Viisi kokemuksemme osatekijää eli viisi skandhaa

 

Kaikki kokemuksemme muodostuu viidestä osatekijästä (skandhasta), kaikki Buddhan opetukset liittyvät niihin. Kun tiedämme niistä, voimme käyttää tietoa mietiskelyssä hyväksi. Skandhat ja taipumuksemme takertua itsen käsitteeseen liittyvät yhteen.

 

Sanskritinkielinen sana skandha merkitsee kasaa, osatekijöiden kertymää. Viisi aggregaattia tarkoittaa samaa. Osatekijöitä on viisi: muoto, tuntemus, tunnistaminen, mielenliikkeet ja tajunta.

 

1. Muoto

 

Muodolla tarkoitetaan kaikkea, minkä voi aistein havaita. On neljä muotoa, jotka toimivat syinä ja yksitoista muotoa, jotka ilmestyvät syiden seurauksina.

 

Syinä toimivat maaelementti kaiken toiminnan perustana, vesielementti sidosaineena, tulielementti, jonka lämpö kypsyttää hedelmät ja tuuli (ilmaelementti), joka aiheuttaa liikettä ja hajoamista.

 

Muodoista, jotka ilmestyvät syiden seurauksina ensimmäiset viisi ovat viisi aistiamme. Ne ovat muotoja, jotka voivat havaita aistikohteita. Seuraavat viisi muotoa ovat viiden aistin kohteita.

 

Yhdestoista muoto on atomitason muoto, joka ei näy paljaalle silmälle. On myös kuviteltuja muotoja kuten peilin heijastus ja unikuva. Mietiskelyn voimasta voidaan nähdä näynomaisia kuvia. Buddhien puhtaat maat ilmestyvät sen perusteella, että ymmärretään syinä toimivien elementtien tyhjyys. Siksi muotoja, jotka eivät koostu elementeistä voidaan luoda.

 

Yksi esimerkki yhdennestätoista muodosta on muodollinen vala tai luja päätös. Sitä ei välttämättä voi tunnistaa valan haltijan ilmiasusta, mutta se on hänellä siitä hetkestä kuin hän sen ottaa kunnes hän luovuttaa sen takaisin tai rikkoo sen. Pahakin vala on muoto ja kulkee valan vannoneen mukana kunnes hän tekee vannomansa teon. Valat ovat äärimmäisen voimakkaita ja vaikuttavat ihmisen mieleen silloinkin kun hän nukkuu. Mutta jos ihminen päättää luopua valastaan, se häviää. Vala luokitellaan muodoksi, koska se vaikuttaa käytökseen kehon ja puheen tasolla.

 

Aistikohteet voidaan jakaa kahteen luokkaan, niihin, joihin voidaan luoda kontakti (esimerkiksi kädellä tai kepillä) ja niihin, joita voidaan tutkia ajatuksin (esimerkiksi meditatiivinen näky).

 

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat kaikki aistivaikutelmat. Aisteille on klassisissa teksteissä annettu vertauskuvat:

 

näköaisti – sininen pieni kukkanen, jolla on valkoinen keskusta

kuuloaisti – koivun epätasainen kaarna

hajuaisti – kimppu onttoja kuparineuloja

makuaisti – puolikuu kielen päällä

tuntoaisti – intialainen lintu, jonka kehoa peittää untuva.

 

Näköaistin kohteet voidaan luokitella värin perusteella ja sen perusteella minkä muotoisia ne ovat. Perusväreinä pidetään punaista, keltaista, sinistä ja valkoista. Väri-ilmiöihin lasketaan pöly, savu, auringonvalo, varjo ja sumu. Kimmellys sinisen taivaan ja maan välillä on myös tämän tyyppinen muoto. Jopa taivas ilman muotoa on värillinen ja sen perusteella muoto. Jotkut värit ovat miellyttäviä, toiset epämiellyttäviä tai neutraaleja.

 

Näköaistin kohteet voidaan luokitella myös sen mukaan, minkä muotoisia ne ovat, esimerkiksi pitkä tai lyhyt, ohut tai paksu, leveä tai kapea, pyöreä tai puolipyöreä jne. Nämä muodot voivat olla miellyttäviä, epämiellyttäviä tai neutraaleja.

 

Kuuloaistin kohde on ääni. Toiset äänet ovat tuntevien olentojen, ihmisten tai eläinten tuottamia. Ne voivat olla äänijänteiden tuottamia tai muunlaisia, kuten sormien napsauttaminen. Sitten on ääniä, jotka syntyvät  neljästä elementistä. On myös tuntevien olentojen ja elottomien esineiden välisestä vuorovaikutuksesta syntyviä ääniä kuten rummunlyönti. Rumpu rummuttaa vain silloin, kun joku lyö sitä. Joillakin äänillä kuten nimillä on merkityksellinen sisältö, mutta esimerkiksi elementtien aiheuttamilla äänillä ei ole. Äänet voivat olla miellyttäviä, epämiellyttäviä tai neutraaleja.

 

Hajut ja tuoksutkin voivat olla miellyttäviä, epämiellyttäviä tai neutraaleja. On esineiden luonnollisia tuoksuja, kuten santelipuun tuoksu ja keinotekoisesti tuotettuja tuoksuja kuten suitsukkeen aromi.

 

Maut ovat kielen aistikohteita ja niitä on kuutta peruslajia: makea, hapan, karvas, suolainen, voimakas ja pistävä. Niiden sekoitukset tuottavat monia muita makuja. Yleisesti ottaen on herkullisia, pahoja ja neutraaleja makuja.

 

Kosketusaistin kohteet jaetaan syinä toimiviin tunteisiin, jotka liittyvät neljään elementtiin ja seitsemään tunteeseen, jotka ovat seurauksia: pehmeä, karkea, raskas, kevyt, nälkä, jano ja kylmä. On monia muita tunteita, joita keho voi tuntea, kuten joustavuus, rentous, kireys, tyytyväisyys, sairaus, väsymys, ikääntyminen ja kuolema. Jotkut tuntoaistin kohteet ovat ulkoisia, toiset kehon sisäisiä.

 

Viisi aistielintä ja niiden viisi kohdetta (10 muotoa) voidaan jaotella myös koon perusteella pienistä suuriin. Niillä on erilaisia mittayksiköitä kuten tuuma, kyynärä, nuolenkantama ja syli.

 

Samsaran halun maailmassa olennoilla on viisi aistia ja viisi aistikohdetta. Korkeammilla jumalilla muodon maailmassa ei ole kuuloelimiä, koska he voivat havaita ääntä vastaavia ilmiöitä ilman kuuloaistia. Täten muotoja on vain kahdeksan. Mitä ylemmäs muodon maailmassa ja muodottomassa maailmassa edetään, sitä vähemmän aistielimiä ja aistikohteita on.

 

Näissä meditatiivisissa tiloissa kuuloaisti lakkaa toimimasta ensimmäisenä, sitten hajuaisti, makuaisti, tuntoaisti ja lopuksi näköaisti. Aistit eivät katoa, mutta niitä ei tarvita, koska syvällinen ymmärrys korvaa ne. Se tuottaa tarkempaa informaatiota.

 

2. Tuntemus / tunne

 

Kehon tuntemuksia on kolmenlaisia: miellyttäviä, epämiellyttäviä ja neutraaleja. Mieli voi tuntea mielihyvää tai mielipahaa. Mielen neutraali tuntemus on tyyneys, joka on yhtä kehon neutraalin tuntemuksen kanssa. Näin erilaisia tuntemuksia on yhteensä viisi.

 

Kuusi aistielintä – silmä, korva, nenä, kieli, iho ja mieli – kokevat kolmenlaisia tuntemuksia. Kuusi kertaa kolme on 18 erilaista tunnetta. Tuntemukset voidaan jakaa myös kahteen luokkaan: ruumiillisiin ja psyykkisiin. Lisäksi jako voidaan tehdä sen perusteella liittyykö tunteisiin aineellisia pyyteitä vai ovatko ne irrallaan materiasta. Tuntemusten voimakkuus vaihtelee, mutta ne ovat suoria kokemuksia, joihin ei liity monimutkaista analysointia.

 

Tutkimme skandhoja, jotta osaamme tunnistaa ne ja ymmärrämme mielen toimintaa. Skandhoista ei tarvitse päästä eroon. Tunteet vaihtelevat, kärsimys ja onni vaihtelevat ja kumpikin on olemukseltaan väliaikaista. Ellemme tiedä sitä, takerrumme tunteisiimme ja perustamme toimintamme toivoon miellyttävistä tuntemuksista. Mutta kaikki tuntemukset ovat pysymättömiä. Jos se ymmärretään, todellisuuteen takertumisesta seuraava kärsimys vähenee hiukan.

 

3. Tunnistaminen / erottelukyky

 

Tunnistaminen tarkoittaa ominaispiirteisiin takertumista, se on yhtä kuin että pitää samsaraa totena ja pysyvänä.

 

Kohde tunnistetaan siten, että sitä kuvaillaan esimerkiksi värillä tai sukupuolella. Kohde voidaan tunnistaa vertauskuvan kautta tai se voidaan tunnistaa sen ominaisuuksien avulla ilman että edes tiedetään sen nimeä.

 

Tunnistaminen luokitellaan laajuuden mukaan. Niillä, joiden kyky tunnistaa rajoittuu aistimaailman kuuteen olentoluokkaan, tunnistamiskyky on pieni. Ne, jotka ymmärtävät muodon ja muodottoman maailman aistiensa kautta, kykenevät laajaan tunnistamiseen. Mittaamaton tunnistaminen alkaa ”avaruuden äärettömyydestä” ja etenee Buddhan tunnistamiskykyyn, jolla ei ole rajoja kuudessa maailmassa. Buddha havaitsee jokaisen tuntevan olennon yksityiskohdan tämän ajatukset ja menneet elämät mukaan lukien.

 

Ensimmäinen ja neljäs skandha eroavat toisistaan siten, että muodon skandha vain havaitsee aistivaikutelman. Jos pöydällä olisi pommi, muodon skandhan avulla havaitsisimme jonkinlaisen harmaan möhkäleen, mutta meillä ei olisi aavistustakaan sen tuhovoimasta. Tunnistaminen tarkoittaa, että tiedämme jotakin sen käyttötarkoituksesta.

 

4. Mielenliikkeet

 

Tässä on kyse mielen toiminnasta, yleisemmin ajatuksista. Buddhalaisittain ajatukset jaotellaan 51 mielenliikkeeseen.

 

I. VIISI KAIKENKATTAVAA MIELENLIIKETTÄ. Ne ovat läsnä riippumatta siitä, millaiseen toimintaan mieli on suuntautunut.

 

1. Aikomus on liikettä kohdetta kohti: ”Menen tuonne, aion nukkua, katson tuota, haistan tätä, suunnittelen jotakin.” Olipa kyseessä mikä tahansa aistielin, aikomus läpäisee sen.

 

2. Keskittyminen. Mieli takertuu yksipisteisesti kuvaan tai käsitteeseen.

 

3. Kontakti. Mieli yhdistyy kohteeseen ja kontakti estää muita ajatuksia häiritsemästä tunnistamisprosessia.

 

4. Tuntemus ja

 

5. Tunnistaminen ovat yhtä kuin aiemmin mainitut skandhat.

 

Nämä viisi mielenliikettä ovat aina läsnä ajattelussa.

 

II. VIISI MÄÄRÄÄVÄÄ MIELENLIIKETTÄ liittyy kohteeseen.

 

6. Päätös ohjaa ahkeroinnin ja pyrkimykset siihen suuntaan, että haluttu tulos saadaan aikaan.

 

7. Kiinnostus pitää mielen kiinni työssä, joka halutaan tehdä, jottei mikään muu varasta huomiota hetkeksikään.

 

8. Muistaminen estää unohtamasta päämäärää.

 

9. Samadhi on mielen yksipisteistä keskittymistä siihen mitä tutkitaan. Se tukee kohteen tuntemista.

 

10. Viisaus tarkoittaa sitä, että kehittyy ymmärtämään kaikki tutkitut ilmiöt täysin.

 

Näiden tekijöiden voimakkuus vaihtelee suuresti riippuen siitä, miten paljon vaikutusvoimaa kohteella on mieleen. Jos on vakuuttunut tehtävästään, saa enemmän aikaan, niin hyvässä kuin pahassa.

 

III. YKSITOISTA HYVEELLISTÄ MIELENLIIKETTÄ.

 

11. Usko, jota on kolmea lajia.

a) Kaipauksen uskoa on ymmärtää, että samsara on kärsimystä ja kaivata vapautumista, esimerkiksi syntymää Dewachenin puhtaaseen maahan.

b) Luottamuksen usko syntyy kun ymmärtää syyn ja seurauksen lain.

c) Kirkkauden uskoa on tietää, että Kolme jalokiveä eivät petä ja että ne auttavat lukemattomia olentoja.

 

12. Varovaisuus merkitsee sitä, että varoo tekemästä pahaa ja tekee sen sijaan hyvää.

 

13. Läpikotainen harjaantuneisuus tyyneysmietiskelyssä antaa mahdollisuuden voittaa kielteiset tottumukset.

 

14. Maltti tuo mielenrauhan, jota halu, viha ja tietämättömyys ei järkytä.

 

15. Sovelias käytös estää tekemästä huonoja tekoja. Sen avulla estyy tekemästä asioita ilman että ajattelisi niiden seurauksia.

 

16. Huomaavaisuus saa välttämään tekoja, joita maallisesti katsottuna pidetään huonoina. Sen avulla ihminen tulee tietoiseksi siitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Se saa muistamaan omien vanhempien tai muiden olentojen ystävällisyyden itseä kohtaan ja toimimaan samoin muita kohtaan.

 

17. Kiintymättömyys samsaraan estää vääriä tekoja.

 

18. Vihan puuttuminen merkitsee iloitsemista, se on olemisen tila, jossa ei tunneta vihaa kärsimyksen aiheuttajia kohtaan.

 

19. Tyhmyyden puuttuminen merkitsee asioiden merkityksen erottamista ilman laiskistumista. Sen avulla välttyy tekemästä virheitä.

 

20. Täydellinen väkivallattomuus on myötätuntoa ilman vihaa. Ketään ei pidetä vihollisena, joten ketään ei tarvitse vahingoittaa. Jos vihollinen hyökkää, se torjutaan, jotta se ei pääse vahingoittamaan itseä, mutta ei ajatella: ”Tuo on viholliseni.” Hyökkääjää kohtaan tunnetaan myötätuntoa, koska se toimii tietämättömyyden perusteella. Myötätuntoon ei saa liittyä yhtään halveksuntaa.

 

21. Ahkeruus on hyvien tekojen tekemistä iloisin mielin. Sen avulla saavutetaan myönteiset tavoitteet.

 

IV. KAKSIKYMMENTÄKUUSI PAHEELLISTA MIELENLIIKETTÄ

 

A. KUUSI JUURIHEIKKOUTTA

 

Näistä vain viisi on tunnepohjaisia heikkouksia. Kuudes on väärä näkemys, joka sijoitettu tähän luokkaan dharman selittämistä helpottamaan.

 

22. Tietämättömyys tarkoittaa tässä sitä, että ei tiedä hyvistä teoista seuraavan onnea ja huonoista teoista kärsimystä. Pelkkä tietämättömyys sinänsä ei aiheuta mitään seurauksia, mutta se verhoaa ymmärrystä syyn ja seurauksen laista, pysymättömyydestä, Neljästä jalosta totuudesta, suhteellisesta ja absoluuttisesta totuudesta ja Kolmen jalokiven erityisominaisuuksista. Sen takia tietämättömyys on kaikkien muiden tunneperäisten heikkouksien perusta.

 

23. Halu saa takertumaan halun maailman katoavaisiin osatekijöihin. Siitä seuraa olemassaolon kärsimys ja samsaran kiertokulku.

 

Halua on kahdenlaista. On sellaista halua, joka saa haluamaan asioita samsaran sisällä. Aistimaailmoissa elävät olennot kokevat sitä. Olemassa olemisen haluaminen koskee muodon ja muodottoman maailman jumalia, jotka ovat päässeet pitkälle meditaatiossa mietiskelemällä ääretöntä avaruutta, rajatonta tajuntaa ym. He eivät halua samsarisia asioita, mutta eivät ole päässeet eron minä-tunteesta, ja toivovat siksi olevansa olemassa.

 

24. Viha on armoton halu vahingoittaa muita olentoja. On mahdoton olla onnellinen silloin kun on vihainen, ja siksi vihaa pidetään onnettomuuden aiheuttajana.

 

25. Ylpeys on ylemmyyden tunnetta, jota maalliset näkemykset tukevat. Sihen kuuluu sellaisia ajatuksia kuin: ”Olen erinomainen, olen ylhäinen, olen kaunis ja komea.” Se estää kunnioittamasta muita ja tekee onnettomaksi.

 

26. Epäilys tarkoittaa sitä, että ei ole varma onko dharma totta vai ei. Tietämättömyys on vahvaa ja luottamus mahdotonta. Tulee mahdottomaksi tehdä hyvää ja ihminen ajautuu helposti huonoille teille. (Tavallinen lista heikkouksista sisältää kateuden epäilyksen sijaan. Se on kuitenkin toissijainen heikkous, ei juuriheikkous.)

 

27. Vääriä näkemyksiä on viittä lajia. Niistä kolme ensimmäistä ovat tunnepohjaisiin heikkouksiin perustuvia vääriä näkemyksiä.

 

a) Usko, että viisi skandhaa muodostavat itsen. Tähän pohjautuvat muut väärät näkemykset.

b) Äärimmäisyydet: usko että viisi skandhaa ovat olemassa pysyvästi (ikuisuusoppi) tai että ne eivät ole ollenkaan olemassa (kielteisyysoppi, nihilismi). Kummatkin estävät ymmärtämästä Keskitien oppia.

c) Kieroutunut näkemys, joka kieltää sen, mikä on totta, esimerkiksi karma, syyn ja seurauksen laki ja Kolme jalokiveä. Se estää hyvät teot.

 

On kaksi väärää näkemystä, joiden mukaan ihminen kuvittelee näkemystään tai sille perustuvaa käytöstä mitä parhaimmaksi.

 

d) Sellainen asenne, että oma (väärä) näkemys on täydellinen ja tosi, estää harkitsemasta muita vaihtoehtoja. Näkemys ohjaa puhetta ja kehoa, joten sitä ei pidä omaksua kyselemättä.

e) Oman moraalin ja käytöksen pitäminen parhaana mahdollisena, vaikka se ei johda vapautumiseen.

 

Väärät näkemykset tekevät kaikesta toiminnasta merkityksetöntä, koska sellainen toiminta ei vapauta samsarasta. Omia näkemyksiä ja kuultuja opetuksia on syytä tutkia jatkuvasti itse, sen sijaan että vain takertuisi johonkin näkemykseen siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Kun ymmärtää totuuden, siihen on hyvä luottaa. Ei ole tarpeen pohtia loputtomiin.

 

Näkemykset voidaan erotella eri tavoin. On sisäsyntyisiä näkemyksiä (a ja b). Niitä ovat sellaiset ajatukset kuin ”Olen sairas, olen onneton, olen onnellinen, minä tunnen, ajattelen ja havaitsen.” On myös hankittuja, oman toiminnan tuloksena syntyneitä näkemyksiä (d ja e), jotka muodostetaan tutkimalla tai opettajan ohjeiden perusteella, esimerkiksi ikuisuus- ja kielteisyysoppi. Jos uskoo, että joku on luonut kaikki olennot, jonkun on täytynyt luoda myös Buddha, vaikkei siitä ole näyttöä. Se on hankittu näkemys.

 

Sisäsyntyisistä näkemyksistä on paljon vaikeampi luopua kuin hankituista. Buddha opetti, että 114 hankittua näkemystä hylätään ymmärtämällä asioiden merkitys ja varmistumalla siitä. Vain mietiskely voi poistaa 360 sisäsyntyistä näkemystä. Viidestä tunneperäisestä heikkoudesta kolme pääheikkoutta, tietämättömyys, halu ja viha ovat sisäsyntyisiä ja kaksi muuta, ylpeys ja epäily hankittuja. Jotta ylpistyisimme, jonkun täytyy kehua meitä ja jotta osaisimme epäillä, jonkun on opetettava meille jotain.

 

B. KAKSIKYMMENTÄ TOISSIJAISTA HEIKKOUTTA

 

28. Raivo on sisäistä vihaa, joka lisääntyy ajan myötä, kunnes se muuttuu teoiksi, esimerkiksi lyömiseksi.

 

29. Pahantahtoisuus / ilkeys on toisenlaista sisäistä vihaa. Aikomus vahingoittaa jotakuta on voimakasta ja jatkuvaa eikä ilkeyden vallassa voi antaa anteeksi.

 

30. Vimmastuminen: kun raivo ja ilkeys muuttuvat sietämättömiksi ne näytetään ulospäin, kasvot muuttuvat punaisiksi ja sanat karkeiksi.

 

31. Kostonhalu on eräs sisäisen vihan muoto. Se on rakkauden ja myötätunnon puutetta. Ulkoisesti ihminen voi näyttää lempeältä, mutta hän hautoo salaa kostoa. Se saa halveksimaan muita.

 

32. Kateus luokitellaan myös sisäiseksi vihaksi. Sen aiheuttaa kiintymys omaisuuteen ja kunniaan. Katea ihminen voi kestää sitä, että muilla on asiat hyvin tai hyviä ominaisuuksia. Kateus tekee mielen levottomaksi ja onnettomaksi. Se nostattaa vihan ja pienentää sitä kautta aikaisempia ansioita.

 

33. Petollisuus. Kiintyneenä omaisuuteen ja kunniaan ihminen salaa virheensä. Hänen maailmansa vääristyy halun, vihan ja tyhmyyden yhdistyessä. Tämä on este dharmaopetusten hankkimiselle.

 

34. Ulkokultaisuus. Omaisuutta tai kunnioitusta saadakseen ihminen teeskentelee ominaisuuksia, joita hänellä ei ole, ja pettää muita siten. Tämä on halua ja tietämättömyyttä ja saa harjoittamaan epäeettisiä elinkeinoja.

 

35. Häpeämättömyys on sitä, että tekee täysin häpeämättä asioita, jotka eivät ole soveliaita. Tietämättömyyden, halun ja vihan yhdistelmänä se seuraa kaikkia tunneperäisiä heikkouksia.

 

36. Piittaamattomuus: muista välittämättä ihminen tekee pahaa. Se on myös epäkiitollisuutta muita kohtaan.

Tietämättömyyden, halun ja vihan yhdistelmänä sekin seuraa kaikkia tunneperäisiä heikkouksia.

 

37. Salailu on omien virheiden salaamista ja sen aikaansaa halu ja tyhmyys. Salailija ei tunne katumusta.

 

38. Ahneuden syynä on halu. Se on voimakasta takertumista omaisuuteen ja jatkuvaa halua lisätä omaisuutta. Buddha sanoi: ”Missä on paljon valtaa, siellä on paljon pahuutta ja missä on paljon omaisuutta, siellä on paljon ahneutta.”

 

39. Turhamaisuus on eräänlaista ylpeyttä. Se on kiintymystä omaan terveyteen, ulkonäköön, ominaisuuksiin jne. Ihminen juopuu itsestään.

 

40. Uskon puute on eräänlaista tyhmyyttä, joka saa aikaan sen, että täydelliset kohteet – hyvät teot ja dharmaharjoitus – eivät kiinnosta. Sen takia mitään ei saavuteta.

 

41. Laiskuus on kiintymystä huonoihin tekoihin. Hyviä tekoja pidetään vaikeina suorittaa. Ihminen ei saa mitään aikaan.

 

42. Huolimattomuus syntyy tietämättömyyden, halun, vihan ja laiskuuden summana. Kyky erottaa hyvä pahasta menetetään. Hyvää ei saada sen takia tehtyä, mutta pahaa kyllä. Se on huolellisuuden vastakohta.

 

43. Unohtavaisuus merkitsee hyveellisten kohteiden (Kolmen jalokiven) unohtamista. Tunteet vievät mukanaan ja mieli häiriintyy.

 

44. Omantunnon vaientaminen on ”harhaantunutta viisautta”. Vaikka ihminen tietää mikä on oikein, hän on heikko eikä tee oikein.

 

45. Horrokseen vaipuminen on tietämättömyyden alalaji. Se on tila, jossa mieli ja keho tuntuvat raskailta, ei ole kykyä keskittyä eikä visualisoida mitään selkeästi.

 

46. Levottomuus syntyy halusta. Mieli juoksee haluamansa perässä, eikä pysy rauhallisena. Se on tyyneysmietiskelyn este.

 

47. Häiriintyminen on tulosta kolmesta päämielenmyrkystä, tietämättömyydestä, halusta ja vihasta. Mieli vaeltelee koko ajan, eikä voi keskittyä mihinkään hyveelliseen. On olemassa sekä sisäisiä että ulkoisia häiriötekijöitä.

 

V. NELJÄ MUUTTUVAA MIELENTILAA

 

48. Uni luokitellaan tyhmyydeksi, kun kaikki aistit ovat kääntyneet sisäänpäin. Mielentilan hyvyys riippuu siitä, missä mielentilassa nukahtaa. Jos on tehnyt paljon hyvää, se ilmenee unitilassa ja jos on ollut heikkouksien vallassa, unet heijastelevat sitä.

 

49. Katumus on sen suremista, mitä on tehnyt aiemmin. Se rikkoo keskittymisen ja häiritsee siten mietiskelyä. Se on kuitenkin tunnustamisen osatekijä: jotta tunnustus puhdistaisi pahoja tekoja, niitä täytyy katua.

 

50. Tutkiminen on prosessi, jossa mieli tutkii kohdetta viisauteen nojaten. Kun kohde on kaukana, ja havaitaan että se on elävä olento, tutkiva mieli voi arvailla esimerkiksi että se on hevonen tai lehmä.

 

51. Tarkastelussa kohde voidaan erottaa selvästi. Se on hienojakoinen älyllinen analyysi kohteesta ja sen tuloksena saadaan esimerkiksi sellaista tietoa onko kohde uusi vai vanha.

 

5. Tajunta

 

Tajunta on luonteeltaan selkeyttä ja tietoisuutta. Se jaetaan kuuteen aistitajuntaan: näkötajuntaan, haistamistajuntaan, kuulotajuntaan, maistamistajuntaan, tuntotajuntaan ja ajatustajuntaan. Kukin niistä havaitsee vain oman aistinsa alueelle kuuluvia ilmiöitä. Ajatustajunta havaitsee mentaalisia ilmiöitä kuten onnea ja surua. Aistitajuntojen kautta voimme erotella ilmiöiden ominaisuuksia ja tuntea niiden luonnon. Aistit yksin eivät voi sitä tehdä.

 

Hinayana opettaa nämä kuusi tajunnan alalajia. Mahayanan Vain mieli -koulukunta puhuu kahdeksasta tajunnan tyypistä. Aistitajuntojen lisäksi valaistumattomalla olennolla on perustajunta, jonka nojalla mieli olettaa, että on olemassa minä ja siitä seuraa ”minätajunta”, kiintymys itseen, ylpeys ja halu.

 

Perustajunta sisältää karmiset siemenet. Ne syntyvät teoista, joiden seurauksia emme ole vielä kokeneet. Kun oikeat olosuhteet tulevat yhteen, siemen itää perustajunnassamme, ja koemme omien tekojemme seuraukset. Vaikka kokemuksilla ei ole absoluuttista todellisuutta ja ne ovat unen kaltaisia, perustajunta säilyttää tapojen myötä kylvetyt siemenet.

 

Opiskelemme viittä skandhaa jotta lakkaisimme samastumasta niihin. Vajrayanan tiellä on lisäksi menetelmiä, joiden kautta viisi skandhaa voidaan nähdä puhtaina, viitenä dhyanbuddhana. Esimerkiksi jotkin näiden jumaluuksien koristeista vastaavat 51 mielenliikettä. Ellei tiedä, mitä nämä mielenliikkeet ovat, ei voi ymmärtää mitä buddhia ja jidameita koristavat puhtaat vertauskuvat esittävät.

 

Lähde: Lama Norlhan opetukset Kalu Rinpochen kirjassa The Dharma

 

Viisi aggregaattia ja 51 mielenliikettä

Kotisivulle