12. Kenting Tai Situpa

Shangpa Kagyu perinne ja Kuusi joogaa

Lähde: Dam Ngak zod empowerments and teachings at Palpung Sherabling  (Audio file 20.mp3)  Transcription

 

Halusin tehdä yhteenvedon initiaatioista ja opetuksista, jotka saatte tänään, sillä ellen opeta niitä lyhyesti, ette vastaanota ohjeiden pyhää perinteensiirtoa. Mutta pidempi opetus ei itse asiassa olisi tässä yhteydessä sopivaa.

 

Shangpa kagyu perinne on hyvin ainutlaatuinen monesta syystä. Shangpa kagyu ja marpa kagyu esimerkiksi syntyivät samaan aikaan, ja ne toimivat hiukan eri tavoin. Marpa kagyulla on tilillään suuria tekoja ja paljon ansioita, ja sen takia se jakaantui moneen haaraan. Muodostui neljä päähaaraa ja kahdeksan sivuhaaraa ja monia alaryhmiä. Siihen liittyy siis paljon. En sano että se olisi huono asia, mutta niin kävi. Siitä tuli maallisesta näkökulmasta katsottuna varsin suosittu ja henkisestä näkökulmasta sillä on laaja dharmatoiminta.

 

Mutta vaikka shangpa kagyulla oli monia valaistuneita mestareita ja paljon upeita asioita tapahtui, se on pysynyt näihin päiviin saakka yhtenä perimyslinjana. Ei ole olemassa kahdeksaa pienempää shangpaa ja neljää suurempaa shangpaa, sellaisia ei ole. En sano, että monta haaraa olisi väärin ja haaroittumaton linja olisi oikein, mutta siinä on sen ainutlaatuisuus. Ja siinä, että shangpa kagyun opetukset ovat hyvin ymmärrettävissä, koska jumaluuksia ei ole niin paljon, ei niin monia suojelijoita, itse asiassa niitä on hyvin vähän verrattuna moniin muihin perinteisiin. Se on sillä tavoin hyvin tiivis. Esimerkiksi viisi jumaluutta on tiivistetty yhdeksi, eikä niiden harjoituksia tarvitse tehdä yksi kerrallaan. Ja neljä jumaluutta tiivistetään yhteen. Samaten jokainen Niguman kuudesta joogasta on suhteessa Chakrasamvaraan, Vajravarahiin, Hevajraan. Täten se on ainutlaatuinen.

 

Tämän sanottuani haluaisin puhua hiukan kuudesta joogasta selittämällä tummon [sisäisen lämmön harjoituksen, liittyy kundaliniin], koska tummo on ensimmäisenä perusta muille kuuden joogan harjoitukselle. Miksi? – Hengitysharjoituksen takia. Hengitysharjoitukset ja fyysiset harjoitukset liittyvät tummoon ja siksi se on mitä tärkein perusta muille harjoituksille. Ja miksi hengittäminen on tärkeää? Sitä minun ei tarvitse kertoa teille. Ellemme hengitä – tiedättehän mitä se merkitsee? Tiedätte erittäin hyvin.

 

Ja nyt, kuinka kummassa mielemme, joka on rajaton eikä osista koottu, joutui ansaan tähän kehoon, joka on tehty eri elementeistä? Miten ihmeessä? Suhteellisesti ottaen hienovaraisin elementti on avaruus/tila. Seuraava on ilma, sitten vesi, seuraavaksi tuli. Ja se, mikä ei ole hienovaraista on maa. Sillä tavalla rajaton mielemme jäi ansaan tähän rajoittuneeseen osista koottuun ruumiiseen. Sitä kasvattaa ja pitää elossa tuli.

 

Viisi elementtiä ovat linkki, jonka kautta olemme yhteydessä kehoomme, joka koostuu näistä viidestä elementistä. Miten tämä ihme tapahtui? Theravada-opetuksissa sitä ei aina pidetä hyvänä ihmeenä vaan kamalana ihmeenä, kärsimyksen ihmeenä. Mutta miten se tapahtui? – Syitä on kolme: heikkoudet, karma ja alitajuiset tavat tai taipumukset. Sitä kautta tästä kehosta ja tästä mielestä tuli erottamattomat.

 

Tummo-harjoituksella käsittelemme juuri tätä yhteyttä ja oivallamme sitten, että tämä osista koottu keho ei loppujen lopuksi ole koottu osista. Se on koottu osista vain suhteellisesti. Mutta ei absoluuttisesti. Absoluuttisesti katsottuna mielen ja kehon välillä ei ole eroa. Ihmiset puhuvat sellaisista asioista kuin mieli yli aineen. Se on joidenkin mielestä erittäin kiehtovaa ja mielenkiintoista, koska he pitävät mieltä ja ainetta kahtena täysin eri asiana. Mutta se ei ole ollenkaan kiehtova aihe kun ymmärtää, että mieli ja aine ovat toistensa ruumiillistumat.

 

Eikä mikään ole dualistisesti olemassa. Loppujen lopuksi kaikki on ei-dualistista. Siksi kaikki on tyhjyyttä. Tyhjyys taas ei merkitse, ettei mitään olisi olemassa. Itse asiassa tyhjyys merkitsee kaikkea. Sutrassa sanotaan hyvin selvästi: ”Ei ole mitään, mikä ei riippuisi muista asioista; siksi ei ole mitään, mikä ei olisi tyhjyyttä.” Sen mukaan tyhjyys ei merkitse olemattomuutta. Tyhjyys merkitsee itse asiassa kaikkea. Ei ole yhtä asiaa, on joka asia.

 

Kun tummoa harjoitetaan näin hengityksen kautta, kehittyy tosi ja alkuvoimainen yhteys tämän rajattoman mielen ja tämän rajoitetun, sanokaamme kehon ja sen ympäristön, välille. Ja lopullinen yhteys vahvistuu oivalluksella, johon auttavat hengitysharjoitukset ja tummon menetelmät.

 

Ensimmäinen asian mitä tapahtuu on se, että kykenemme hengittämään kunnolla ja terveytemme kohenee. Jos hengitämme kunnolla, mielialamme on parempi, mielemme tehokkaampi ja selkeämpi. Tämä on varsin yksinkertaista. Vihaisena puhkumme punaisena ja hikoilemme. Ja pelon iskiessä käy samoin, paitsi että punastumisen sijasta kasvot kalpenevat, sen sijaan että tulisi kuuma tulee kylmä, ja taas tärisemme. Se kaikki liittyy hengitykseen, siihen, että olemme yhteydessä ilma-elementtiin.

 

Ja kun kohtaamme ongelman tai jonkin ilonaiheen, jos voimme rauhoittua ja laskea 21 hengitystä, se vaikuttaa luonnostaan ja tuo luonnollisen muutoksen. Se vaikuttaa jotenkin välittömästi. On selvää, että jos olemme vaikeuksissa, meidän täytyy rauhoittua. Annan esimerkin. Mutta silloinkin kun menee erittäin hyvin, täytyy rauhoittua. Annan esimerkin.

 

Menestys on niin kuin kiipeäisi ylös torniin, ja jos torni on korkea, se on myös jyrkkä. Torni ei voi olla korkea ilman, että se olisi jyrkkä. Joten kun olet korkean tornin harjalla, sinun tulee rauhoittua. Ellet rauhoitu, vaan hypit innoissasi ympäriinsä, kompastut ja putoat alas. Ja kun putoat, jalka menee poikki, kylkiluita menee poikki, selkänikamat vaurioituvat – jos olet onnekas. Ja sitten kävelet kainalosauvoilla lopun ikääsi. Sinusta tulee nelijalkainen ihminen, etkä voi koskaan enää kiivetä torniin. Tästä syystä silloinkin kun meillä menee hyvin, jos voimme tehdä hengitykseen keskittyvää shine-harjoitusta, se antaa heti kirkkaan näkökulman, niin että huomaamme asioiden hyvät ja huonot puolet ja pysymme kaikesta tietoisena.

 

Tavalliseen hengitykseen keskittyvään shine-harjoitukseen kannattaa lisätä turvautuminen ja bodhicitta alkuun sekä ansioiden omistaminen muille olennoille loppuun. Hengittäessäsi ulos hengitä ulos kaikki hyvä karmasi, hyvät tekosi ja viisautesi, ja lähetä se tunteville äiti-olennoille taivaasta helvettiin, saakoot he kaikki sen tasapuolisesti. Ja kun hengität sisään, hengitä sisään kaikkien tuntevien äiti-olentojen kärsimystä ja tuskaa taivaasta helvettiin. Olkoot he vapaita noista kärsimyksistä. Jos voit tehdä niin, sitä kutsutaan tongleniksi. Tong merkitsee lähettämistä tai antamista ja len vastaanottamista. Bodhisattvojen tonglen on hyvin erilaista kuin tavallinen tonglen. Tavallinen tonglen on sellaista, että hyvät asiat otetaan itselle ja paha lähetetään pois. Mutta tässä pahat asiat otetaan ja hyvät asiat annetaan. Se on sama tonglen-harjoitus, mutta bodhisattvojen tonglen on hyvin pyhää. Ja lopuksi tehdään kunnon omistusrukous. Sitten siitä tulee täydellinen harjoitus.

 

Tummo-harjoituksessa hengittäminen auttaa voimistamaan ja aktivoimaan kaikkia muita harjoituksia. Meillä on esimerkiksi harjoitus nimeltä chülen. Chülen merkitsee “olennaisen ottamista”. Yksinkertaisin chülen on yrttilääkkeiden kuten vitamiinipillereiden syönti, ilman että tarvitsee syödä yhtään ruokaa. Seuraavaksi juodaan vettä, sitten niellään pieniä kiviä ja lopuksi haukataan ilmaa. Ei tarvitse syödä kiinteää ruokaa, vaan syödään avaruutta. On ilmiselvää, että voin vain puhua tästä, en voi tehdä tätä harjoitusta. Jos harjoittaisin tätä, en näyttäisi tällaiselta. En tarkoita, että näyttäisin huonolta, mutta nyt en näytä henkilöltä, joka ei syö mitään, vai kuinka? Chülen-harjoitus on siis mahdollista ainoastaan niin, että hallitsee hengitysharjoitukset. Ellei hallitse, mitä tapahtuu, kun nielee pienen kiven? Tulee sairaaksi ja täytyy mennä sairaalaan. Mutta lung-harjoituksen kautta sen voi sulattaa.

 

Sama koskee ihmeitä. Millä tavalla buddhien, bodhisattvojen ja mahasiddhojen tekemät ihmeet eroavat taikureiden tekemistä ihmeistä? Ne ovat täysin eri asioita. Tuli ei polta mahasiddhoja, koska he ovat oivaltaneet tulen lopullisen alkuperäisen olemuksen. Siksi heitä ei voi polttaa. Sama juttu veden, ilman ja maan kanssa, kaikkien elementtien kanssa, sillä he ovat oivaltaneet kaiken olemuksen luonnon. Siksi mikään ei voi vaikutta heihin. Tällä tavalla Milarepa kävelee ilmassa ja jotkut suuret mestarit kävelevät veden päällä. Kaikki tämä on todellista, yhtä todellista kuin se, että me kävelemme tiellä. Koska olemme ihmisiä, jotka eivät ole oivaltaneet kaikkea, voimme kävellä vain tiellä, maan päällä, mutta emme veden päällä. Mutta kun omaa oivalluksen, maan, veden ja ilman välillä ei ole eroa. Niin ihme määritellään.

 

Ja nyt, tummo-harjoituksen kautta voimme tehdä kaikkia muita harjoituksia kuten harhanomaista kehoa, unijoogaa, kirkkaan valon harjoitusta ja tajunnan siirtoa ynnä muita. Ajattelin, että tämän mittainen selitys olisi teille hyödyksi ja se edustaa myös näiden suurten transmissioiden kokonaisvaltaista opetusta. Mitä opetukseen tulee, päätän sen tähän.

 

Otatte osaa shangpa kagyun päävoimansiirtoon, ja liittyy harhanomaiseen kehoon. Tiibetiksi sen nimi on gyülü wangmo che. Harhanomainen keho tarkoittaa sitä, että kehomme on harhaa, maailmamme on harhaa. Ja jälleen kerran: se ei merkitse, että mieli ei ole harhaa mutta kaikki muu on. Absoluuttisesti niin ei ole. Absoluuttisesti kaikki on juuri niin kuin mieli. Kun saavutatte viiden jumaluuden tantran oivalluksen kuten Khedrub Khungpo Naljor, teille käy kuten hänelle; hänen mielensä muuttui viiden jumaluuden dharmakayaksi. Ei yhdeksi vaan viideksi jumaluudeksi ja hänen puheensa ja kaikki energiansa, niin voitte sitä kutsua, muuttui sambhogakayaksi. Ja kaikki fyysiset aspektit muuttuivat nirmanakayaksi.

 

Joten on olemassa keskusta ja sen ympäristö. Mandala on tiibetiksi chilkor. Chil merkitsee keskustaa ja kor ympäristöä. On niin monia keskustoja ja ympäristöjä. Kaikkein pinnallisin chil on jumaluus, ja palatsi tarkoittaa palatsia ja hautuumaita, tulikehää, vajrojen kehää ja sellaista. Kaikki se on kor. Kun mennään hiukan syvemmälle, sambhogakaya ja nirmanakaya ovat kor ja dharmakaya on chil. Täten sanalla chilkor on erityismerkityksiä. Ja tämä keho on itse asiassa chilkor itsessään, mutta juuri nyt kolmen asian tähden: heikkouksien, karman ja alitajuisten taipumusten takia se ei ilmesty sambhogakayana ja nirmanakayana. Se ilmestyy osista koottuna fyysisenä kehona, kärsimyksien röykkiönä.

 

Jotta niin jatkuisi, meidän täytyy kerätä määrättömät määrät hyvin pahaa karmaa. Vähintäänkin meidän täytyy käydä ulkona. Ymmärrättehän? Kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ja kävellä sisään. Sitä tehdessämme tuhoamme satoja elämiä. Vaikka tekisimme parhaamme ja harppoisimme, niin että askeleita olisi vähemmän. Isoja askeleita, vähemmän askeleita, pienempi välimatka, silti jalkojen täytyy koskettaa maata. Ja maan ja jalkojen väliin jää niin monta elämää ja mikroelämää, jotka musertuvat. Mutta mikro- ja makrokokoisella elämällä ei ole arvojärjestystä. Mikroelämäkin on mikroelämä, eikä se halua kuolla, ei tulla vahingoitetuksi. Se tahtoo nauttia omanlaisestaan mikromaailmasta. Me teemme vain yhden meille tarpeellisen askelen päivässä, ja noille olennoille se on valtava luonnonkatastrofi. Ehkä ne tekevät pujia siellä alhaalla estääkseen tämänkaltaiset luonnonkatastrofit, mahdollisesti.

 

Oli miten oli, tämä keho on suhteellisesti ottaen tahrainen kärsimyksen röykkiö. Buddha kutsui sitä nimellä chakje tukdenji phungpo. Chakje tarkoittaa tahraista, se lankeaa ja muuttuu yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. Tukden on kärsimyksen totuus ja phungpo tarkoittaa röykkiötä. Ilman oivallusta sellainen se on. Ja oivalluksen myötä se on dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya ykseytenä: svabhavikakaya.

 

Vilpittömästi rukoilen, että te kaikki saisitte suurta hyötyä näistä muutamista asioista, joista olen puhunut sen verran kuin pidän sopivana. Jos sanoisin enemmän, se ei olisi sopivaa. Joten tästä tulee eräänlainen perinteen siirto tälle tietylle osalle perinnettä, joka on ensimmäinen osa shangpa kagyusta. Huomenna on toinen osa.

 

Lisäksi toivon kovasti, että tämä transmissio saa elämässänne aikaan muutoksen, niin että polkunne kohti valaistumista käy suoremmaksi eikä kierrä kehää, ja että teistä tulee entistä onnellisempia ihmisiä. On mahdotonta, että buddha olisi surullinen. Kaikki buddhat ovat onnellisia. On olemassa 16 arhatin tukija, jota kutsumme nimellä Hashang, hän on surullinen munkki, joka hymyilee koko ajan ja hänellä on lahjasäkki, josta lahjat eivät koskaan lopu. Joskus häntä ympäröi suuri joukko lapsia ja he kutsuvat häntä nauravaksi buddhaksi tai onnelliseksi buddhaksi, mikä on hyvin sopivaa. En tiedä onko hän buddha vai ei, mutta se on mainiota.

 

Tehkööt kaikki nämä asiat, joista teille puhun teistä onnellisia ja vaikuttakoon se myös heihin, jotka ovat tekemisissä teidän kanssanne, niin että heistäkin tulee entistä onnellisempia ihmisiä.

  

(Audio file 21.mp3)

 

Tämän opetuksen nimi on trirampa. Trirampa merkitsee luonnollista tilaa ja siihen liittyy valmisteluvaihe. Pääharjoitus tehdään neljän esteen voittamiseksi ja lopullinen tulos on itsestään ilmestyvät kolme kayaa. Mutta ensin trirampa, joka on otsikkona.

 

Ensimmäinen rampa on keho-rampa, toinen puhe-rampa ja kolmas mieli-rampa. Menemättä yksityiskohtiin sen tarkemmin istuminen mietiskelyasennossa täysin rentoutuneena on keho-rampa. Sanomatta sanaakaan suun jättäminen puoliavoimeksi mietiskelyn aikana siten, että hengitys ei esty on puhe-rampa. Se on myös osa Nampar Nangsen [Vairocanan] seitsenosaisesta mietiskelyasennosta. Ja silmät eivät keskity mihinkään vaan katsovat avaraan tilaan edessä. Eri teksteissä annetaan erilaisia mittoja, mutta pääasia on, että se, mitä edessä näkee, ei häiritse. Luonnollisesti sama koskee korvaa ja muita aistielimiä. Emme keskity mihinkään vaan annamme asioiden olla niin kuin ne ovat. Se on mieli-rampa, mielen luonnollinen tila, ja kehon, puheen ja mielen luonnollisessa tilassa lepäämistä. Se on opetuksen pääosa.

 

Tämä on jatkoa, on neljä estettä, jotka tulee voittaa, neljä mietiskelijän estettä. En puhu kenenkään henkilön esteistä vaan esteistänne mietiskelijänä, dharmanharjoittajana. Ensimmäinen on se, että emme tunnista olemustamme siksi, että se on niin lähellä ja niin intiimi. Voimme verrata sitä siihen, että omin silmin ei voi nähdä omia silmiä. Se on yksi este.

 

Toinen este on se, että meillä on niin monia kokemuksia; olemme esimerkiksi kuolleet lukemattomia kertoja, syntyneet lukemattomia kertoja, kohdanneet kaikenlaisia ääritilanteita ja huomaamattomia tilanteita lukemattomia kertoja, pyhiä ja upeita sekä epäpyhiä ja kauheita tilanteita lukemattomia kertoja. Ja jokainen noista tilanteista on kallisarvoinen tilaisuus tunnistaa tilanteen ydinolemus, mutta emme vaan ole tunnistaneet tähän päivään mennessä. Tämä on siis toinen este, meillä on niin paljon kokemusta, että emme tunnista sitä.

 

Ja kolmas este on tämä: emme luota omaan olemukseemme emmekä guruihimme. Emme luota perimyslinjaamme. Ja sen tuloksena emme jotenkin saa siitä irti kaikkea, parasta tulosta aikaiseksi. Se on kolmas.

 

Neljäs on jotain mitä emme voi ymmärtää. Meidän pitäisi olla buddha ja olemuksemme on buddha, mutta emme ymmärrä sitä, koska näemme itsessämme ja ympärillämme niin paljon epätoivottua. Miten siis voisin olla buddha? Tapa ajatella näin on neljäs este.

 

Opetuksissa on tietenkin lukemattomia vastalääkkeitä jokaista estettä varten, mutta yleislääke on ansio ja viisaus. Tieto ei auta, ponnistelu ei auta, kova työ ei auta, vastaväitteet eivät auta, mutta ansio ja viisaus auttavat. Esimerkiksi, jos joku ehdottaa: ”Tee jotain hyvää, jotain hienoja asioita,” siitä ei välttämättä pidetä, mutta jos samalle ihmiselle ehdottaa, että mennään baariin drinkille ja tanssimaan ja laulamaan, hän on heti lähdössä. Miksi niin on? Miksi hyvät asiat ovat niin vaikeita ja hyödyttömät niin helppoja ja puoleensavetäviä? – Se johtuu ansioiden ja viisauden puutteesta. Eikä kukaan ei voi pakottaa meitä tekemään sitä mitä emme halua eikä kukaan saa meitä lopettamaan sen tekemistä mitä haluamme tehdä, se on ansioiden puutetta.

 

Ansioiden puutteen takia ei ole viisautta, ja siksi ansioiden kertymä ja viisauden kertymä ovat mitä tärkeimpiä. Siitä syystä shangpa, marpa ja kaikessa harjoituksessamme perusharjoitukset ovat kaikkein tärkeimpiä. Mitä enemmän teemme perusharjoituksia, sitä menestyksekkäämpää varsinainen harjoitus on, sitä enemmän se kohdentuu oikein. Siksi emme voi koskaan sanoa: ”Olen saanut perusharjoitukseni päätökseen,” sellaista päätepistettä ei ole. Se on lääke.

 

Mutta ennen muuta mitä yksinkertaisin ja tehokkain lääke on ehdoton omistautuminen Kolmelle Jalokivelle ja Kolmelle Juurelle ja pyhälle perinteelle, sekä ehdoton myötätunto, bodhicitta kaikkia tuntevia olentoja kohtaan. Miten ehdoton, miten rajaton se on, sitä ansiokkaampaa se on ja sitä enemmän viisautta ihminen ilmentää. Nämä ovat lääkkeet mainittujen esteiden voittamiseen.

 

Lopuksi kolme kayaa sarastavat itsestään, ne ilmestyvät niin kuin aurinko alkaa paistaa maan päälle. Siten dharmakaya täytyy selittää. Ja sitten tavallinen mielemme sellaisena kuin se on menneisyyden ikiajoista tähän päivään ja ikiaikoihin tulevaisuudessa, tämä tavallinen saastumaton mielen olemus ilman ulkopuolista vaikutusta, sitä emme ole tunnistaneet. Ja kun tunnistamme sen, sen ei-dualistisen tyhjän aspektin, sen ei-tehdyn puolen, se on dharmakaya. Mutta se ei ole olematon, koska koemme ja tunnistamme sen tyhjän aspektin. Se on selkeyttä, joka on nirmanakaya. Ja tuo tyhjyys ja tämä selkeys eivät ole erillään. Se on ei-dualistisuutta ykseytenä, joka on sambhogakaya. Tässä järjestys on siis dharmakaya, nirmakaya ja sambhogakaya, kun se muuten on dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya.

 

Jos pystyt pysyttelemään näissä kolmessa, se on hyvä mietiskelyn tulos. Ja jos kykenet ensin kokemaan sen ja sitten asteittain oivaltamaan sen, se saavutetaan samalla tavoin kuin jotain saavutetaan dualistisesti, mutta tulemalla siksi. Silloin se on Vajradharan oivallus ja tätä tietä voimme saavuttaa buddhuuden tässä elämässä. Yhdessä elämässä, yhdessä kehossa suuressa ykseydessä ei-dualistinen Vajradharan oivallus.

 

Tämä on lyhennys kymmenestä erityisasiasta, jotka mainitaan tässä pyhässä perinteensiirrossa. Tämä selitys kattanee olennaisen tämän päivän pyhistä ohjeista ja siksi käytin tämän verran aikaa kertoakseni niistä.

 

 

Kagyu-perinteen historiaa

 

Lähde: http://www.kagyumonlam.org/English/History/history_main.html

ks. myös Mönlam-sivut

 

Marpa kagyu

   Marpa

   Milarepa

   Dagpo Lhaje

       Neljä vanhempaa ja kahdeksan nuorempaa perimyslinjaa

 

Shangpa kagyu

   Khungpo Naljor

 

 

Marpa kagyu

 

Rikkoontumaton suullisen perinteen opetuslinja, joka tuli Marpa Kielenkääntäjältä ja jota kutsutaan nimellä “niin kuin on sanottu”.


Alkuperä
Intialainen Mahasiddha Tilopa vastaanotti täydelliset ohjeet Gyalwa Dorje Changilta (Vajradhara) ja antoi ne vuorostaan oppilaalleen Naropalle.
Naropa antoi ne Marpa Kielenkääntäjälle, joka syntyi Lhodrakissa Tiibetissä. Autenttinen suullinen kagyu-perimätieto siirtyi Marpalta Milarepalle, yhdelle hänen neljästä pääoppilaastaan, joka tuli Gungthangin alueelta Tiibetistä. Je milarepaan asti perimyslinjan haltijat olivat maallikkoharjoittajia. Uskotaan, että Milarepan pääoppilaan, Dhagpo Lhajen ajoista alkaen perinnettä ovat ylläpitäneet pääasiassa luostarivihkimyksen saaneet mestarit.


Ohjeet
Tämän perinteen pääharjoitukset ovat kehittyneet mahamudra-näkemyksestä ja Naropan kuudesta joogasta.

 

Marpa Lotsawa Chökyi Lodro

Hän syntyi vuonna 1012 Lhodrakissa. Isän nimi oli Wangchuk Oser ja äidin Gyalmo Tso. 15-vuotiaana hän aloitti kielenkääntäjän opinnot ja vietti yhteensä 23 vuotta Intiassa ja Nepalissa vieraillen Intiassa kolme ja Nepalissa neljä kertaa. Hän tapasi Mahapandita Naropan, Maitripan ja yli sata muuta mestaria. Hän sai Guhasamajan ja Anyogtara Yogan suulliset ohjeet sekä isä- että äititantroihin ja opiskeli harjoituksia. Hän kuoli vuonna 1097 85-vuotiaana.

 

Jetsun Milarepa

 

Hän syntyi vuonna 1040 Gungthangissa. Hänen isänsä kuoli kun hän oli vielä lapsi ja hänen setänsä ja tätinsä kohtelivat Milarepaa ja hänen perhettään hyvin huonosti. Lopulta hän sai tarpeekseen ja hänen äitinsä lähetti hänet oppimaan mustaa magiaa. Hän tappoi taioillaan monia vihollisiaan. Myöhemmin hän katui tekojaan ja meni tapaamaan Lama Marpaa. Jotta Milarepa puhdistaisi pahat tekonsa Marpa ei antanut opetuksia pitkään aikaan, vaan laittoi hänet rakennustyöhön ja kohtaamaan koettelemuksia. Lopulta hän sai initiaatiot ja ohjeet täydellisinä. Päättäväisyytensä ja äärimmäisen peräänantamattomuuden kautta erakko Milarepa saavutti mietiskelyssä erityisen siddhin yhden elämän aikana. Hän kuoli 83-vuotiaana vuonna 1123.

 

Dagpo Lhaje

 

Hän syntyi vuonna 1079. Nuorena hän opiskeli lääketiedettä ja hänestä tuli kuuluisa lhaje, lääketieteen tohtori. Hän meni naimisiin ja sai kaksi lasta, pojan ja tytön. Vaimo ja lapset kuolivat kuitenkin kulkutautiin ja hän oli niin surullinen, että rupesi munkiksi.Hän sai paljon suullisia opetuksia. Kuullessaan nimen Milarepa hän tunsi suurta hartautta ja meni tapaamaan tätä. Milarepa arvosti häntä ja otti oppilaakseen antaen täydelliset suulliset ohjeet. Syvässä meditaatiossa hänessä syntyi erityislaatuinen oivallus. Hän kirjoitti teoksen, jossa yhdistettiin kadampa-perinteen asteittaiset opetukset ja Milarepan ohjeet mahamudrasta. Kadampa-perinteen sulautuminen mahamudra-perinteeseen muodosti dagpo kagyu -linjan. Hän kuoli vuonna 1153 74-vuotiaana.

 

Neljä vanhempaa ja kahdeksan nuorempaa linjaa

Dagpo Lhajelta ja hänen veljenpojaltaan tulevia ohjeita kutsutaan nimellä Dagpo Kagyu linja.

Linjan sisällä Dagpo Lhajen omien oppilaiden perustamia linjoja kutsutaan neljäksi vanhemmaksi linjaksi ja oppilaiden oppilaiden perustamia linjoja kutsutaan kahdeksaksi nuoremmaksi linjaksi.


Neljä vanhempaa linjaa


Neljä vanhempaa linjaa tulivat Dagpo Lhajelta ja hänen veljenpojaltaan. Ne ovat the Barom Kagyu Barom Darma Wangchukilta; Phagdru Kagyu Phagdru Dorje Gyalpolta; Kamtshang Kagyu Dusum Khyenpalta; Tshalpa Kagyu Shang Yudragpalta.

Kahdeksan nuorempaa linjaa


Kahdeksan nuorempaa linjaa tulivat Phagdru Dorje Gyalpon pääoppilailta. Ne ovat Drigung Kagyu Kyopa Rinchen Palilta; Taklung Kagyu Thangpa Tashi Palilta; Trophu Kagyu Gyaltsalta ja hänen veljenpojaltaan; Lingrey Kagyu (ja ala-lahko Drugpa Kagyu) Lingrey Pema Dorjelta; Martshang Kagyu Marpa Sherab Yesheltä; Yelpa Kagyu Yelpa Yeshe Tsegiltä; Yasang Kagyu Sarawa Yeshe Sengeltä ja Shugsep Kagyu Nyephu Gyergomilta.
 

Neljä vanhempaa:

Barom kagyu Phaktru kagyu Kamtsang kagyu Tsalpa kagyu
            |    
            |    
            |    

Kahdeksan nuorempaa:

Drikung kagyu Taklung kagyu Trophu kagyu Lingrey kagyu
Martsang kagyu Yelpa kagyu Yasang kagyu Shugsep kagyu


 

Shangpa Kagyu

 

Shangpa Kagyu perinne sai alkunsa Intiasta ja Nepalista. Kun Khungpo Naljor oli saanut perinteensiirron Nigumalta, Sukasiddhiltä, 13 erityiseltä lamalta ja 4 juurilamalta, hän levitti sitä Tiibetissä. Perinteen pääopetuksiin kuuluu Viisi jumaluutta, Niguman kuusi joogaa, Khachogin viisi ja 6-kätinen Mahakala. Shangpa kagyun näkemys mahamudrasta käy yksiin dagpo kagyun kanssa.

.

 

Khedrup Khungpo Naljor

 

Hän syntyi Nyemossa Khungpon perheeseen. Isän nimi oli Tagkhye ja äidin Tashi Kyi. Hän oli alun perin bönpo, mutta käntyi buddhalaiseksi ja opiskeli nyingma-opetuksia. Hän vieraili Intiassa ja nepalissa, missä hän sai sutra- ja tantra-opetuksia ja laajoja uskonnollisia ohjeita 150 oppineelta. Kun hänestä oli tullut Nigumalta, Naropan tantriselta puolisolta tulevan perinteen asiantuntija, hän palasi Tiibetiin. Hän perusti valtavan luostarin Shang-Shangiin. Luostari tuki kagyu-perinteen opetusta ja se tuli kuuluisaksi nimellä Shangpa kagyu. Sanotaan että hänellä oli kaikkiaan 80 000 oppilasta ja että hän eli 150-vuotiaaksi.

 

Vajradhara

Tiibetinbuddhalaiset koulukunnat

Kotisivu