Vierailu Samye Lingiin

Kuvat ja teksti © Marjut Martin 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Äiti ja Tara.

   

Viime talvena meille syntyi äitini kanssa idea matkustaa Samye Lingiin. Olimme jo vuosia miettineet sitä, etenkin äitini, ja tuntui, että nyt oli oikea aika. Aluksi olimme lähdössä kahdestaan, mutta lopulta matkasta innostui myös siskontyttö ja avomieheni.  Yhdessä rakensimme meille neljälle sopivan matkakokonaisuuden Edinburghiin, josta yhden päivän pyhittäisimme vierailulle Samye Lingiin.

 

Saavuimme Edinburghiin torstaina 28. kesäkuuta ja käytimme ensimmäisen päivän tutustumalla vanhaan kaupunkiin ja sen kummitustarinoihin.  Minulla ei ollut aavistustakaan Edinburghin jopa verisestä historiasta ja maineesta kummituskaupunkina. Urbaanit legendat paljastavat kulttuurista paljon!

 

Perjantaiaamusta hyppäsimme taksiin ja kohti juna-asemaa. Matka Samye Lingiin kohdallamme ei ollut helppo, mutta sinnikkyys palkitaan. Ensinnäkin matkamme taksilla juna-asemalle keskeytyi tiesulun vuoksi. Kävelimme loppumatkan ja etsimme juna-asemaa tovin, joka oli yhtä suurta rakennustyömaata ja siksi vaikea löytää. Asemalla meitä odotti kaaos. Ihmisiä oli valtavasti hädissään ja meille selvisi, että Etelä-Englannissa tulvi ja kaikki junat etelään päin eivät voineet kulkea normaalia reittiä. Syntyi itsellekin paniikki. Meillä oli liput ostettuna juuri tälle päivälle, meidän oli päästävä junaan juuri tänään.

 

Muutaman väärän ohjeistuksen (esimerkiksi junaa ei mene Lockerbiehen) löysimme oikean junan, joka oli yhtä täynnä kuin Tokion metrot. Selitin tilanteemme virkailijalle, joka käski meidän vain tunkea joukkoon. Näin teimme, hieman vaivaantuneena, mutta pakon sanelemana. Teki tiukkaa, että me neljä mahduimme. Juna lähti myöhässä ja saimme seisoa koko matkan. Tunnelma täpötäydessä junassa oli kuitenkin yllättävän kepeä eikä suomalaisille perinteistä stressaantunutta ilmapiiriä ollut havaittavissa. Vietimme tunnin matkan pelaamalla ”laiva on lastattu” peliä ja ohikiitäviä maisemia ihaillen.

 

Saavuimme Lockerbiehen aikataulusta myöhässä ja sateen keskelle. Päätimme ottaa taksin, jotta ehtisimme kierrellä riittävästi ennen iltapäivän paluuta. Maisemat matkalla Samye Lingiin olivat sangen viehättävää skotlantilaista maaseutua. Nummia, lampaita ja kivitaloja. Odotin jännittyneenä kokoajan milloin joistain kukkulan takaa pilkahtaisi skotlantilaisen maiseman sijaan jotain tiibetiläistä. Ja kun se tapahtui, oli tunne mieletön ”nyt olemme täällä, me onnistuimme”. Taksi jätti meidät majatalon viereen ja hieman ihmeissämme yritimme orientoitua miten tästä eteenpäin. Ehkä odotin jotain opasta portilla tai muuta ”vastaanottoa”. Oli vain rakennuksia ja ohikulkevia iloisen näköisiä ihmisiä.

 

 

Aloitimme kierroksemme temppelistä, joka oli hyvin vaikuttava. Temppelissä oli meneillään juuri jokin rukous- tai opetushetki, joten hiivimme salin perälle hiljaa. Tunnelma oli meditatiivinen. Temppelin kauneus, tasainen rukouslaulu ja hetkittäin soivat rummut. Siihen tunnelmaan olisi voinut jäädä pitkäksikin aikaan. Mieli rauhoittui matkasta ja pysähtyi tähän hetkeen.

 

 

Kiersimme tämän jälkeen puutarhat, nautimme teehuoneessa makoisan lounaan ja ihastelimme Nagarjuna-patsasta lammella.  Samyen vapaudenportti oli näyttävä ja jakkivauva hellyttävä. Toisella puolella nummia vaelsivat jakit ja toisella puolella lampaat.

 

 

Vaikuttavin paikka itselleni oli Victory Stupa. Sitä ympäröivät rukouspyörät, joita kukin meistä pyöritti. Muistoviesteissä edesmenneille välittyi valtava rakkauden tunne. Tuntui, että tämä on hyvä viimeinen leposija. Stupan ympäristökin oli kaunis ja värikkäät rukousliput lepattivat kauniisti tuulisessa säässä. Äitini on esittänyt meille toiveensa, että haluaisi omat tuhkansa juuri tänne. Tuntui tärkeältä nähdä tämä paikka etukäteen niin minulle kuin äidillenikin. Ikään kuin varmistua, että tämä on hyvä paikka olla, sitten joskus kun aikamme on erota.

 

Kaupasta saimme ihania tuliaisia kotiin. Itse ostin Dalai Laman kirjan, jossa on kokoelma buddhalaisia ajatuksia. Tämä pieni kirja menee kätevästi käsilaukussa mukana ja voin syventyä sen sisältöön esimerkiksi työmatkoilla. Äitinikin meditoi työmatkoilla, miksen minäkin syvällisten ajatusten parissa. 

 

Samye Ling oli pienempi kuin odotin, mutta silti vaikuttava. Tunnelma oli rauhallinen ja harmoninen. Ei ollut mitään ristiriitaa sen olemuksessa nummien keskellä vaan ennemminkin tuntui, että juuri täällä sen pitää ollakin.

 

Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti osallistua vapaaehtoisprojekteihin ja retriittehin. Nyt kun matka on kerran tehty, ei jännitä enää käytännön asioita. Tuntui myös valtavan hienolta miten vieraiden annetaan kulkea alueella vapaasti ja heitä tervehditään iloisesti.

 

Kotimatkamme ei ollut sen helpompi kuin menomatkakaan. Saavuttuamme juna-asemalle selvisi, että pohjoisessa olivat jotkin kaapelit romahtaneet ja junamme peruutettu. Miten sattuukaan samalle päivälle ja juuri meille! Kyllä turhautti, varsinkin kun kotiinpaluu oli täysin epäselvä. Istuimme asemalla puolitoistatuntia ennen kuin meille saatiin taksi mikä vei meidät Edinburghiin - junayhtiön laskuun. Tuliko seuraava juna, ei koskaan selvinnyt meille.

  Nagarjuna.
   

Jäin pohtimaan miksi matka Samye Lingiin ja sieltä pois oli meille niin haastava? Ehkä se oli osoitus siitä, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan, mutta kärsivällisyys palkitaan. Kaikesta huolimatta me pääsimme perille tähän maagiseen maailmaan ja myös sieltä takaisin. Lisäksi automatkalla näimme paremmin maaseutua kuin junan ikkunasta ja ”laiva on lastattu” peli piti taas tunnelman hilpeänä. Vastoinkäymiset ovat osa elämää ja oma asenne ratkaisee paljon miten niistä selviää. Ensi kerralla osaan ottaa vielä rauhallisemmin.

 

Suosittelen vierailua Samye Lingiin lämpimästi. Ehkä parempi on kuitenkin jäädä sinne yöksi, jottei synny stressiä junamatkoista tai kiireen tunnetta nähdä kaikki. Meillä tosin oli hyvin aikaa katsella paikkoja rauhallisesti. Nautimme kaikki tästä kokemuksesta suuresti ja paikka antaa valtavasti, vaikkei olisi buddhalainen.

 

Viimeisen päivämme Edinburghissa vietimme tutustuen kuuluisaan linnaan ja siten enemmän Skotlannin historiaan. Äidin kanssa kävimme myös eläintarhassa ihastelemassa pandakarhuja, jotka kieltämättä vaikuttavat aika epätodellisilta. Aivan kuin pehmoeläimiä! Eläintarha on rakennettu kukkulan rinteeseen, joten kavuttuamme uuvuttavan matkan ylös asti, tervehti meitä mahtavat maisemat. Vaikka eläinten vangitsemiseen liittyy monia eettisiä kysymyksiä, on tämä eläintarha tehnyt hyvää työtä tarjoten mahdollisimman luonnonmukaiset elinympäristöt ja tukee monia arvokkaita projekteja eläinten palauttamiseen luontoon.
   

 

 

Sää vaihteli tyypilliseen tapaan koko matkamme ajan auringon paisteen ja sateen välillä. Edinburgh on vaikuttava kaupunki ja haluan ehdottomasti vierailla siellä uudestaan. Matkamme oli jännä yhdistelmä kummitustarinoita, tiibetiläistä kulttuuria ja Skotlannin kulttuuria.

 

Tunnen kiitollisuutta, että sain tehdä tämän matkan ja vierailla Samye Lingissä yhdessä rakkaitteni, etenkin äitini kanssa. Tunnen nyt entistä suurempaa kunnioitusta koko projektia ja siinä mukana olevia ihmisiä kohtaan. Se valtava sitoutuneisuus on ihailtavaa. Kunpa oppisin itsekin keskittymään oman elämäni elämiseen yhtä huolellisesti, oikeisiin arvoihin sitoutuneena, rakkautta ja harmoniaa vaalien.


Marjut Martin
marjut.martin@gmail.com 

 

 

Kotisivu