17. Gyalwang Karmapa Ogyen Trinley Dorje

Miten meidän tulisi mietiskellä

 

Bodhgaya, Intia 5.1.2009


Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo

Tiibetistä englanniksi kääntäneet kunnianarvoisa Lhundup Damchö ja Karma Choephel

Monlam English Translation Network -kääntäjäryhmää varten.  In English

 

Jataka-tarinoissa sanotaan:

 

Opiskeltuasi sovella ydintä käytäntöön.

Vapaudut syntymän ja kuoleman linnakkeesta helposti.

 

Myös Opettaja itse sanoi näin vinaya-kirjoitusten mukaan:

 

”On kaksi asiaa, jotka luostarivihittyjen tulisi toteuttaa –

opiskeleminen kuuntelemalla ja pohdiskelemalla ja

[maallisten asioiden] hylkääminen mietiskelyn kautta.”

 

Gampopa sanoi:

 

Aloittelijoiden tulisi opiskella innokkaasti.

Opiskeltuanne tehkää harjoitusta innokkaasti.

 

Ensin tulisi siis kuunnella ja pohdiskella dharmaa asianmukaisesti kirjoituksista ja sitten harjoittaa dharmaa käytännössä opiskellun pohjalta. Näin opetuksia yleensä pidetään yllä. Buddha ystävällisyydessään toisti toistamistaan, että hänen seuraajiensa tulisi korostaa [meditaatio]harjoitusta ja pitää yllä, säilyttää ja levittää opetuksia ja oivallusta oikein. Se on erittäin tärkeää.

 

Ymmärrämme sen kun luemme Marpa Kielenkääntäjän ja Milarepan elämäkertoja ja näemme mitä he tekivät. He eivät istuskelleet aloillaan niin kuin me, lihavina, iloisesti nautiskellen. He tekivät suurta dharmaharjoitusta ja mietiskelivät kunnes luut törröttivät lihan läpi. Mietiskelyharjoituksen korostamisen takia perinne sai nimen ”harjoituslinja”, mutta se ei tarkoita sitä, ettei meidän tarvitsisi opiskella ja pohdiskella yhtään. Vähintäänkin meidän tulisi kuunnella ja pohdiskella laman ohjeita. Vaikka emme kykenisi lukemaan suuria filosofisia tekstejä, voimme oppia mietiskelemään opiskelemalla ja pohdiskelemalla laman ohjeita perin pohjin, muuten mietiskelystä ei tule mitään.


Mietiskellessä on hyvin tärkeää määritellä ensin se, mitä mietiskellään. Jos sitä ei määritellä, on vaara, että harjoituksesta tulee ”tumpelodharmaa”. Ellemme ensin kuuntelemisen ja pohdiskelun kautta ymmärrä sitä, mitä mietiskelemme, miten voimme tehdä harjoituksen? Ilman mitään mietiskeltävää voimme sanoa: ”Minä mietiskelen” tai ”Teen harjoitusta”, mutta on vaara, että päädymme välitilaan, ei minnekään. Emme olisi dharmassa emmekä myöskään maailmassa. Vaarana on, että meidän voitaisiin sanoa olevan ei missään.

 

Vaikka harjoituslinjan esi-isät eivät opiskelleetkaan filosofisia tekstejä yksityiskohtaisesti, he antoivat oppilailleen suoria eli paljaita ohjeita sen kokemuksen pohjalla minkä he olivat oivaltaneet – vanhuksen sormellaan osoittavia ohjeita eli vertauskuvallisia osoittavia ohjeita. Jotain erityistä tapahtuu, kun joku [meditaatio]kokemusta omaava tekee fyysisen liikkeen tai pienen eleen käsillään. Kun kokemus on osoitettu vertauskuvallisesti, oppilasta ohjataan polkua tietyllä tavalla, joka harjoituslinjan seuraajien täytyy tuntea. Kutsumme sitä oivalluksen merkityksen perinteeksi. Suurin osa kagyu-perinteen juurilamoista ja perinnettä ylläpitävistä lamoista hankkivat ensin perinpohjaisen koulutuksen ennen kuin ryhtyivät harjoittamaan mietiskelyä, joskin on muutamia, joiden kohdalla ihmettelen, opiskelivatko ja pohdiskelivatko he itse filosofiaa paljonkaan.
 

Vaikka itse ei olisikaan opiskellut ja pohdiskellut laajasti, menneiden mestareiden kokemus oivalluksesta voidaan osoittaa oppilaille suoraan tai paljaana, joten on jotain erikoista, mitä siinä tapahtuu. Olen sitä mieltä, että jos harjoituslinjan jäsenet voivat tunnistaa sen, mitä juurimestarit ja perinteen mestarit ovat siirtäneet eteenpäin ja osoittaneet toinen toisensa jälkeen ja sen mitä heidän oma juurilamansa osoittaa kokemuksen kautta opetustapahtuman aikana, ja jos he voivat tehdä siitä harjoituksensa ytimen, se pitää harjoituslinjan opetuksia yllä ja säilyttää ne läpi aikakausien. He voivat myös auttaa muita kehittymään ja kypsymään.


Miksi niin on? – Esimerkiksi Milarepan lama Marpa osoitti kokemuksen hänelle merkkien kautta ja hän tunnisti sen sellaisena kuin se hänelle annettiin. Sitten hän teki harjoitusta täydellä sydämellä. Kun luemme hänen elämäkertaansa, joka kertoo kuinka hän omistautui yksipisteisesti harjoitukseen, se saa meidät kaikki itkemään uskon ja hartauden kyyneliä, perinteestä riippumatta, kuuluimmepa sakya-, gelug-, kagyu- tai nyingmaperinteeseen. Hänen tekonsa ja sanansa ovat sisällön mukaisia ja niinpä kukaan ei voi muuta kuin itkeä ja tuntea uskoa ja hartautta. Elleivät sanat ja merkitys kohtaisi, meidän olisi vaikea tuntea uskoa ja hartautta. Kaikki sakyat, gelugpat, kagyupat ja nyingmapat kunnioittavat Milarepaa ilman puolueellisuutta, vaikka historia ei kerro hänen opiskelleen laajasti tai kirjoittaneen monia filosofisia teoksia. Lama Milarepa itse sanoi kuitenkin tähän tapaan: ”Minulla ei ole aineellisia lahjoja annettavanani, mutta annan tämän harjoituksen lahjaksi isä- ja äitilamoilleni lopun elämääni.”

 

Milarepa tunnisti kokemusperäisen osoittavan ohjeen, jonka Marpa antoi. Tunnistettuaan sen hän sovelsi pääasiaa käytäntöön. Sillä tavalla hänestä tuli niin suuri olento, josta on hyötyä tunteville olennoille, jotka näkevät, kuulevat, muistavat tai koskettavat häntä. Pelkkä hänen nimensä kuuleminen saa meidät tuntemaan ällistystä. Kuten eräs nyingma-lama kerran sanoi, joskus kun mielemme on häiriintynyt ja heikkouksien vallassa, muut upeat tekstit eivät auta meitä, mutta Bodhisattvan elämäntavan ja Milarepan elämäntarinan lukeminen auttaa hiukan. Niinhän se taitaa olla.

 

Oli miten oli, Milarepan elämäntarinan tiettävästi kirjoittanut Luukoristeisiin sonnustautunut joogi eli Tsangin hullu heruka oli taitava kirjailija. Hänen kirjoituksensa on äärimmäisen korkealaatuista. Se koskettaa sydäntä ja siinä on tunnetta. Aloittelijatkin ymmärtävät sitä. Hän on hurmaavan koskettava. Joten ihan vain Milarepan elämäntarinan kuulemisen kautta Milarepasta on tullut suuri olento, josta on hyötyä niille olennoille, jotka vain näkevät, kuulevat, ajattelevat tai koskevat häntä.

 

Jotta voisimme kehittää harjoitusperinteen näkemystä ja mietiskelyä tai erheetöntä meditaatota, meidän on sovellettava käytäntöön erheetöntä näkemystä. Siihen kuuluu se, että ymmärtää täysin sen, miten kohde tulee nähdä – se on tyhjyyttä – ja että tekee alkuharjoitukset ja niitä seuraavat harjoitukset. Alkuharjoitukset ja niitä seuraavat harjoitukset ovat samanlaisia, mutta pääharjoituksella on tiettyjä erityispiirteitä. Sanotaan, että niihin kuuluu erilainen olemus, erilainen keskipiste, erilaiset harjoitusmenetelmät ja menetelmien erilainen teho. Pääharjoituksella on myös kaksi muuta selkeästi erottuvaa piirrettä: erilaiset olosuhteet oivalluksen hankkimiseen ja erilaiset reitit, joita polku kulkee. Dakpo kagyun mukaan oivallus voidaan hankkia eri tavalla siksi, että kun totuuden suoraan oivaltaneen laman siunaukset ja oppilaan hartaus kohtaavat, oppilas oivaltaa näkemisen polun totuuden suoraan. Erilainen reitti on ottaa poluksi suora havaitseminen pikemmin kuin päättely.

 

Mitä tulee kohteeseen, tyhjyyteen, ne jotka opiskelevat pääasiassa mahayana-sutrien tyhjyyttä, oivaltavat sen dharmaluontoa koskevien johdonmukaisten todisteiden kuten ’perusteluiden kuninkaan’ ja ’asioiden keskinäisen riippuvuuden todisteen’ kautta. Mitä tulee polkuun ja meditaation jälkeiseen tilaan, niissä käytetään etupäässä loogista analyysiä. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain keinoja ohjata eriluonteisia, eri tavoin lahjakkaita oppilaita polulla. Suurten opettajien mukaan niiden välillä ei ole ristiriitaa.

 
Sanomme edustavamme harjoitusperinnettä, mutta oikeastaan olemme sille häpeäksi, vai mitä? Ihmettelen onko meillä mitään sellaista tulosta harjoituksestamme, jonka voisimme siirtää eteenpäin perimyslinjassa. Ei käy laatuun, että ei ole lukenut kagyu-esi-isien elämäntarinoita. Meidän pitäisi olla perin pohjin hämmästyneitä niitä lukiessamme. Meidän on tutkittava itseämme. Ihailemme harjoituslinjan esi-isien elämäkertoja. Nimitämme itseämme harjoituslinjan suurten mestareiden seuraajiksi, mutta kun tutkimme itseämme, olemme kaukana seuraajista – vältämme hädin tuskin häpäisemästä heitä.

 

On vaara, että nämä säkeet on kirjoitettava uudelleen:

Kunnianarvoisa guru tekee harjoitusta näin;

me jotka haluamme vapautta, olemme häpeäksi näin.

Kun siis luemme gurujen elämästä, mietimme onko oma käytöksemme verrattavissa lamojen elämään ja tekoihin. Ei kannata seurata harjoitusperinnettä pelkästään nimellisesti.

 

Itse asiassa harjoitus oli se syy, jonka takia Lama Marpa ja muut kestivät sellaisia koettelemuksia ja ponnistelivat suuresti mennäkseen Intiaan saamaan voimansiirtoja ja ohjeita niiden täydellisessä muodossa aidoilta intialaisilta mestareilta. He toivat ne mukanaan Tiibetin pimeään maahan, käänsivät ne ja opettivat ne suoraan oppilailleen, jotka sovelsivat käytäntöön näkemystä, meditaatiota ja käytöstä. He ojensivat ne oppilailleen aivan niin kuin isä antaa omaisuutensa lapselleen. He ovat antaneet nykyisinä rappion aikoina eläville oppilaille tai seuraajille toivoa ja mahdollisuuden vapauttaa itsensä syntymän, vanhenemisen, sairauden ja kuoleman kärsimyksestä. Yhdestä näkökulmasta meidän tulee siis tuntea kiitollisuutta, se on hyvin tärkeää.

 

Jos otamme esimerkiksi gelukpat, yksittäisillä munkeilla on Tsongkhapan ja hänen kahden pääoppilaansa kuvia huoneissaan, mikä osoittaa, että he muistavat heidän kehonsa, puheensa ja mielensä ystävällisyyden. Minusta näyttää siltä, että me kagyupat olemme unohtamassa Marpan, Milan ja Gampopan. Erityisesti tuntuu siltä, että pidämme Milarepan sanoja, joita nykyisin resitoimme, sanoina, jotka tulivat menneinä aikoina buddhuuteen heränneeltä buddhalta, joka sitten laskeutui alas Akanisthan taivaasta. Emme pidä häntä itsemme kaltaisena ihmisenä. Lamat ilmestyvät tavallisen tuntevan olennon hahmossa, kestävät koettelemuksia ja ponnistelevat suuresti ilmentääkseen vapautumisen näkyvästi oppilaiden hyödyksi, ja me heitämme sen pois ikään kuin se olisi merkityksetöntä eikä siitä olisi apua. Se on virhe. Vaikka meillä ei olisi mahdollisuutta tehdä harjoitusta, vähintäänkin meidän täytyy olla kiitollisia, eikö niin?

Laajemmasta näkökulmasta katsottuna meidän on lähinnä kiittäminen ulkomaailman luontoa – kasveja, metsiä ja kaikkea mistä neljä elementtiä muodostuu – elämämme perustasta, sen ansiosta voimme hengittää, olemme terveitä jne. Vaikka miten päin asiaa tutkisi, se on meille hyvin hyödyllinen. Siitä on siis oltava kiitollinen. Kuitenkin tuhoamme jokaisen kasvin joka sattuu versomaan, jokaisen pienen kumpareen tiessä ilman mitään kiintymystä luontoa kohtaan ja heitämme sen hukkaan.


Ajattelemme samoin tämän maailman asukkaista, ruoastamme, vaatteistamme, makuusijoistamme, omaisuudestamme, taloistamme, lyhyesti sanottuna mitä sitten saattaisimmekaan tarvita, se syntyy monien tuntevien olentojen vaivannäön tuloksena. Talomme, kauniit vaatteemme ja ruoka ei vain ilmesty eteemme kun synnymme. On selvää, että kaikki se syntyy monien tuntevien olentojen yhteistoiminnasta.

 

Pienimmistä asioista lähtien kaikki, jopa aamiaiseksi juotu kupillinen teetä syntyy monien tuntevien olentojen yhteistyön tuloksena. Voin ja kasvirasvan syntyyn vaikuttavat kasvit ja eläimet. Pelkkä kasvi ei riitä, ihmisten täyty puristaa öljy kasvista. Tarvitaan monia myyjiä ja tuotteen kuljetusketju. Ennen kuin tuote on pöydässämme, sen on täytynyt kulkea monien käsien kautta. Siksi aina teetä juodessamme annamme ensin teeuhrin [pirskottamalla teetä kuvaannollisesti sormilla]. Onhan hyvä olla kiitollinen.

 

Jos sen sijaan vain nopeasti hörpimme kupillisen teetä yhtään harkitsematta, epäilen olemmeko aitoja mahayanan harjoittajia. Jos sanomme olevamme mahayanan harjoittajia, niin meditaation aluksi mietiskelemme bodhicittaa ja muistamme että kaikki olennot ovat olleet äitejämme. Olemme kiitollisia. Kiitollisina haluamme korvata heille heidän vaivansa osoittamalla ystävällisyyttä ja se on mahayana-asenteen ja -harjoituksen alkulähde. Ei riitä että olemme kiitollisia ihmisiä kohtaan. Lyhyesti sanottuna koko aineellinen ympäristö: metsät, muut kasvit, ihan kaikki sisältyy tähän ja auttaa meitä. Se kaikki pitää meitä yllä ja sille tulisi olla kiitollinen.

 

Tänä vuonna kagyu monlamin pääteemana on kiitollisuus. Viime vuonna pääasia oli ympäristönsuojelu. Nyt se on kiitollisuus ja on erittäin tärkeää, että olemme kiitollisia.


Kun tutustumme täällä nyt harjoitusperinteen esi-isien elämäkertoihin, meidän on muistettava ja pidettävä tiukasti mielessä, miten he kestivät vaikeuksia ja luopuivat vääryydestä tulevien oppilaidensa hyödyksi. Voimme rukoilla heitä yhä uudelleen mutta se, mitä meidän todella tulee tehdä, on mietiskellä koko sydämellämme heidän ohjeidensa mukaan. Nämä kaksi ovat lähellä toisiaan. Kun olemme kehittäneet kiitollisen asenteen, puolet työstä on tehty.

 

Jos siis muistamme olla kiitollisia, luulen että pystymme pitämään perinnettä yllä, säilyttämään sen ja levittämään harjoitusperinteen opetuksia. Muussa tapauksessa dharma muuttuu tyhjäksi kuoreksi. Estämme dharmaa vaikuttamasta sillä tavalla kuin sen tulisi vaikuttaa ja estämme ohjeita toimimasta. Ulkoa päin katsottuna näytämme dharmanharjoittajilta, mutta ulkonäkö pettää uskovan yleisön. Sitten dharmasta tulee myrkkyä, niin kuin Mao Tse Tung sanoi. Ellei dharma toimi dharmana, on vaara että se muodostuu syyksi, jonka johdosta vajoamme takaisin alempiin maailmoihin.

 

Vähintäänkin on siis varmistettava, ettei dharma muutu myrkyksi. Dharma on sitä, mitä meidän täytyy tehdä vapauttaaksemme itsemme samsaran kolmen alemman maailman kärsimyksistä. Siksi harjoitamme dharmaa. Jos sysäämme vapautumisen syrjään, kaivaudumme yhä syvemmälle samsaraan. Jos sekoitamme dharman kahdeksaan maalliseen huoleen, takerrumme itsekuriin tärkeimpänä ja yliarvioimme omat mielipiteemme, vaarana on, että kaivaudumme vieläkin syvemmälle samsaraan. Silloin käännämme dharman ylösalaisin; se ei ole ollenkaan dharman kanssa yhteensopiva teko. Siksi meidän on otettava tämä vakavasti.

 

Karmapa

Mönlam-tapahtuman historiaa

Mönlam 2003 - 2004

Mönlam joulukuussa 2004

Mönlam tammikuussa 2006

Mönlam tammikuussa 2007

Mönlam joulukuussa 2007

Monlam tammikuussa 2009

Monlam joulukuussa 2009

 

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

DVDt:

  • Jewel Ornament of Liberation - englanninkielinen DVD Samye Lingin online-shopista

  • 23. Mönlam-tapahtuma - englanninkielinen DVD Samye Lingin online-shopista

  • Prayers and Meditation of Avalokiteshvara, Karmapan opetuksia 23. Mönlam-tapahtumassa, Namse Bangdzo bookstore

 

kotisivulle