17. Karmapa Ogyen Trinley Dorje

Miten myötätuntoa kehitetään

 

19.2.2010 – India Habitat Center, Delhi 

 

Lyhennelmä, alkuperäiset opetukset:

Gyalwang Karmapa Commences Two-Day Teachings on Compassion in Delhi

Gyalwang Karmapa's Teachings on Compassion Concluded in Delhi

 

Aloittelevat bodhisattvat

 

17. Gyalwang Karmapan yleisöön kuului sekä buddhalaisia että siitä kiinnostuneita, joten hän antoi työvälineitä entistä vahvemman myötätunnon kehittämiseen samalla kun perusteli opetuksia sillä, miten kaikki ovat toisistaan riippuvaisia.

 

 

Gyalwang Karmapa aloitti sanomalla, että myötätunto on kaikkien buddhalaisten perinteiden ydin ja sitä voi oikeutetusti kutsua Buddhan opetusten ytimeksi. Myötätunto voi kohdistua ulospäin tai sisäänpäin. Kun katsomme ulospäin, näemme kärsiviä olentoja ja toivomme että voimme auttaa heitä, sitä kutsutaan myötätunnoksi yleisesti. Kun katsomme sisäänpäin, näemme oman kärsimyksemme ja haluamme päästä siitä eroon, sitä kutsutaan luopumiseksi tai kieltäymykseksi. Pohjimmaisena on toive poistaa kärsimys, joko itseltä tai muilta ja erilaiset buddhalaiset suuntaukset korostavat kohteita eri tavoin.

 

Kirjoituksissa puhutaan kolmenlaisista bodhisattvoista. Korkeimmat bodhisattvat voivat saavuttaa sekä omat että muiden tavoitteet yhtä aikaa. Keskitasoiset toteuttavat muiden tavoitteet ja matalimmalla tasolla olevat saavuttavat omat tavoitteensa. Vaikka ajatus siitä, että bodhisattva työskentelisi omien tavoitteidensa (maallisesta luopumisen) puolesta voi tuntua vaistonvastaiselta, Hänen pyhyytensä selitti, että kesyttämättä omaa mieltämme emme voi kesyttää muita. Kaltaisemme aloitteleva bodhisattva, joka huomaa, että ei pysty olemaan olennoille hyödyksi juuri nyt, voi tehdä lujan lupauksen, että on hyödyksi myöhemmin. Sen kautta he opiskelevat eettistä käytöstä, keskittymistä ja viisauteen liittyviä asioita saadakseen työkaluja, joilla auttaa muita.

 

Tässä mielessä Hänen pyhyytensä kehotti ihmisiä pitämään kukin omasta itsestään. Itsemme vaalimiseen kuuluu se, että havaitsemme, mikä on meille todella hyödyksi ja mikä vahingoksi. Ajatelkaamme asiaa syvällisesti ja analysoikaamme sitä älyllisesti. Jos esimerkiksi halveksimme muita oman edun nimissä, pitkällä aikavälillä se vahingoittaa itseämme.

 

Vaikka on mahdollista saavuttaa vapautuminen omista kärsimyksistämme oivaltamalla äärimäinen totuus viisauden kautta, se vapauttaa vain itsemme. Emme periaatteesta voi jättää muita taaksemme kärsimään samsaran kiertokulkuun. Erityisesti buddhalaisissa kirjoituksissa korostetaan sitä, miten jokainen tunteva olento on ollut oma äitimme menneissä elämissä ja kasvattanut meitä rakkaudella. Olisi itsekästä pyrkiä vapauttamaan vain itsemme.

 

Olentoja on rajattomasti ja heidän luonteenlaatunsa, kykynsä ja tarpeensa vaihtelevat. Jotta voisimme työskennellä heidän hyvinvointinsa edestä tehokkaasti, tarvitsemme suurta viisautta ja viime kädessä tietoisuutta kaikesta. Sen tähden bodhisattvat pyrkivät kohti valaistumista, buddhuutta.

 

Koska itsekin hukumme tällä hetkellä kärsimyksiin, emme voi noin vain jättää sitä huomiotta ja keskittyä huolehtimaan muista. Sen sijaan meidän tulee oppia rakastamaan itseämme aidosti ja huolehtimaan itsestämme sen perusteella. Jos esimerkiksi haluamme antaa varoja hyväntekeväisyyteen, meillä täytyy itsellämme ensin olla jotain mitä antaa. Meillä on siis vastuu siitä, että työstämme omaa mieltämme ja kehitämme sitä kautta sisäistä rikkautta muille jaettavaksi.

 

Gyalwang Karmapa avasi iltapäivän istunnon alkusäkeellä Chandrakirtin teoksesta Madhyamakavatara (Entering the Middle Way):

 

Buddhuuden runsaalla sadolla on

myötätunto siemenenä ja kasteluvetenä, jotka saavat sen kasvamaan.

Myötätunto on se, mikä kehittyy pysyväksi onnentilaksi.

Niinpä ylistän myötätuntoa ensimmäiseksi.

 

Hän sanoi, että myötätunnon siemeniä, jotka kypsyvät buddhuudeksi, ei tarvitse ostaa kaupasta eikä tuoda mistään ulkoa päin. Ne ovat luonnostaan meissä, mutta niille on annettava kasvuolosuhteet ja niistä on huolehdittava hyvin. Myötätunnon tulee juurtua syvälle sydämiimme. Syvälle ulottuvat juuret pitävät puun vakaasti maassa ja ravitsevat sitä. Samalla tavalla antakaamme myötätuntomme muuttua vakaaksi, niin että se voi kasvaa entisestään.

 

Gyalwang Karmapa painotti valintojemme tärkeyttä. Jos uudistamme metsää, emme voi vain odottaa ja toivoa, että tuuli tuo sopivalle paikalle sopivat siemenet. Metsänuudistus on pitkäjänteistä toimintaa: täytyy valita puulajit ja hoitaa taimia.

 

Hän huomautti huumorimielessä, että kun meillä kerran on pommeja, joilla voi tappaa kerralla satoja ihmisiä, olisi mukavaa jos voisi tehdä myötätunnon pommin. Räjähtäessään se poistaisi kerralla satojen ihmisten kärsimykset. Vaikka se olisi mukavaa, se ei ole mahdollista siksi, että tavalliset pommit toimivat vastoin tahtoamme mutta myötätunto ei toimi vastoin kenenkään tahtoa. Meidän täytyy vapaaehtoisesti toivoa sitä, että myötätunto kehittyisi meissä. Sillä tavalla myötätuntoon liittyy henkilökohtaisia valintoja ja se antaa vapauden. Ristiriitaiset tunteet [halu, viha, kateus, ylpeys jne.] poistavat vapautemme ja hallitsevat meitä. Myötätunto antaa meille mahdollisuuden ottaa elämämme ohjat omiin käsiimme.

 

On tärkeää tutkia omia heikkouksiaan, kuten vihaa. Sitä ei pitäisi pitää vain osittain huonona vaan ymmärtää, että heikkoudet ovat huonoja ja sopimattomia tunteita kaikissa tilanteissa. Silloin pystymme puolustautumaan niitä vastaan. Henkisen harjoituksen ei kuitenkaan pitäisi tuntua työltä. Kun lähestymme harjoitusta leikkimielellä, emme joudu pakottamaan itseämme, vaan teemme harjoitusta ilolla ja innostuksella.

 

 

20.2.2010 – India Habitat Center, Delhi 

 

Universaalin vastuun perusta

 

 

Gyalwang Karmapa vakuutti, että myötätunto on kaikkien perusominaisuus. Se on kuin aurinko, jota heikkouksien pilvet väliaikaisesti peittävät. Pilvet voivat hajaantua, koska ne eivät kuulu perusominaisuuksiimme. Valaistumisen siementä, sugatagarbhaa eli buddhaluontoa kasvattaa myötätunto. Samalla lisääntyvät kaikki hyvät ominaisuutemme.

 

Harjoitusvaiheessa on tärkeää löytää erityisiä myötätunnon kohteita, sillä kaikki tuntevat olennot on hyvin abstrakti kohde. Karmapa suositteli, että aloittaisimme ajattelemalla tiettyä henkilöä, jonka ystävällisyyden tunnemme selkeästi. Biologinen äiti on yleisesti henkilö, jonka suuren rakkauden olemme tunteneet selvästi, joskaan kaikilla ei ole sitä kokemusta vanhemmistaan. Hänen pyhyytensä suositteli, että ajattelisimme siinä tapauksessa jotakuta muuta, jota kohtaan tunnemme suurta myötätuntoa ja laajentaisimme myötätuntomme sitten koskemaan muita heidän kaltaisiaan.

   

Gyalwang Karmapa huomautti, että ne, jotka eivät ole vakuuttuneita monista entisistä elämistä, voivat pohdiskella sitä, miten pelkästään tässäkin elämässä kaikki mitä itsellemme saamme, tulee muilta. Muista on ollut meille sillä tavalla paljon hyötyä. Maailma on muuttunut varsin pieneksi ja se, mitä jossain päin maapalloa tapahtuu, vaikuttaa koko maailmaan. Me tällä planeetalla elävät olemme hyvin riippuvaisia toisistamme ja itse asiassa jaamme tämän maailman vahvojen karmisten yhteyksiemme voimasta. Kaikki elämämme myönteiset asiat tulevat muilta, Hänen pyhyytensä alleviivasi. Se koskee yhtä hyvin aineellista hyvää kuin aineetontakin, esimerkiksi mainetta ja kuuluisuutta. Jos ylimielisesti pidämme itseämme muita parempina, tuo paremmuuden tunnekin tarvitsee muita!

 

Riippuvaisuus toisistamme ei ole pelkkä ajatusleikki vaan tosiasioiden tunnistamista. Kun alamme ymmärtää, miten ystävällisiä muut ovat meitä kohtaan olleet, alamme tuntea heitä kohtaan suurta rakkautta ja hellyyttä. Niin kuin lapset voivat rakastaa pehmoeläimiään, suojella niitä ja pitää niitä aina mukanaan, me voimme tottua tuntemaan rakkautta ja myötätuntoa muita kohtaan.

 

Hänen pyhyytensä sanoi myös, että sitä myötätuntoa, jonka kehitämme, ei tule jättää piiloon sydämen sopukoihin eikä selän taakse kun lähdemme temppelistä. Myötätunto täytyy ilmaista teoissa ja sanoissa.

 

Chenrezig-harjoitus: Olentojen kaikenkattava hyöty

 

Gyalwang Karmapa antoi suullisen perinteensiirron Chenrezig-harjoitukseen nimeltä Olentojen kaikenkattava hyöty (All-Pervading Benefit of Beings), jonka Tangtong Gyalpo -niminen tiibetiläinen mestari kirjoitti 1400-luvulla. Hän kertoi, että hänen äitinsä ja isoäitinsä tekivät erityisesti tätä harjoitusta ja mantran sointi oli jättänyt häneen tärkeitä vaikutteita. Hän lähti kotoaan liian varhain saadakseen perheen aineellista varallisuutta. Sen sijaan hän piti perintönään Chenrezig-harjoitusta. Sen tähden hän muodostaa yhteyden asunnollaan Dharamsalassa tapaamiensa ihmisten kanssa välittämällä heille Chenrezig-harjoituksen ja mantran ja toivoo, että heidän välilleen tulisi ikään kuin perhesiteet. Samoin hän toivoi, että tänään yhteen kokoontuneet ihmiset liittyisivät tähän suureen ja rakastavaan perheeseen.

 

Gyalwang Karmapa antoi sitten lyhyen selityksen Chenrezigin nimen merkityksestä, vertauskuvallisuudesta, neljästä kädestä ja muista tunnusmerkeistä. Sen jälkeen seurasi varsinainen perinteensiirto, lyhyt ohjattu meditaatio ja visualisaatio. Lopuksi Hänen pyhyytensä antoi jokaiselle osallistujalle rukousnauhan (mala) sekä kopion kirjastaan Heart Advice of the Karmapa.

 

Teksti ja kuvat / text and photos © Kagyu Office

Opetukset on julkaistu kirjana: Compassion NOW (KTD Publications 2011)

 

Karmapa

Kotisivu