Gyalwang Karmapan opetuksia madhyamikasta

 

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC. Teksti Jo Gibson, kuvat Tashi Paljor

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org

 

15.12.2008
Alkuperäinen teksti

Joka vuosi Gyalwang Karmapa antaa opetuksia karma gunchö -väittelytilaisuudessa. Tarkkaan ottaen karma gunchö ei ole kagyu monlam -rukoustapahtuman osa, mutta monet sen järjestäjistä ja pyhiinvaeltajista osallistuvat näihin opetuksiin. Niinpä tilaisuus tulkattiin nyt ensimmäisen kerran sekä kiinaksi että englanniksi.

 

Opetus perustuu pääasiassa 9. Karmapan, Wangchuk Dorjen kirjoittamaan tekstiin nimeltä ”Leijonan karjaisu, joka tuhoaa sekaannuksen”.

   

Gyalwang Karmapa aloitti ensimmäisen istunnon korostamalla motivaatiota ja aikomuksia nykyaikana, jolloin matkustaminen on helppoa verrattuna menneisiin aikoihin. Päättäväisyys ja kestävyys eivät enää ole tarpeen. Ilman oikeaa motivaatiota ja oikeaa aikomusta pyhiinvaellukselle tai opintomatkalle Bodhgayaan matkustamisesta ei ole todellista hyötyä.

 

Lisäksi hän painotti sitä, että on tärkeää pitää mielessä se, miten suuri onni on olla paikalla, riippumatta siitä miten suuria vaikeuksia osallistuja olisikin kohdannut tai kokisi parhaillaan.  Tulee käyttää täysin hyväksi tarjoutunut tilaisuus opiskella ja harjoittaa dharmaa.

 

Hänen pyhyytensä puhui sitten siitä, kuinka tiibetinbuddhalaisuuden eri perinteet olivat kehittyneet ja että on tärkeää tutustua niiden erilaisiin kirjoituksiin ja näkökulmiin.

 

Lopuksi hän kuvasi lyhyesti sitä, miten madhyamika-filosofia on, alkaen suuresta Bhavavivekasta, joka käytti termiä ”keskitie” ensimmäisen kerran teoksessaan Viisauden lamppu. Se tarkoitti ikuisuusopin ja kielteisyysopin äärimmäisyyksien välttämistä.



 

16.12.2008

Alkuperäinen teksti


Tergarin luostarin halli oli iltapäivällä ääriään myöten täynnä luostarisanghaa ja maallikkoja, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Gyalwang Karmapan opetusten toista osaa. Tämä on vain lyhyt raportti istunnosta.

 

Koska Nagarjunalla on niin keskeinen merkitys buddhalaisen filosofian Keskitien koulukunnan perustajana, Gyalwang Karmapa kertoi ensin hänen elämästään. Kertomuksia Nagarjunasta on sekä kiinan- että tiibetinkielisissä lähteissä. Aikaisin kiinankielinen teksti, joka on kirjoitettu noin sata vuotta Nagarjunan kuoleman jälkeen, on tiibetiläisiä lähteitä vanhempi. Näyttää siltä, että hän syntyi Etelä-Intiassa bramiiniperheeseen ja opiskeli buddhalaisuutta Etelä-Intiassa. Tehtyään harjoituksia monen vuoden ajan hän saavutti ymmärryksen tyhjyydestä. On olemassa myös viitteitä Nagarjunaa koskevista ennustuksista, mutta niihin tulee suhtautua varauksella sen takia, että ennustuksen todellisen merkityksen voi paljastaa vain sen tekijä.


Gyalwang Karmapa antoi sitten transmission 9. Karmapan, Wangchuk Dorjen teokseen ”Keskitien lyhyt yhteenveto”.

 

Gyalwang Karmapa sanoi, että oli tarpeen selventää, mitä Keskitien koulukunta tarkoittaa sanoessaan, että se ei tee omia oletuksia mistään, vaan esittää oletuksia ainoastaan muiden asettamissa viitekehyksissä.


Tärkeä sivuhuomautus liittyi opiskeluun ja harjoitukseen: Hänen pyhyytensä painotti lahkolaisten kytkösten sattumanvaraisuutta. Useimmat ihmiset tekivät dharmaharjoitusta tietyn perinteen mukaan koska heillä oli siihen karminen yhteys tai koska he olivat sattuneet syntymään sen piiriin. Näistä kumpainenkaan ei voi millään olla oman perinteen paremmuuden peruste!

 

 

17.12.2008
Alkuperäinen teksti


Madhyamikaa pidetään hyvin vaikeana aiheena, silti yleisön määrä Tergarin luostarin opetuksissa näytti kasvavan päivä päivältä, ja se sai Karmapan kertomaan tarinan.  Hän kertoi, miten Geshe (oppinut buddhalainen) oli mennyt ulkomaille opettamaan Keskitien oppia. Ensimmäisenä päivänä oppilaita oli suuri joukko, seuraavana vähemmän, ja näin jatkui, kunnes viimeisenä päivänä Geshe huomasi olevansa yksin tyhjässä huoneessa. Näin ei toden totta ollut Tergarissa.


Gyalwang Karmapa puhui aluksi Aryadevasta vertaillen hänen kiinan- ja tiibetinkielisiä elämäntarinoitaan. Aryadeva on kuuluisa ”400 säkeestään” ja taidoistaan väitellä ei-buddhalaisten kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan hän polveutui Sri Lankan kuningassuvusta, toiset sanovat hänen syntyneen Etelä-Intiassa. Aryadeva opiskeli Nagarjunan alaisuudessa Etelä-Intiassa ja hänestä tuli tämän läheinen oppilas.

 

Hänen pyhyytensä palasi sitten edellispäivän aiheeseen, joka liittyi siihen, mitä Keskitien koulukunta tarkoittaa sanoessaan, että se ei tee omia oletuksia mistään, vaan esittää oletuksia ainoastaan muiden asettamissa viitekehyksissä. Hän korosti uudelleen sitä, ettei se merkitse Keskitien koulukunnan omaksuvan muiden koulukuntien näkemyksiä. On tärkeää ymmärtää, että muiden koulukuntien oletusten hyväksyminen väittelyn aikaansaamiseksi ei merkitse sitä että hyväksyisi nuo oletukset sellaisinaan. Mitä ”itseen” ja ”muihin” tulee, ”muut”, joihin tässä viitataan, ei tarkoita muita sanan tavallisessa merkityksessä, vaan se tarkoittaa jotakuta joka ei ole meditatiivisessa tyyneyden tilassa, toisin sanoen henkilöä, joka on meditaation jälkeisessä tilassa. Muiden viitekehykset jaetaan kolmeen tasoon: ilman analyysiä, osittainen analyysi ja täydellinen analyysi.

 

Karmapa selitti, miten hänestä oli kätevää olla ilman oletuksia, koska se vähentää ylpeyttä ja takertumista omaan uskontoon tai koulukuntaan. Takertuminen on vaarallista, koska se voi johtaa ennakkoluuloihin ja moniin ongelmiin, niin kuin 21. vuosisadalla on nähty. Loppujen lopuksi tärkeintä ei ole buddhalaisena oleminen vaan se mitä teemme. Monien maailman uskontojen edustajat tekevät hyviä tekoja maailmassa, eikä ole oikein arvostella ketään siksi, ettei hän ole buddhalainen.
 

Tiibetinbuddhalaisuus on jakautunut neljään koulukuntaan, mutta on parempi muistaa se mikä niille on yhteistä, kuin se, mikä niitä erottaa: niissä kaikissa opiskellaan Keskitien näkökulmaa, kaikissa harjoitetaan luostarikuria (vinayaa) ja kaikissa tehdään vajrayanaharjoituksia.

 

18.12.2008
Alkuperäinen teksti


Gyalwang Karmapa esitti opillisen yhteenvedon joistakin tiibetiläisen kaanonin yksityiskohdista vertaillen tiibetiläisiä ja kiinalaisia lähteitä. Hän keskittyi Maitreyan viiteen teokseen ja käytti tekstien todistusaineistoa perusteena niiden loogiselle järjestykselle.

 

Hän aloitti myös opetuksen pääaiheen perinteensiirron 9. Karmapan, Wangchuk Dorjen kirjoittamaan tekstiin nimeltä ”Leijonan karjaisu, joka tuhoaa sekaannuksen”.

 

 

19.12.2008
Alkuperäinen teksti


Hänen pyhyytensä jatkoi Karmapa Wangchuk Dorjen tekstin lukemista. Hän otti esille osan, jossa käsitellään viittä kriittistä väitettä, jotka myöhemmät tiibetiläiset oppineet esittivät Johdonmukaiselle koulukunnalle. Hän johdatti yleisönsä kumoamaan väitteet 9. Karmapan käyttämän vaiheittain etenevän loogisen perustelun kautta.


Gyalwang Karmapa puhui seuraavaksi välttämättömistä ominaisuuksista niille, jotka buddhadharmaa opettavat. Hän otti lainauksen Je Tsongkhapan Lamrim Monlamista ”Pyrkimys polulla ylöspäin”:

 

Äärimmäisen rakkauden voimalla toivon karkottavani

synkkyyden olentojen mielistä selittämällä taitavasti

ne polun kohdat, jotka olen oikein oivaltanut.

Tahdon ylläpitää buddhadharmaa pitkän aikaa.

Hän selitti, että dharmaopettajien tulee olla hyvin huolellisia ja opettaa vain sitä, minkä he osaavat selkeästi ja hyvin. Heillä tulee olla motivaationaan myötätunto ja toive olla hyödyksi ihmisille. Dharmaopettajat tarvitsevat myös älyä ja taitavia keinoja, muuten he saattavat antaa ihmisille vääräntasoisia opetuksia. Esimerkiksi tyhjyyttä ei voi opettaa heille, jotka eivät ole valmiita ymmärtämään sitä, muuten on vaara että he kääntävät selkänsä dharmalle. Ja taitavien keinojen käyttö ilman myötätuntoa on itsepetosta.

 

Kirjoitusten aiheita opiskellessa on hyvin tärkeää yhdistää ne omaan kokemukseen, vaikkapa silloin kun puhutaan kuolemasta ja pysymättömyydestä. Lisäksi on välttämätöntä pohdiskella dharman todellista luontoa. Dharmanharjoittajina meidän tulee välttää muiden uskontojen ja lahkojen arvostelua, koska nekin opettavat lähimmäisenrakkautta. Sen sijaan iloitkaamme kaikista hyvistä teoista.


Hänen pyhyytensä kertoi tarinan kuningas Ajatashatrusta kuvatakseen älyn ja myötätunnon yhdistelmää.

Buddhan serkun, pahan Devadattan vaikutuksen alaisena kuningas Ajatashatru vangitsi oman isänsä, kuningas Bimbisaran, joka sen seurauksena kuoli. Kuningas Ajatashatru katui tekoaan niin katkerasti, että Buddha lähetti myötätunnossaan Manjushrin hänen luokseen.

Manjushri sanoi: ”Sinun tulee tappaa isäsi ja äitisi…” (lause, joka yleensä tulkitaan egoon takertumisen tuhoamisena [isä] ja karman keräämisen lopettamisena [äiti]).

 

Suruissaan kuningas Ajashatru tulkitsi sen kuitenkin kirjaimellisesti, ja tunsi jonkinlaista helpotusta muutaman päivän ajan. Sitten Buddha itse tuli hänen luokseen ja selvensi, että teko oli ollut väärä. (Gyalwang Karmapan sanoin: ”Sait sotkun aikaan”), mutta tilannetta voisi silti vielä kohentaa.


Hänen pyhyytensä selitti, että jos Buddha olisi suoraa päätä soimannut kuningasta, tämä olisi voinut tehdä itsemurhan, niin syvää hänen katumuksensa ja epätoivonsa oli. Sen sijaan Buddha lähetti myötätunnossaan ensin Manjushrin taitavia keinoja käyttäen.



 

20.12.2008
Alkuperäinen teksti


Niin oppineisuutta kuin huumorintajua väläyttäen Gyalwang Karmapa jatkoi opetusta 9. Karmapan, Wangchuk Dorjen kirjoittamasta tekstistä nimeltä ”Leijonan karjaisu, joka tuhoaa sekaannuksen”. Hän otti esiin kaksi uutta aihetta. Ensimmäinen koski sitä, onko oikein ajatella, että joko Välillisen koulukunnan tai Autonomisen Keskitien koulukunnan näkemys on toista koulukuntaa parempi. Toinen aihe liittyi rangtongiin (tyhjä itsestä) ja shentongiin (tyhjä toisesta). Hänen pyhyytensä tutki rangtongin ja shentongin edustajien välisen väittelyn historiallisia kehyksiä, sitä miten kamtsang kagyu hyväksyi shentong-näkemyksen ja jonang-koulukunnan osuutta siihen.


Gyalwang Karmapa siirtyi sitten puhumaan opiskelun ja käytännön harjoituksen välisestä yhteydestä. Hän painotti, että kaikki tekstit, niin sutrat kuin tantratkin kirjoitettiin harjoitusta varten, eikä kaanonissa ole yhtään ainoaa sanaa, joka ei olisi olennainen ohje tarkoituksena saattaa meidät valaistumaan. Jopa kommentaarit oli kirjoitettu tässä tarkoituksessa.

 

Harjoitus ilman opiskelua, joka lisää ymmärrystä ja opiskelu ilman aikomusta käyttää sitä hyödyksi harjoituksessa ei saa meitä valaistumaan. Usko on tarpeen – se koskee kaikkia uskontoja – mutta älyä ja viisautta tarvitaan myös. Hänen pyhyytensä laski leikkiä sanoen, että on suosittu tapa kehittää älyä ja viisautta lausumalla Manjushrin mantraa, mutta todella tehokas tapa on väitteleminen, analysointi ja huolellinen tutkiminen, jotta merkitys kirkastuu läpikotaisin.



 

December 21, 2008, report by Jo Gibson,
Alkuperäinen teksti
 

Gyalwang Karmapa päätti perinteensiirron 9. Karmapan, Wangchuk Dorjen kirjoittamaan tekstiin nimeltä ”Leijonan karjaisu, joka tuhoaa sekaannuksen” puhumalla mahamudran neljästä joogasta, jotka ovat yksipisteisyys, yksinkertaisuus, yksi maku ja ei enää mietiskelyä. Jokaisessa joogassa on kolme tasoa – suurin, keskitaso, ja alin. Hän kuvasi jokaisen niistä ja selitti mihin kohtaan ne liittyvät viidellä polulla ja bodhisattvatien kymmenellä tasolla. Hänen pyhyytensä selosti sitten, mitä ”mielen ilmentymät” merkitsee ja puhui aikaisempaa yksityiskohtaisemmin rangtong ja shentong -näkemysten välisistä ristiriidoista.

 

Hän päätti opetuksen kiittämällä läsnä olevia maallikkoja ja ulkomaalaisia osallistumisesta ja toivottaen heille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ensin kiinaksi ja sitten englanniksi.

Suurta rukoustapahtumaa  kagyu monlamia vietetään Bodhgayassa Intiassa vuoden 2009 lopussa 27. kerran. Ennen monlamia järjestetään karma gunchö -väittelytilaisuus Tergarin luostarissa. Karmapa opettaa buddhalaista filosofiaa ja opetukset käännetään englanniksi ja kiinaksi. Lisätietoa

Kagyu monlam chenmo (suomeksi)

Kotisivu