KIRSI JANSA

Tara Rokpa -terapia vapauttaa ihmisen elämän käyttöön

 

 

Länsimaiset kasvatustavat tuottavat älykkäitä ihmisiä,

jotka vihaavat itseään.

Maailma kuitenkin tarvitsisi tasapainoisia ihmisiä,

jotka lisäisivät koko maapallon hyvinvointia.

 

 

Tara Rokpa -terapia yhdistää buddhalaista viisautta ja länsimaista psykoterapiaa. Se yrittää pelastaa ihmiset elämän käyttöön, saada ihmiset toimimaan niin, että elämä olisi onnellisempaa.

 

– Jos ihmisen mieli ja keho ovat jännittyneet, hän ei voi toimia kunnolla. Elämä tulee mahdollisemmaksi, jos ihminen oppii hellittämään, sanoo Edie Irwin, yksi Tara Rokpa -terapian kehittäjistä.

 

Tara Rokpa on tiibetinbuddhalaisen laaman ja tiibetiläisen lääketieteen tohtorin Akong Tulku Rinpochen aloittama terapiamuoto, joka on parin vuosikymmenen ajan levinnyt ympäri maailmaa. Sen perusajatuksena on lisätä itsetuntemusta ja opetella myötätuntoa niin itseä kuin muita kohtaan.

 

Tara Rokpa -terapian taustafilosofia on sama kuin mahayana-buddhalaisuudessa: Jokainen olento on täysin puhdas. Jokaisen olennon kohtalo ja sisään rakennettu mahdollisuus on tulla täydellisesti valaistuneeksi. Vaikka Tara Rokpa -terapia onkin monessa maassa lähtenyt liikkeelle buddhalaisista piireistä, se jättää osallistujilleen täyden uskonnonvapauden.

 

Suomessa toimii kaksi Tara Rokpa -terapiaryhmää.

 

Miten korjata länsimaalaisten haavat?

 

Akong Tulku Rinpoche on tiibetinbuddhalaisen mestarin Akongin jälleensyntymä. Hän opiskeli luostarissa edeltäjänsä jalanjäljissä erityisesti tiibetiläistä lääketiedettä ja meditaatiota. Kun kiinalaiset kiristivät otettaan Tiibetistä vuonna 1959, Akong päätti lähteä Intiaan.

 

Vuonna 1966 Akong Tulku Rinpoche muutti Skotlantiin ja perusti sinne Samye Ling -nimisen meditaatiokeskuksen yhdessä Chögyam Trungpa Rinpochen kanssa. Buddhalaiseen keskukseen alkoi virrata niin LSD-huuruisia hippejä, älykkäitä mutta epätasapainoisia ihmisiä jotka kaipasivat vastausta suuriin kysymyksiin, kuin ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista perheongelmista. 

 

Elämä näiden länsimaalaisten ihmisten kanssa pani Akong Tulku Rinpochen pohtimaan sitä, mikä länsimaalaisia ihmisiä oikein vaivaa. Perheenjäsenet tuntuivat olevan toisilleen etäisiä. Etenkin länsimaalaisten kokema itseinho ja -viha kummastuttivat laamaa. “Minä vihaan itseäni” väittämä oli tiibetiläisille mestareille ennenkuulumaton.

 

Tiibetiläisen silmissä yhtä käsittämätön oli länsimaalaisten eristävä tapa kasvattaa lapsia. Siinä kun länsimaalaiset kannustavat jälkikasvua mitä erilaisin tavoin itsenäisyyteen, tiibetiläiset eivät laske alle yksivuotiasta lasta edes yksin maahan.

 

Akong Tulku Rinpoche päätteli, että varhaisten eristämisen kokemusten ja sen, että länsimaalaiset eivät rakastaneet itseään, välillä oli yhteys. Oli löydettävä korjaava prosessi, joka korjaisi emotionaaliset haavat ja vapauttaisi ihmisen käyttämään koko potentiaaliaan, Akong Tulku Rinpoche päätteli.

 

Mestari alkoi kehittää uutta terapiamuotoa, joka toisin kuin länsimainen psykoterapia ei pohjautuisi terapeutin ja henkilön väliseen riippuvuussuhteeseen vaan kannustaisi ihmisiä täyteen itsenäisyyteen.

 

Muistelemalla vapaaksi menneen vatvomisesta

 

Tara Rokpa -terapiaryhmä aloittaa toimintansa, kun on saatu kasaan ryhmä terapiaan motivoituneita ihmisiä. Ryhmässä on yleensä noin 15 - 20 ihmistä.

Ryhmä kokoontuu yhteen kolme – neljä kertaa vuodessa viikonlopun ajaksi. Koulutettu Tara Rokpa -terapeutti saapuu vetämään viikonlopun, jonka aikana ryhmäläiset tekevät hengitys- ja rentoutumisharjoituksia, hierovat toisiaan, tutustuvat viiteen peruselementtiin ja tekevät vapaata taidetyöskentelyä.

 

– Vapaa maalaus on täsmällinen kuva sielusi tilasta juuri sillä hetkellä. Taidetta ei tehdä muille, vaan sillä ilmennetään ja opitaan lukemaan itseä, Edie Irwin kertoo.

 

Keskeisin osa Tara Rokpa -terapiaprosessin alkuvaihetta on oman elämän muistelu ja kirjoittaminen, ja se tapahtuu kotona omalla ajalla. Ryhmäläiset muistelevat ja kirjoittavat pari – kolme vuotta kestävän Takaisin alkuun -jakson aikana oman elämänsä kolmeen kertaan: nykyhetkestä yksivuotiaaksi, takaisin tähän hetkeen ja vielä kerran yksivuotiaaksi asti. Takaisin alkuun -jakso päätyy syntymäretriittiin, jossa ryhmäläiset pohtivat omien vanhempien elämää oman syntymän aikoihin.

 

– Muistelun tarkoitus on päästä irti pakonomaisesta menneisyyden tarkastelusta ja alkaa elää tätä hetkeä. Omaan elämään saadaan tasapainoisempi näkökulma, kun sitä ei katsota enää vain lapsen perspektiivistä, Edie Irwin selvittää.

 

Monet Tara Rokpa -ryhmät, jotka jatkavat terapiaa vielä Takaisin alkuun -jakson jälkeen, alkavat jossakin vaiheessa tehdä myös hyväntekeväisyystyötä. Tara Rokpa on syvimmillään myös luonnonsuojelua.

 

– Akong Tulku Rinpoche on sanonut, että jokainen ihminen on kuin yksi maapallon solu. Kun ymmärrät erilaisten saasteiden vaikutuksen omassa elämässäsi, ymmärrät miltä maapallosta tuntuu. Jokaisen solun hyvinvoinnista on pidettävä huolta, jotta kokonaisuus voisi olla tasapainossa.

 

Edessäni avaamaton lahjapaketti

 

– Tunne miten kehosi rajat liukenevat. Kultainen valopallo, valaistuneen ja täydellisen minäsi symboli, laskeutuu keskustaasi, Edie-terapeutin ääni auttaa minua vaipumaan syvään seesteiseen tilaan.

Nyt aavistan mitä saatan löytää sisimmästäni, kun jatkan elämäni arkeologiaa.

 

Pian vuoden ajan olen matkannut menneisyyteeni, kuorinut elämääni kuin sipulia, kerros kerrokselta. Vuosi toisensa jälkeen on herännyt eloon mielessäni. Parhaimmillaan muistelu on kuin oman elämäni elokuvan katselua. Välillä elokuvani on kiehtova draama, toisinaan pätkivä dokumentti sokeasta harhailijasta.

 

Seuraavien kuukausien aikana sukellan takaisin lapsuuteeni, vuosiin joista en etukäteen muista paljonkaan. Jo nyt tiedän Tara Rokpan voiman nostaa näkyviin tapahtumia ja tunteita, jotka ilman muistelua jäisivät pölyttymään ja kummittelemaan mielen syviin sopukoihin.

 

On kuin edessäni olisi valtava lahjapaketti. Tiedän, että paketissa on paljon sellaistakin, jota ei heti lahjaksi mieltäisi. Mutta on siellä se kultainen valopallokin. Ja aikakone, joka auttaa minua elämään tätä hetkeä.

 

Juttu on julkaistu Vihreässä langassa 17.12.2004.

 

lisätietoa

kotisivulle