoja tekoja. Timantin leikkaajassa sanotaan, että huonot teot puhdistetaan lausumalla syvällisiä kirjoituksia. Kolmen sitoumuksen solmimisen kuningastantrassa ja Subahun pyytämässä sutrassa sanotaan, että huonot teot puhdistuvat tekemällä lahjoituksia Buddhan stupille. Buddhan kuvia koskevassa osassa sanotaan myös, että Buddhan kuvien valmistaminen puhdistaa pahoista teoista. Toisaalla sanotaan, että opetusten kuunteleminen, lukeminen, kopioiminen jne., mistä itse on innostunein, puhdistaa vääristä teoista. Vinayan transmissiossa sanotaan:

 

Kuka ikinä on tehnyt pahaa, mutta myöhemmin kukistaa sen hyvää tekemällä, loistaa tässä maailmassa niin kuin aurinko ja kuu, jotka tulevat esiin pilvien takaa.

 

Joku saattaa ihmetellä: “Jos hyvän tekeminen on pahuuden vastalääke, pitääkö tehdä niin paljon hyvää, että se vastaa aikaisempaa pahuutta? Niin ei ole. Suurempi nirvanasutra kertoo meille:

 

Yksittäinenkin hyvä teko voittaa monta pahaa tekoa.

 

Ja:

Niin kuin vajra voi tuhota vuoren tai pieni tuli polttaa koko metsän tai pieni määrä myrkkyä tappaa olentoja, samalla tavalla pieni hyödyllinen teko voi päihittää suuren vääryyden. Se on mitä tehokkain!

 

Kultaisen valon sutrassa selitetään:

 

Joku on saattanut tehdä sietämättömän pahoja tekoja tuhansia pitkiä ajanjaksoja, mutta yksi täydellinen puhdistus pesee pois kaikki hänen tekemänsä vääryydet. (Yksi täydellinen puhdistus ei ehkä ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Se merkitsee todennäköisesti sitä, että buddhaluonto tunnistetaan puhdistuksen aikana ja tuo tunnistus on se, mikä puhdistaa vääryydet.)

 

On sanottu:

 

Täten huonot teot puhdistuvat täysin sen voimasta, että vastalääkkeitä käytetään perusteellisesti. Sitä voisi verrata siihen, että ihminen on pudonnut haisevaan suohon, kiipeää sieltä ylös, kylpee ja hieroo iholleen tuoksuvia öljyjä.

 

Tämä viimeinen vertaus on oikein hyvä. On samantekevää miten monta minuuttia, tuntia tai päivää ihminen on ollut mudassa, kunnollinen suihku puhdistaa hänet. 

Olipa kerran aatelismies nimeltä Udayana. Vaikka hän tappoi oman äitinsä, hänen onnistui puhdistaa virheensä vastalääkkeen voiman avulla. Hän syntyi jumalten maailmoihin ja saavutti virtaan astuneen tilan dharmaharjoituksen tuloksena.

Kolmas voima on pahuuden hylkäämisen voima. Tämä tarkoittaa ”ei koskaan enää” -mentaliteettia. Se täydentää ensimmäistä voimaa, sillä ellei ihminen voi katua jotain tekoaan sataprosenttisesti, hän on edelleen jossain määrin altis toistamaan tekonsa. Karmisia seurauksia kauhistuessaan ihminen lakkaa tekemästä väärin ajatellen:

”Ihmiskunnan ohjaajat, auttakaa minua pääsemään eroon tekemistäni pahoista teoista. Ne ovat todella pahoja. En ikinä tee niin uudelleen.”

Kuten on sanottu:

Pahuuden hylkäämisen voima puhdistaa pahat teot, niin kuin vaarallisen joen uoman siirto poistaa joen kaupungille aiheuttaman uhkan.

Olipa kerran henkilö nimeltä Nanda, joka ihastui naisiin helposti. Vaikka hän oli tehnyt vääriä tekoja, hylkäämällä vääryyden hänen virheensä puhdistuivat ja hän saavutti arhatin tilan.

Neljäs voima on tuen voima. Se saadaan turvautumalla ja kehittämällä bodhimieli. Suojan hakeminen Kolmelta kaikkein kallisarvoisimmalta puhdistaa huonoja tekoja, niin kuin Sūkarikan ymmärryksen sutrassa sanotaan:

He, jotka ovat turvautuneet buddhiin, eivät synny kärsimyksen tiloihin. Jätettyään kuolevaiset kehonsa he saavat taivaalliset kehot. (Ei välttämättä, se riippuu siitä, mikä on ollut tavoitteena elämän aikana. Buddhalaisittain syntyminen ihmiseksi on jumalten olotilaa parempi paikka edistyä dharman tiellä.)

Suuressa nirvana sutrassa sanotaan:

Hän, joka on hakenut turvaa Kolmelta kaikkein kallisarvoisimmalta saavuttaa pelottomuuden.

Bodhimielen kehittyminen puhdistaa pahoja tekoja. Puukujan sutra sanoo:

... se saa huonot teot loppumaan, ikään kuin ne haudattaisiin ikiajoiksi.

... se polttaa pois kaiken pahan niin kuin tuli maailmanlopussa.

Oppaassa bodhisattvan elämäntapaan sanotaan myös:

Joku vahva ja peloton voi vapauttaa ihmisen pelosta. Samalla tavoin joku, jota turvautumisen lähteet tukevat, vapautuu nopeasti, vaikka hän olisi tehnyt kestämättömiä vääryyksiä. Kuinka ne, jotka välittävät, eivät luottaisi sellaiseen tukeen?

Täten tuen voima puhdistaa virheitä. Olipa kerran prinssi nimeltä Ajātaśhatru, joka teki suuren pahan teon murhaamalla isänsä. Siitä huolimatta hän puhdistui tuen voimalla ja hänestä tuli bodhisattva.

Koska kaikki neljä yllämainittua voimaa pystyvät puhdistamaan vääryyksiä, ei ole tarvetta edes mainita, miten tehokkaita ne kaikki yhdessä ovat. (Ne otetaan kaikki käyttöön esimerkiksi Vajrasattva-harjoituksessa. Toinen linkki Vajrasattvaharjoitukseen.)

He, jotka tunnustavat pahat tekonsa ja korjaavat ne edellä kuvatuilla tavoilla, kokevat puhdistuksen merkit unissaan. Rohkaiseva Dhāraī sanoo:

Eräitä vapautumisen merkkejä ovat nämä: pilaantuneen ruoan oksentaminen, maidon tai jogurtin juominen tms.; auringon tai kuun näkeminen; taivaalla lentäminen; leimuavan tulen näkeminen; puhvelihärän näkeminen; se, että näkee tummanpuhuvan voimakkaan henkilön tai munkkien tai nunnien joukon; uni maitoa tuottavasta puusta; uneksiminen norsuista tai voimakkaista häristä; istuminen vuorella; uni leijonavaltaistuimesta tai asumuksesta; dharmaopetusten kuunteleminen jne. (Nämä ovat merkkejä vain silloin, kuin puhdistusharjoituksia tehdään.)

Tähän päättyy selitys siitä, miten puhdistamme itsemme huonoista teoista.

3. Toisten hyvistä teoista iloitseminen

On ehdottoman tärkeää kehittää iloinen ihailu kaikkia niitä hyviä tekoja kohtaan, joita tuntevat olennot tekevät kolmessa ajassa (menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa). Santidevan Opas bodhisattvan elämäntapaan -kirjan sanoin:

”Iloitsen kaikista hyveen juurista, joita jokainen ymmärryksen ylittävä valaistunut olento on luonut. (Hyveen juuret ovat kuin puun juuret: mieleen juurtunutta hyvyyttä, joka tuottaa jatkuvasti hyviä tuloksia, esimerkiksi uskonnolliset valat.) Nämä olennot ilmestyivät menneinä aikoina joka puolilla maailmankaikkeutta ja kehittivät hyvyyttä siitä hetkestä alkaen kun he ensimmäisen kerran herättivät bodhimielen, aina siihen saakka kun he saivat täyteen kaksi kertymää (hyvien tekojen ja ikuisen viisauden kertymän) ja puhdistivat kaksi estettä (mielenmyrkyt ja dualismin). Iloitsen myös kaikista niistä hyveen juurista, jotka syntyivät heidän valaistumisensa jälkeen, alkaen siitä kun he kääntävät dharman pyörää saattaakseen kypsyyteen ne, jotka ovat valmiita ohjattaviksi ja päättyen siihen kun he näyttävät jättävän kärsimyksen maailman. Iloitsen myös niistä hyveen juurista, joita heidän opetuksensa luovat sen jälkeen kun he ovat siirtyneet parinirvanaan, aina siihen asti kunnes heidän opetuksensa lopulta häviävät, sekä kaikkien niiden bodhisattvojen hyveistä, jotka ilmestyvät väliaikana ennen seuraavan buddhan tuloa. Edelleen iloitsen siinä, mitä hyveiden juuria taitavat pratyekabuddhat ja sravakat, jotka ovat ilmestyneet, ovatkaan keränneet. Ja vielä iloitsen hyveiden juurista, jotka tavalliset yksilöt ovat luoneet.”

 

(Shakyamuni Buddha saavutti nirvanan valaistuessaan. Hän oli silloin puhdistanut kaikki kärsimyksen syyt ja ehdollistamisen hienoimmatkin jäljet. Hänen aikaisemmasta karmastaan oli kuitenkin jäljellä jonkin verran toissijaista karmaa, joka antoi hänelle mahdollisuuden elää ihmiskehossa ja opettaa 45 vuotta. Kun se loppui, hän siirtyi parinirvanaan. Tämä on eksoteerinen selitys. Mahayanaopetusten mukaan kaikkien buddhien elämä on valaistunutta toimintaa, kuten selitetään sellaisissa teoksissa kuin Vertaansa vailla oleva jatkumo.)  

Pohdiskelemalla ilomielin yllä olevaa, ihminen oppii hyväksymään muut. Samalla tavalla vastaavia ajatuksia vaalitaan niistä hyvistä teoista, joita tehdään nykyhetkellä ja tulevaisuudessa. Joka hetkellä kehitetään iloista hyväksyntää, samastutaan hyvään ja pelkästään hyvään ja pyritään kunnioittamaan ja arvostamaan muita ja heidän tekojaan.

4. Pyyntö, että Buddhat opettaisivat dharmaa

Kaikissa maailmoissa kymmenessä ilmansuunnassa on monia buddhia, jotka eivät opeta dharmaa. Pyydämme heitä mielessämme opettamaan sitä:

Kädet yhteen liitettyinä pyydän buddhia joka suunnalla: sytyttäkää dharman soihtu kaikille olennoille, jotka ovat kärsimyksen pimeydessä.

6. Pyyntö, että buddhat eivät hylkäisi kärsivää maailmaa

Ajattele, että tälläkin hetkellä kymmenen ilmansuunnan maailmoissa on buddhia, jotka ovat siirtymäisillään lopulliseen nirvanaan, antaakseen virikkeen niille, jotka uskovat pysyvyyteen, jotta he hylkäisivät väärät käsityksensä ja inspiroidakseen ahkeruutta niissä, jotka tuhlaavat aikaansa. Nämä buddhat mielessämme rukoilemme:

Rukoilen kädet yhteen liitettyinä noita Voittajia, jotka harkitsevat siirtymistä omista kärsivistä maailmoistaan, jäämään lukemattomien aikakausien ajaksi, jotta kaikki heidän olentonsa eivät jäisi pimeyteen.

7. Hyvien tekojen juurien omistaminen muille

Kaikki nämä edellä mainitut hyveen juuret omistetaan sille päämäärälle, että kaikkien olentojen kärsimys poistuisi. Tulkoon niistä myös heidän onnensa saavuttamisen syy. Kaikesta päästetään kokonaan irti ja siirrytään eteenpäin itseään onnittelematta, ajatellen:

Raivatkoot kaikki sellaiset hyvät teot ja mitä ansiota olenkaan kerännyt pois kaikkien olentojen kärsimykset.

Tähän päättyy bodhisattvavalan valmisteluvaiheen selitys.

Toisena on varsinainen seremonia. Neuvojen tiivistelmän mukaan, kun jalo Manjushrī oli kuningas Amba, hän otti yksilöllisen vapautumisen valat ja bodhisattvavalat yhtä aikaa Buddha Ukkosenjyrinältä. Kaavaa, jota hän tuolloin käytti,  toistetaan varsinaisena sitoumuksena:

Niin kauan kuin tämä samsara ilman alkua kestää, teen rajattomat määrät tekoja kaikkien muiden olentojen hyödyksi. Buddhan, maailman suojelijan edessä omistaudun korkeimmalle valaistumiselle.

Nämä sanat toistetaan kolme kertaa. Oppaassa bodhisattvan elämäntapaan esitetään tällainen sitoumuskaava:

Juuri niin kuin Autuuteen Menneet menneisyydessä kehittivät mieltään kohti korkeinta valaistumista ja kävivät aste asteelta läpi bodhisattva-harjoittelun, niin minäkin, ollakseni olennoille hyödyksi, kehitän mieltäni kohti valaistumista ja harjoitan itseäni aste asteelta asianmukaisesti.

Tämä toistetaan seremonian johtajan edessä kolme kertaa. Jos joku tahtoo ottaa pyrkimyksellisen ja toiminnallisen sitoumuksen erikseen, lausutaan kaava sen mukaan, kumpi vala otetaan. Tähän päättyy varsinainen seremonia.

Seremonian päätökseksi Kaikkein kallisarvoisimmille turvautumisen lähteille annetaan lahjoja ja iloitaan suuresti ajattelemalla suurta hyötyä, mikä otetusta valasta seuraa.

 

Dharmamestari Dharmakirtin perinne

Tämä perinnejärjestelmä siirtyi Jalolta Maitreyalta dharmamestari Asangalle. Siinä on kaksi osaa: bodhisattvan pyrkimyksellinen sitoumus ja bodhisattvan toiminnallinen sitoumus.

Bodhisattvan pyrkimyksellinen sitoumus

Pyrkimyksellinen vala on kolmiosainen:

1. Valmistelu.

2. Varsinainen seremonia.

3. Päätös.

1. Valmistelu: a) valan pyytäminen ja b) kertymien kerääminen

a) Pyyntö

Ihmisen, joka tahtoo omistautua valaistumisen päämäärälle, tulisi mennä kunnollisen bodhisattvavalan antajan luo ja osoittaa kunnioitusta. Valan antaja ohjaa perusasioissa, auttaa hakijaa kehittämään inhon samsaraa kohtaan, tuntemaan myötätuntoa, pyrkimään valaistumiseen ja lisäämään kunnioituksen tunnetta ja hartautta Kolmea kallisarvoista turvautumisen lähdettä ja guruja kohtaan. Seuraavaksi tämä kaava toistetaan valan antajan perässä:

Opettaja, ole ystävällinen ja katso minuun. Samalla tavalla kuin Näin Menneet, He, Jotka Voittavat Vihollisen, Äärimmäisen Puhtaat ja Täydellisen Valaistuneet, Voittajat, Päämäärän Saavuttaneet ja Tuonpuoleiset Buddhat menneisyydessä synnyttivät olennaisen kaipauksen kohti korkeinta, äärimmäisen puhdasta ja täydellistä, suurempaa valaistumista – ja niin kuin tekivät myös bodhisattvat, jotka ovat nyt itse asiassa bodhisattvatasoilla – niin minäkin, (oma nimi), samalla tavalla rukoilen sinua opettaja, herätä minussa olennainen voima kohti korkeinta, äärimmäisen puhdasta ja täydellistä suurta valaistumista.

b) Kertymien kerääminen

Hakija kumartaa ensin Harvinaisille ja kallisarvoisille turvautumisen lähteille ja valan antajalle. Sitten hän antaa tilaisuutta varten tuomansa aineelliset lahjat sekä mielessä kuvittelemiaan lahjoja minkä tahansa määrän ja muut lahjat. On opetettu, että noviisivala vastaanotetaan apotilta sekä opettajalta yhdessä. Täysi luostarivala vastaanotetaan sanghalta ja bodhimielen kaksi aspektia vastaanotetaan hyveen kertymän kautta. Rikkaan olisi epäsopivaa antaa pieni lahja, rikkaiden tulisi uhrata vaikuttavia lahjoja. Aikaisempina aikoina oli tiettyjä erittäin rikkaita bodhisattvoja, jotka tekivät sellaisia suuria uhrauksia. Jotkut bodhimieltä kehittävät vannoivat uhraavansa jopa kymmenen miljoonaa dharma-asuinsijaa. (Temppeli on buddhan kuvien asuinsija, kirjasto on dharmatekstien asuinsija ja luostari on sanghan asuinsija. Meidän aikanamme kuningas Ashoka rakensi tuhansittain dharma-asuinsijoja.) Hyvän aikakauden sutra kertoo meille:

Kun Buddha Kuuluisa Joki oli Ruusuomenapuun maan hallitsijana, hän kehitti bodhimielen ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän oli uhrannut kymmenen miljoonaa dharma-asuinsijaa Buddha Kuunsirpille.

On kuitenkin tarpeeksi, jos sellainen, joka ei ole rikas, antaa vähän. Menneinä aikoina jotkut köyhät bodhisattvat uhrasivat hyvin yksinkertaisesti; jotkut herättivät bodhimielen ihan vain sytyttämällä liekin kuivatusta ruohosta tehtyyn kynttilänsydämeen.

Silloin kun Säteilevän Valon Buddha asui kaupungissa, hän kehitti bodhimielen ensimmäistä kertaa uhraamalla ruoho-”kynttilän” Rajattomalle Buddhalle.

Jonkun, joka ei omista kerrassaan mitään, ei tarvitse tehdä ollenkaan aineellisia uhrauksia. Riittää, että tekee kolme kumarrusta. Entisinä aikoina oli tiettyjä bodhisattvoja, joilla ei ollut mitään ja jotka herättivät bodhimielensä liittämällä kätensä yhteen kunnioittavasti kolmeen kertaan.

Buddha Hyvien Ominaisuuksien Helminauha kunnioitti Buddha Kuuluisaa Liikkujaa liittämällä kätensä yhteen kolme kertaa tervehdykseen, kun hän kehitti bodhimielen ensimmäistä kertaa.

3. Varsinainen seremonia

Ensin turvaudutaan erityisellä tavalla.

Opettajan tulee sitten ohjata bodhisattvavalan ottajaa ja selittää:

Niin pitkälle kuin avaruus ulottuu, siellä on tuntevia olentoja. Missä ikinä on tuntevia olentoja, siellä on mielen heikkouksia. Missä on heikkouksia, siellä on vahingollista karmaa ja missä on vahingollista karmaa, siellä on kärsimystä.

 

Kaikki kärsimyksen kuormittamat olennot ovat itse asiassa vanhempiamme; he kaikki ovat vanhempia, jotka ovat olleet meille erittäin ystävällisiä. Kaikki nuo aikaisemmat vanhempamme, jotka olivat meille menneisyydessä niin ystävällisiä, ovat tällä hetkellä uponneet tähän voimakkaaseen samsaran mereen ja joutuvat kestämään mittaamattomia kärsimyksiä. Ilman ketään suojelijaa ja ketään kehen turvautua he kohtaavat kauheita koettelemuksia ja suurta tuskaa. Ajatellen: ”Oi, jospa he vain voisivat löytää onnen; jospa he vain vapautuisivat kärsimyksestä,” lepuuta mieltäsi rakastavan ystävällisissä ja myötätuntoisissa ajatuksissa hetken verran. Ajattele sitten näin: ”Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään voimaa auttaa näitä olentoja. Siksi, jotta voisin mennä heidän avukseen, pyrin siihen, mikä tunnetaan puhtaana ja täydellisenä valaistumisena, kaiken sen loppuna mikä on väärin, jokaisen hyvän ominaisuuden täydellistymisenä, voimana olla kaikille olennoille hyödyksi, niin monia kuin heitä onkaan.” Lepää tätä ajatellen jonkin aikaa.

Sen jälkeen valan pyytäjä toistaa seuraavan kaavan kolme kertaa seremonian johtajan perässä:

”Kaikki buddhat ja bodhisattvat kymmenessä ilmansuunnassa (so. kaikkialla), kuunnelkaa minua. Minä (oma nimi), niiden hyveen juurien voimalla, joita olen koonnut aikaisemmissa elämissä harjoittamalla anteliaisuutta, oikeaa käytöstä ja mietiskelyä, niiden hyveen juurien kautta, joita olen rohkaissut muita kasvattamaan ja niiden, joita olen ilolla ajatellut, otan sitoumuksen saavuttaa korkeimman, puhtaan ja täydellisen valaistumisen samalla tavoin, kuin Tathagatat menneisyydessä, Voittoisat, puhtaat ja täydelliset Buddhat, täydellisesti ansioituneet ja vapautuneet Voittajat ottivat valan ensimmäisen kerran saavuttaa puhdas, täydellinen ja suuri valaistuminen ja niin kuin myös bodhisattvatasoilla olevat bodhisattvat tekivät. Joten nyt, heidän tavallaan minä, (oma nimi), tästä hetkestä lähtien siihen saakka kunnes saavutan valaistumisen ytimen, herätän itsessäni korkeimman, puhtaan ja täydellisen valaistumisen voiman pelastaakseni ne olennot, jotka täytyy kantaa yli, vapauttaakseni ne, jotka eivät ole vapaita, auttaakseni, niitä, jotka eivät vielä ole hengittäneet ulos hengittämään ulos ja ohjatakseni kokonaan kärsimyksen ulottumattomiin ne, jotka eivät ole vielä sinne kokonaan menneet.”

Vala otetaan toistamalla ohjaajan perässä nämä sanat. Niiden merkitys on tämä:

– Ne, jotka täytyy kantaa yli, ovat helvettiolennot, ahdistuneet henget ja eläimet, koska ne eivät ole vielä ylittäneet samsaran merta. Heidän pelastamisensa merkitsee vapauttamista kolmen alemman maailman kärsimyksistä niin, että he voivat jatkaa ihmisinä tai jumalallisissa olotiloissa.

– Ne, jotka eivät vielä ole vapaita, ovat ihmiset ja jumalat, koska heikkouksien siteet sitovat heitä kuin kahleet. Heidän vapauttamisensa merkitsee sitä, että auttaa heitä irrottamaan heikkouksien kahleet lähettämällä heidät vapautumisen tielle, niin että he voivat saavuttaa vapautumisen.

– Ne, jotka eivät vielä ole hengittäneet ulos ovat shravakat ja pratyekabuddhat, koska he eivät vielä ole rentoutuneet mahayanan polulle.

– Ne, jotka eivät ole vielä menneet täysin kärsimyksen ulottumattomiin ovat bodhisattvoja, koska heillä on vielä saavutettavanaan nirvana, joka ei ole juurtunut samsaraan eikä nirvanan rauhaan.

 

Sitoumus koskee kaikkia yllä olevia tavoitteita.

3. Päätös

Vala päättyy siihen, kun ohjaajan neuvoja noudattaen kehitetään suuri ilon tunne ajattelemalla juuri tehtyä valtavan hyödyllistä asiaa.

Bodhimielen sitoumuksen ottanutta kutsutaan bodhisattvaksi. Bodhisattvoilla on toive saavuttaa valaistuminen muiden olentojen hyödyksi ja toive vapauttaa olennot, kunhan he ovat itse valaistuneet. He keskittyvät sekä valaistumiseen että tunteviin olentoihin ja siksi bodhisattvoilla on päättäväisyyttä, rohkeutta ja selkeä tavoite.

Tähän päättyy perinteinen seremonia, joka koskee korkeimpaan valaistumiseen pyrkimistä.

Bodhisattvan toiminnallinen sitoumus

Tämä otetaan myös kolmessa vaiheessa, jotka ovat valmistelu, varsinainen seremonia ja päätös.

1. Valmistelu

Siinä on kymmenen osaa ja siihen liittyy kysymyksiä, jotka ohjaaja kysyy valaa pyytävältä henkilöltä. Ohjaaja 

1. ohjaa ensin valan muodollista pyytämistä.

2. Hän kysyy, onko hakijalla mitään yleisluontoisia esteitä valan ottamiseen.

3. Hän selittää miten vakavat seuraukset valan rikkomisesta on.

4. Hän kuvaa mitä vahinkoa siitä seuraa, jos antaa valan väljähtyä.

5. Hän kuvaa hyötyjä, joita valan omaksumisesta seuraa.

6. Hän auttaa hakijaa keräämään hyveen ja viisauden kertymät.

7. Hän kysyy onko hakijalla mitään erityisiä esteitä.

8. Hän rohkaisee hakijaa.

9. Hän inspiroi hakijassa erityistä motivaatiota

10. Hän antaa ohjeista yhteenvedon.

2. Varsinainen seremonia

Jotta hakija kehittäisi tämän valan ottamista varten tarvittavan oikeanlaisen mielentilan, ohjaaja sanoo:

Hyvän perheen lapsi, joka tunnetaan nimellä (hakijan nimi), haluatko ottaa vastaan seuraavat sitoumukset minulta bodhisattva (ohjaajan nimi …lta) ja seurata sitä, mikä oli kaikkien menneiden bodhisattvojen harjoituksen ja oikean käytöksen perusta, sitä, mikä on kaikkien tulevien bodhisattvojen harjoituksen ja oikean käytöksen perusta ja sitä, mikä on kaikkien tällä hetkellä kymmenen ilmansuunnan maailmoissa harjoittelevien bodhisattvojen harjoituksen ja oikean käytöksen perusta? Tällaista oli menneisyydessä harjoitelleiden bodhisattvojen oikea käytös, tällaista on tulevien bodhisattvojen oikea käytös ja niiden bodhisattvojen oikea käytös, jotka nykyhetkellä harjoittelevat kymmenen ilmansuunnan maailmoissa. Tuo harjoitus ja oikea käytöstapa perustuu pidättyvyyteen, hyvien tekojen kertymän kartuttamiseen ja tuntevien olentojen hyvinvoinnin puolesta työskentelemiseen. Haluatko ottaa tämän tehtävän?

Näin hakijalta kysytään kolmeen kertaan, ja hän vastaa joka kerran myöntävästi.

3. Päätös

Seremonian päätöksessä on neljä osaa. Kun hakija on pyytänyt ohjaajan ystävällistä huomiota ohjaaja

1. selittää ikuisen viisauden ymmärtämisen hyödyt.

2. kertoo, että kukaan toinen ei saa tietää otetusta sitoumuksesta ennen kuin kyseisen henkilön soveltuvuus on tutkittu.

3. antaa lyhyen yhteenvedon ohjeista.

4. ottaa vastaan lahjat, jotka hakija on tuonut kiitollisena siitä, että ohjaaja on ystävällisesti antanut valan. Sen jälkeen hyveen juuret omistetaan muille.

Tähän päättyy kuvaus siitä, miten bodhisattvavala otetaan kuuluisan Dharmakirtin perinteessä.

VIII

Nyt tutkimme sitä, mitä hyötyä bodhimielen kehittämisestä seuraa. On sekä käsitettävissä olevia että käsittämättömiä hyötyjä.

Käsitettävissä olevia hyötyjä on kahdenlaisia:

– niitä, jotka syntyvät pyrkimyksellisestä bodhimielestä.

– niitä, jotka syntyvät toiminnallisesta bodhimielestä.

Käsitettävissä olevia hyötyjä, jotka syntyvät pyrkimyksellisestä bodhimielestä, on kahdeksaa eri lajia:

1. Valan ottaja pääsee mahayanan tielle.

2. Pyrkimyksellinen bodhimieli toimii perustana kaikille muille bodhisattvaharjoituksen puolille.

3. Se poistaa kaiken pahuuden täydellisesti.

4. Korkeimman valaistumisen juuri juurrutetaan.

5. Vala tuo suurimman mahdollisen ansion.

6. Se miellyttää kaikkia buddhia.

7. Kaikki olennot hyötyvät.

8. Todellinen ja täydellinen buddhuus saavutetaan nopeasti.

1. Valan ottaja pääsee mahayanan tielle. Ihminen saattaa olla mitä parhain, mutta ellei bodhimieli ole virinnyt hänessä, hän ei ole vielä astunut mahayanan tielle. Ilman sitä buddhuutta ei voi saavuttaa. Bodhisattvan mielen herättäneestä henkilöstä tulee mahayanan harjoittaja.

2. Pyrkimyksellinen bodhimieli toimii perustana kaikille muille bodhisattvaharjoituksen puolille. Ellei ihmisellä ole pyrkimyksellistä bodhimieltä – kaipuuta saavuttaa valaistuminen – sillä, että harjoittaa kolmenlaista oikeaa käytöstä, jotka tunnetaan ”bodhisattvaharjoitteluna,” ei ole juurikaan merkitystä. (Bodhisattvan harjoitus ja oikea käytöstapa perustuvat pidättyvyyteen, hyvien tekojen kertymän kartuttamiseen ja tuntevien olentojen hyvinvoinnin puolesta työskentelemiseen.) Mutta ihminen, jolla on pyrkimyksellinen bodhimieli, valaa kiinteän perustuksen sille, mitä kutsutaan kolmenlaisen oikean käytöstavan omaksumiseksi ja niissä harjaantumiseksi.

3. Se poistaa kaiken pahuuden täydellisesti. Hyvyys parantaa monta vääryyttä. Bodhimieli on hyveistä parhain. Sitä soveltamalla kaikki epäsuotuisat olosuhteet poistetaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki puhdistuisi noin vain valan ottamalla. Se tarkoittaa, että kaikki kehon, puheen ja mielen kautta tehty bodhisattvaharjoitus on hienoin, nopein ja mitä tehokkain tapa voittaa esteet.

4. Korkeimman valaistumisen juuri juurrutetaan. Kun rakastava ystävällisyys ja myötätunto kostuttavat maan, joka on olennon mieli, johon juuri: valaistumiseen tähtäävä asenne on hyvin ja tukevasti juurrutettu, sitten lehtiä täynnä olevat oksat – valaistumisen 37 osatekijää – kehittyvät. Kun hedelmä: täydellinen buddhuus on kypsynyt, se tuottaa suurta hyötyä ja onnea kaikille olennoille. Täten kun bodhimieli on herännyt, buddhuuden juuri on istutettu vakaasti.

5. Vala tuo suurimman mahdollisen ansion. Sutra, joka opetettiin maallikkoharjoittaja ”Rohkeasti annetun” pyynnöstä sanoo:

Jos ansio, joka kehitetään herättämällä bodhisattvamieli, voitaisiin muokata johonkin muotoon, se täyttäisi koko avaruuden yli äyräiden.

6. Se miellyttää kaikkia buddhia. Sama sutra toteaa:

Jos yksi henkilö täyttäisi yhtä monta budhakenttää, kuin Ganges-joen rannoilla on hiekanjyväsiä, kalliilla jalokivillä ja mitä arvokkaimmilla aineksilla ja tarjoaisi ne kaikki buddhille ja jos toinen henkilö liittäisi kätensä yhteen myötätuntoisesti ja asettaisi tavoitteekseen valaistumisen, jälkimmäinen antaisi suuremman lahjan. Se olisi mittaamaton.

7. Kaikki olennot hyötyvät. Puukujan sutrassa sanotaan:

Se on niin kuin perusta, koska siitä on hyötyä kaikille olennoille.

8. Todellinen ja täydellinen buddhuus saavutetaan nopeasti. Ihmisestä tulee pian aidosti täydellinen buddha. Bodhisattvan tasot sanoo:

Kun tämä asenne on herännyt, ihminen ei riipu kummassakaan äärimmäisyydessä vaan saavuttaa pian todella täydellisen buddhuuden. ( Kaksi äärimmäisyyttä ovat a) oletus pysyvästä olemassaolosta, vaikka sellaista ei ole ja b) suhteellisen syy – seuraussuhteen kieltäminen.)

Käsitettävissä olevia hyötyjä, jotka syntyvät toiminnallisesta bodhimielestä on kymmenen. Kahdeksan edellä mainittua sekä kaksi muuta:

9. Siitä on jatkuvasti hyötyä itselle.

 

10 . Se on kaikin tavoin hyödyksi muille.

9. Siitä on jatkuvasti hyötyä itselle. Kun bodhisattvan sitoumus on otettu, toisin kuin edellä, ansion virta on jatkuva kaikissa olosuhteissa, vaikka ihminen nukkuisi, ei olisi erityisen huolellinen tms. Oppaassa bodhisattvan elämäntapaan sanotaan:

Siitä lähtien kun tämä toiminnallinen bodhisattvan sitoumus on otettu, toisin kuin edellä, ansion virta jatkuu keskeytyksettä kaikissa olosuhteissa, vaikka ihminen nukkuisi, olisi pyörtynyt, ei olisi erityisen varovainen jne. Se ei vain jatku keskeytyksettä vaan se on laajaa kuin avaruus.

10 . Se on kaikin tavoin hyödyksi muille. Se karkottaa olentojen kärsimykset, tuo heille onnen ja poistaa heidän heikkoutensa. Opas bodhisattvan elämäntapaan sanoo:

Se tuo monenlaista onnea heille, jotka ovat onnettomia ja jotka kokevat paljon kärsimystä. Paitsi että se poistaa kärsimykset se hävittää tietämättömyyden. Onko jotain yhtä hyvää olemassa? Onko missään sellaista ystävää, yhtä suurta hyvyyttä?

Toiseksi syntyy käsittämättömiä hyötyjä, koska bodhimieli kasvattaa kaikkia hyviä ominaisuuksia, jotka tulevat esiin bodhimielen omaksumisesta aina valaistumiseen asti. Niitä ei voi mitenkään laskea.

IX

Seuraavaksi katsomme, mitä vahinkoa bodhimielen hylkäämisestä seuraa. Bodhimielen hylkääminen on vaarallista ja tuhoavaa, koska sen hylkääjät

1. jälleensyntyvät kärsimyksen tiloihin.

2. heikentävät kykyään auttaa muita.

3. viivyttävät merkittävästi kaikkien bodhisattvatasojen saavutuksiin yltämistä.

1. Jos bodhisattvavalan ottanut henkilö ei täytä lupaustaan auttaa kaikkia olentoja ja hylkää sitoumuksensa saavuttaa valaistuminen, hän petkuttaa tehokkaasti kaikkia noita olentoja. Sellaisen petoksen seurauksena on jälleensyntymä kärsimyksen tiloihin. Opas bodhisattvan elämäntapaan sanoo:

Jos kävisi niin, että tuon lupauksen tehtyäni en tekisi sitä työtä, joka sen täyttämiseen tarvitaan, millainen henkilö minusta oikein tulisi petettyäni kaikki nämä olennot?

2. Kyky auttaa muita heikkenee. Jos bodhimieli hylättäisiin, kaikkien olentojen hyvinvointi heikkenisi.

3. Korkeiden bodhisattvatasojen saavuttaminen viivästyy. On sanottu:

Ne, joiden bodhimieli on välillä vahva ja välillä heikko, kokevat huomattavan viiveen bodhisattvatasojen saavuttamisessa.

X

 Ymmärrettyämme sen, mitä vahinkoa bodhimielen kadottamisesta seuraa, pohdimme syitä, jotka aiheuttavat bodhimielen hylkäämisen.

1. Syyt, jotka aiheuttavat pyrkimyksellisen sitoumuksen rikkoontumisen.

2. Syyt, jotka aiheuttavat toiminnallisen valan rikkoontumisen.

Pyrkimyksellinen sitoumus kadotetaan, jos valan haltija hylkää jonkun olennon auttamisaikomuksensa piiristä. Se kadotetaan myös osallistumalla neljään synkkään tekoon tai omaksumalla asenne, joka on vastoin bodhisattvan pyrkimyksiä.

Toiminnallinen vala kadotetaan Bodhisattvatasojen mukaan, jos:

…ihminen on langennut suureen ansaan rikkomalla luostarilupauksen (olla tappamatta, varastamasta ja valehtelemasta tai selibaattivalan). Pienempi rikkomus vahingoittaa valaa sen mukaan mikä rikkomus on.

Kahdenkymmenen valan mukaan:

Lisäksi on opetettu, että pyrkimyksellisen bodhimielen hylkääminen saa toiminnallisen bodhimielen katoamaan saman tien.

 

Täydellisen valaisevassa yhteenvedossa on myös sanottu, että bodhisattvavala rikkoontuu neljästä eri syystä. Kaksi on mainittu yllä. Kolmas on bodhisattvaharjoituksen hylkääminen ja neljäs väärien näkemysten kehittäminen.

XI

Nyt tarkastelemme sitä, miten vala voidaan korjata.

Jos pyrkimyksellinen vala on rikkoontunut, se voidaan paikata ottamalla se uudelleen.

Toiminnallinen vala voi rikkoontua yksinkertaisesti siksi, että pyrkimyksellinen vala on kadotettu, koska bodhisattvatekoja, joita kunnollinen motivaatio ei tue, ei lueta valaistumiseen johtavaksi harjoitukseksi. Jos niin kävisi, pyrkimyksen korjaaminen korjaa valan toiminnan tasolla automaattisesti.

On kuitenkin niin, että jos toiminnallinen vala on rikkoontunut jostain muusta syystä, se on otettava uudelleen. Jos se on kadotettu luostarivalojen rikkomisen takia, riittää että rikkomukset tunnustetaan julkisesti ja niitä kadutaan.

XII

BODHIMIELI: HARJOITUSOHJEET

Gampopan ohjeiden kahdestoista kohta on hyvin laaja, Keskitymme tässä ohjeisiin siitä, miten kehitetään pyrkimyksellistä bodhimieltä. Siihen, miten kehitetään bodhimieltä toiminnassa kuuluu mm. kuusi paramitaa.

 

Pyrkimyksellisen bodhimielen kehittäminen

 Päämenetelmä  on keino
 Olla koskaan jättämättä ketään bodhimielen ulkopuolelle  olla hylkäämättä bodhimieltä.
 Bodhimielen hyvien ominaisuuksien muistaminen   estää  bodhimieltä rappeutumasta.
 Kahden kertymän kerääminen  vahvistaa bodhimieltä.
 Jatkuva bodhisattva-asenteen ylläpito  lisätä bodhimieltä.
 Neljän kirkkaan toimintatavan suosiminen synkkien sijasta  olla unohtamatta bodhimieltä.

 

1. Ensimmäinen neuvo on se, ettei koskaan jätä ketään bodhimielen ulkopuolelle. Sen avulla vältytään hylkäämästä bodhimieltä. Anavataptan pyytämässä sutrassa sanotaan:

Mikä yksi ominaisuus voisi olla sellainen, joka vetäisi vertoja Valaistuneen ominaisuuksille, hänen, jolla on kaikkea? – Se on pyrkimys olla koskaan hylkäämättä yhtään olentoa. 

Bodhimielen ulkopuolelle jättäminen tai hylkääminen merkitsee sitä, että ei enää tunne yhtään sympatiaa jotakuta kohtaan, joka on kohdellut itseä kaltoin ja sen seurauksena ajattelee: ”Vaikka voisinkin auttaa sinua, en auttaisi; vaikka voisin suojella sinua vahingolta, en suojelisi.” Jos ajattelet täten, olet jättänyt asianomaisen henkilön myötätuntoisten aikomuksesi ulkopuolelle.

Tarkoittaako olentojen jättäminen pois ajatuksistaan kaikkia olentoja vai vain yhtä?

Shravaka- ja pratyekabuddhia lukuun ottamatta kukaan ei sulje kaikkia olentoja pois mielestään.  Eivät edes petolinnut tai sudet, jotka sentään huolehtivat omista jälkeläisistään. (Shravakat ja pratyekabuddhat viettävät aikansa meditatiivisessa syventymisen tilassa, joissa aistit eivät ota vastaan informaatiota ja mieli on syventynyt omaan rauhaansa siinä määrin, että muut olennot unohtuvat.)

Täten, jos joku on ajatuksissaan hylännyt yhdenkin olennon, eikä korjaa sitä vartiovuoron kuluessa, hän on rikkonut bodhisattvan sitoumuksen. (Vartiovuoro on ⅙ vuorokaudesta eli neljä tuntia.) Se tarkoittaa, että ne, jotka toimivat bodhisattvan työssä luullen olevansa bodhisattvoja, ovat täysin väärässä. Se on kuin olisi kiintynyt lapsensa vaatteisiin sen jälkeen kun on murhannut hänet.

Koska on varsin mahdollista menettää bodhisattva-asenne jopa niitä kohtaan, jotka ovat auttaneet meitä, vaara että menettää sen niitä kohtaan, jotka ovat vahingollisia, on suuri. Siksi meidän tulisikin ottaa jälkimmäiset erityisesti huomioon, olla myötätuntoisia heitä kohtaan, auttaa heitä ja tehdä heidät iloisiksi. Tällä tavalla olennoista parhaimmat harjoitusta tekevät.

Parhaita ihmisiä maailmassa ovat ne, jotka kykenevät vastaamaan pahaan hyvällä – he, jotka senkin jälkeen joutuvat loukatuiksi, kun he ovat osoittaneet hyvyytensä, mutta edelleen jatkavat toimimista hyödyllisesti loukkaajiaan kohtaan.

2. Bodhimielen hyvien ominaisuuksien muistaminen estää sitä rappeutumasta. Lamppu valaistumisen polulle toteaa:

Mitä hyötyjä valaistumiseen pyrkimisestä onkaan, Maitreya on selittänyt ne teoksessa Puiden kuja ja muissa samankaltaisissa kirjoituksissa.

Puiden kuja selittää hyödyt, jotka bodhisattva-asenteen kehittämisestä seuraa 230 esimerkillä. On sanottu, että ne kaikki voidaan jakaa kahteen pääluokkaan:

1a) "Hyvän perheen lapsi! Tätä bodhisattva-asennetta voidaan sanoa kaikkien buddhan hyvien ominaisuuksien siemeneksi. Koska se karkottaa henkisen köyhyyden, se on kuin Rikkauksien jumala.”  Tämä ja muut sen kaltaiset esimerkit koskevat itselle tulevaa hyötyä.

 

1b) Seuraavat esimerkit on annettu kuvaamaan muille tulevaa hyötyä: ”Koska se suo erinomaisen suojan kaikille olennoille, se on niin kuin turvapaikka,” ja ”Koska se ylläpitää kaikkia olentoja, se on kuin tukeva maa.”

 

2a) Seuraavat ja muut esimerkit kuvaavat hyötyä, jota se tuo katkaisemalla väärät näkemykset: “Lyödessään vihollisen, heikkoudet, se on kuin miekka… kaataessaan kärsimyksen mahtavan puun se on kuin kirves.“

 

2b) Seuraavat ja muut esimerkit kuvaavat hyötyä, jota se tuo auttamalla tekemään kaiken sen, mikä menee oikeaan suuntaan: ”Koska se vie kaikkiin päämääriin, se on kuin ihmeellinen malja… koska se toteuttaa kaikki toiveet, se on kuin toiveet täyttävä jalokivi.

Olemalla tietoinen yllä olevista hyödyistä, ihminen voi alkaa arvostaa bodhisattva-asennetta suuresti ja ihailla sen erinomaisuutta. Kun se on ensin saavutettu ja sitten sitä on pidetty yllä käytännössä, bodhimieli on suojassa rappiolta. Muistuta siis itseäsi jatkuvasti bodhimielen hyödyistä, vaikka se olisi vain lyhyt aika kerran tunnissa koko päivän ajan.

3. Sitten puhutaan kahden kertymän keräämisestä. Se on keino, jolla bodhimieltä vahvistetaan. Lamppu valaistumisen polulle sanoo tästä muun muassa näin:

Kertymät, joiden luonto on hyvyyttä ja ikuista viisautta, ovat syy bodhimielen täydellistymiseen.

Näistä hyvien tekojen tuottaman ansion kerääminen tarkoittaa taitavia keinoja, joilla valaistuminen saavutetaan. Siihen kuuluu kymmenen taitavaa tekoa, neljä tapaa kerätä oppilaita ym. (Neljä tapaa kerätä oppilaita ovat dharmamestarin käyttämiä keinoja koota oppilaita olemalla antelias (varsinkin dharmaopetuksia antamalla), puhumalla miellyttävästi, käyttäytymällä hyvin ja toimimalla itse sanojensa mukaan.)

Ikuisen viisauden kertymä on syvällistä viisautta, jota tarvitaan valaistumisen saavuttamiseksi. Se on suorasukaista älyä, joka on tietoinen sellaisista seikoista kuin kolmen kehän täydellinen puhtaus. (Tekoihin liittyvät kolme kehää ovat tekijä, kohde ja teko. Tämä ”kolminaisuus” on tekijän ja teon kohteen välisen kaksinaisuuden luonnollinen jatke. Puhtaus tarkoittaa sitä, että havaitsee ikuisen puhtauden, joka on luonnostaan läsnä näissä illuusion kolmessa kehässä.)

Koska kaksi kertymää voimistavat bodhimieltä tällä tavoin, pyri aina kerryttämään niitä, vaikka se olisi vain lyhyen mantran lausunta kerran tunnissa. Kokouskertomus sanoo tästä näin:

Bodhisattva ajattelee jatkuvasti: “Miten voin kerryttää hyvien tekojen ja viisauden kertymää tänään? Mitä voin tehdä olentojen hyväksi?

4. Jatkuva bodhisattva-asenteen ylläpito lisää bodhimieltä. Lamppu valaistumisen polulle sanoo näin:

Kun bodhimieli on herätetty pyrkimyksenä, ponnistele lisätäksesi sitä kaikin tavoin.

Tämä ponnistelu tulisi ymmärtää kolmenlaisena toimintana:

1. Sellaisen asenteen harjoittamisena, joka herättää bodhimielen.

2. Bodhisattva-asenteen itsensä harjoittamisena.

3. Bodhisattvan käytösperiaatteiden opettelemisena.

1. Bodhimielen herättää sellainen asenne joka on aina lempeää, ystävällistä ja myötätuntoista tuntevia olentoja kohtaan tai ainakin ajatus siitä kerran tunnissa.

2. Bodhisattva-asenteen itsensä harjoittaminen tarkoittaa sitä, että vaalii kaipausta saavuttaa valaistuminen, jotta voisi olla olennoille hyödyksi. Sen tulisi olla pohdiskelun kohteena päivin ja öin. Vaihtoehtoisesti voidaan lukea bodhisattvavalan pitkä kaava tai vähintäänkin lausua kerran tunnissa seuraava rukous, jota suuri Atisha suositteli (monet nykyajan mestarit yhdistävät nämä sanat Buddha Shakyamuniin kolme kosmista aionia sitten, silloin kun hän kehitti bodhimielen ensimmäisen kerran):

Turvaudun buddhiin, dharmaan ja ylhäiseen sanghaan kunnes valaistun. Anteliaisuuden ja muiden tekemieni hyvien tekojen kautta toivon saavuttavani buddhuuden tuntevien olentojen hyväksi.

3. Bodhisattvan käytösperiaatteiden opetteleminen on kaksiosainen: kehitämme halua työskennellä muiden hyväksi ja kehitämme aikomusta puhdistaa mieli. Näistä ensimmäinen tarkoittaa kehon, omaisuuden ja sen, mitä hyvää onkaan tehnyt kolmessa ajassa omistamista muiden palvelukseen ja heidän onnekseen. Se merkitsee halua olla antelias. Mielen puhdistamista koskevan aikomuksen kehittäminen sisältää henkilökohtaisen käytöksen jatkuvan tutkimisen sekä heikkouksien ja vahingollisten tekojen eliminoimisen.

5. Neljän kirkkaan toimintatavan suosiminen synkkien sijasta on keino olla unohtamatta bodhimieltä. Lamppu valaistumisen polulle sanoo:

Muistaen tämän bodhisattva-asenteen muissa elämissä tutki huolellisesti kuvattuja harjoitusohjeita.

Missä ne on kuvattu? – Kāśyapan pyynnöstä opetetussa sutrassa Buddha sanoo neljästä synkästä teosta näin:

Kāśyapa! Bodhisattva, jolla on nämä neljä ominaisuutta unohtaa sitoutumisensa valaistua. Mitkä nämä neljä ovat? Ne ovat:

 

1. Gurun tai kenenkään lahjojen arvoisen henkilön pettäminen.

2. Saada muut katumaan tekoja, joita ei pitäisi katua.

3. Puhua sopimattomasti bodhisattvasta, tarkoittaen tässä henkilöä, joka on ottanut bodhisattvavalan.

4. Pettää tai petkuttaa yhtäkään tuntevaa olentoa. 

Samassa sutrassa mainitaan myös neljä kirkasta tekoa:

Kāśyapa!  Jos bodhisattvalla on nämä neljä, kaikissa tulevissa jälleensyntymissä bodhisattvan asenne ilmenee syntymästä asti. Tuo bodhimieli ei koskaan unohdu, vaan pysyy yllä keskeytyksettä läpi aikojen kunnes valaistuminen on saavutettu. Mitkä nämä neljä ovat? Ne ovat:

 

1. Olla valehtelematta vaikka henki menisi. (Kyse on valheista, jotka kerrotaan oman edun nimissä. Joskus voi olla viisasta valehdella säästääkseen muita vahingoittumasta.)

2. Opettaa olennoille hyvien tekojen tekemistä ja edelleen opettaa heille mahayanan mukaisten hyvien tekojen tekemistä.

3. Pitää bodhisattvaa, joka on ottanut valan, Opettajana, Valaistuneena, ja kuuluttaa tuon henkilön hyviä ominaisuuksia joka suuntaan.

4. Pitää jatkuvasti yllä jaloa mielentilaa, jossa ei ole petturuutta eikä vilppiä ketään tuntevaa olentoa kohtaan.

1. Ensimmäinen synkkä teko on valehtelu. Jos joku on petollisin aikein ollut petollinen jotakuta ”uhrilahjojen arvoista” kohtaan – siis gurua, apottia, dharmaopettajaa tai kunnioitettua buddhalaista kohtaan, bodhisattvavala menee rikki, ellei jotakin tehdä virheen korjaamiseksi vartiovuoron (neljän tunnin) kuluessa. Tähän ei vaikuta se, tiesikö olento tulevansa petetyksi, oliko hän siitä pahoillaan vai ei, petoksen suuruus eikä se, toimiko se vai ei. Joka tapauksessa vala rikkoontuu. Se korjataan ensimmäisellä kirkkaalla teolla, joka on välttää ehdoin tahdoin valehtelua kaikissa tilanteissa, vaikka se vaarantaisi oman hengen.

2. Toinen synkkä teko liittyy muiden tekemiin hyviin tekoihin. Se on sitä, että yrittää saada muut katumaan omia hyviä tekojaan. Esimerkiksi anteliaalle henkilölle voidaan sanoa, että anteliaisuus köyhille tekee hänestä itsestään köyhän ja kun puutteen päivä tulee, mitä hän sitten tekee. Ellei tätä synkkää tekoa korjata neljässä tunnissa, bodhisattvavala menee rikki, katuupa henkilö tekoaan tai ei. Se korjataan toisella kirkkaalla teolla, joka on opettaa kaikille olennoille hyvien tekojen tekemistä ja erityisesti mahayanan piiriin kuuluvia hyviä tekoja.

3. Kolmas synkkä teko tehdään vihan tai suuttumuksen vallassa ja siihen liittyy se, että puhuu sellaisen henkilön virheistä, joka on ottanut bodhisattvavalan. Virheet voivat olla tavanomaisia tai dharmavirheitä, joita henkilö tekee itse tai muiden kautta ja ne voidaan tehdä miellyttävällä tai epämiellyttävällä tavalla. Riippumatta siitä häiriintyykö bodhisattva, jota arvostellaan vai ei, arvostelijan bodhisattvavala rikkoontuu, ellei sitä korjata neljässä tunnissa. Se korjataan kolmannella kirkkaalla teolla: kohtelemalla ketä tahansa, joka on juuri ottanut bodhisattvavalan samalla tavoin kuin kohtelisimme buddhaa ja antamalla kaikkien kuulla hänen hyvistä ominaisuuksistaan.

4. Neljäs synkkä teko on yritys pettää jotakuta. Ellei sitä korjata neljässä tunnissa, se rikkoo bodhisattvavalan, olipa henkilö tietoinen petoksesta tai ei, tapahtuiko vahinkoa todella tai ei. Se korjataan neljännellä kirkkaalla teolla, joka on vaalia aina jaloja aikomuksia olentoja kohtaan. Se tarkoittaa, että yrittää olla heille hyödyksi ilman oman edun tavoittelua.

Karma ja bodhisattvan pyrkimys: mikä niitä erottaa

Edellä näimme, että vala rikkoontuu jo pelkästä tekijän aikomuksesta: Tähän ei vaikuta se, tiesikö olento tulevansa petetyksi, oliko hän siitä pahoillaan vai ei, petoksen suuruus eikä se, toimiko se vai ei.” Pelkkä aikomus rikkoo bodhisattvavalan, kun taas karman luontiin tarvitaan aikomus, teko, teon onnistuminen ja muita tekijöitä. Mahayana- ja vajrayanabuddhalaisuudessa mielen teoista tulee hyvin tärkeitä ja harjoitukseen kuuluu tahraton ajattelu. Petosta koskevan synkän teon kohdalla pelkkä toive pettää rikkoo bodhisattvan sitoumuksen ylläpitää puhdasta epäitsekästä motivaatiota. Ellei varsinaista tekoa koskaan tehdä tai se ei onnistu, karmisia seuraamuksia ei tule sillä tavalla, että muut pettäisivät itseä tulevissa elämissä. Mutta täysin puhtaan mielen kehittäminen on keskeytynyt. Näin käy helposti ja siksi parannusta ja puhdistamista tehdään useasti päivän aikana, jotta mieli saadaan takaisin oikeille raiteille.

 

Toiminnallinen bodhimieli: Kuusi paramitaa

Yleiskatsaus

 

Miten bodhisattva-harjoitusta kehitetään

                      Harjoituksen syy ja perusta

                      Varsinainen  matka

                      Paramitan käsite

                      Maallisten hyvien ominaisuuksien ja paramitan välinen ero

                                            Tekojen suuruus

                                            Tekojen puhtaus

 

Yleiskatsaus kuuteen paramitaan

                      Miksi kuusi?

                      Paramitojen klassinen järjestys

                      Paramitojen neljä olennaista ominaisuutta

                      Sanojen oikea merkitys

                      Paramitojen synergia

                      Paramitat kahteen ryhmään jaettuina

                      Milarepan lyhyt yhteenveto paramitoista

 

 

Miten bodhisattva-harjoitusta kehitetään

   

Harjoituksen syy ja perusta

 
   

Mielen valaistumisen perustana ovat rakastava ystävällisyys, myötätunto ja valaistumiseen pyrkivä bodhimieli. Niiden kehittyessä ihmiskuntamme parhaat puolet tulevat esiin ja ovet entistä jalompiin asioihin aukenevat. Ne tukevat totuudenkaipuuta ja auttamisenhalua, toivetta auttaa muita ja tehdä heidät onnellisiksi sekä helpottaa kärsimystä missä vain siihen kykenemme. Ihmeellistä!

 

Mutta nuo toiveet ja mielentilat eivät kuitenkaan riitä. Ellei niitä muuteta eläväksi todellisuudeksi bodhisattva-harjoituksen kautta, olemme kuin nojatuolimatkailijoita, jotka ovat tutustuneet esitteisiin ja nähneet dokumenttiohjelmia, mutta eivät ole itse koskaan käyneet matkakohteissa: eivät haistaneet Intian tuoksuja, maistaneet ranskalaisen keittiön makuja, kokeneet yöllistä autiomaata eivätkä meren laajuutta. Ja käytännössä meistä on edelleen varsin vähän apua muille.

    Chenrezig bodhisattva © Kagyu Samye Ling Monastery

 

Voidaan sanoa, että bodhisattva-harjoitus on rakkautta käytäntöön sovellettuna, myötätuntoa tekojen tasolla tai matka valaistumiseen pelkän toiveajattelun sijasta. Matkan täytyy onnistua, sen pitäisi tuottaa tulosta ilman suuria ongelmia. Siksi kysymme hyviä neuvoja kokeneilta matkailijoilta kahden suuren bodhisattvaperinteen edustajilta. Näitä neuvoja meidän tulisi kyetä soveltaa omaan matkaamme älykkäästi ja oikealla ajalla.

 

Varsinainen matka

 

Kaikissa buddhalaisissa koulukunnissa polku tai matka valaistumiseen koostuu kolmesta osatekijästä. Paitsi että tarvitsemme niitä maallisessa mielessä, tarvitsemme niitä paramitojen erikoismuodossa ja siksi Gampopa kuvaa niitä superlatiivein:

 

1. Harjaantuminen mitä parhaimmassa käytöksessä.

2. Harjaantuminen mielen käytössä parhaalla tavalla (mietiskelyssä).

3. Harjaantuminen mitä syvällisimmässä viisaudessa.

 

Kun aika kuluu ja kuljemme polkua, osaamme arvostaa näiden osatekijöiden välttämätöntä ja kaunista yhteistoimintaa yhä enemmän. Atishan teoksessa Lamppu valaistumisen polulle sanotaan:

 

He, jotka pitävät sitoumuksensa (pyrkimyksellisen bodhisattvavalan) ja jotka harjoittavat itseään bodhisattvan käytöksen kolmella osa-alueella, oppivat arvostamaan niitä aina vain enemmän.

 

Oikea käytös liittyy arkielämään ja keskittyy kehon ja puheen kautta tehtyihin tekoihin (karmaan). Se on konkreettisin näistä kolmesta.

 

Mietiskely on tekemisissä mielen totunnaisten tunteiden, reaktioiden ja levottomuuden kanssa. Se rauhoittaa ja vakauttaa mieltä, luo valinnanvapautta ja mielenhallintaa. Se on henkilökohtaista ennemminkin kuin julkista; piilossa, ei niinkään ilmeistä.

 

Syvällinen viisaus (prajna) tutkii mieltä itseään, se on mielen ilmentymien tuolla puolen.

 

Näistä ensimmäinen, oikea käytös, koskee arjen monimuotoisuutta ja se on vasta-alkajien pääaihe, koska he eivät ole vielä kokeneita mietiskelijöitä eikä heillä ole perustietoja buddhalaisesta viisaudesta (tyhjyyden filosofiasta). Koska elämä on monimutkaista, buddhalaisuus lähestyy oikeaa käytöstä kolmelta suunnalta: anteliaisuus, käytös itsessään sekä kärsivällisyys. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, miten monella tavoin tuhlaamme kallisarvoista aikaamme ihmisinä ja miten sen takia on kiireellinen tarve olla ahkera kaikilla harjoituksen osa-alueilla. Näin päädytään kuuteen paramitaan (sanskritinkielinen termi), joita kutsutaan myös kuudeksi tuonpuoleiseksi täydellisyydeksi. Dharman kolme osa-aluetta muuttuu kuudeksi paramitaksi näin:

 

Mitä parhaimman käytöksen harjoittelu sisältää kolme osaa:

1. anteliaisuuden paramita – itsekkyyden voittaminen ja omistautuminen muille.

2. oikean käytöksen paramita – eettinen elämä.

3. kärsivällisyyden paramita – on oppia tulemaan vaikeuksien kanssa toimeen.

Mielen käyttö parhaalla tavalla tarkoittaa

4. mietiskelyn paramitaa.

 Harjaantuminen mitä syvällisimmässä viisaudessa tarkoittaa

5. viisauden paramitaa.

6. Ahkeruuden paramita tukee harjoituksen kolmesta osa-alueesta jokaista.

 

"Paramitan" käsite

 

Sana parāmitā merkitsee toista rantaa siinä mielessä, että on menty kaukaiselle rannalle. Se antaa tunteen tuolle puolen menemisestä. Se vie yli samsaran – klassisen vertauksen mukaan samsara on suuri meri ja nirvana on kaukainen ranta, sinne päästyään on kuivalla maalla. Jotakin voidaan kutsua paramitaksi, jos se auttaa pääsemään yli.

 

Tavallinen anteliaisuus tuottaa karmaa, joka luo hyviä seurauksia samsaran sisällä, kun taas anteliaisuuden paramita on osa prosessia, joka vapauttaa samsarasta. Sama koskee kaikkia paramitoja. Tämä on hyvin tärkeää. Voimme viettää tunteja, kuukausia, jopa vuosia harjoittaen ystävällisyyttä, opiskellen ja mietiskellen ja tuloksena on pelkkä jälleensyntymä miellyttäviin olosuhteisiin, tai sitten nuo samat teot voivat viedä meidät lähemmäs valaistumista. Toisin sanoen, joko jatkamme pyörimistä samsaran karusellissa tai pääsemme siitä pois. Tavallinen anteliaisuus muuttuu anteliaisuuden paramitaksi antajan mielessä jos se on suurta ja puhdasta. Palaamme näihin olennaisiin ominaisuuksiin kohta.

 

Subāhun pyynnöstä opetetussa sutrassa sanotaan:

 

Subāhu!  Jotta bodhisattva mahāsattva (syvällisen oivalluksen saavuttanut bodhisattva) saavuttaisi nopeasti todellisen ja täydellisen valaistumisen, kuutta paramitaa täytyy soveltaa jatkuvasti kaikissa olosuhteissa, kunnes ne on viety äärimmäiseen täydellisyyteen asti. Mitkä nuo kuusi ovat? Ne ovat anteliaisuuden paramita, oikean käytöksen paramita, kärsivällisyyden paramita, ahkeruuden paramita, mietiskelyn paramita ja kuudenneksi syvällisen viisauden paramita.

 

Seuraamme Gampopan opetusta ja tutkimme kuutta paramitaa ensin yhtenä ryppäänä yleiskatsauksen kautta ja sitten jokaista erikseen.

 

Eräs valaistumisen määritelmä

 

Valaistuminen on niin käsittämätön aihe, että sitä on jokseenkin mahdotonta selittää. Moni opettaja jättää vastaamatta sitä koskeviin kysymyksiin tietäessään, että sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Kiitos Buddha Maitreyan meillä on kuitenkin yksinkertaisia työkaluja sen lähestymiseen ja ehkä myös löytyy tapa selittää se toisille. Kun joku on täydellistänyt kaikki kuusi paramitaa, hän on valaistunut. Niin yksinkertaista se on. Ei ole vaikeaa kuvitella esimerkiksi täydellistä anteliaisuutta epäitsekkyyden ilmiasuna. Samoin voimme kuvitella täydellistä meditaatiota, josta Milarepan sinnikkyys todistaa. Voimme kuvitella täydellisen eettisen käytöksen ja niin edelleen.

 

Paramitat ovat kuin kuusiosainen palapeli. Kun asettaa osat täydellisesti paikoilleen, tuloksena on buddhan kuva.

 

Ero maallisten ja tuonpuoleisten (paramita) hyvien ominaisuuksien välillä

 

Ero syntyy suuruudesta ja puhtaudesta. Voisimme sanoa mielen suuruudesta ja puhtaudesta, ellei se johtaisi liiallisiin mieltä koskeviin pohdiskeluihin.

 

Opiskelun kautta mahdollisesti, mutta pääasiassa kokemuksen kautta alamme ymmärtää sen valtavan eron, joka on tavallisten hyvien tekojen ja paramitojen välillä. Ero on tekijän mielessä. Kun kyseessä on paramita, koko maailmankaikkeuden täydellisyys, buddhan täydellisyys, mielen täydellisyys on läsnä jokaisessa teossa ja hetkessä.

 

Sellaisen mielen suuruuden ja puhtauden saavuttamista suuren myrskyävän meren ylittäminen kuvaa hyvin. On kuin seilori pitkän, pitkän matkan jälkeen voittaisi kuolemanvaarallisen meren oikut ja saapuisi kaukaiselle rannalle.

 

Tekojen suuruus

 

 Gampopa sanoo: ”On tapoja muuttaa pienikin teko joksikin paljon suuremmaksi. Bodhisattva-kokoelmassa selitetään:

 

Sariputra! Taitavat bodhisattvat muuttavat pienen anteliaisuuden suureksi. Se ylevöityy ikuisella viisaudella ja laajenee syvällisen viisauden voimalla. Omistamalla teon ansiot muille anteliaisuudesta tulee mittaamatonta.

 

”Ikuinen viisaus (jnana) ylevöittää sen.” Ylevöityminen viittaa siihen, että on tietoinen ’kolmen kehän’ (tekijän, kohteen ja teon) äärimmäisestä puhtaudesta. Se on jaloutta, korkeinta laatuluokkaa, mitä absoluuttisen totuuden läsnäoloon tulee. Se on valaistunutta tietoisuutta, jolla on monta nimeä: tyhjyys, mahamudra, suuri täydellisyys, prajnaparamita jne.

 

Tämä tietoisuus alkaa soveltamisen polulta ja kirkastuu sekä vakiintuu sisäisen näkemisen polulla. Se laajenee kehittämisen polulla ja siitä tulee aivan täydellinen buddhuudessa. Ensin se on olemassa sanallisella tasolla ja ehkä intuitiivisestikin. Taustalla on jonkinlainen ykseyden tunne, vaikka itse, tekijä, ei tietenkään ole yhtä kohteen kanssa. Teko itse näyttää maallisesti katsottuna sekä tekijästä että teon kohteesta erilliseltä. Sellaiset lauseet kuin ”kaikki asiat ovat dharmakayan ilmentymää” kaikuvat kuitenkin mielessä ja ykseydestä on jokin vaistomainen sisäinen tunne.

 

Ottakaamme esimerkiksi yksinkertainen teko, esimerkiksi teekupillisen ojentaminen ystävälle. Sen voimasta, mitä mietiskelyn kautta on ymmärretty, havaitaan jotakin samanlaisuutta itsen, ystävän ja kupin ojentamisen välillä. Se voisi tarkoittaa sitä, että on tullut tietoiseksi kaikkien kolmen olevan oman mielen eri puolia. Mitä se sitten onkaan, se riippuu siitä, miten pitkälle meditaatio on edistynyt. Vaikka kyse on suuruuden voiman soveltamisesta vasta-alkajan tasolla, se on jo huomattava edistysaskel verrattuna siihen, että vain antaa kupin toiselle, koska mieli muistaa tyhjyyden ja sen syvällisen merkityksen tekoa tehtäessä.

“Syvällinen viisaus (prajna) laajentaa sitä.” Tämä suuruuden toinen aspekti, jonka prajna luo, on suuruutta ajatellen dharman määrää ja syvällisyyttä suhteellisena totuutena. Hienointa ymmärrystä sovelletaan siten, että tehdään paljon hyvää tekemisen kolmen hetken aikana:

1. Lähtökohtana on paras mahdollinen motivaatio: mitä sitten tehdäänkin, se tehdään, jotta voitaisiin saattaa kaikki olennot buddhuuden tilaan. Ensin meidän täytyy harjoitella tätä motivaatiota tekemällä asioita toistamiseen, esimerkiksi lukemalla yhä uudelleen Shantidevan toivomusrukousta:

 

”… Kunnes sairaus on kokonaan parantunut, toivon olevani lääke, lääkäri ja hoitaja jokaiselle olennolle, joka sairastaa.

 

Virratkoon minusta ruokaa ja juomaa kaikille nälkäisille ja janoisille. Suurten nälänhätien aikaan tulkoon minusta ruokaa ja juomaa.

 

Tulkoon minusta loppumaton aarre köyhyydestä kärsiville, kaikenlaista tarpeellista alati tarjolle ja käden ulottuville…”

 

Tämän tyyppisiä inspiroivia tekstejä luetaan uudestaan ja uudestaan, kunnes ne ovat tulleet läpikotaisin tutuiksi. Samalla tavalla kuin muistamme tutun maaston muodot ja voimme kuvitella paikan mielessämme kaikkine yksityiskohtineen: laaksot ja kukkulat, puut ja purot, linnunlaulun ja erilaiset tuoksut, samalla tavalla ajan myötä opimme eläytymään hetkessä mitä hienoimpaan bodhisattva-motivaatioon. Siitä tulee toinen luontomme, lähestymistapa joka tilanteeseen. Hyvän motivaation herättäminen kerta toisensa jälkeen on osa mielenharjoitusta. Toinen hyvin tunnettu pyrkimys- tai omistusrukous on Samantabhadran Jalo toivomusrukous.

 

Jos otetaan yllä mainittu esimerkki teekupin ojentamisesta, ylevän teon voi toteuttaa yksinkertaisesti ajattelemalla näin: ”Juuri nyt annan ystävälleni kupillisen teetä, mutta tulevaisuudessa toivon olevani ystävä kaikille olennoille ja antavani heille kaikkea mahdollista hyvää ja terveellistä mitä maailmasta löytyy, sekä kaikki vapautumisen polusta seuraavat hyödyt.”

 

Keskeistä on, että pienikin hyvä teko voi tuottaa suuren tuloksen. Täten jokainen päivä tuo mukanaan tuhansia tavallisia tekoja, jotka voidaan muuttaa hengellisiksi teoiksi ylevöittämällä ja laajentamalla mielentilaa, jossa ne suoritetaan. Jokapäiväisten mitättömien ajatusten rummutuksesta tulee rukouksen täyttämä lähestymistapa olemassaoloon.

 

2. Teon tekemisen aikana tekemiseen ei kiinnytä. Tämä koskee pääasiassa mielen sisäistä samsarista vuoropuhelua ”minusta” ja ”minun omastani”, joka tulisi ylittää. Nyt tarvittaisiin jo jonkinlainen tunne ei-kaksinaisuudesta tai ei-kolminaisuudesta, joka on ylevöittävää jnanan tuella. Prajnan osatekijät voidaan ottaa avuksi: tarkkaavaisuus, tietoisuus ja bodhisattva-asenne. Erityisen tärkeää on muistuttaa itseään jatkuvasti suhteellisen todellisuuden unenkaltaisesta ja harhanomaisesta luonteesta.

 

Jatkaaksemme yksinkertaisen arkiesimerkin parissa, kun ojennamme teekupillista, meidän tulisi herätellä mielessämme eloisaa ymmärrystä tekijän, antamisen ja ystävän tyhjyydestä. Tarkkaavaisuus on erinomainen harjoitus, joka auttaa vasta-alkajia tässä. Tietoisuus voidaan herättää tarkkaavaisuuden avulla, keskittymällä fyysisiin aistimuksiin siitä, miten kädet pitelevät kuppia, kupin lämpöön, teen tuoksuun, anteliaisuuden ja ystävyyden tunteisiin ja niin edelleen, sen sijaan että olisimme suhteellisen vähän tietoisia siitä mitä olemme tekemässä ja miettisimme muita asioita. Näin mieli pysyy läsnä viidessä aistitajunnassa hetki hetkeltä, sen sijaan että se olisi vaipunut ajatuksiinsa (kuudenteen tajuntaan).

 

Vaihtoehtoisesti kuudetta tajuntaa voidaan käyttää ”pitämällä Kolme Jalokiveä mielessä”. Mieli on silloin täyttynyt laaja-alaisesta ja rauhallisesta näkymästä täynnä buddhia ja bodhisattvoja, mikä tekee käsillä olevasta teosta pelkän hiukkasen valtavassa dharmatyössä, jossa olentoja autetaan maailmankaikkeus toisensa jälkeen. On niin monia mahayana- ja vajrayana-menetelmiä, joita voidaan käyttää riippuen siitä, mitä harjoituksia ja mietiskelyharjoituksia henkilö tuntee ja osaa.

 

Eräs paljon ylistetty menetelmä, jota tiibetiläiset paljon käyttävät on ”Samantabhadran uhrilahjojen pilvet” – Samantabhadran lausuma Jalo toivomusrukous. Siinä rukouksen lausuja kuvittelee tekevänsä kumarruksia ja antavansa lahjoja siten, että hän monistaa itsestään vaikkapa tuhat lahjojen antajaa ja kumartajaa. Heistä jokainen monistuu tuhatkertaisesti ja niin edelleen, kunnes teon tekijöitä on lukematon määrä; määrää verrataan monsuunikaudella horisonttiin kokoontuneisiin pilviin.

 

3. Lopuksi teko tehdään ilman odotuksia siitä, että antaminen toisi itselle miellyttävät elinolosuhteet tulevaisuudessa.


Viisauden tiivistetty paramita sanoo anteliaisuutta esimerkkinä käyttäen seuraavaa:

 

Tekemättä anteliaisuudestaan numeroa ja palkintoa odottamatta viisaat antavat – ja pienestä lahjasta tulee suuri, kooltaan mittaamaton.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että päästämme irti omista hyvistä teoistamme ja menemme eteenpäin. Se vähentää kiintymystä ansaitsemiseen ja menestykseen sekä minäkeskeisyyteen niiden juurena.

 

”Omistamalla teon ansiot muille anteliaisuudesta tulee mittaamatonta.”

 

Anteliaisuus omistetaan jokaisen tuntevan olennon valaistumiselle. Mielestä tulee “suuri” ajattelemalla kahta ääretöntä asiaa: valaistumista, joka on aivan valtava ja käsittämätön sekä määrältään loputtomien tuntevien olentojen hyvinvointia. Pääasia on, että omistus ulottaa hetkellisen teon voiman läpi ajan aina siihen saakka, kunnes itse saavuttaa valaistumisen ja vieläkin pidemmälle: jokaisen olennon valaistumiseen saakka. Se on se, mitä todella tapahtuu, kun omistus tehdään kunnolla.

 

Bodhisattvatasoissa sanotaan:

 

Kun olet antelias, älä tee sitä tietty tulos mielessäsi. Omista kaikki anteliaisuus jokaisen olennon lopulliselle, aivan puhtaalle ja täydelliselle valaistumiselle.

 

Omistaminen paitsi lisää tuloksia tekee niistä loppumattomat. Loppumattoman älyn omaavan oivaltaneen olennon pyynnöstä opetettu sutra sisältää erään useimmin siteeratuista muille omistamista koskevista sanonnoista:

 

Jalon Saradavatin poika! Jos pisara pudotettaisiin mereen, se ei kuivuisi ennen kuin maailmankauden lopulla. Samalla tavoin valaistumiselle omistetut hyveen juuret eivät koskaan lopu eivätkä hiukkaakaan vähene, ennen kuin valaistumisen ydin on saavutettu. 

 

Yksinäinen vesipisara haihtuu nopeasti. Meressä se kestää enemmän tai vähemmän ikuisesti osana merta.

Hyveiden omistaminen muille on jotain äärettömän tärkeää. Poistamalla sen, mikä on vahingollista, omistus muille estää tekojen hyvyyden vähenemisen, vaikka teon jälkeen mieleen tulisi itsekeskeisiä ylpeitä ajatuksia, takertuvaa kiintymystä tekoon, suuttumusta tai katumusta. Myönteisellä puolella anteliaisuus on paramitoista se, joka varmistaa, että tekojen voima kanavoituu tehokkaimmin.

Ihanteellista olisi, että tekojen omistamisesta muille tulisi automaattinen refleksi, joka seuraisi jokaista hyvää tekoa, vaikka teko olisi kestänyt vain muutaman sekunnin tai vaikka se olisi vain yksi jalo ajatus. Samalla tavalla kuin meillä on puhtaan aikomuksen ”maisema” edessämme ennen teon tekemistä, meillä on ansion muille omistamisen maisema jälkikäteen. Sitä vaalitaan lausumalla yhä uudelleen erilaisia kauniita omistusrukouksia, kunnes ne osataan ulkoa aivan itsestään. Shantidevan Bodhisattvan elämäntavan viimeinen, kymmenes luku on kokonaisuudessaan omistusrukousta: Luku 10. Samanlainen rukous on Samantabhadran Jalo toivomusrukous.

Ne ovat vain pari esimerkkiä monista taitavista keinoista, joilla “kolme hetkeä” (oikea motivaatio alussa, takertumattomuus tekemisen aikana ja  ansion omistaminen muille lopussa) sekä ”kolme kehää” (tekijä, teko ja teon kohde) saadaan siirtymään kohti paramitan suurta mielentilaa.

Tekojen puhtaus

Lainataksemme Neuvojen tiivistelmää

Soveltamalla tyhjyyttä, jonka sisin olemus on myötätuntoa, hyvästä teosta tehdään puhdas.

– Tyhjyyden oivalluksen tukemat hyvät teot eivät muodostu syyksi syntyä samsaraan.

– Myötätunnon tukemat hyvät teot eivät johda hinayanan tielle.

Tyhjyys on sana, jolla on monta merkitystä. Sen syvällisin taso on tyhjyys, jonka sisin olemus on myötätuntoa. Se tekee teoista puhtaita, koska teoista tulee pelkästään syy saavuttaa täydellisen buddhan nirvana. Jos käytämme anteliaisuutta esimerkkinä, Jalokivellä kruunatun pyynnöstä opetetussa sutrassa sanotaan, että anteliaisuuden paramita on tyhjyyden neljän sinetin merkitsemä:

Harjoita neljän sinetin sinetöimää anteliaisuutta. Mitkä ne neljä ovat?

1. Sinetöi sisäinen – antajan keho – tyhjyyden sinetillä.

2. Sinetöi ulkoinen – lahja – tyhjyyden sinetillä.

3. Sinetöi subjektiivinen mieli tyhjyyden sinetillä.

4. Sinetöi valaistumisilmiö tyhjyyden sinetillä.

Käyttämällä näitä neljää sinettiä anteliaisuus toteutuu todella.

Myötätunnon tuki tarkoittaa sitä, että on antelias, koska olentojen kärsimykset, joko erityistapaukset tai yleinen kärsimys on kestämätöntä.

 
 Muistisääntö:
 Suuruus:   Jnana tekee teosta jalon.

                   Prajna tekee teosta syvällisen ja kattavan.

                   Omistaminen ulottaa teon yli ajan ja tilan.

 Puhtaus:   Viisaus auttaa välttämään samsaran.

                   Myötätunto auttaa välttämään pienen (hinayana-) nirvanan
                   Viisaus, jonka sisin olemus on myötätuntoa saa valaistumaan.
 

 

Yleiskatsaus kuuteen paramitaan

Miksi kuusi?

Enimmäkseen puhumme kuudesta paramitasta. Kuusi voidaan laajentaa kymmeneksi siten, että viisauden paramita jaetaan neljään osaan: taitavat keinot, rukous, voimat ja ikuinen viisaus (jnana). Niin monet keskeiset mahayana-kirjoitukset puhuvat kuudesta paramitasta, että kuusi on maailmanlaajuisesti tunnettu määrä. Kaikki paramitat johtavat valaistumiseen (tulokseen, joka ei rajoitu samsaran sisälle), mutta niitä voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Kolme paramitaa edistää erityisesti korkeampia jälleensyntymän tiloja ja kolme edistää erityisesti valaistumista.

Niistä, jotka johtavat korkeampiin jälleensyntymän tiloihin

1. anteliaisuuden paramita tukee aineellista hyvinvointia.

2. oikean käytöksen paramita tukee ruumiillista hyvinvointia, terveyttä.

3. kärsivällisyyden paramita tukee suotuisia elinolosuhteita.

Niistä, jotka johtavat valaistumiseen

4. ahkeruuden paramita tukee hyviä ominaisuuksia.

5. mietiskelyn paramita tukee sisäistä rauhaa ja tyyneyttä (shamata).

6. syvällisen viisauden prajnaparamita tukee syvää sisäistä näkemystä (vipashyana).

Mahayana-sutrien ornamentissa sanotaan:

Korkeammat olemassaolon tilat – paras mahdollinen hyvinvointi, keho ja seurue…

Paramitojen klassinen järjestys

On sanottu, että paramitat asettuvat luonnolliseen järjestykseen, ihmiset eivät ole järjestäneet niitä jonoon keinotekoisesti.

Ensinnäkin on järjestys, jossa ne kehittyvät ihmisen ominaisuuksina:

1. Anteliaisuuden kautta oikea käytös ilman huolta aineellisesta hyvinvoinnista tulee mahdolliseksi, koska itsekäs oman edun tavoittelu on poistettu.

2. Oikean käytöksen kautta löytyy moraalinen selkäranka, joka antaa voimaa olla kärsivällinen, kun kohdataan vaikeuksia.

3. Kärsivällisyyden kautta esteet eivät tule edistymisen tielle, jolloin on mahdollista olla ahkera.

4. Ahkeruuden kautta syvällinen mietiskely, joka vaatii vuosien harjoittelun, tuottaa tulosta.

5. Meditatiiviseen syventymiseen kykenevä mieli toimii perustana syvälliselle viisaudelle, joka tuntee kunnolla ilmiöiden luonnon juuri sellaisena kuin se on.

Toiseksi on olemassa asteittainen eteneminen vähäisemmästä korkeampaan. ”Vähäinen” viittaa sekä määrään että laatuun. Vähäisempiä paramitoja ovat ne, jotka on kuvattu ensin (anteliaisuus) ja ne, jotka perustuvat jalompiin arvoihin on kuvattu sen jälkeen. Täten, vaikka on hyvä olla antelias, vielä enemmän hyvää saa aikaan käyttämällä saman verran aikaa oikean käytöksen harjoittamiseen. Oikea käytös on vaativampi taito kehittää kuin anteliaisuus.

Kärsivällisyys tuo mukanaan enemmän hyötyä kuin oikea käytös, sillä kärsivällisyyden harjoitukseen tarvitaan enemmän ymmärrystä ja rohkeutta kuin oikean käytöksen harjoittamiseen. Se on siis edellistä ylevämpi, ja tällä tavalla askel askelelta kukin paramita toimii seuraavan perustana. Viimeinen, prajnaparamita, on äärettömän paljon voimakkaampi kuin ensimmäinen paramita, mutta myös äärettömän paljon vaikeampi omaksua.

Kolmanneksi on olemassa asteikko eniten itsestään selvästä vaikeimmin ymmärrettävään. Anteliaisuus, oikea käytös ja kärsivällisyys ovat enemmän itsestään selviä, helpompia selittää ja helpompia soveltaa käytäntöön. Niihin liittyy ruumiillista ja sanallista toimintaa. Ahkeruus, mietiskely ja viisaus edellyttävät enemmän selitystä ja niitä on vaikeampi soveltaa käytäntöön.

Mahayana-sutrien ornamentti sanoo tästä näin:

Se mikä tulee myöhemmin, syntyy sillä pohjalla, mitä sen edellä oleva on valmistellut. Nämä ovat tietyssä järjestyksessä, sillä jotkut ovat vähäisempiä, toiset korkeampia, toiset itsestään selviä ja toiset vaikeammin ymmärrettäviä.

Paramitojen neljä olennaista ominaisuutta

Bodhisattvojen anteliaisuus ja muuta paramitat

1. vähentävät ja poistavat epäedulliset elementit. ”Epäedullinen” tarkoittaa karman voimaa, vahingollisia tunnetiloja ja heikkouksia, mietiskelyn esteitä, voiman puutetta edistymisessä, uskon puutetta jne. Paramitat ovat niin kuin lopullinen lääke kaikkeen vääryyteen – huolellisesti tasapainotettu paketti keinoja, jotka parantavat ja ravitsevat yhtä aikaa.

2. antavat täysin käsitteistä vapaalle ikuiselle viisaudelle tilaisuuden tulla esiin. Maallinen viisaus voi kehittyä opiskelemalla ja älyä terävöittämällä, mutta valaistunut viisaus ilmestyy ainoastaan sitä kautta, että ihminen on kauttaaltaan hyvyyden kyllästämä. Viisi ensimmäistä paramitaa luovat hyvyyden terveen maaperän, jolla prajnaparamita kukoistaa. Ikuisen viisauden ydinolemus on myötätuntoa, eikä sillä ole mitään tekemistä ajattelevan mielen kanssa. Se on kirkas kokemus ajatusten ulottumattomissa.

3. täyttävät toiveet täydellisesti. Pääasialliset toiveet, jotka täyttyvät on valaistumisen saavuttaminen ja muiden olentojen auttaminen. Lisäksi sitä ennen, olemassaolon tilasta toiseen siirryttäessä kaikki hyvän elämän edellytykset (ystävät, terveys, rauha ja hyvinvointi) tulevat luonnostaan hyvin hyödyllisinä karmisina tuloksina paramitojen luoman turmeltumattomuuden ansiosta.

4. saattavat olennot täyteen kypsyyteen kolmen polun kautta. Ne ovat shravaka-, pratyekabuddha- ja bodhisattva-polut, joita olennot kulkevat kykyjensä ja toiveidensa mukaisesti.

Sanojen oikea merkitys

Pohdimme nyt sitä, mitä paramitojen nimet merkitsevät.  Määritelmien takaa löytyy varsinainen syy kunkin paramitan harjoittamiseen. Merkitys liittyy ensisijaisesti siihen, mitä vaikutuksia kullakin paramitalla on tekijän mieleen. Jos otamme esimerkiksi anteliaisuuden, se täydellistyy, kun mielessä ei ole hiukkaakaan itsekkyyttä jäljellä. Se on mahdollista saavuttaa. Jos anteliaisuus koskisi tekijän mielen sijasta lahjoja ja niiden vastaanottajaa, anteliaisuus täydellistyisi, kun kaikki olentojen tarpeet olisi tyydytetty – mahdoton tehtävä. Tutkimme sanojen merkitystä paramitojen sanskritinkielisten nimien kautta.

1. Anteliaisuus. Koska se lakaisee pois kärsimyksen, se on dāna. Dāna on johdettu sanasta, joka merkitsee lakaisemista. Se viittaa ahneuden, takertumisen ja oman edun pois lakaisemiseen.

2. Oikea käytös. Koska se viilentää, se on śīla. Tiibetiläiset selittävät, että Intiassa viileys, sanskritiksi śīla oli haluttu olotila, koska kesät olivat tukahduttavan kuumia. Buddha käytti häkellyttävää kuumuutta vertauksena samsaralle, jossa vihan ja halun intohimot liekehtivät. Oikean käytöksen tuoma vapautus on kuin puun viileä varjo, jossa on mukava levätä. Tiibetissä valittiin sana tshul khrims, “sääntö (khrims), joka seuraa tietä (tshul), jonka Buddha opetti”. Oikea käytös on hyvä käännös, koska se viittaa ruumiillisiin, sanallisiin ja ajatusten kautta tehtäviin tekoihin. Moraali tai etiikka eivät kuvaa merkitystä niin hyvin, koska ne keskittyvät liikaa ajatustason asenteeseen. Tässä on eroteltava toisistaan moraalinen lähtökohta, joka on enimmäkseen älyllinen ja oikean käytöksen todellinen paramita. Se on ikuiseen puhtauteen liittyvä tietoisuuden tila, jonka perusteella kaikki teot tehdään. Paramita saavutetaan täydellistämällä puhtaan mielen tila, sen sijaan että pidettäisiin tekopyhästi kiinni erilaisista käytössäännöistä jäykän moraalikäsityksen perusteella.

3. Kärsivällisyys. Koska se tulee toimeen sen kanssa, mikä muuten saisi vihastumaan, se on kśanti. Kśanti merkitsee sanskritiksi kärsivällisyyttä siinä mielessä, että kykenee tulemaan toimeen jonkin asian kanssa. Laajamerkityksinen käännös ”kärsivällisyys” tuo mieleen ennemminkin kyvyn odottaa kuin tulla toimeen. Jonkin kanssa toimeen tuleminen voi olla dynaamista ja kśanti viittaa usein rohkeuteen. Se on avainsana, kun kuvataan esimerkiksi tyhjyyden kohtaamista. Samoin kuin edellisten paramitojen kohdalla, sen täydellistymistä ei määritellä haasteellisten olosuhteiden kanssa toimeen tulemisen kautta, vaan saavuttamalla ei-käsitteellinen mielen puhtaus, joka tulee toimeen kaiken mieleen juolahtavan kanssa, koska se on luonnostaan vapaa ahdistusta, jännitystä, vihaa ja epätoivoa aiheuttavista ajatuksista.

4. Ahkeruus. Koska se on sen tekemistä, mikä on parasta, se on vīrya. Sanskritiksi vīrya merkitsee energistä, tehokasta ja rohkeaa. Tiibetiksi on valittu sana brtson 'grus, joka merkitsee tehokasta ahkeruutta. Gampopan määritelmä, ”sen tekeminen, mikä on parasta”, viittaa siihen, että hänen omat opettajansa korostivat mielentilaa ennemminkin kuin kovaa työtä. Se on työn tekoa iloisin mielin. Tämän paramitan ydin on todellisen ilon löytäminen dharmasta, mikä johtaa automaattisesti sinnikkyyteen sen parissa. Paramita ei täydellisty suorittamalla tuhansia tehtäviä velvollisuudentuntoisesti, vaan olemalla tyytyväisin mielin täysin vakaa dharmanharjoittaja valmiina eteen tuleviin tehtäviin ja haasteisiin.

5. Syventynyt keskittymismietiskely. Koska se pitää mielen sisäänpäin kääntyneenä, se on dhyāna. Sisäänpäin kääntyminen tarkoittaa tässä häiriintymättömyyttä. Sanskritinkielinen dhyāna tarkoittaa syvää tai henkistä meditaatiota, jossa mieli on täysin syventynyt keskittymisen kohteeseen. Yksinkertaisuuden vuoksi tätä paramitaa pidetään usein mietiskelynä. Buddhalaisuudessa on tuhansia mietiskelyharjoituksia, mietiskelyyn liittyy monia tärkeitä seikkoja ja on erilaisia mietiskelytapoja. Erityisesti mainitaan tyyni vakaus (shamata) ja syvä viisaus (vipashyana). Tämä paramita korostaa shamataa. Se ei täydellisty harjoittamalla monenlaisia menetelmiä pitkän aikaa, vaan tekemällä valaistuneesta mielestä, buddhamielestä, kaiken toiminnan perustan ja muuttamalla kaiken sillä tavoin mietiskelyksi.

6. Korkein viisaus / korkein tietoisuus. Viisaus on paramitan nimi, mutta sanan merkitystä selitetään tietoisuus-sanan kautta. Koska se tekee tietoiseksi absoluuttisesta, siitä, millä on merkitystä, se on prajñā. Riippuen siitä, millaisesta viisaudesta on kyse, sanskritin tavu jñā yhdistellään toisiin tavuihin. Tiibetiksi vastaava avaintavu on shes. Englanniksi tai suomeksi vastaavaa yhtä sanaa tai tavua ei löydy, ja käännökset vaihtelevat.

   Sanskrit Tiibet Suomi Englanti
       
  prajñā shes rab syvällinen viisaus deep/finest wisdom
  jñāna ye shes ikuinen viisaus primordial wisdom
  vijñāna rnam shes tajunta consciousness
  samjñā 'du shes havaitseminen cognition
  jñā shes pa tietoisuus awareness
       

Syvällinen viisaus ei täydellisty niin kuin suuri tietokone tietämällä miljoonia asioita, ei minkäänlaisen terävän ajattelun kautta, vaan täydellistämällä tietoisuus absoluuttisesta luonnosta, buddhaluonnosta, mikä on kokonaan ajattelevan mielen ulottumattomissa.

Koska kaikki paramitat vievät samsaran meren tuolle puolen toiselle rannalle, ne ovat paramitoja. Suomeksi voidaan puhua tuonpuoleisista hyveistä, täydellisyyksistä, transendenteista jne.

Paramitojen synenergia

Tämä on tärkeää, vaikka luokittelu kuulostaa oppikirjamaiselta. Jokaisella paramitalla on kuusi alalajia, ja yhdessä ne muodostavat 36 alaluokkaa. On anteliaisuuden anteliaisuus, anteliaisuuden oikea käytös, anteliaisuuden kärsivällisyys jne. Samalla tavalla on oikean käytöksen anteliaisuus, oikean käytöksen oikea käytös jne. Se osoittaa, miten paramitat sisältyvät toisiinsa. Selkeiden oivallusten ornamentissa sanotaan:

Kuusi paramitaa – anteliaisuus ja muut – jakaantuvat kukin kuuteen luokkaan, mitä tulee niiden keskinäisiin suhteisiin ja täydellisyyteen keinoina valaistumisen saavuttamiseksi.

Tämä on tärkeää siksi, että jokainen paramita liittyy siihen, miten edetään kohti täydellistä mieltä, ja mielen eri puolina jokainen paramita on täydellinen vain silloin, kun kaikki muut paramitat ovat siinä läsnä täydellisinä. Esimerkiksi anteliaisuus ei ole täydellistä ilman maallista viisautta, silloin se on vain ”typerää anteliaisuutta”, joka aiheuttaa vahinkoa. Toiseksi voimme ehkä antaa aineellisten asioiden mennä ja näyttää hyvin anteliailta, mutta emme luovu kiinteistä käsityksistämme, esimeriksi siitä, että olemme ”hyvin antelias henkilö”. Anteliaisuus ilman tyhjyyden viisautta on maallista anteliaisuutta, joka tuottaa hyviä samsarisia tuloksia, kun taas tyhjyyden viisauden avulla tehdyt anteliaat teot vievät mielen ulos samsarasta. Sellainen viisaus vaatii täydellistä meditaatiotilaa anteliaan teon hetkellä, moitteetonta käytöstä sekä muita kolmea paramitaa.

Sama koskee jokaista paramitaa: jokainen on todella täydellinen vasta kun viisi muuta ovat siinä läsnä.

Paramitat kahteen ryhmään jaettuina

Tätä kutsutaan perinteisesti ryhmittelyksi. Paramitat ryhmitetään kahteen joukkoon kahden kertymän mukaan:

Anteliaisuus ja oikea käytös kuuluvat ansion kertymään.

Viisaus (prajna) kuuluu ikuisen viisauden (jnana) kertymään.

Kärsivällisyys, ahkeruus ja mietiskely kuuluvat molempiin ryhmiin.

 

Milarepan lyhyt yhteenveto paramitoista

 

Ei ole muuta anteliaisuutta kuin egon pystyssä pitämisen lopettaminen.

Ei ole muunlaista oikeaa käytöstä kuin että lakkaa olemasta kavala pettäjä.

Ei ole muuta kestävyyttä kuin pelottomuus lopullisen totuuden edessä.

Ei ole muunlaista ahkeruutta kuin lakkaamaton harjoitus.

Ei ole muunlaista meditatiivisesti vakaata tilaa kuin tyyneys ja maltti.

Ei ole muuta viisautta kuin se, että tietää miten asiat ovat.

 

 

Linkki: 12. Kenting Tai Situ Rinpoche: Kuusi paramitaa

Pääasiallisena lähteenä on käytetty Ken ja Katia Holmesin kirjaa: Gems of Dharma Jewels of Wisdom

© Ken Holmes lukuun ottamatta lainattuja otteita

Suomennos ©Ani Sherab 2009

 

Rakastava ystävällisyys ja myötätunto

Dharmamestareiden ohjeita

Kotisivulle