Prajnaparamita, buddhien äiti

 

Esipuhe (mm. 16 tyhjyyden muotoa) 

Johdanto 

 

Aihe 1. Tietämys kaikista ilmiöistä 

   Ansioiden kokoamisen polku,

      1. olosuhde: Bodhicitta

      2. olosuhde: Harjoitusohjeet

   Soveltamisen / valmistelun /yhdistämisen polku (poistaa väärät käsitykset)

      3. olosuhde: Neljä erillistä tasoa

      4. olosuhde: Buddhaluonto, harjoituksen perusta

      5. olosuhde: Keskittymisen kohteet

      6. olosuhde: Prajnaparamitan opiskelemisen tarkoitus

      7. Varsinainen harjoitus: Haarniskankaltainen harjoitus

      8. Varsinainen harjoitus: Harjoituksen soveltaminen

      9. olosuhde: Kaksi kertymää

     10. olosuhde: Varman vapautumisen harjoitus

 

Aihe 2. Tietämys polusta 

      A. Polun perusta

      B. Tietämys shravaka-polusta

      C. Tietämys pratyekabuddhien polusta

      D. Bodhisattvan tie

      E. Kehittämisen polun ominaisuuksia

      F. Kehittämisen polkuun liittyvät toiveet

      G. Kehittymisen polkuun liittyvät kolme ylistystä

      H. Kehittymisen polkuun liittyvä omistaminen buddhuuden päämäärälle

      I. Kehittämisen polulla iloitseminen

      J. Kehittämisen polun saavutus 

      K. Puhdistautuminen kehittämisen polulla 

 

Aihe 3. Tietämys perustasta

      A. Se että ymmärtää olla jäämättä samsaraan

      B. Se että ymmärtää olla jäämättä rauhan tilaan myötätunnon tähden

      C. – D. Kiertotie ja bodhisattvojen taitavat keinot

      E. Harjoituksen esteet

      F. Vastalääkkeet esteiden aiheuttajille

      G. Tyhjyyden soveltaminen

      H. Tyhjyyden ja muodon tasa-arvoisuus

      I. Shravakoiden sisäisen näkemisen polku

 

Aihe 4. Oivalluksen kaikkien puolien soveltaminen

      A. Aspektit

      B. Harjoituksen soveltaminen

      C. Myönteiset ominaisuudet

      D. Harjoituksen ongelmat

      E. Prajnaparamitan ominaisuudet

      F. Bodhisattvojen kertymän polku suunnistaa kohti vapautumista

      G. Bodhisattvojen soveltamisen polku on puolueetonta rakkautta

      H. Polut joilta ei käännytä takaisin

      I. Samsaran (olemassaolon) ja nirvanan (rauhan) samanarvoisuuden käytäntöön soveltaminen

      J. Miten maailmoja puhdistetaan

      K. Taitavien keinojen käyttö

 

Aihe 5. Soveltaminen kun huippu saavutetaan

      A. Huippu soveltamisen polulla

      B. Ansioiden kasvu

      C. Vakaus 

      D. Täydellinen meditatiivinen keskittymisentila

      E. Huippu sisäisen näkemisen polulla

      F. Kehittämisen polun huippu

      G. Esteiden poissaolon huippu

      H. Poistetut väärät käsitykset

 

Aihe 6. Bodhisattvan tien asteittainen soveltaminen

      A. – F. Kuusi paramitaa

      G. Buddhan mielessä pitäminen

      H. Dharman mielessä pitäminen

      I. Sanghan mielessä pitäminen

      J. Oikean käytöksen mielessä pitäminen

      K. Antamisen mielessä pitäminen

      L. Jumalallisen tilan mielessä pitäminen

      M. Ilmiöiden todellinen luonto

 

Aihe 7. Välitön soveltaminen

      A. Ansion kerääminen

      B. Viisauden kartuttaminen

      C. Kahden kertymän yhtäaikaisuus

      D. Sen yhtäaikaisuus miten asiat ovat ja miten ne ilmenevät 

 

Aihe 8. Dharmakaya

      A. Svabhavikakaya

      B. Jnana-dharmakaya

      C. Sambhogakaya

      D. Nirmanakaya

 

Viisi polkua

Kymmenen bodhisattvatasoa

 

 

Esipuhe

 

Sanotaan, että Buddha Shakyamuni käänsi dharman pyörää kolme kertaa. Se tarkoittaa, että hänen opetuksensa olivat kolmentasoisia. Ensimmäiselle tasolle kuuluvat opetukset Neljästä jalosta totuudesta ja henkilökohtaisen itsen olemattomuudesta. Toisen tason opetuksiin kuuluu opetuksia tyhjyydestä ja myötätunnosta. Kolmas taso sisältää opetuksia selkeydestä eli kirkkaudesta ja buddhaluonnosta.

 

Prajnaparamita kuuluu toisen tason opetuksiin. Buddha käänsi silloin dharman pyörää Korppikotkavuorella Intian Rajgirissa ja opetti, kuinka ilmiöt ovat tyhjyyttä. Hän käsitteli aihetta hyvin laajasti, ja muistiin on kirjattu satatuhatta säettä. Keskipitkä opetus sisältää 25000 säettä ja tiivistetyssä teoksessa on 8000 säettä. Erittäin lyhyt versio on nimeltään Sydänsutra, johon sisältyy mantra om gate gate paragate parasamgate bodhi swaha ja vielä sitäkin lyhyempi versio on pelkkä (tiibetinkielinen) tavu ah. Mantra merkitsee "om mennyt, mennyt, toiselle puolelle mennyt, bodhi, olkoon niin". Prajnaparamita-sana tarkoittaa täydellistä transsendenttista tietoa tai viisautta.

 

Opetukset jaetaan myös 17 pääteokseen, jotka ovat nimeltään kuusi äitiä ja yksitoista lasta. Äitisutrissa on kaikki opetusten ainekset, kun taas tytärsutrissa on vain osia niistä. Esimerkiksi Timanttisutra on tytärsutra.

 

Tyhjyyttä voidaan lähestyä joko suoraan havainnoimalla tai epäsuorasti tutkimalla henkisen tien eri asteita älyllisesti. Oppilas aloittaa älyllisillä opinnoilla ja pohdiskelee sitten oppimaansa. Sen jälkeen tyhjyyttä voi meditoida ja saada siitä suoran havainnon.

 

Buddha opetti antamalla vastauksia oppilaiden kysymyksiin. Hän ei pitänyt pitkiä jäsenneltyjä luentoja eri aiheista. Kun Buddha oli siirtynyt parinirvanaan, hänen oppilaansa kokosivat opetukset yhteen sutriksi ja kirjoittivat ne muistiin. Niitä tutkimalla kestää kauan saada kokonaiskuva siitä, mitä Buddha opetti. On helpompi aloittaa opiskelemalla sutrien kommentaareja eli shastroja, joita monet mestarit ovat kirjoittaneet. Niissä valotetaan opetusten ydinkohtia ja esitetään yhteenvetoja.

 

Intialaiset mestarit Nagarjuna ja Dharmakirti luetteloivat Buddhan opetuksista ne, jotka koskevat tyhjyyden suoraa havainnointia. Näin aiheita voivat käsitellä ne, jotka ovat jo saavuttaneet bodhisattvatasot. Bodhisattvat pohdiskelevat kuuttatoista erilaista tyhjyyden muotoa:

 

  1. kuuden aistielimen tyhjyys (viisi aistia ja mieli kuudentena)

  2. kuuden aistikohteen tyhjyys (mielen kohteena ovat ajatukset)

  3. sekä aistielimien että aistikohteiden tyhjyys

  4. tyhjyyden tyhjyys (kolmen ensimmäisen kohdan tyhjyys)

  5. sen tyhjyys, mikä on suurta (kymmenen ilmansuuntaa – suhteellinen todellisuus)

  6. sen tyhjyys mikä on absoluuttista (nirvana)

  7. ehdollisten asioiden tyhjyys

  8. ei-ehdollisten asioiden tyhjyys

  9. sen tyhjyys, mikä ylittää äärimmäisyydet

  10. sen tyhjyys, millä ei ole alkua eikä loppua (samsara)

  11. sen tyhjyys, mitä ei pitäisi hylätä (täysin puhtaat ilmiöt)

  12. todellisen luonnon tyhjyys

  13. kaikkien ilmiöiden tyhjyys

  14. määrittävien tekijöiden tyhjyys

  15. sen tyhjyys, mitä ei ole olemassa (kolme aikaa: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus)

  16. erillisen asian olemattomuuden ytimen tyhjyys.

 

Tyhjät ilmiöt jatkuvat loputtomiin. Ellei meillä olisi viitekohtia kuten aurinko ja kuu, planeetta vain kelluisi avaruudessa, eikä suunnilla kuten ylöspäin tai alaspäin, olisi merkitystä. Koska tuntevat olennot takertuvat ilmiöihin todella olemassa olevina, ne voidaan jakaa 16 luokkaan, jotka sitten nähdään tyhjinä. Ensimmäisen tason bodhisattvat ymmärtävät ilmiöiden luonnon ja mielen luonnon "sellaisuuden" (dharmatan).

 

Henkisen oivalluksensa ansiosta intialainen Arya Asanga pystyi vierailemaan Tushitan taivasmaailmassa, ja siellä hän sai opetukset tyhjyydestä Bodhisattva Maitreyalta. Asanga sai Maitreyalta viisi teosta, joista käsittelemämme teksti, Abhisamayalankara, on ensimmäinen. Maitreya opetti siinä tyhjyyden epäsuoran tutkimismenetelmän kuvaamalla viisi polkua ja kymmenen bodhisattvatasoa.

 

Nagarjuna keskittyi kaiken tyhjyyteen. Hänen opetuksiinsa sisältyy viittauksenomaisesti tieto siitä, miten tyhjyys voidaan oivaltaa, miten oivaltavaa viisautta kehitetään ja minkälaisia esteitä se voittaa. Maitreya paneutuu tähän Prajnaparamita-sutrien piilomerkitykseen selittäessään eri polut ja bodhisattvatasot kahdeksana aihealueena:

  1. Tietämys kaikista ilmiöistä

  2. Tietämys polusta

  3. Perustieto

  4. Tiedon asteittainen soveltaminen

  5. Mitä tapahtuu kun huippu saavutetaan

  6. Bodhisattvapolun asteittainen eteneminen

  7. Äkillinen soveltaminen

  8. Dharmakaya

 

Maitreya on 10. tason bodhisattva, jonka Buddha Shakyamuni määräsi sijaisekseen Tushitan taivaaseen tullessaan maan päälle 2500 vuotta sitten. Maitreya on seuraava buddha maan päällä Buddha Shakyamunin jälkeen. Hän on Buddhan edustaja ja häntä kutsutaan suojelija Maitreyaksi. Voimme luottaa tähän tekstiin erityisesti, koska Maitreya kirjoitti sen.

 

Me elämme kärsimyksen maailmassa, samsarassa. Jos asiaa tutkitaan, huomataan, että kärsimyksen perimmäinen syy on tietämättömyys. Kun tietämättömyyden tilalle tulee viisaus, ongelmat poistuvat. Tässä tarvitaan erityisesti sellaista viisautta, joka ymmärtää tyhjyyden.

 

Viisauden (prajnan) avulla voidaan poistaa negatiiviset mielentilat. Klassinen esimerkki on köysi, jota pimeässä voi luulla käärmeeksi. Kun huomaa, että kyseessä on köysi eikä käärme, pelko poistuu. Samalla tavalla kun huomaa, että itseä ei ole, itsellä ei ole enää puolustettavaa eikä halun kohteita. Tilanteisiin ei tarvitsekaan reagoida suuttumalla tai kaipauksella. Vihamme ja halumme aiheuttavat monia ongelmia ja niiden alkusyyhyn poraudutaan ymmärtämällä, että ns. itse on harhakuva. Prajnaparamita, tuonpuoleisen viisauden täydellisyys on tätä ymmärrystä, ja se vie meidät samsaran meren toiselle puolen. Sen avulla saamme suoran näkemyksen siitä, miten asiat todella ovat.

 

Valitettavasti mielessämme on kuitenkin niin paljon esteitä, ettemme voi noin vain katkaisijasta napsauttamalla saada viisauden kirkasta valoa loistamaan. Tarvitsemme siis asteittaisia opetuksia.

 

Tiibetissä huomattiin, että oli tehokasta yhdistää sutra- ja tantraopetukset. Nyt käsittelemämme sutrateksti on vain sisällysluettelonomainen kirjoitus, joka antaa yleiskuvan siitä, mitä pitkät ja laajat sutratekstit käsittelevät. Vaikka siinä ei paneuduta aiheisiin niin syvällisesti kuin tantroissa, siitä on kuitenkin hyötyä, kun yritämme ymmärtää tantraharjoitusten symboliikkaa. Toisaalta tantran harjoitus visualisaatioineen auttaa ymmärtämään Prajnaparamitaa.

 

Pelkkä sutraopetusten seuraaminen ja bodhisattvan tie on varsin pitkä verrattuna mahamudraan, jossa valaistuminen voidaan saavuttaa yhdessä elämässä. Näillä kahdella tiellä saavutetaan samanlaiset mielen ominaisuudet. Pitkän tien kulkijat kuten Buddha Shakyamuni ilmentävät kuitenkin toisten hyödyksi kehoon ja puheeseen liittyvät 32 päätunnusta ja 80 sivutunnusta kun taas esimerkiksi Gampopa ja Milarepa, jotka harjoittivat mahamudraa, pysyivät tavanomaisissa synnyinkehoissaan.

 

Johdanto

 

Abhisamayalankara alkaa kunnianosoituksella kaikkien buddhien äidille. Buddhien äiti on viisaus (sanskritiksi prajna), joka johtaa buddhuuteen. Se ikään kuin synnyttää buddhat.

 

Viisautta on kolmen tasoista. Polulla buddhuuteen niitä kaikkia tarvitaan. Ensimmäisen tason viisaus on käytännöllistä maallista tietoa ja taitoa, jolla olentoja autetaan, sellaista kuin teknologia ja lääketiede. Buddhalaisen polun kulkijoista erityisesti shravakat ja pratyekabuddhat vaalivat tämän tason viisautta oppiakseen, miten he pääsevät rauhaan samsaran kärsimyksistä.

 

Bodhisattvat opiskelevat toisen tason viisautta hankkiakseen kykyjä ohjata olentoja dharman tiellä kohti valaistumista.

 

Kolmas prajna on buddhien tietoisuutta kaikesta. Buddhien hyvyys kumpuaa kyvystä tuntea kaikki ilmiöt. Viisaus synnyttää hyvät ominaisuudet ja siksi se on ylistämisen arvoista.

 

 

Aihe 1. Tietämys kaikista ilmiöistä

 

Abhisamayalankarassa on kahdeksan aihetta, joista ensimmäinen on tietämys kaikista ilmiöistä. Emme tässä puhu kuitenkaan buddhien kyvystä tietää kaikki, vaan puhumme siitä, mitä tulee tietää, jotta buddhuus voidaan saavuttaa. Se selitetään kymmenen alaotsikon avulla. Ensimmäinen on bodhicitta, koska se on tärkein ominaisuus, joka ohjaa mieltä kohti valaistumista.

 

Kymmenen syytä tai olosuhdetta, joiden avulla buddhuus saavutetaan:

1. Bodhicitta (22 vertausta) Ansioiden keräämisen polku (Path of Accumulation)

2. Harjoitusohjeet (10 ohjetta)            - " -

3. Neljä erillistä tasoa         Soveltamisen / yhdistämisen / valmistelun polku (Path of Application / Juncture /Preparation)

4. Buddhaluonto, harjoituksen perusta  Oivalluksen 6 dharmaa ja 7 tapaa saavuttaa oivallus

5. Keskittymisen kohteet (11 kohdetta)

6. Päämäärä – miksi opiskella Prajnaparamitaa (3 syytä)

7. Varsinainen harjoitus: haarniskankaltainen harjoitus

8.          - " -                  harjoituksen soveltaminen (9 asiaa meditaatiosta)

9.          - " -                  ansioiden kerääminen (17 alakohtaa)

10. Varma vapautuminen (8 alakohtaa)

 

 

Ansioiden kokoamisen polku

1. olosuhde: Bodhicitta

 

● Bodhicittan ominaisuudet:

a)      auttaa kaikkia olentoja ilman ehtoja

b)      toivoa kaikille parhainta onnea, täydellistä buddhuutta

 

Bodhicittaa eli bodhimieltä voidaan analysoida siten, että sen syntymiseksi tarvitaan aitoa myötätuntoa ja viisautta. Myötätunnon täytyy kattaa kaikki olennot, muuten se on hyvin rajallista. On ymmärrettävä, että kaikki olennot haluavat olla onnellisia ja kärsimyksestä vapaita. Viisauden avulla oivalletaan sitten se, että pysyvää onnea ei voi saavuttaa muuten kuin buddhuudessa. Viisaus on siis bodhimielen toinen aspekti, se mikä tekee valaistumisesta tavoitteen.

 

● Bodhicitta-vertaukset

 

Vertaukset osoittavat, miten voimme edetä aloittelijasta buddhaksi dharman tietä myöten ja miten bodhicitta vahvistuu. Samalla esimerkit antavat tietoa siitä mitä meidän tulee tehdä, jotta bodhimielemme kasvaisi.

 

Bodhicittaa verrataan 22 erilaiseen asiaan: maahan, kultaan, kuuhun, tuleen, aarteeseen, jalokivikaivokseen, valtamereen, vajraan, vuoreen, lääkkeeseen, ystävään, toiveet täyttävään jalokiveen, aurinkoon, sävelmään, kuninkaaseen, aarrekammioon, valtatiehen, ratsuun, lähteeseen, luuttuun, jokeen ja pilveen.

 

1. Maa: Meidän täytyy tuntea suurta kaipausta kohti buddhuutta, jotta bodhimielemme heräisi. Kun sitten haluamme auttaa muita buddhuuteen, bodhimielemme kukoistaa. Pyrkimys on bodhicittan ensimmäinen ominaisuus ja sitä verrataan maahan, jolle voi rakentaa, jossa kasvit kasvavat jne.

 

2. Kulta: Alussa kehitetyn pyrkimyksen auttaa olentoja saavuttamaan buddhuus täytyy olla kestävä ja vakaa. Sen täytyy olla muuttumatonta niin kuin kulta, joka ei hapetu.

 

3. Kuu: Bodhicitta-motivaation tulee aina vain voimistua. Siihen tarvitaan yhä ahkerampaa ja laadukkaampaa dharmanharjoitusta. Motivaatio on kuin kasvava kuu.

 

4. Tuli: Tuli kuluttaa kaiken mikä tulee sen tielle. Samalla tavalla voimme käyttää bodhicittaa siirtämään pois esteitä, erityisesti vihantunteitamme muita kohtaan. Se auttaa etenemään polulla.

 

Neljä ensimmäistä vertauskuvaa liittyvät harjoitusinspiraatioon. Pelkkä esteiden poistaminen ei riitä, vaan on myös toimittava niin, että toiveesta auttaa kaikkia olentoja tulee totta. Se tapahtuu kehittämällä kuutta paramitaa, ja seuraavat kuusi vertausta liittyvät niihin.

 

5. Aarre: Ensimmäinen paramita on anteliaisuus, jota verrataan loputtoman suureen maan alla olevaan aarteeseen. Jos olemme anteliaita nyt, siitä seuraa loputtomia rikkauksia ja hyvinvointia, jolla voi olla toisille hyödyksi.

 

6. Jalokivikaivos: Toinen paramita on itsekuri, moraali. Siinä missä anteliaisuudella autamme muita, itsekurilla autamme itseämme puhdistumaan. Hyvän moraalin kautta kaikki erinomaiset ominaisuudet ilmenevät meissä tulevaisuudessa. Siksi se on kuin kaivos, josta louhitaan arvokkaita jalokiviä.

 

7. Valtameri: Kun kolmas paramita, kärsivällisyys liittyy bodhimieleen, siitä tulee laaja kuin valtameri. Valtameren syvyyksissä vesi pysyy tyynenä myrskyn aikanakin ja kärsivällisyys auttaa kestämään koettelemuksia tyynesti.

 

8. Vajra: Neljäs paramita on ahkeruus ja vajra edustaa jotain tuhoutumatonta. Meidän tulisi pyrkiä kehittämään bodhimieltämme kaiken aikaa.

 

9. Vuori: Viides paramita on mietiskely. Kun olemme saavuttaneet samadhin ja mieli pysyy vakaasti oivalluksen tilassa, sitä verrataan suureen vuoreen.

 

10. Lääke: Kuudes, viisauden paramita on kuin lääke. Jos meillä on viisautta, meillä on tarvittavat välineet poistaa kärsimys ja ehdollisen ajattelun aiheuttamat esteet. Vääränlainen ajattelu on kuin sairaus ja viisaus on lääke, jolla on voima parantaa tämä sairaus täydellisesti.

 

Kuuden paramitan sijasta toisinaan puhutaan kymmenestä paramitasta, jolloin loput niistä ovat viisauden alaluokkia.

 

11. Ystävä: Seuraava vertaus liittyy seitsemänteen paramitaan, joka on taitavat keinot. Viisaus auttaa meitä kehittämään taitoja, joilla voi edistää henkisiä harjoituksia. Siitä on hyötyä sekä itselle että muille. Vertauskuvana on henkinen ystävä, jolta myös opimme hyödyllisiä asioita.

 

12. Toiveet täyttävä jalokivi: Kun viisaus ja taitavat keinot yhdistetään, dharmanharjoituksesta tulee todella voimakasta. Se saavutetaan kahdeksannella bodhisattvatasolla. Meillä on silloin todellakin kyky auttaa tuntevia olentoja ja se on kuin omistaisimme toiveet täyttävän jalokiven, joka toteuttaa kaiken sen mistä uneksimme.

 

13. Aurinko: Seuraava vertaus liittyy yhdeksänteen paramitaan, joka on rukouksen voima. On hyödyllisiä ja hyödyttömiä rukouksia. Hyödytöntä on rukoilla jotain mahdotonta, vaikkapa että pöydältä versoisi kukkia. Sen sijaan on hyödyllistä rukoilla, että voisi auttaa monia muita, koska se voi toteutua. Rukouksen voimaa verrataan aurinkoon, joka saa sadon kypsymään.

 

14. Sävelmä: Tämä liittyy kymmenenteen paramitaan, jossa pra-jna (erinomainen viisaus) muuttuu jna-naksi, ikuiseksi viisaudeksi. Kun bodhicittaan yhdistyy täydellinen viisaus, sitä verrataan kauniiseen sävelmään, jonka kuullessaan jokainen ilahtuu. Tällaisen bodhicittan omaavan henkilön lähettyvillä on miellyttävää ja hyödyllistä olla.

 

15. Kuningas: Suurella kuninkaalla on voima ja valta toteuttaa kaikki toiveensa. Henkisellä tiellä kehittyy kuusi erityistä havaintokykyä ja viisi näkökykyä, jotka tekevät bodhicittasta voimakkaan.

 

Kuusi erityistä havaintokykyä ovat 1) kyky tehdä ihmeitä, 2) kyky kuulla ääniä lukemattomista maailmoista, 3) kyky tietää mitä jokaisen tuntevan olennon mielessä liikkuu, 4) tieto kaikkien olentojen menneistä ja tulevista syntymäpaikoista, 5) tieto tuntevien olentojen syntymästä, kuolemasta ja kaikista teoista, 6) tunnistamiskyky, jonka myötä kaikki esteet valaistumisen tieltä poistuvat, onhan niin, että esteet eivät ole osa mielen varsinaista olemusta.

 

Viisi näkökykyä ovat 1) bodhisattvojen lihalliset silmät, jotka näkevät yhä kauemmas sitä mukaa kun he nousevat tasolta toiselle, 2) bodhisattvojen jumalalliset silmät, joilla he näkevät tuntevien olentojen siirtymisen kuolemasta uuteen jälleensyntymään kaikissa ilmansuunnissa, 3) prajna-silmät katsovat itsen puuttumista, 4) dharma-silmät tarkoittavat yhdeksää voimaa, jotka jäävät jäljelle kymmenestä, kun mukaan ei lueta voimaa tietää sitä mikä on paikoillaan ja mikä ei, 5) buddha-silmät tarkoittaa buddhien tietoisuutta kaikesta.

 

Erityiset havaintokyvyt syntyvät mietiskelyn tuloksena, viisi näkökykyä taas kehittyvät sitä mukaa kun polun kulkija edistyy henkisesti. Bodhisattvoilla ne ovat osittain kehittyneet, buddhilla täysin kehittyneet.

 

16. Aarrekammio: Seuraava vertaus yhdistää bodhimielen tyyneyden (shamatha-mietiskelyn) ja sisäisen ymmärryksen (vipashyana-mietiskelyn) voimaan. Niihin yhdistyneenä bodhicitta on kuin kuninkaan aarrekammio, josta rikkauksia voidaan jakaa.

 

17. Valtatie: Bodhimielemme seuraa samaa tietä, jota kulkivat ne, jotka ovat saavuttaneet buddhan oivalluksen aiemmin. Se on viisiasteinen polku, johon kuuluu keräämisen, soveltamisen, ymmärryksen, viljelyn ja mietiskelyn vaiheet. Se on valtatie valaistumiseen.

 

18. Ratsu: Kun voimakas myötätunto yhdistetään bodhimieleen, se on kuin ratsu, joka vie meidät valaistumisen päämäärään erehtymättä.

 

19. Lähde: Kun bodhicitta yhdistyy erinomaiseen muistiin ja itsevarmuuteen opettajana, se on kuin luonnonlähde, joka pulppuaa raikasta vettä ja ehtymättä. Täydellisen muistin ja itsevarmuuden turvin voimme opettaa dharmaa oikein ikuisesti.

 

Nämä 19 vertauskuvaa liittyivät bodhisattvan kehitykseen. Kaksi viimeistä liittyvät Buddhan puheeseen, kehoon ja mieleen.

 

20. Luuttu: Buddhan puhetta verrataan luutun tai harpun sointiin. Hänen puheensa auttaa olentoja ja se on jatkuvaa (läsnä edelleen kirjoituksina).

 

21. Joki: Vesi virtaa vaivatta maan muotoja mukaillen ja Buddhan ilmestyy ja työskentelee vaivatta siellä, missä olennot tarvitsevat häntä.

 

22. Pilvi: Buddhan mieltä verrataan pilveen, koska pilvi luo sateen ja sade saa kasvit kasvamaan ja pellot kukoistamaan. Auttamisen motivaatio tulee Buddhan mielestä ja erilliset sadepisarat ovat kuin tekoja, joilla Buddha auttaa yksilöllisiä olentoja.

 

 

2. olosuhde: Harjoitusohjeet

 

Bodhicitta auttaa luomaan vahvan toiveen siitä, että voisi valaistua ja siten auttaa kaikkia olentoja. Pelkkä buddhuuden toivominen ei kuitenkaan riitä, meidän on tiedettävä miten voimme vapautua samsarisesta kokemuksesta, jonka pauloissa olemme. Emme pysty siihen yksin, vaan tarvitsemme henkisen ystävän.

 

1. Harjoitus

Pelkkä dharman opiskelu ja pohdiskelu ei riitä, sitä on sovellettava käytäntöön kuten sairaan on nieltävä lääke. On monia kirjoja, joissa kerrotaan mistä on luovuttava ja mitä on kehitettävä oivalluksen saamiseksi, mutta kirjoista ei ole hyötyä ellemme tee ohjeiden mukaan.

 

2. Totuudet

Buddha opetti Neljä jaloa totuutta ja Kaksi totuutta. Jos teemme harjoitusta totuudenmukaisesti, saavutamme myönteisiä tuloksia, muuten emme.

 

3. Kolme Jalokiveä

Buddha on opettaja, dharma on polku ja sangha merkitsee ystäviä polulla. Turvaudumme Buddhaan siksi, että hän voi osoittaa meille mitä meidän täytyy tehdä: mistä on luovuttava ja mitä tulee mietiskellä. Dharma on lahja Buddhalta ja sen avulla voimme saavuttaa vapautumisen. Olosuhteista johtuen emme voi nähdä Buddhaa, mutta voimme saada apua sanghalta, jolla on ainakin jonkin verran oivallusta ja kokemusta harjoituksesta.

 

4. – 6. Kolmenlainen ahkeruus

Harjoitusohjeiden ja totuuksien pohjalla voimme turvauduttuamme harjoittaa dharmaa itsenäisestikin ja ahkeruuteen liittyvät ohjeet tulevat ajankohtaisiksi. On kolmenlaista ahkeruutta, joilla voitetaan kolmenlainen henkinen laiskuus.

 

4. Tekemättä jättämisen ahkeruus

Jos meillä on taipumusta tehdä sitä mikä vahingoittaa itseämme ja muita, se perustuu joko haluun tai vihaan. Vastalääkkeenä on tekemättä sellaisia tekoja.

 

5. Väsymättömyys

Vaikka näemme harjoituksen hyödyt, henkinen väsymys voi saada olon tuntumaan uupuneeksi, emmekä tee niin paljon harjoitusta kuin voisimme. Lääkkeenä on vakuuttautua siitä, että harjoitus on ainoa keino edetä polulla ja etsiä inspiraatiota ajattelemalla sitä valtavaa hyötyä, mitä harjoituksesta on sekä itselle että muille.

 

6. Into ja usko

Kolmas laiskuuden muoto on masennus tai pelkuruus. Vaikka arvostamme dharman harjoituksesta seuraavia hyvä ominaisuuksia emme usko, että itse pystyisimme saavuttamaan valaistumista. Tarvitsemme intoa ja uskoa siihen, että tavoite on saavutettavissa.

 

7. – 8. Viisi näkökykyä ja kuusi havaintokykyä  (ks. edellä)

Voima nähdä ja havaita selkeästi kehittyy shamata-harjoituksella. Nämä yliaistilliset kyvyt saavat kehityksen nopeutumaan, koska ne antavat monia uusia työkaluja.

 

9. – 10. Sisäisen näkemisen ja kehittämisen polut

Bodhisattva etenee kertymän polulta soveltamisen polulle, sitten sisäisen näkemisen polulle, kehittämisen polulle ja lopulta täyttymyksen polulle. Sisäisen näkemyksen polulla dharmatan merkitys nähdään suoraan; mitä on hylättävä ja mitä oivallettava. Sen jatkona tulevat kehittämisen polulla sovellettavat ohjeet.

 

 

Soveltamisen / valmistelun /yhdistämisen polku (poistaa väärät käsitykset)

 

3. olosuhde: Neljä erillistä tasoa

 

Kun olemme kehittäneet bodhimielen (1. olosuhde) ja harjoittaneet dharmaa ohjeiden mukaan (2.olosuhde), niin mietiskelyn tuloksena siirrymme (ansioiden) kokoamisen polulta soveltamisen polulle. Kolmas olosuhde buddhuuden saavuttamiseksi on neljä erillistä tasoa.

 

Tällä polulla opimme kaiken universaalista olemuksesta, tyhjyydestä (sanskritiksi dharmata) ja valmistamme itseämme siihen, että voisimme käsittää sen sitten, kun astumme sisäisen viisauden polulle. Siksi tätä vaihetta kutsutaan myös valmistelevaksi tieksi. Kolmas nimi on yhdistämisen tie, koska se yhdistää meidät sisäiseen viisauteen, jolla dharmata käsitetään.

 

Soveltamisen polun neljä erillistä tasoa vähentävät väärinkäsityksiämme dharmatan luonteesta, mutta eivät poista noiden käsitysten juuria. Ne kitketään vasta sisäisen viisauden polulla, jolloin tyhjyydestä tullaan todella vakuuttuneiksi.

 

1. Ensimmäinen taso: lämpeneminen

Tämä tarkoittaa lämpenemistä universaalin olemuksen käsittämistä kohtaan. Viisaus eli jnana, joka tulee esiin sisäisen viisauden polulla, on kuin tuli, ja vertauskuvallisesti tuli alkaa lämmittää meitä kun lähestymme sitä.

 

2. Toinen taso: huippu

Aluksi lämpenemme tyhjyyden kokemukselle, emme ole kokeneet sitä vielä, mutta teemme harjoituksia pyrkien tuloksiin. Tiedämme, että dharmatan kokemus on olemassa ja toivomme saavuttavamme sen. Lopulta saavutamme huipun.

 

3. Kolmas taso: kestävyys

Kun mietiskelymme vakiintuu, emme enää pelkää, että kadottaisimme oivalluksemme dharmatasta, toisin sanoen epäilisimme tyhjyyttä.

 

4. Neljäs taso: korkein maallinen dharma

Soveltamisen polun viimeinen vaihe on kynnys todellisuuteen. Se on ensimmäinen hetki, kun ilmiöiden luonto todella oivalletaan ja heti sen jälkeen astumme sisäisen viisauden tielle. Tämä on maallisuutemme loppu ja se erottaa jalot, tahratonta tietä kulkevat olennot (aryat) tavallisista olennoista, joiden polulla on tahroja. Emme enää taannu siihen, mikä on tahrattu, vaan oivallus kaikista maallisista ilmiöistä on pysyvä.

 

Kaksi estettä:

Dharman tiellä on kaksi estettä, jotka on poistettava: 1. tunnepitoisten heikkouksien (halu, viha, tietämättömyys, kateus, ylpeys jne.) este ja 2. tietämisen este, joka liittyy tyhjyyden oivaltamiseen.

 

1. Tunnepitoisten heikkouksien este johtuu siitä, että emme oivalla tyhjyyden ja selkeyden olevan toisistaan erottamattomat. Takerrumme itseen, joka on tyhjä, ja toiseen, joka on selkeyttä. Tapamme takertua on luonut kiintymyksen sitä kohtaan, mitä pidämme itsenämme, ja vastenmielisyyden sitä kohtaan, mikä ei ole itselle edullista ja on sen ulkopuolella. Kiintymys (halu) ja vastenmielisyys (viha) luovat henkilökohtaisen historian karmisine käyttäytymismalleineen. Haluun ja vihaan perustuvien tunteiden perusteella toimiminen saa kärsimyksen lisääntymään ja tekojen vaikutukset laajenevat lähipiiriä kauemmaksikin.

 

2. Tietämiseen liittyvät neljä estettä poistetaan soveltamisen polulla:

 

a)      Käsityksemme siitä, että ulkopuolellamme on kiinteitä objekteja: nähtyjä kohteita, ääniä, hajuja, makuja ja jotain, mitä voi koskettaa. Tämä käsitys voitetaan ensimmäisellä tasolla, joka on lämpeneminen.

b)      Käsityksemme havaitsevasta mielestä subjektina, joka kokee ulkoiset kohteet ja on niistä erillinen. Se poistuu toisella tasolla, huipulla.

c)       Kolmas este on käsitys aineellisuudesta. Olipa kyse ulkomaailmasta, jota pidämme kiinteänä ja todellisena tai sisäisestä mielestä, jonka kuvittelemme olevan tietynlainen tiettyine ominaisuuksineen, kolmannella (kestävyyden) tasolla rikomme nämä uskomukset.

d)      Neljännessä vaiheessa ymmärrämme, että sisäiset ja ulkoiset ilmiöt ovat vain määritelmiä, mielen heijastamaa todellisuutta. Esimerkiksi keho on mielen projektio. Ymmärrämme todellisuuden sellaisena kuin se todella on, kun saavutamme neljännen tason, korkeimman maallisen dharman.

 

 

4. olosuhde: Buddhaluonto, harjoituksen perusta

 

Buddhaluontoa tarkastellaan 13 alakohdan avulla. Niistä kuutta on jo sivuttu:

 

1. – 6. Oivalluksen kuusi dharmaa

Tämä koskee sitä, mitä tulisi oivaltaa ja miten buddhaluonto asteittain tulee näkyviin. Soveltamisen polun neljä tasoa, sisäisen viisauden polku ja kehittämisen polku muodostavat oivalluksen kuusi dharmaa.

 

Seitsemän tapaa saavuttaa oivalluksen kuusi dharmaa:

 

7. Vastalääkkeet käyttöön

Oivalluksen kuusi dharmaa saavutetaan käyttämällä vastalääkkeitä heikkouden hetkellä ja poistamalla esteet. Jotta voisi nähdä dharmatan todellisen luonnon ja kehittää samadhin on käytettävä itsekuria ja pidettävä oma elämä hallinnassa. Vastalääkkeiden lähde on buddhaluonto, joka on kaikissa olennoissa.

 

8. Esteiden poistaminen

Lääkkeiden avulla voimme lopulta luopua kahdesta esteestämme: tunnepitoisten heikkouksien luomasta esteestä ja tyhjyyden oivaltamiseen liittyvästä tietämisen esteestä.

 

9. Viisaus eli prajna

Viisaus auttaa meitä poistamaan elämästämme sen, mitä tulee poistaa ja kehittämään oivallukseen tarvittavat ominaisuudet. Viisaus syntyy myötätunnosta: koska todella haluamme auttaa kaikkia olentoja saavuttamaan buddhuuden, pyrimme kehittämään viisauttamme ja työstämme itseämme.

 

10. Myötätunto

Myötätunto taas kehittyy viisaudesta. Mitä viisaampia olemme, sitä voimakkaampaa myötätuntomme on.

 

11. Mahayanan paremmuus hinayanaan verrattuna

Mahayanan polulla työskennellään buddhaluonnon kanssa kun taas hinayanan polulla työstämme itseämme. Siksi mahayanan avulla saavutetaan suurempi teho auttaa kaikkia olentoja.

 

12. Hyödyllisyytemme kasvu asteittain

Soveltamisen polulla voimme auttaa muita hiukan. Kun pääsemme sisäisen viisauden tielle, voimme auttaa enemmän. Kehittämisen polulla apumme on sitäkin syvällisempää ja laajempaa, ja sitten kun saavutamme buddhuuden, voimme auttaa olentoja eniten.

 

13. Lopulta viisaus ilmenee vaivattomasti ja luonnollisesti

Kun buddhaluonto lopulta ilmestyy buddhuudessa, se synnyttää korkeimman viisauden (skt. jnana), joka on läsnä itsestään ilman mitään ponnisteluja buddhan puolelta.

 

 

5. olosuhde: Keskittymisen kohteet

 

Yleisesti ottaen kun opiskelemme Prajnaparamitaa ja kehitämme viisautta, keskittymisemme kohteena ovat kaikki ilmiöt, hyvät ja huonot. Niihin kaikkiin sovelletaan tyhjyyden opetuksia. Erikseen kohteet voidaan jakaa 11 luokkaan.

 

1. – 3. Kolmenlaiset teot

Hyvät teot ovat muille hyödyllisiä ja niitä tulee tehdä. Huonot teot ovat sellaisia, jotka vahingoittavat, ja niistä tulee luopua. Neutraalit teot (joutava matkustelu, loikoilu jne.), joista ei ole hyötyä eikä haittaa, tulee myös hylätä.

 

4. – 5. Maallinen ymmärrys ja tuonpuoleinen ymmärrys

Jos mielemme on egon pauloissa, ajatuksissa pyörivät tunnepitoiset heikkoudet kuten viha ja halu. Se on maallista ymmärrystä ja johtaa hyvään vain satunnaisesti, jos näkemyksemme sattuu olemaan oikea, jos esimerkiksi kunnioitamme karman lakia. Yleisesti ottaen maallinen ajattelu tulee hylätä ja ottaa käyttöön tuonpuoleinen ymmärrys, joka ylittää itsen. Se auttaa voittamaan heikkoudet.

 

6. – 7. Tahrattuun ja tahrattomaan keskittyminen

Voimme tutkia ilmiöitä sen mukaan ovatko ne tahrattuja vai tahrattomia. Tahrattu tarkoittaa sitä, mikä johtaa syntymiseen samsarassa. Niin kauan kuin uskomme egon olevan olemassa, olemme heikkouksien pauloissa ja jälleensyntymien noidankehässä. Tahrattu kuuluu siis samsaraan, jälleensyntymien kiertokulkuun. Tahrattomat teot ovat sellaisia, joihin ei liity käsitystä itsestä. Ne auttavat vapautumaan samsarasta.

 

8. – 9. Luodut ja ei-luodut ilmiöt

Ilmiöitä voidaan tutkia sen mukaan ovatko ne luotuja (osista koottuja) vai ei-luotuja (ei osista koottuja). Ollakseen olemassa luodut ilmiöt syntyvät syiden ja olosuhteiden tuloksena. Ne ovat aina muutoksen alaisia ja lopulta häviävät ja hajoavat, mistä seuraa kärsimystä. Ei-luodut ilmiöt ovat pysyviä, eivätkä siten aiheuta kärsimystä.

 

10 – 11. Tavalliset ja erityiset ilmiöt

On olemassa oppilaiden tavanomaisia ilmiöitä ja bodhisattvojen erityisiä ilmiöitä. Oppilaiden tavanomaisilla ilmiöillä tarkoitetaan shravakoiden persoonallisuutta koskevaa mietiskelyä, kärsimystä koskevaa mietiskelyä ym. Erityiset ilmiöt tarkoittavat sitä, että huomio kohdistetaan bodhisattvojen tai buddhien viisauteen, erityisiin voimiin jne. Tämä on mahayanan tietä kulkevien bodhisattvojen viisautta.

 

 

6. olosuhde: Prajnaparamitan opiskelemisen tarkoitus

 

Prajnaparamitan opiskelemiseen on kolme pääsyytä.

 

1. Suuri mieli

On arvokasta löytää rauha itselleen, mutta se on rajallinen päämäärä. Jos on löytänyt sellaisen rikkauden, on luonnollista jakaa siitä muillekin. Jalomielinen ihminen ajattelee muita itsensä kaltaisina, että muut haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä juuri kuten hän itsekin ja toimii sen mukaan.

 

Lisäksi ei riitä, että yrittää auttaa vaikkapa sataa lähimmäistään. Satatuhattakaan ei riitä, sillä joka ikinen olento tarvitsee tukea löytääkseen onnen, ja meidän tehtävämme on olla heidän ystävänsä. Emme voi rajoittua myöskään omaan kansaamme tai rotuumme, koska buddhuus merkitsee parhaimmanlaatuista onnea ja se on kaikille hyvin arvokasta. Valaistuminen on kaikkia varten, ja jalo asenne tarkoittaa kaikkien hyväksi työskentelemistä.

 

2. Suuri luopuminen

Seuraavaksi meidän tulee huomata, että emme voi koskaan todella auttaa kaikkia saavuttamaan valaistumista, ellemme ensin poista omia esteitämme ja puhdista epäpuhtauksiamme. Meidän on luovuttava huonoista teoista sekä kehon, puheen että ajatusten tasolla, jotta voisimme auttaa muita. Se merkitsee, että on poistettava huonojen tekojen syyt, levottomat tunteet (skt. klesa). Niiden pohjimmainen juuri on väärä käsitys todellisuuden luonteesta. Näin ollen kumpikin kahdesta esteestä on poistettava, ja tässä vaiheessa syntyy suuri toive tehdä niin.

 

3. Suuri oivallus

Sisäisen viisauden avulla pääsemme eroon epäpuhtauksista ja viisaus syntyy Prajnaparamitaa opiskelemalla. Siten saamme selville, mikä on dharmaharjoituksen tarkoitus.

 

Periaatteessa haluamme kehittyä nykytasoltamme, muutamien asioiden tietämisestä, tilaan, jossa tunnemme aivan kaikki ilmiöt. Sellaiseen oivallukseen tarvitaan tahtoa lähteä dharman tielle. Polulla saamme välähdyksiä sisäisestä ymmärryksestä. Viljelemällä sisäistä viisautta saavutamme lopulta buddhuuden, jolloin tiedämme ilmiöiden luonnon ja niiden monimuotoisuuden (kahdenlainen jnana).

 

 

7. Varsinainen harjoitus: Haarniskankaltainen harjoitus

 

Tässä on kyse siitä, miten tavallinen motivaatio voidaan muuttaa suureksi motivaatioksi ahkeruuden avulla. Motivaatio kehittyy harjoittamalla kuutta paramitaa, ja siitä muodostuu suuri, koska paramitat eivät ole eristyksissä vaan sisältävät toisensa. Sanskritinkielinen sana paramita merkitsee täydellisyyttä. Otetaan esimerkiksi ensimmäinen paramita, anteliaisuus.

 

Ensin kehitämme avoimen, anteliaan mielen. Meidän on harjoitettava itsekuria, jotta saidat ajatukset eivät livahtaisi mieleen. Jos eteen tulee esteitä, ne on kohdattava kärsivällisyydellä. Työtä on tehtävä energisesti, tarvitaan siis myös ahkeruuden paramitaa. Viidenneksi annamme tehokkaasti ja yksipisteisen keskittyneesti, ja kuudenneksi pyrimme antamaan viisaasti ymmärtämällä sen, että antaja, saaja ja teko ovat illuusion kaltaisia.

 

 

8. Varsinainen harjoitus: Harjoituksen soveltaminen

Jos haluamme kesyttää mielemme saavuttaaksemme buddhan ominaisuudet, meidän on ensin harjoitettava meditaatiota. Tekstimme tarkoituksena on kertoa, miten viisaus (prajna) muuttuu mietiskelyharjoituksen kautta yhä täydellisemmäksi ymmärrykseksi ilmiöiden luonnosta ja lopulta siitä tulee täydellistä viisautta. Tämä on Prajnaparamita, jnana, korkein buddhien viisaus.

 

1. Kolme meditaatioharjoituksen pääsuuntausta

On kolme buddhalaista pääsuuntausta, joiden harjoitukset eroavat toisistaan. Buddha eli Intiassa 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja muutama vuosisata myöhemmin Intiassa vaikutti suuri kuningas Ashoka. Hänen poikansa ja tyttärensä levittivät buddhalaisuutta Sri Lankaan (Ceylonille) ja sieltä se levisi Burmaan ja Thaimaahan. Tunnemme tämän perinteen nykyisin nimellä theravada.

 

Mahayana-suuntaus siirtyi Intiasta Kiinaan päin. Siinä korostettiin mietiskelyä (sanskritiksi dhyana) ja kiinaksi sana kääntyi muotoon chan. Kun oppi levisi Japaniin, sitä kutsuttiin zeniksi.

 

Vajrayana-perinne levisi Intiasta Nepaliin, sieltä Tiibetiin ja edelleen Mongoliaan ja Siperiaan. Siinä on erityisen paljon mietiskelymenetelmiä ja siksi se on helppo tapa kesyttää mieltä.

 

2. Paramitat mietiskelymenetelmänä

a) Anteliaisuus: aineelliset lahjat, suojan antaminen ja dharmaopetus.

b) Itsekuri: pidättäytyä tekemästä väärin (10 huonoa tekoa), kehittää epäitsekkyyttä ja auttaa muita.

c) Kärsivällisyys: jättää kostamatta, kääntää omat vastoinkäymiset hyödyksi ja opiksi ja jaksaa tehdä harjoitusta yhä uudelleen, vaikka ei vielä ymmärrä kaikkea dharmasta.

d) Ahkeruus, into: haarniskan-kaltainen ahkeruus merkitsee, että ei lannistu harjoituksessaan koettelemuksien tullessa ja ahkeruus harjoituksessa merkitsee, että tekee sitä säännöllisesti ja tahtoen koko ajan edistyä.

e) Mietiskely tarkoittaa pohdiskelua ja shamata-meditaatiota.

f) Viisaus on mielen luonnon ymmärtämistä.

 

3. Viisi polkua

a) Ansioiden keräämisen polulla harjoitetaan kahtatoista 37:stä valaistumisen osatekijästä:

 

– Polun alussa harjoitetaan neljää erilaista tarkkaavaisuutta (tarkkaavaisuus kehosta, tunteista, mielestä ja ilmiöistä). Olemassaolon neljä merkkiä (pysymättömyys, itsen poissaolo, kärsimys ja rauha) tunnistetaan.

 

– Keskivaiheilla harjoitetaan neljää täydellisen luopumisen tapaa (luovutaan huonoista ominaisuuksista, joita on luotu; ollaan tuottamatta uusia huonoja ominaisuuksia; tuotetaan sellaisia hyvien ominaisuuksia, joita ei vielä ole ja varmistetaan, että jo syntyneet hyvät ominaisuudet lisääntyvät).

 

– Polun loppuvaiheessa harjoitetaan neljää keskittymisen tilaa (voimakkaan pyrkimyksen tuottama syventymisen tila, peräänantamattomuus, valppaus ja tutkiminen).

 

b) Soveltamisen / yhdistämisen / valmistelun polulla harjoitetaan viittä voimaa: itseluottamus, pitkitetty ponnistelu, tarkkaavaisuus, samadhi ja prajna. Ne muuttuvat horjumattomiksi tämän polun loppuvaiheessa.

 

c) Sisäisen viisauden polulla saavutetaan 1. bodhisattvataso tyhjyyden havaitsemisessa. Todellinen tietoisuus Neljästä jalosta totuudesta ja niiden 16 aspektista kehittyy. Valaistumisen seitsemän tekijää kehittyvät (muisti, merkitysten ja arvojen tutkiminen, ponnistelu, ilo, hienostuneisuus ja vakavuus, samadhi, tyyneys).

 

d) Viljelemisen polulla edetään toiselta bodhisattvatasolta kymmenennelle. Silloin harjoitetaan jaloa 8-kertaista tietä, johon kuuluu oikea näkemys, oikea aikomus, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea ponnistelu, oikea tarkkaavaisuus ja oikea mietiskely.

 

e) Täyttymyksen polku / ei enää oppimista. Tämä on buddhuus.

 

4. Neljä rajatonta mietiskelyä

Rukoilemme, että meissä kehittyisi rajaton rakkaus, rajaton myötätunto, rajaton ilo ja puolueettomuus. Varsinaisessa harjoituksessa puolueettomuus tulee ensin, koska se tekee muista ominaisuuksista puolueettomia ja siten rajattomia. Puolueeton apu merkitsee sitä, että mitään ryhmää tai ketään yksilöä, joka apua tarvitsee, ei suljeta avun ulkopuolelle.

 

Rakkaus ja myötätunto tarvitsevat viisautta tuekseen. Rakkaus tarkoittaa sitä, että toivoo toisten olevan onnellisia. Olennot eivät tule onnelliseksi muuten kuin siten, että he kehittävät itselleen tulevan onnen syyt. Emme siis vain toivo onnea kaikille vaan pyrimme luomaan onnen syitä. Myötätunto on sitä, että ei tahdo kenenkään kärsivän. Siinäkään pelkkä toive ei riitä; olentojen on vapautettava itsensä kärsimyksen syistä.

 

Ilman viisautta lannistumme pian, mutta jos keskitymme syihin, löydämme keinoja auttaa muita ja se tuo ilon. Rajaton ilo on yhteydessä viisauteen: ymmärrämme, että vaikka emme voisikaan poistaa kaikkea kärsimystä heti, voimme auttaa vähitellen siten, että autamme olentoja pääsemään eroon kärsimyksen syistä. Samoin voimme kylvää tulevan onnen siemeniä toisten mieliin ja sydämiin.

 

5. – 6. Mietiskely ilman kohdetta ja teot ilman tekijää, tekoa ja teon kohdetta

Prajanparamitan mietiskely liittyy tyhjyyden oivallukseen. Jotta oivaltaisimme sen, valitsemme mietiskelyn kohteeksi toisinaan jotakin, esimerkiksi rakkauden tai jonkin paramitoista 1 – 5. Toisinaan keskitymme todellisuuden absoluuttiseen luontoon, jossa ei ole kohteita, vain pelkkä tyhjä luonto itsessään. Joskus meditoimme kolmen ympyrän puhtautta olemalla takertumatta havaitsijaan, havaittuun ja havaitsemistekoon. Siten vältämme vaaran, että syventyisimme liikaa siihen mitä olemme tekemässä ja ajattelisimme tuloshakuisesti. Mietiskelkäämme siis vaihdellen ilman kohdetta ja kohteeseen keskittyen.

 

7. – 9. Päämäärä, kuusi selvänäkökykyä ja tietoisuus kaikista ilmiöistä

Jotta voisimme auttaa muitakin kuin itseämme ja todella toteuttaa bodhisattvan päämäärän auttaa kaikkia olentoja valaistumaan, tarvitsemme kuusi erityistä havaintokykyä ja lopulta myös tietoisuuden kaikista ilmiöistä, buddhuuden tilan.

 

 

9. olosuhde: Kaksi kertymää

 

Opimme nyt, miten kerätään erittäin paljon ansioita ja viisautta.

 

1. Suuri myötätunto

Myötätunnon kehittäminen on ansion keräämisen perusta. Näin on, koska elämä on kuin peilin heijastus ja jos opimme rakastamaan muita, huolehtimaan heistä ja kunnioittamaan heitä ympäristömme muuttuu sopusointuiseksi ja saamme vastarakkautta ja ystäviä. Kaikki hyvät ominaisuudet syntyvät myötätunnosta.

 

Myötätuntoa on kolmen tasoista: a) viitekohtana muut olennot, b) viitekohtana asioiden luonto, c) myötätunto ilman viitekohtaa.

 

2. Antaminen

Myötätunnon kehittämisen jälkeen syvennymme kuuteen paramitaan. Ei ole niin tärkeää mitä saamme aikaan ulkomaailmassa esimerkiksi anteliaisuudellamme, tärkeintä on toiveemme. Jos toivomme, että voisimme teoillamme poistaa koko maailman köyhyyden, niin se merkitsee anteliaisuuden täydellistymistä, vaikka käytännössä koko maailman köyhyyden poistaminen on mahdotonta.

 

3. itsekuri, moraali

Itsekurissa ja moraalissa kyse on siitä, että kehon, puheen ja mielen kautta tehdyt teot ovat hyviä, eikä niillä vahingoiteta ketään. Vaikka ei ole mahdollista estää kaikkia maailman eläimiä syömästä toisiaan, voimme itse lakata tappamasta muita. Itsekurin täydellistäminen merkitsee sitä, että ei itse voisi missään tilanteessa tappaa tai vahingoittaa muita olentoja. Se merkitsee, että ei koskaan valehtele tai tee mitään huonoja ruumiillisia tai sanallisia tekoja eikä edes ajattele niitä mielessään. Teot täydellistetään siis itsessä, koko maailmaa ei tarvitse täydellistää.

 

4. – 7. Muut paramitat

Kaikkien paramitojen täydellistäminen tapahtuu omaa mieltä täydellistämällä. Suuri mestari Shantideva vertasi tätä siihen, että laittaa kengät jalkaan sen sijaan että peittäisi koko maan pinnan kengänpohja-aineksella. Pieni kappale suojaavaa materiaalia jalkojen alla suojaa niitä kaikkialla, minne sitten meneekin.

 

8. – 10. Tyyneys ja viisaus sekä niiden yhdistelmä

Tyyneysmietiskelyssä (sanskritiksi shamata, tiibetiksi shine) mieli pyritään ensin saamaan vakaaksi. Sitten tehdään viisausmietiskelyä (sanskritiksi vipashyana, tiibetiksi lhaktong), niin että maailma koettaisiin sellaisena kuin se todella on (sanskritiksi dharmata). Jotta ansion ja viisauden kertymät saataisiin kokoon, bodhisattvan tulee mietiskellä. Lopulta shamatha ja vipashyana yhdistyvät siten, että ymmärrys lisää tyyneyttä ja tyyneys ymmärrystä.

 

11. Taitavat keinot

Tämä kohta käsittelee kaikkia niitä moninaisia keinoja, joita voimme käyttää harjoittaessamme kuutta paramitaa, myötätuntoa, shamathaa, vipashyanaa ja shamathan ja vipashyanan yhdistelmää.

 

12. – 17. Kuusi muuta kohtaa

Seuraavat kolme seikkaa ovat yhteenveto harjoituksesta ja siitä mitä edellä on sanottu.

a)      Meidän tulee harjoittaa jnanaa eli dharmatan kokemista.

b)      Meidän tulee kerätä ansioita kuuden paramitan ym. avulla.

c)       Viisi polkua on käytävä läpi tietyssä järjestyksessä toinen toisensa perään.

 

Sitten on kolme seikkaa, jotka liittyvät viisauden aspektiin:

d)      Tietyn dharanin kehittäminen, joka sallii täydellisen muistin.

e)      Tämä kohta koskee kymmentä bodhisattvatasoa, jotka käymme läpi asteittain.

f)        Viimeinen kohta liittyy vastalääkkeisiin, joilla ensin laannutetaan ja sitten poistetaan erilaiset esteet, joita olemme jatkuvasti kohdanneet, nimittäin tunnepitoisten heikkouksien luoma este ja tyhjyyden oivaltamiseen liittyvä tietämisen este.

 

10. olosuhde: Varman vapautumisen harjoitus

 

  1. Varman vapautumisen harjoituksen tavoite on sama kuin kahden kertymän kokoamisen tavoite, nimittäin suuri mieli, suuri luopuminen ja suuri kasvu. Niiden kautta voimme saavuttaa tämän harjoituksen tulokset.

  2. Samsara ja nirvana ovat samanlaiset suhteessa asioiden todelliseen luontoon.

  3. Varmaan vapautumiseen luottamalla muiden auttamisesta tulee täysin vaivatonta.

  4. "Varma vapautuminen, joka ylittää ikuisuusopin ja kielteisyysopin äärimmäisyydet, tuottaa ei missään pysyvän nirvanan". (8. Karmapa Mikyö Dorje)

  5. Vapaus rajallisista ajatuksista, koska saavutettu tulos on mittaamaton. Se on sanoinkuvaamaton.

  6. Buddhan ominaisuudet ovat läsnä ennen kuin buddhuus saavutetaan ja buddhuudessa (siis aina).

  7. Kun buddhuus saavutetaan, saavutetaan myös tietoisuus kaikesta.

  8. Tietoisuus kaikesta saavutetaan viiden polun kautta.

 

Aihe 2. Tietämys polusta

 

Tässä käsitellään tietoa, joka bodhisattvoilla on polusta. Siihen liittyy 11 alakohtaa (kohdat A – K).

 

A. Polun perusta

Millainen polku on ja miten sitä kuljetaan.

 

1. Ylpeyden poistaminen

Kun Buddha opetti Prajnaparamitan, monet jumalat tulivat kuuntelemaan. Heillä oli loistavat kehot, mutta koska Buddha oli harjoittanut dharmaa kauan ilman ylpeyttä, hänen fyysinen loistonsa oli paljon kirkkaampi kuin jumalten. Näin ollen jumalat kunnioittivat häntä ja heidän ylpeytensä väheni.

 

Kielteisten tekojen alkulähteenä ovat halu, viha, tietämättömyys, kateus ja ylpeys. Meidän tulisi ponnistella erityisesti ylpeyden karkottamiseksi, koska hyvät ominaisuutemme eivät tule muuten esiin. Ylpeä ihminen on kuin nurinpäin käännetty astia, dharmaopetukset eivät pysy sellaisessa astiassa vaan valuvat hukkaan, koska olemme kiinnostuneita ulkonäöstämme, omaisuudestamme ja itsestämme yleensä.

 

2. Varmuus polusta

Vaikka siitäkin on hyötyä, että harjoittaa dharmaa silloin tällöin, siten ei koskaan saavuteta lopullisia tuloksia. Sen tähden on oltava täysin vakuuttunut siitä, että dharmanharjoitus johtaa hyviin tuloksiin.

 

3. Kokonaisvaltainen harjoitus

On sitouduttava tekemään dharmaharjoituksia kokonaisvaltaisesti sen sijaan että valikoisi harjoituksista omat suosikkinsa. On esimerkiksi harjoitettava kaikkia paramitoja.

 

4. – 5. Kaiken todellisen luonnon mietiskeleminen

Kun olemme opiskelleet kaiken todellista luontoa, sitä tulee mietiskellä, jotta siitä saadaan käytännön kokemusta ja se lopulta oivalletaan pysyvästi.

 

B. Tietämys shravaka-polusta

Hinayana-tien vapautus eli shravakoiden ja pratyekabuddhien nirvana ei ole lopullinen nirvana. He pysyvät häiriintymättömässä meditatiivisessa keskittymisen tilassa ja luulevat sitä nirvanaksi. Nämä polut opetetaan olennoille, jotka pitävät buddhuuden saavuttamista liian suurena koettelemuksena. Jotta he ylipäätään lähtisivät dharman tielle, heille tarjotaan vaihtoehto. Kun he ovat saavuttaneet väliportaan tavoitteen, Buddha rohkaisee heitä ottamaan lopullisen askeleen.

 

Ainoa tie buddhuuteen on mahayanan tie, mutta hinayanan tiellä päästään jo mietiskelemään Neljä jaloa totuutta. Opitaan, että olemassaolo on pysymätöntä ja siksi kärsimys on samsarassa aina läsnä (1. totuus). Kärsimys voitetaan poistamalla kärsimyksen syy, karma, joka syntyy levottomista tunteista (2. totuus). Kun kärsimys poistuu, se johtaa pysyvään onnen tilaan (3. totuus). Jotta siihen päästäisiin, on kuljettava dharman polkua (4. totuus).

 

Mahayanan seuraajat opiskelevat myös näitä totuuksia, koska ne johtavat vapauteen ja tietoisuuteen kaikesta (buddhuuteen). Lähestymistapa on kuitenkin erilainen: hinayanassa kärsimys ja sen lakkaaminen koetaan todella olemassa olevina asioina. Mahayanassa bodhisattvat käyttävät ymmärrystään tyhjyydestä myös suhteessa Neljään jaloon totuuteen ja totuudet nähdään toisistaan riippuvaisina, ei kiinteästi yksikseen olemassa olevina.

 

Hinayana ja mahayana eivät ole kokonaan erilaisia eivätkä kokonaan samanlaisia. Kummallakin tiellä pyritään ymmärtämään ilmiöiden todellinen luonto. Niiden ydin on sama, ja siksi bodhisattvojen täytyy tuntea myös shravakoiden polku.

 

C. Tietämys pratyekabuddhien polusta

Tämä polku kulkee korkeammalla kuin shravakoiden tie. Pratyekabuddhia sanotaan yksinäisiksi buddhiksi, koska he oivaltavat totuuden yksikseen. He ovat opiskelleet dharmaa aikaisemmissa elämissään ja syntyvät sitten maailmaan, jossa opetuksia ei ole. Aikaisemman karmansa voimalla heidän kyselevä mielensä vie heidät hautuumaille ja muihin paikkoihin, jotka saavat heidät ajattelemaan elämän tarkoitusta. He eivät opeta muodollisesti dharmaa, mutta jos joku kysyy, he opettavat esimerkillään ja tekemällä ihmeitä.

 

Jos polkuja vertaillaan, niin shravakat oivaltavat yksilön itsettömyyden. Pratyekabuddhat oivaltavat ulkoisten ilmiöiden ja itsen olemattomuuden. He eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, että havaitsijalla, joka on mieli, ei ole todellista olemassaoloa. Bodhisattvat ymmärtävät havaitun ja havaitsijan tyhjyyden täysin.

 

D. Bodhisattvan tie (ks. polut ja tasot)

Bodhisattva etenee kertymän polulta soveltamisen polulle, sitten sisäisen näkemisen polulle, kehittämisen polulle ja lopulta täyttymyksen polulle. Keskitymme tässä kappaleessa erityisesti tietoon, jota bodhisattva kerää sisäisen näkemisen ja kehittämisen poluilla.

 

Tietämättömyytemme takia projisoimme nykyisen todellisuutemme, jota kutsumme samsaraksi. Sen ongelmana on kärsimys ja kärsimyksen poistamiseksi meidän täytyy havaita ilmiöiden todellinen luonto selkeästi. Kun meillä on siitä selkeä näkemys, voimme mietiskellä sitä kehittämisen polulla yhä uudelleen, kunnes dharmatan todellisuus ilmestyy.

 

Kun saavutamme sisäisen näkemisen polun, pääsemme ensimmäiselle bodhisattvatasolle. Sitä kutsutaan nimellä Häkellyttävä ilo sen tähden, että meillä ensimmäisen kerran on todella keinoja auttaa muita. Kun lopultakin voimme tehdä jotain, mitä olemme pitkään toivoneet, se saa aikaan suuren ilon tunteen.

 

Nimi kehittämisen polku viittaa siihen, että sisäistä näkemystä täytyy täydellistää mietiskelemällä asioiden todellista luontoa niin kauan, että oivallus on täydellinen. Kehitämme oivallusta myös mietiskelyistuntojen väliajalla.

 

E. Kehittämisen polun ominaisuuksia

1. Täydellinen rauhoittuminen. Kaikki heikkoutemme, egoon takertuminen ja esteet hylätään.

2. Kaikkien olentojen kunnioittaminen. Omahyväisyyden kadottua tunnemme luonnollista kunnioitusta kaikkia kohtaan.

3. Voitto taistelussa heikkouksia vastaan. Tämä seuraa siitä, että mieli on rauhoittunut ja kunnioittaa muita.

4. Voitto ulkoisilta näyttävistä kielteisistä voimista.

 

F. Kehittämisen polkuun liittyvät toiveet

Polkua kulkevat bodhisattvat ovat erittäin ahkeria. Heillä on kolme toivetta:

1.       Heitä inspiroi ilmiöiden todellisen luonnon syvällinen oivaltaminen ja he toivovat itse saavuttavansa sen.

2.       He toivovat voivansa olla hyödyksi muille mahdollisimman paljon.

3.       He ovat päättäneet saavuttaa muiden hyödyn ja oman hyötynsä samanaikaisesti. Tämä päättäväisyys ajaa heitä eteenpäin.

 

Kehittämisen polulla työstämme sisäisen näkemisen polulla opittua. Tässä vaiheessa tarvitaan kahdenlaista ahkeruutta: jatkuvaa työtä ja inspiroitunutta asennetta. Toiveitten voimakkuus vaihtelee pienestä keskitasoiseen ja suureen.

 

Voimme työskennellä kohti valaistumista omaksi hyödyksemme pienin, keskisuurin tai suurin toivein.

Voimme työskennellä sekä omaksi että muiden hyödyksi pienin, keskisuurin tai suurin toivein.

Tai voimme työskennellä erityisesti muiden hyödyksi pienin, keskisuurin tai suurin toivein.

 

Nämä yhdeksän mahdollisuutta tuottavat erilaisia oivalluksen tasoja ja pyyhkivät pois karmaa, joka on vielä jäljellä. Kun pääsemme ensimmäiselle bodhisattvatasolle, karma ei enää pakota syntymään samsarassa. Meillä on kuitenkin edelleen karmisia jälkiä, totuttuja ajatusmalleja, koska emme ole oivaltaneet tyhjyyttä täysin.

 

G. Kehittymisen polkuun liittyvät kolme ylistystä

Bodhisattvojen lausumat ylistykset ovat avainasemassa heidän kehityksessään. Ne eivät ole tyhjiä sanoja vaan merkityksellisiä rukouksia, joissa ilmaistaan polun kokemuksista kumpuava ilo. Rukousten kohteena on täydellinen buddha, buddhuus ja muut suuret bodhisattvat. Rukoukset kehittävät henkistä energiaa, jolla autetaan muita. Tällaiset ylistysrukoukset eivät lisää ylpeyttä, niin kuin tavallisten ihmisten maailmassa helposti käy, vaan ne lisäävät viisautta. Kuten ahkeruudessa, ylistyksissäkin on kolme tasoa: vähäinen, keskinkertainen ja suuri.

 

H. Kehittymisen polkuun liittyvä omistaminen buddhuuden päämäärälle

1. Tavallisesti kun teemme jotain hyvää, jätämme asian sitten siihen ja hyvästä teosta koituva hyöty loppuu pian. Jos kanavoimme hyvän teon energian kohti täydellistä valaistumista, se ei katoa. Hyvien tekojen omistaminen buddhuuden päämäärälle muiden hyödyksi on teoista parhain.

 

2. Omistaminen ylittää kolme kehää: sen mitä omistetaan (hyveen juuret), sen joka omistaa (bodhisattvat) ja ne joille omistetaan (kaikki tuntevat olennot). Bodhisattvat tietävät että nämä kolme ovat tyhjiä omasta luonnosta.

 

3. Omistaminen on erehtymätön siinä suhteessa, että harjoituksen voima kanavoituu vain hyödyllisiin kohteisiin, ei koskaan mihinkään sellaiseen, mikä vahingoittaisi tuntevia olentoja.

 

4. Omistaminen on eristyksissä itsekkyydestä.

 

5. Omistaminen seuraa menneisyyden, nykyisten ja tulevaisuuden buddhien ja bodhisattvojen esimerkkiä.

 

6. Omistaminen on taitavaa, ei pelkkä tyhjänpäiväinen toive.

 

7. Bodhisattvat omistavat tekonsa tyhjyyden valossa, niin että se ei jähmety älylliseksi eleeksi.

 

8. Omistaminen miellyttää buddhia. Se on laadun ja suuren puhtauden merkki.

 

9. Omistaminen suuntaa harjoituksen voiman kohti valaistumista, ei kohti samsaran kolmea maailmaa (aistimaailma, muodon maailma ja muodoton maailma).

 

10. Bodhisattvat kehittämisen polun kolmella ensimmäisellä tasolla, jotka vastaavat toista, kolmatta ja neljättä bodhisattvatasoa, voivat omistaa vain vähäistä voimaa.

 

11. Koska 5.-7. bodhisattvatasoilla on korkeampi oivallus ja suurempi puhtaus, omistamisella on keskinkertainen voima.

 

12. Bodhisattvatasoilla 8.-10. omistaminen on parhaimmanlaatuista.

 

I. Kehittämisen polulla iloitseminen

Omistaminen tekee teoista osan bodhisattvan tietä. Iloitseminen omista ja muiden teoista lisää niiden voimaa. Iloitseminen tehdään niin, että tyhjyys samalla ymmärretään, joten se on hyvin puhdasta.

 

Iloitseminen on vastalääke kateudelle, joka on voimakas myrkky. Se sisältää kaikki muut mielenmyrkyt ja vahingoittaa niin omaamme kuin muidenkin kehitystä. Iloitsemalla saadaan kaikki heikkoudet häviämään, joten se on varsin tärkeää.

 

Kehittämisen polun tahraisen aspektin tärkeimmät kohdat ovat toivomukset, omistaminen ja iloitseminen.

 

J. Kehittämisen polun saavutus

Puhumme nyt tahrattomasta aspektista. Sen ensimmäinen kohta on se, mitä polulla saavutetaan.

 

Saavutus on merkityksellinen, koska lepäämällä asioiden universaalissa luonnossa, tyhjyydessä, kaikki saavutukset tulevat itsestään. Mieltä ei tarvitse keskittää mihinkään erityisesti.

 

K. Puhdistautuminen kehittämisen polulla

Puhdistautuminen on kuin saavutuksen toinen puoli. On kolme myönteistä olosuhdetta, jotka auttavat puhdistautumisessa. Niistä ensimmäinen on se, että etsii itselleen oikein hyvän opettajan. Opettaja inspiroi bodhisattvaa ja auttaa häntä kehittymään mietiskelyssä ja muussa dharmanharjoituksessa. Inspiraatio tuo mukanaan ahkeruuden ja sen seurauksena hän pystyy lopulta auttamaan itseään ja muita.

 

Toinen olosuhde on kehittää kuutta paramitaa ja kolmas on oppia erinomaisen taitavia keinoja, joilla olentoja autetaan.

 

Äärimmäisen puhtauden saavuttamiseksi on voitettava neljä vastustavaa voimaa. Ensinnäkin täytyy varoa lankeamasta sellaisten vaikutusten (sanskritiksi marojen) alle, jotka estävät mieltämme kääntymästä kohti dharmaa. Toinen este syntyy, jos kuljemme sisään dharman portista, mutta emme kiinnostu ilmiöiden luonnosta syvällisellä tavalla emmekä halua löytää perimmäistä totuutta. Kolmas este on olla kovasti kiintynyt omiin skandhoihinsa (kehoon ym.). Neljäs este on seurustella läheisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka viettelevät meidät huonoille teille.

 

 

Aihe 3. Tietämys perustasta

 

Puhumme nyt niiden viisaudesta, joilla ei ole vielä tietoa kaikista ilmiöistä tai bodhisattvan tiestä. Osa tästä tiedosta on avuksi bodhisattvan tiellä, osa hidastaa sitä. Vaikka bodhisattvan tulee hylätä tämä tieto, sen ydin on kuitenkin viisautta (sherab). Se on tietoa, vaikka se ei liity polkuun eikä sen tuloksiin. Siksi se kuuluu perustaan. Alakohtia on yhdeksän (A – I).

 

A. Se että ymmärtää olla jäämättä samsaraan

Tietämättömyys siitä, että egoa ei ole, saa meidät pysymään samsarassa. Bodhisattvat oivaltavat viisauden täydellisyyden eli Prajnaparamitan, ja sen kautta kaikkien ilmiöiden luonnon. Siten he voittavat tietämättömyyden ja sen seurauksen, samsaran. Myös sravakat ja pratyekabuddhat kykenevät jättämään samsaran taakseen, koska he näkevät itsen olemattomuuden.

 

B. Se että ymmärtää olla jäämättä rauhan tilaan myötätunnon tähden

Bodhisattvat pääsevät yli maailmallisuudesta ja tuonpuoleisesta rauhasta, koska he oivaltavat, että ne ovat kumpikin yhtä tyhjiä. Tämä ylittää sekä samsaran että rauhan, ja kutsumme sitä korkeimmaksi viisauden täydellisyydeksi.

 

C. – D. Kiertotie ja bodhisattvojen taitavat keinot

Kaikki dharma auttaa kehittämään viisautta, mutta sellaiset tiet kuin sharavakoiden ja pratyekabuddhien tiet kehittävät sitä hitaammin ja siksi niitä sanotaan kiertoteiksi. Bodhisattvojen viisaus on tehokasta, koska se vie suoraan buddhuuteen. Bodhisattvat yhdistävät viisauden ja myötätunnon, viisauden ja taitavat keinot, ja siten he voivat kulkea nopeasti.

 

E. Harjoituksen esteet

Jos kiinnymme viiteen skandhaan (muoto, tuntemus, erottelukyky. ajatukset, tajunta), henkinen kehitys hidastuu. Samoin käy jos teemme menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta älyllisesti konkreettisia käsitteitä. Esteet vaikuttavat kaikkiin oivalluksiimme ja erityisesti kuuden paramitan harjoitukseen.

 

F. Vastalääkkeet esteiden aiheuttajille

Vastalääke on olla kiintymättä ideaan itsestä, esimerkiksi ajatukseen "Minä olen kärsivällinen". Älkäämme myöskään alleviivatko ajatusta "Minä puhdistan tämän". Kun jotain annetaan, tulee muistaa antaa ilman ajatusta antajasta, lahjasta ja sen saajasta. On myös hyvä auttaa muita oppimaan, miten tällä tavalla harjoitetaan anteliaisuutta.

 

G. Tyhjyyden soveltaminen

1. Koemme kohteet tyhjinä sen sijaan, että määrittäisimme kohteet aistivaikutelmien perusteella.

 

2. Emme ajattele: "Tämä on tyhjä, pysymätön, kärsimystä, ilman itseä jne." vaan oivallamme tyhjän luonnon sellaisenaan.

 

3. Jos voimme levätä dharmadhatussa, kohteen muuttumattomassa luonnossa, ei ole väliä tiedostammeko sen tyhjyyttä vai emme. Yhdistämällä itsemme kohteen tyhjään olemukseen saavutamme oivalluksen.

 

4. Kiintymyksestä on luovuttava kokonaan, koska se häiritsee harjoitusta.

 

H. Tyhjyyden ja muodon tasa-arvoisuus

Ensin oivalletaan, että muoto on tyhjyyttä. Sitten huomataan, että tyhjyys ilmenee muotona. Tyhjyys ei ole olemassa itsekseen. Ei ole yhtään muotoa, joka ei olisi tyhjä. Sama koskee kaikkia viittä skandhaa.

 

"Muoto on tyhjyyttä, tyhjyys on muoto. Tyhjyys ei ole muuta kuin muoto, muoto ei ole muuta kuin tyhjyyttä. Samaten tunne, havaitseminen, käsitteet ja tajunta ovat tyhjyyttä." (Sydänsutra)

 

I. Shravakoiden sisäisen näkemisen polku

Shravakat kulkevat polullaan tasolta toiselle kuten bodhisattvatkin, mutta polku liittyy aina Neljään jaloon totuuteen. Lopulta heillä on niistä hyvin aito ymmärrys. Jokainen totuus jaetaan neljään osaan.

 

1. Totuus kärsimyksestä

  • Ensimmäiseksi ymmärretään ehdollisten asioiden pysymättömyys.

  • Toiseksi keskitytään kolmenlaiseen kärsimykseen: ilmeiseen kärsimykseen, muutoksen kärsimykseen ja sisäsyntyiseen kärsimykseen.

  • Kolmanneksi ymmärretään että asiat ovat osista koottuja ja siten tyhjiä; mikään ei ole olemassa muusta riippumatta.

  • Neljäs on ilmiöiden itsettömyys.

 

2. Totuus kärsimyksen syystä

  • Syiden pääluokat. a) Suora syy, kuten se, että siemen on kukan syy. Ristiriitaiset tunteet (kleshat) ovat pahan karman syy.

  • Kaikkien ilmiöiden universaali alkuperä on karma ja kleshat. Sisäinen syy itsessämme on luonut siemenen koko maailmankaikkeudelle.

  • Nähdään miten karma toimii yksinkertaisesti ja voimalla. Kun karma kerran on läsnä, se kykenee tuottamaan välittömiä tuloksia.

  • Ymmärretään, että nykyhetken olosuhteet saavat karman ilmenemään ja kärsimyksen kehittymään täyteen mittaansa.

 

3. Lakkaamisen totuus

  • Lakkaaminen tarkoittaa ristiriitaisten tunteiden lakkaamista ikuisiksi ajoiksi. Kun syysuhteet on poistettu, kärsimys lakkaa.

  • Kun negatiivisuus poistuu, tilalle tulee valtava rauha.

  • Tämä ei ole vain yksi mielentila lisää vaan mitä korkein ja erinomaisin tila.

  • Kun saa kleshat lakkaamaan ja saavuttaa rauhan, pääsee pois samsarasta, vapautuu selvästikin.

 

4. Polun totuus

  • Ensinnäkin tulee ymmärtää, että polku on tie vapauteen.

  • Toiseksi on erotettava hyvä ja paha toisistaan, se varmistaa, että kulkee oikeaa tietä.

  • Kolmanneksi nähdään, että perillä ilmenemistään odottavat kaikki hyvät ominaisuudet.

  • Neljänneksi, vapautuminen negatiivisuuksista on ikuinen, ei ajallinen.

 

Bodhisattvoille nämä 16 kohtaa muodostavat perustan, mutta he eivät ota niitä niin konkreettisesti kuin shravakat. He pysyvät keskitiellä ylittämällä idean pysyvästä ja pysymättömyydestä. Esimerkiksi siinä missä tavallinen olento näkee samsarista onnea, shravaka näkee kärsimystä ja bodhisattva välttää tekemästä onnesta ja surusta maallisella tavalla liian kiinteää. Tämä logiikka pätee kaikkiin 16 kohtaan.

 

 

Aihe 4. Oivalluksen kaikkien puolien soveltaminen

 

Ensimmäiset kolme aihetta liittyivät tietoon / viisauteen ja nyt puhutaan sen soveltamisesta. Sovellusalueita on neljä ja aihe 4 on niistä ensimmäinen.

 

A. Aspektit

Niitä on 173 alkaen tämän tekstin kolmesta ensimmäisestä aiheesta: tietämys kaikista ilmiöistä, tietämys polusta ja tietämys kaiken perustasta. Aspekteja käsitellään nyt oivalluksen näkökulmasta.

 

B. Harjoituksen soveltaminen

Harjoitusmuotoja on 20. Ennen kuin tutustumme niihin, tutkimme millainen henkilö pystyy opiskelemaan Prajnaparamita-opetuksia, omaksumaan ne ja tekemään niistä osan elämäänsä.

 

1. Sopiva astia (harjoittaja)

 

Opiskelijalla täytyy olla

a)      vahva usko, luottamus ja kunnioitus Buddhaa kohtaan, jotta hänen mielensä on vastaanottavainen

b)      inspiraation johdosta ansiot kasvavat

c)       koska Buddha on siirtynyt parinirvanaan, opiskelijan on käännyttävä henkisen ystävän puoleen

 

Jotta opetukset omaksuttaisiin,

d)      on luotettava Buddhaan

e)      pohdiskeltava opetuksia niin että epäilykset hälvenevät

 

Jotta opetuksista tulisi osa omaa elämää,

f)        kuudesta paramitasta on tehtävä harjoitus, joka liittyy jokaiseen päivään.

 

2. Varsinainen harjoitus

 

On 20 asiaa, joita tarvitsemme harjoituksessamme:

  1. Meidän on ymmärrettävä tyhjyys: muodolla eikä muilla ilmeisen todellisuuden eri puolilla ei ole todellista vakaata olemassaoloa itsenäisesti.

  2. Tyhjyys, asioiden todellinen luonto on hyvin syvällistä. Joskus mietiskelemme jotakin kohdetta, toisinaan ilman kohdetta. Tyhjyyttä ei voi noin vain määritellä joksikin tai ei-miksikään. Suhteellisesti joudumme tekemään työtä, vaikka absoluuttisella tasolla ei ole mitään saavutettavaa.

  3. Seuraavaksi ymmärrämme että tyhjyys on sitäkin syvällisempää.

  4. Tyhjyyden ymmärrys syvenee entisestään.

  5. Jotta ymmärtäisimme jotain niin syvällistä, meidän täytyy tehdä harjoitusta kauan aikaa ja monipuolisesti.

  6. Kun olemme tehneet niin ja saavuttaneet 8. bodhisattvatason näemme Buddhan, joka ennustaa valaistumisemme sanoen: "Myöhemmin, sen ja sen kalpan aikana sinusta tulee sen ja sen niminen Buddha, sinulla on sen ja sen nimisiä oppilaita, opetuksesi kestävät niin ja niin pitkän ajan ja buddhakenttääsi kutsutaan sillä ja sillä nimellä."

  7. Kun olemme saaneet ennustuksen, emme enää harhaannu pois polulta.

  8. Edellä mainittujen ponnistusten ansiosta vapaudumme samsarasta.

  9. Esteet eivät enää haittaa edistymistämme.

  10. Lähestymme buddhuutta.

  11. Saavutamme buddhuuden lopullisen tuloksen nopeasti.

  12. Täydellistämme tekomme muiden olentojen hyödyksi.

  13. Absoluuttisesti valaistuneen henkilön hyvät ominaisuudet ja kyvyt eivät lisäänny. Suhteellisella tasolla näin korkealla hyvät ominaisuudet ja voimat kasvavat valtavasti ja kielteiset vähenevät.

  14. Valaistuneen henkilön hyvät ominaisuudet ja kyvyt eivät vähene.

  15. Emme enää näe asioita erinomaisina (dharmana) ja huonona (ei-dharmana) koska ymmärrämme asioiden todellisen luonnon.

  16. Näemme miten käsittämättömän suuria muoto ja muut skandhat ovat, koska siinä mikä ei erottele ilmestyy erillisiä asioita.

  17. Emme havaitse enää älyllisesti muotoa tai muita skandhoja koskevia ominaisuuksia.

  18. Näin saavutamme kallisarvoisen tuloksen ja kehityksemme päätepisteen.

  19. Tulos on mitä puhtain, mentaaliset tai emotionaaliset epäpuhtaudet eivät pilaa sitä.

  20. Bodhisattvatasojen kautta kulkemalla saavutamme yhä suuremman puhtauden.

 

C. Myönteiset ominaisuudet

Buddhan siunaus ulottuu kaikkialle ja sitä riittää kaikille olennoille. Kysymys ei ole siitä, mihin Buddha pystyy vaan siitä, mihin me pystymme, otammeko siunauksen vastaan. Jos luotamme Buddhaan ja toivomme tulevamme hänen kaltaisekseen, olemme avoimempia opetusten sanomalle ja inspiroidumme harjoituksista. Harjoituksen myötä ne alkavat todella vaikuttaa meissä ja tuottavat monia hyviä ominaisuuksia. (Teksti mainitsee 14 ominaisuutta.)

 

D. Harjoituksen ongelmat

Eri ihmisillä on erilaisia ongelmia, jotkut ovat hidasjärkisiä, jotkut liiankin terävä-älyisiä. Hidasjärkisen täytyy olla valtavan ahkera, terävä-älyisen on vältettävä laiskuutta ja ylpeyttä. Sairaudet ovat esteitä, jos niistä tulee tekosyy välttää harjoitusta. Joskus mielemme ja kehomme eivät ole niin levollisia ja rauhallisia kuin niiden pitäisi olla, toisaalta voimme myös vaipua horrokseen. Silloin emme voi soveltaa Prajnaparamitaa niillä 20 tavalla, joista on puhuttu.

 

Olipa virhe fyysinen tai psyykkinen, se on havaittava ja tunnistettava virheeksi. Jos pitää esimerkiksi horrosta ja uneliaisuutta myönteisenä, se on vakava virhe. Voi myös olla toisinpäin: saatamme luulla hyvää ominaisuutta virheeksi, vaikka sitä pitäisi kasvattaa. Kun hyvät ominaisuudet lopulta tulevat esiin, niistä tulee iloita.

 

E. Prajnaparamitan ominaisuudet

Oikeastaan Prajnaparamitalla on vain yksi ominaisuus, sillä on yksi luonto. Mutta koska sillä on niin tärkeä osa kehityksessämme, tarkastelemme sitä tässä neljältä eri kulmalta.

 

  1. Prajnaparamitan ensimmäinen ominaisuus liittyy ilmiöiden luonteeseen, joka on kärsimystä. Kärsimyksen syy on tietämättömyys. Se aiheuttaa ego-harhan ja koko samsaran ongelmavyyhdin. Prajnaparamita auttaa meitä selvittämään mitä harha on ja löytämään sen, mikä ei ole harhaista, sen mikä on selkeää ja oikein itsessämme ja kaikissa asioissa.

  2. Maalliset puuhat eivät tuota pysyviä tuloksia, mutta kun työskentelemme Prajnaparamitan parissa, pääsemme kosketuksiin sellaisen totuuden kanssa, jolla on pysyvät, hyödylliset seuraukset. Jos Prajnaparamita on läsnä sinä mitä teemme, se on tekemisen arvoista, muuten ei.

  3. Prajnaparamita ei ole epäselvää, vaan sen yksi ominaisuus on nähdä selkeästi miten asiat ovat. Tämä on sen oivaltava, tietävä ominaisuus.

  4. Prajnaparamita toimii täydellisesti. Saavutamme sen kautta oman hyötymme pääsemällä eroon kärsimyksestä ja kleshoista ja kehittämällä hyviä ominaisuuksia. Saavutamme muiden hyödyn, koska kehitämme Prajnaparamitan viisauden kautta motivaation ja kyvyn auttaa heitä.

 

F. Bodhisattvojen kertymän polku suunnistaa kohti vapautumista

Polun alku on se, mikä määrittää bodhisattvan mahdollisuudet voittaa heikkoutensa ja vapautua samsarasta.

 

1. Kertymän polun ydin

Tällä ensimmäisellä polulla yritämme ymmärtää ilmiöiden tyhjyyden, niin että vapautuisimme. Jotta murtaisimme kiintymyksen ulkoisiin asioihin, meidän on ymmärrettävä subjektin, objektin ja niiden välisen suhteen kolme kehää. Harjoitamme kuutta paramitaa tässä valossa tehokkaasti ja saavutamme oivalluksen Prajnaparamitan 173 pääaspektista.

 

2. Vapautukseen tarvittavat ominaisuudet

a)      Usko Kolmen Jalokiveen. Tämä usko ei ole sokeaa vaan perustuu ymmärrykseen Jalokivien arvosta.

b)      Ahkeruus ja harjoitus sydämen pohjasta.

c)       Pitää tarkkaavaisesti yllä parasta asennetta, joka on jalo motivaatio tehdä mahdollisimman paljon hyvää.

d)      Samadhi: oppia lepäämään samadhissa ilman käsitteitä. Tällä hetkellä emme hallitse mieltämme, vaikka niin luulemme, sillä jos haluamme mietiskellä, emme pysty siihen emmekä pääse eroon esteistämme noin vain.

e)      Viisaus: tietoisuus kaikesta. Alamme kerätä tätä viisautta kertymän polulla opiskelemalla, pohdiskelemalla ja mietiskelemällä ilmiöiden todellista luontoa.

 

Voimme tutkia itseämme, jos meillä on usko, ahkeruus ja tarkkaavaisuus ja voimme mietiskellä viisautta viljellen, olemme kyvykkäitä. Vaikka emme olisi, voimme muuttua.

 

G. Bodhisattvojen soveltamisen polku on puolueetonta rakkautta

 

Bodhisattva on puolueeton viidellä eri tavalla:

  1. Bodhisattva kohtelee kaikkia rakkaudessaan tasa-arvoisesti. Hän auttaa olentoja niin paljon kuin mahdollista saavuttamaan onnen ja vapautumaan kärsimyksestä.

  2. Hä suojelee kaikkia yhtä lailla.

  3. Jos joku on vihainen bodhisattvaa kohtaan tai yrittää vahingoittaa häntä, hän ei kosta. Kosto tuo vain ongelmia.

  4. Bodhisattva ei käytä fyysistä väkivaltaa.

  5. Hän ei käytä kovia sanoja eikä vahingoita ketään puheellaan.

 

Soveltamisen polulla kulkeva bodhisattva suhtautuu olentoihin näin:

  1. Hän pitää kaikkia olentoja yhtä ystävällisinä kuin omia vanhempiaan.

  2. Hän tuntee sisarussuhteen kaltaisen siteen kaikkiin olentoihin

  3. Hän rakastaa kaikkia kuin omia lapsiaan.

  4. Hän tuntee yleistä yhteisöllisyyttä, ikään kuin kaikki olisivat hänen ystäviään tai perhettään

  5. Hänellä on jatkuva huoli kaikista kuin omista sukulaisistaan.

 

H. Polut joilta ei käännytä takaisin

Bodhisattvat ovat ei-palaajia, he eivät vaivu enää samsaraan oman karmansa pakottamina. He ovat vähintäänkin soveltamisen polulla. Dharmaa on silloin sovellettu niin paljon, että karman tulokset eivät enää kypsy samsarisiksi jälleensyntymäksi. Suurimmat heikkoudet on myös poistettu. Auttamisenhalu ja suuri rakkaus tuntevia olentoja kohtaan voi kuitenkin vaikuttaa niin, että bodhisattva syntyy alemmissa maailmoissa, mutta se ei ole enää hallitsemattoman karmisen voiman tulos.

 

Sisäisen näkemisen polulle saapuessaan bodhisattva liittyy jalojen olentojen joukkoon, eikä häntä enää sanota tavalliseksi olennoksi. Tavalliset olennot ovat niitä, jotka eivät ole vielä oivaltaneet asioiden todellista luontoa.

 

Kehittämisen polulla näkemys laajenee bodhisattvatasolta toiselle kuljettaessa, yhä enemmän esteitä siirretään syrjään ja yhä enemmän hyviä ominaisuuksia kehittyy. Ominaisuudet ovat pysyviä, eikä karkeammille tasoille enää taannuta.

 

I. Samsaran (olemassaolon) ja nirvanan (rauhan) samanarvoisuuden käytäntöön soveltaminen

Samanarvoisuus tarkoittaa sitä, että samsaralla ja nirvanalla on sama luonto. Ennen kuin soveltamisen polulle päästiin, oli tärkeä työskennellä samsaran ja nirvanan suhteellisella tasolla. Niin kauan kuin koemme asiat harhan vallassa, on tärkeää päästä irti samsarasta, jonka luonto on kärsimystä. On myös tärkeää ponnistella kohti nirvanaa, jonka luonto on vapaus kärsimyksestä. Mutta kun pääsemme harhasta irti, meidän tulee ymmärtää, että mielen kärsivä ja rauhallinen aspekti ovat samanlaisia. Samsara ja nirvana eivät ole itsessään erillisiä asioita.

 

Jos luulee köyttä käärmeeksi, pelkää. Kun näkee että se on vain köysi, pelko katoaa. Kyse on samasta köydestä. Tällä tavalla samsaran ja nirvanan kokemus ovat samanarvoisia ja kaikki ilmiöt unenkaltaisia.

 

Samanarvoisuus on absoluuttinen näkökulma. Suhteellisesti ottaen harjoitus on tärkeää. Olemme olleet harhan vallassa hyvin kauan. Jos samsara olisi oikeasti olemassa, olisi hyvin vaikea päästä siitä eroon, koska meidän täytyisi muuttaa kaikki ympärillämme oleva fyysisesti. Onneksi samsara liittyy harhaiseen katsantokantaamme, jota voimme helposti muuttaa. Työskentelemme suhteellisessa maailmassa puhdistaen karmaamme, joka liittyy harhaan. Sitten näemme miten samsara ja nirvana ovat kumpikin mielen tuotoksia. Samanarvoisuuden ajatus liittyy olennaisesti siihen, että suhteellisesti meidän on tehtävä harjoituksia.

 

J. Miten maailmoja puhdistetaan

Kun sisäinen mieli on hyvin myrkyttynyt, niin kuin tavallisten olentojen mieli on, ulkomaailma näyttää erittäin epäpuhtaalta paikalta. Olennot havaitsevat ympäristönsä sen mukaan, millainen karma heillä on. Bodhisattvojen sisäinen mieli on puhdas ja heidän ympäristönsä ilmentyy hyvin puhtaana. Siksi puhutaan esimerkiksi puhtaista maista. Arvostamme sitä, että bodhisattvat auttavat maailmoja puhdistumaan. Kyse ei ole ympäristönsuojelusta, vaan siitä, että he harjoittavat omaa mieltään ja auttavat teoillaan muita olentoja puhdistamaan mieliään. Maailmat ilmenevät eri tavoin riippuen olentojen mielentilasta. Yleisesti sanottuna bodhisattvat puhdistavat maailmoja.

 

K. Taitavien keinojen käyttö

Taitavat keinot tarkoittavat tässä yhteydessä sellaista toimintaa, johon meidän tulee harjoitusmielessä ryhtyä. Ne liittyvät asioiden todellisen luonnon ymmärtämiseen ja esteiden voittamiseen. Ne lisäävät vauhtia jolla saavutamme päämäärän ja voimme olla todella hyödyksi muille.

 

 

Aihe 5. Soveltaminen kun huippu saavutetaan

 

Tämä on toinen neljästä sovellusalueesta (aiheet 4 – 7). Jokaisella polulla on huippukohtansa ja sitä osoittavat merkit. Soveltamisen polulla on neljä vaihetta nimeltään lämpeneminen, huippu, kestävyys ja korkein maallinen dharma. Huippu, johon tässä viitataan, liittyy polun viimeiseen vaiheeseen.

 

A. Huippu soveltamisen polulla

 

Kun todella ymmärrämme kaikki ilmiöt unenkaltaisiksi, se on merkki, että tyhjyyttä koskeva mietiskelymme yhdistettynä 12 toisistaan riippuvaan tekijään on saavuttanut tietyn kypsyystason. Toinen merkki huipun saavuttamisesta tällä polulla on, että emme ole enää kiinnostuneita hinayanapolun itsekeskeisestä rauhasta ja autuudesta, koska meitä kiinnostaa muiden auttaminen. Lisäksi meillä on näkyjä Buddhasta, näemme Buddhan kasvoista kasvoihin ym. Merkkejä on yhteensä 12.

 

B. Ansioiden kasvu

Ansiot kasvavat huipulla merkittävästi, kun voidaan esimerkiksi kuvitella, että kaikki olennot uhraavat Buddhalle lahjoja.

 

C. Vakaus

Soveltamisen polkua kulkevat bodhisattvat ymmärtävät syvällisesti buddhuuden saavutuksen, dharman tien ja perustan hyvät ominaisuudet. Siksi he opettavat ja auttavat muita. Heidän apuunsa ei liity mitään kielteistä vaan se on aina vakaata ja perustuu tietoon.

 

D. Täydellinen meditatiivinen keskittymisentila

Jos maailmankaikkeuden hyvyys kerrottaisiin miljardilla, se antaisi jonkinlaisen kuvan siitä, miten paljon hyvää tämän tason bodhisattvat saavat aikaan. Se johtuu heidän meditatiivisesta keskittymisestään. Tuo samadhi perustuu vahvasti siihen, mikä on totta.

 

E. Huippu sisäisen näkemisen polulla

 

1. Mitä tulee poistaa

Meillä on tunnetason esteitä ja tietoon liittyviä esteitä, jotka ovat sisäisiä ehdollistumia. Ne ovat olleet meillä aina eivätkä riipu ulkoisista tekijöistä. Nämä pahat tavat ovat osa luonnettamme, ja niiden poistoon keskitytään kehittämisen polulla.

 

Sisäisen näkemisen polulla luovutaan keinotekoisista ajatusmalleista ja tunteista, jotka määrittelevät itseämme maailmassa. Jos seuraamme jotakin uskontoa, sen uskomuksista tulee osa todellisuuttamme. Kyse on monen monista hienovaraisista ajatuksista, jotka koskevat esimerkiksi totuutta ja itseä. Niistä luovutaan nyt.

 

Poisheitettyjen virheiden ja hankitun oivalluksen välillä on yhteys. Kun esteitä poistetaan, viisaus (jnana) tulee esiin.

 

Sisäisen näkemisen polun huipulla kaikki väärinymmärrys Neljästä jalosta totuudesta poistuu. Emme myöskään enää suhtaudu asioihin tekijän, teon ja teon kohteen kautta. Uskomus konkreettiseen ulkoiseen todellisuuteen itsestämme erillisenä häviää. Uskomus erilliseen mieleen asioiden havaitsijana häviää.

 

Voimme suhtautua ulkomaailmaan kahdella tavalla: sen mukaan, mikä saa meidät vajoamaan samsaraan tai sen mukaan mikä saa meidät sieltä ulos. Sisäisen näkemisen polulla nämä ideat katoavat.

 

Mitä havaitsijaan tulee, silläkin on kaksi tasoa, jotka pitää poistaa. On havaittu aineellinen todellisuus ja sitten on idea mielestä, joka havaitsee jotain. Poistamme sekä aineellisuuden että uskomuksen aineellisuudesta.

 

2. Mitä tulee oivaltaa

Sisäisen näkemisen huipulla kuusi paramitaa tukevat toisiaan täysin ja jokainen niistä sisältää muiden paramitojen ominaisuudet. 6 x 6 tapaa olla yhteydessä toisiinsa on yhteensä 36 paramitaa, jotka ovat yhtä aikaa läsnä bodhisattvan taitavassa toiminnassa.

 

Hinayanan harjoittajat siirtyvät sisäisen näkemisen polulta kehittämisen polulle nopeasti verrattuna bodhisattvoihin, jotka viipyvät kahdenlaisessa syventymisen tilassa. Niistä ensimmäistä kutsutaan leijonankaltaiseksi: koska kun meillä on sisäinen näkemys todellisuuden luonnosta, se tuo mukanaan valtavan itseluottamuksen. Samsaran murheet eivät enää saa meitä epäilemään oivallustamme. Sen jälkeen viivymme meditaation jälkeisessä tilassa, joka liittyy suhteelliseen totuuteen. Oivallamme miten asiat saavat alkunsa 12 toisistaan riippuvan linkin ketjussa. Jos yksi linkki puuttuu, ketju katkeaa ja jos ensimmäinen linkki, tietämättömyys, poistetaan, ei tule enää karmisia muodostelmia eikä muita ketjun osasia.

 

Samsara ja nirvana ovat kuin kolikon kaksi polta. Toisella puolella ketju rakennetaan ja toisella puolella se puretaan. Ne eivät ole olemassa toisistaan erillisinä.

 

F. Kehittämisen polun huippu

Kehittämisen polulla sisäisen näkemisen polun tuloksia mietiskellään käymällä läpi neljä dhyanaa, muodon meditaatiot ja muodottomat meditatiot sekä ei-mielen meditaatio.

 

G. Esteiden poissaolon huippu

Tämä vajrankaltainen samadhi poistaa viimeisetkin esteiden rippeet ja on siksi erityisen voimakas ja erityinen. Mitkään esteet eivät voi sitä horjuttaa, ei karkein eikä hienovaraisinkaan emotionaalinen tai tiedollinen este. Samadhissa rikotaan totuttujen ikivanhojen ajatusmallien kaavat ja sen ansiosta lopullinen oivallus saavutetaan helposti.

 

H. Poistetut väärät käsitykset

Soveltamisen polun huipulta vajrankaltaiseen samadhiin asti, joka on vapautumisen kynnys, olemme horjumattoman varmoja siitä, mikä on totuus. Oma rauhantilamme on avain siihen, miksi muiden epäilykset eivät horjuta meitä. Rauha on juurtunut oikeaan näkemykseen ja siksi se liennyttää luonnollisella tavalla kaikki väärät näkemykset.

 

 

Aihe 6. Bodhisattvan tien asteittainen soveltaminen

 

Tämä on kolmas neljästä sovellusalueesta ja se koskee sitä, miten bodhisattvan harjoitusta sovelletaan käytännössä asteittain 13 tasolla. Asteittaista lähestymistapaa tarvitsevat nimenomaan ne, jotka eivät ole kovin kyvykkäitä.

 

A. – F. Kuusi paramitaa

Soveltaminen tarkoittaa tässä aihealueiden pohdiskelua. Anteliaisuuden, itsekurin, kärsivällisyyden, ahkeruuden, mietiskelyn ja viisauden paramitoja on jo käsitelty, joten emme syvenny niihin tässä sen enempää. Seuraavaksi käymme läpi kuusi tarkkaavaisuuden tilaa:

 

G. Buddhan mielessä pitäminen

Dharmanharjoituksemme on lahja täydelliselle Buddhalle. Jos laiskistumme tai teemme virheitä, meidän tulee muistaa, että Buddha tietää kaiken, meidän täytyy tuntea katumusta virheistämme ja yrittää parantaa tapamme. Tämä kohta siis tarkoittaa, että pidämme Buddhan aina läsnä olevan tietoisuuden itsestämme elävänä sydämessämme ja mielessämme.

 

H. Dharman mielessä pitäminen

Meidän tulee jatkuvasti arvostaa dharmaa ja muistaa, että Buddhan antamat opetukset auttavat meitä vapautumaan kärsimyksestä täysin ja niiden avulla saavutetaan tietoisuus kaikesta. Dharma antaa meille todelliset keinot auttaa muita olentoja. Dharman arvostus pitää harjoitusmotivaatiota yllä.

 

I. Sanghan mielessä pitäminen

Jalo Sangha tarkoittaa ystäviä, jotka auttavat meitä löytämään täydellisen henkisen tien ja etenemään sillä. He tekevät niin viisaudessaan, he ovat luopuneet paljosta ja oivaltaneet paljon.

 

Nämä kolme muistamisen muotoa (G.– I.) tarkastelevat asioita tuloksen näkökulmasta. Seuraavat kolme tarkastelua tehdään syyn näkökulmasta.

 

J. Oikean käytöksen mielessä pitäminen

Muistamalla oikean käytöksen säännöt koko ajan pääsemme eroon siitä, mikä pitää poistaa: kielteiset ominaisuutemme. Vain niin vapaudumme hämmentyneestä olotilastamme. Meidän on muistettava kymmenen hyvää ja huonoa tekoa ja tehtävä oikein niin ruumiillisesti kuin puheenkin tasolla. Kun emme kerää huonoa karmaa, saavutamme korkeimman päämäärän.

 

K. Antamisen mielessä pitäminen

Muiden hyvinvointi on pidettävä mielessä jatkuvasti Voimme antaa tavaroita, suojaa tai dharmaopetuksia. Toivokaamme, että olennot ovat vapaita kärsimyksistä ja pyrkikäämme auttamaan heitä siinä.

 

L. Jumalallisen tilan mielessä pitäminen

Tämä tarkoittaa, että polkua kulkiessamme olemme tietoisia niistä yhä paremmista olosuhteista, joihin yllämme jo ennen buddhuutta, lopullista vapautumista.

 

M. Ilmiöiden todellinen luonto

Olemme käsitelleet kuusi paramitaa ja kuusi tarkkaavaisuuden tilaa. Kolmastoista aihe, jota myös pohdiskellaan, koskee ilmiöiden todellisen luonnon oivaltamista.

 

 

Aihe 7. Välitön soveltaminen

 

Kun hyvin lahjakas henkilö oppii hallitsemaan paramitat asteittain, hän voi oivaltaa ne kerralla. Prajnaparamita koskettaa olemassaolomme ydintä, koska se koskee tietämättömyyttä, ongelmiemme juurta. Kun ongelmien juuri kaivetaan ulos maasta, viisauden ominaisuudet tulevat esiin automaattisesti. Viisi pääestettä, tietämättömyys, halu, viha, kateus ja ylpeys tulevat yhtä aikaa esiin viitenä viisautena, koska nuo viisaudet ovat meissä jo. Tekemällä yhden asian saa aikaan valtavan hyvyyden virran.

 

A. Ansion kerääminen

Ensimmäinen kohta käsittelee sitä, miten yksi hyvä teko tuottaa monta hyvää tekoa samanaikaisesti. Toinen puhuu siitä, miten kehittämällä yhdenlaista viisautta monet muutkin viisauden lajit kehittyvät. Kolmanneksi yhdellä teolla voidaan kerralla saada aikaan paljon hyvää ja kasvattaa paljon viisautta. Esimerkiksi oikeanlainen anteliaisuus sisältää muut paramitat, jotka voimistavat anteliaisuutta.

 

B. Viisauden kartuttaminen

Harjoitamme paramitoja muistaen, että teot tehdään vapaina tekijän, teon ja teon kohteen kolmesta kehästä. Paramitojen harjoittaminen ovat unenkaltaista, se mitä tapahtuu, ei ole loppujen lopuksi todella olemassa.

 

C. Kahden kertymän yhtäaikaisuus

Kun harjoitamme paramitoja, vaikkapa anteliaisuutta, keräämme pääasiassa ansioita. Mutta samalla viisautemme karttuu.

 

D. Sen yhtäaikaisuus miten asiat ovat ja miten ne ilmenevät

Viisauden kautta ymmärrämme, että asiat ilmenevät unenkaltaisina. Unen ja hereillä olon välillä on kuitenkin selvä ero. Bodhisattvat näkevät, että se miten asiat ovat ja miten ne ilmenevät ovat kokonaan samankaltaisia. He tietävät, että suhteellinen maailma ilmenee suhteellisena ja absoluuttinen maailma ilmenee absoluuttisena. On hyvin hienovaraista käsittää nämä niin kuin ne ovat ja ymmärtää, että ne ovat täysin toisistaan erottamattomia.

 

Suhteellinen todellisuus tarkoittaa sitä, että ilmiöt ilmestyvät esiin syiden ja olosuhteiden tuloksena. Absoluuttinen todellisuus viittaa siihen, että kaikki toisistaan riippuvat ilmiöt ovat ilman erillistä olemassaoloa ja näyttäytyvät vain toisistaan riippuvaisina.

 

Tämä oli viimeinen neljästä soveltamisalueesta.

 

 

Aihe 8. Dharmakaya

 

Dharmakayan otsikon alla tutkimme itse asiassa neljää kayaa: svabhavikakayaa, jnana-dharmakayaa, sambhogakayaa ja nirmanakayaa. Opiskelemme niitä samalla kun opimme viidestä viisaudesta, kayojen tuloksista. Viisi viisautta ovat dharmadhatu-viisaus, peilinkaltainen viisaus, tasa-arvon viisaus, erotteleva viisaus ja toiminnan viisaus. Näistä kolme ensimmäistä muodostavat miten-asiat-ovat -viisauden. Kaksi viimeistä viisautta liittyvät asioiden monimuotoisuuteen. Täten ne vastaavat buddhien viisauden kahta luokkaa: kaiken todellisen luonnon näkemistä ja sen näkemistä, miten asiat ilmenevät. Kayojen ja viisauksien ansiosta voimme arvostaa itseämme ja muita. Niin itsemme kuin muidenkin kannalta buddhuus on parasta mitä voimme saavuttaa. Svabhavikakaya ja jnana-dharmakaya liittyvät omaan hyötyymme ja sambhogakaya ja nirmanakaya muiden hyötyyn.

 

Kayat

Kirjaimellisesti kaya merkitsee kehoa, mutta oikeastaan kyse on buddhuuden erilaisista ulottuvuuksista. Svabhavikakaya merkitsee "varsinaista olemusta", se osoittaa suoraan buddhuuteen ja vapauttaa meidät. Se yhdistää meidät maailmankaikkeuden todelliseen luontoon. Se ei ole sellaista tyhjyyttä, missä ei olisi minkäänlaista tietoisuutta vaan siihen liittyy valtava selkeys ja viisaus ja kuten olemme nähneet, viisi viisautta. Se on jotain hyvin elävää.

 

Dharmakayasta puhuttaessa tarkoitetaan asioiden luonnon katsomista ja niiden olemuksessa lepäämistä viisauden turvin.

 

Nämä kaksi kayaa ovat korkeinta, mitä voimme itsellemme saavuttaa. Ne, jotka eivät ole sillä tasolla, eivät voi arvostaa sitä, koska heidän tietoisuutensa ei riitä siihen. Heillä pitää olla jokin muoto, jonka kautta he voisivat arvostaa buddhuutta. Siksi buddhuuden tila ilmentyy sambhogakayana ja nirmanakayana. Sambhogakaya merkitsee avointa pääsyä buddhuuden täydellisen ilmaisun luokse. Hyvin puhtaat olennot, bodhisattvat, voivat kokea sen. Nirmanakaya, ilmestyskeho, on jotain minkä vähemmän puhtaat olennot voivat kokea. Kaksi viimeistä kayaa ovat paras tapa auttaa muita.

 

A. Svabhavikakaya

Svabhavikakaya on dharmakayan olemus, kaiken luonto. Tämä luonto on täysin jakamaton ja se on aina ollut läsnä kaikkialla muuttumattomana. Kun saavutamme buddhuuden, yhdistymme kaiken olemuksen uudelleen, oltuamme siitä tietämättömiä harhakäsitystemme vuoksi. Asiat kehittyvät siinä järjestyksessä, että ensin jätämme ottamatta huomioon asioiden todellisen luonnon, joka on muuttumaton ja ikuinen. Siksi joudumme harhaan ja siitä syntyy samsara. Harjoituksen kautta harha poistetaan ja näemme kaiken olemuksen sellaisena kuin se on aina ollut. Tähän sopii hyvin vertaus köydestä, jota luullaan käärmeeksi.

 

B. Jnana-dharmakaya

Jnana-dharmakaya voidaan kuvata monilla eri tavoilla. Maitreyan Uttaratantra kuvailee sen 32 ominaisuutena, joihin kuuluu 10 voimaa, 4 pelottomuutta ja 18 muuta erillistä ominaisuutta. Prajnaparamita kuvailee jnana-dharmakayan laajemmin, siinä on 21 kohtaa, joista 10 voimaa muodostaa yhden kohdan, 4 pelottomuutta toisen, 18 muuta erillistä ominaisuutta kolmannen ja lisäksi on 18 muuta kohtaa, jotka auttavat meitä ymmärtämään jnana-dharmakayaa ja sen ominaisuuksia.

 

Nämä tiedon 21 aluetta voidaan nähdä kahtena pääalueena: viisautena, joka kuuluu buddhuuteen ja valtavana rakastavana myötätuntona, joka on kehittynyt, kun olentoja on autettu monin taitavin keinoin.

 

Buddhan toimintaan ei liity ponnistusta. Hän ei tarvinnut armeijoita levittääkseen filosofiaansa, hän vain käveli almukulho käsissään. Välillä Buddhan opetukset ovat toki myös olleet uhan alla, esimerkiksi islamin leviäminen hävitti buddhalaisuuden melkein kokonaan Intiasta. Mutta siellä missä dharma otetaan vastaan ja karmiset olosuhteet ovat otolliset, se leviää luonnollisesti ja itsestään.

 

Muotokayat

On olemassa dharmakaya, joka jakaantuu kahteen osa-alueeseen: svabhavikakayaan ja jnana-dharmakayaan. Näillä ei ole muotoa. Nyt puhumme sambhogakayasta ja nirmanakayasta, joilla on muoto; ne ilmenevät tietyllä tavalla auttaakseen tuntevia olentoja. Ne voidaan nähdä, kuulla, ymmärtää – ne ovat jotain, mikä kertoo buddhuudesta.

 

Muoto ilmentyy niiden olentojen mukaan, jotka kokevat Buddhan. Bodhisattvat ja mahaboddhisattvat ovat puhdistaneet paljon karmaa ja heidän havaitsemiskykynsä on hyvin puhdas ja avoin. He näkevät Buddhan sambhogakayan täydellisen ilmentymän. Jopa tavalliset olennot, jotka eivät ole vielä yltäneet sisäisen näkemisen polulle, voivat nähdä buddhan ja vastaanottaa tämän opetuksia, jos heillä on kylliksi hyvää karmaa. He näkevät buddhan siinä muodossa joka heidän todellisuudessaan ilmenee. Se on sambhogakayan ilmestys, nirmanakaya merkitsee sanskritiksi ilmestyskehoa.

 

C. Sambhogakaya

Sambhogakayan muoto joka ilmestyy bodhisattvoille, on tulosta buddhan aikaisemmista teoista tiellä buddhuuteen. Pitkän ajan kuluessa, monien elämien aikana tuleva buddha kehittää itsessään jalon ja puhtaan motivaation ja tekee niin paljon hyvää, että se voi ilmentyä mahtavan sambhogakayan muodossa. Siinä 32 päätunnusta ja 80 sivutunnusta. Ne, jotka voivat tämän kehon nähdä, näkevät mitä täydellisimmän opettajan dharman pyörää kääntämässä.

 

Sambhogakayabuddhilla on viisi vaurauden täydellisyyttä, joita kutsumme viideksi itsestäänselvyydeksi:

  1. Tietty paikka; he ilmentyvät erilaisissa buddhien puhtaissa maissa.

  2. Heillä on buddhan 32 päätunnusta ja 80 sivutunnusta.

  3. He opettavat bodhisattvoille täydellisen totuuden mahayana-dharmaa, hinayanaa ei opeteta eikä totuutta lähestyviä opetuksia anneta.

  4. He opettavat 1. – 10. tason bodhisattvoja.

  5. Opetus on jatkuvaa, esimerkiksi nukkuminen ei ole tarpeen.

D. Nirmanakaya

Buddha ilmentää nirmanakayaa jatkuvasti jossain, vaikka yhdessä paikassa opetukset saattavat väliaikaisesti taantua. Tähän verrattuna dharmakaya, buddhan oma kokemus, on täysin muuttumaton. Sambhogakaya ei ole muuttumaton, koska se ilmestyy eri muodoissa eri olennoille sen mukaan mikä tilanteeseen sopii. Buddha kuitenkin ilmestyy noissa muodoissa jatkuvasti, joten sambhogakaya jatkuu koko ajan.

 

Nirmanakaya-opetukset eroavat sambhogakaya-opetuksista, koska tällä tasolla olennot ovat epäpuhtaita. Niille, jotka ovat siihen valmiita, buddha opettaa mahayanaa, muille hinayanaa. Elleivät olennot ymmärrä täydellistä totuutta esimerkiksi tyhjyydestä, heille annetaan johdattelevaa tietoa, joka vähitellen auttaa heitä ymmärtämään totuuden sellaisena kuin se on.

 

On monia nirmanakaya-muotoja. Yksi niistä on ns. korkein nirmanakaya, sellaisia ovat tällä planeetalla ilmestyvät tuhat Buddhaa, joista Buddha Shakyamuni oli yksi. Nämä Buddhat syntyvät aina sellaiseen yhteiskuntaan, joka antaa heille parhaat toimintamahdollisuudet. Buddha Kashyapan aikana se oli bramiinien pappiskasti. Pappeja kunnioitettiin silloin erityisesti. Shakyamuni syntyi kuninkaalliseen kastiin, jolla hän hankki kunnioitusta opetuksilleen. Tulevaisuuden Buddha Maitreya syntyy demokraattiseen sivilisaatioon, koska se on hänelle paras tapa viedä opetuksia eteenpäin.

 

***

 

 

Viisi polkua

 

1. Keräämisen polku

  • neljän tarkkaavaisuuden harjoitus ja olemassaolon neljän merkin tunnistaminen (pysymättömyys, itsen poissaolo, kärsimys ja rauha)

  • neljän luopumisen harjoitus

  • neljän syventyvän keskittymisen tilan harjoitus (vahva kiinnostus, peräänantamattomuus, valppaus, tutkiminen)

2. Soveltamisen polku

  • Viiden hallitsevan voiman harjoitus (itseluottamus, pysyvä ponnistelu, tarkkaavaisuus, samadhi ja prajna). Näistä voimista tulee horjumattomia tämän polun lopussa.

3. Sisäisen näkemisen polku

  • Ensimmäisen bodhisattvatason saavuttaminen ja tyhjyyden havaitseminen.

  • Todellisen tietoisuuden kehittäminen Neljästä jalosta totuudesta ja niiden 16 aspektista

  • Seitsemän valaistumistekijän kehittäminen (muisti, merkityksen ja arvojen tutkiminen, ponnistelu, ilo, hienostuneisuus ja mielenrauha, samadhi, tyyneys)

4. Kehittämisen polku (mietiskely)

  • 2. – 10. bodhisattvatason kautta kulkeminen

  • 8-portaisen tien kulkeminen

5. Täydellistymisen polku

  • Tämä on buddhuus.

Kymmenen bodhisattvatasoa

 

1.  Mitä iloisin korostaa anteliaisuutta
2.  Tahraton

korostaa itsekuria

3.  Valaiseva korostaa kärsivällisyyttä
4.  Liekehtivä korostaa ahkeruutta
5.  Vaikea valloittaa korostaa mietiskelyä
6.  Ilmentyvä korostaa viisautta
7.  Kauas kantava korostaa taitavaa toimintaa
8.  Horjumaton korostaa tulevaisuudensuunnitelmia
9.  Erottelukykyinen korostaa tehokkuutta
10. Dharman pilvi valaistuneen viisauden saavuttaminen
   

Lähteenä on käytetty pääasiassa Khenchen Thrangu Rinpochen teosta The Ornament of Clear Realization. Koonnut Ani Sherab.

 

 

Kotisivulle