YLEISBUDDHALAINEN HUIPPUKOKOUS RAUHAN ASIALLA

Japanissa järjestettiin 1.–8.11.2008 viides maailmanlaajuinen buddhalainen huippukokous (The 5th World Buddhist Summit), johon minun oli Rokpa Finlandin edustajana ilo ja etuoikeus osallistua.

 

Kuvaus: C:\vano\Uusi kansio Rokpa\summit_tiedostot\summit_tiedostot\Summit.jpg

Buddhalainen huippukokous -perinne sai alkunsa, kun buddhalaiset johtohahmot neljästätoista eri maasta kokoontuivat vuonna 1998 Kiotoon, Japaniin, japanilaisen Nenbutshushu-koulukunnan perustajan tohtori Kyuse Enshinjohin aloitteesta. Kokouksen tavoitteena oli pohtia, miten buddhalaiset voisivat ylittää eri buddhalaisuuden suuntausten raja-aidat, palata takaisin Buddhan alkuperäisiin opetuksiin ja edistää buddhalaisuutta pysyvän maailmanrauhan saavuttamiseksi. Kokouksen aikana kolmen buddhalaisuuden päätradition johtohahmot, 14. Dalai-lama, Thaimaan ylin patriarkka Somdet Phra Nyanasamvara ja Kyuse Enshinjoh pitivät kolmenkeskiset neuvottelunsa. Toinen huippukokous pidettiin Thaimaassa vuonna 2000, kolmas Kambodzhassa vuonna 2002 ja neljäs vuonna 2005 jälleen Thaimaassa.

 

 

Kuvaus: C:\vano\Uusi kansio Rokpa\summit_tiedostot\summit_tiedostot\Suomen delegaatio.jpg

Suomen delegaatio

 

Viidenteen buddhalaiseen huippukokoukseen Japaniin Koben lähistöön oli kokoontunut viiden hengen delegaatiot 33 eri maasta. Mukana oli niin munkkeja, nunnia kuin maallikkoharjoittajiakin kaikista buddhalaisuuden suuntauksista. Suomi oli nyt mukana ensimmäistä kertaa viisihenkisen delegaation voimin. Suomen delegaation johtajana toimi buddhalainen munkki Tae Hye sunim, joka asuu nykyisin johtamassaan luostarissa Italiassa. Suomen osallistuminen olikin paljolti Tae Hye sunimin ansiota, sillä hän oli osallistunut edelliseen kokoukseen Italian delegaation edustajana. Muut suomalaiset delegaatit olivat Bodhidharma ry:stä, Buddhalaisesta Dharmakeskuksesta ja FWBO:sta.

 

Viides buddhalainen huippukokous aloitettiin 1.11.2008 vihkimällä käyttöön nimeänsäkin huikeampi ”Royal Grand Hall of Buddhism”, joka on japanilaisen Nenbutshushu-koulukunnan harjoittajien panoksella rakennetun yhteisbuddhalaisen keskuksen päätemppeli.

 

Maailman buddhalaiset yhteen kokoavan keskuksen takaa löytyy yhden miehen sitkeä unelma ja peräänantamaton uurastus. Tarinan mukaan Nenbutsushu-koulukunnan perustajapappi Kyuse Enshinjoh oli vielä nuori mies toisesta maailmansodasta toipuvassa Japanissa, kun hän teki lupauksen kerätä käsinkirjoitettuja kopioita sutrista ja lahjoittaa ne sitten buddhalaisiin pyhiin paikkoihin Intiassa. Tavoite onnistui ja Kyuse Enshinjoh matkusti Intiaan mukanaan yli 800 sutrakääröä. Intiassa hän joutui kuitenkin suureksi surukseen huomaamaan, että kaikki pyhät buddhalaisuuden paikat olivat sankan kasvuston peitossa ja raunioina ja ne toimivat enää vain turistikohteina. Ymmärrettyään, ettei buddhalaisilla ollut omaa pyhää keskusta, buddhalaista ”Vatikaania” tai ”Mekkaa”, Kyuse Enshinjoh päätti, että tällainen keskus oli rakennettava. Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että keskus tulisi rakentaa Japaniin, olihan Buddha sanonut Satriputralle, että todellinen dharma tulee ulottumaan aina ”koilliseen maahan”, josta se sitten kukoistaa laajalle.

 

Sopivaa paikkaa keskukselle etsittiin vuosia, kunnes tällainen löytyi Koben läheltä Seto Inlandin kansallispuistosta. Paikallisen legendan mukaisesti aluetta kutsuttiin kyykäärmeiden laaksoksi, sillä paikan suuri myrkkykäärmekanta piti ihmiset sieltä loitolla. Pian kuultuaan paikasta Kyuse Enshinjoh näki unen, jossa käärmeiden kuningas äkkiä kumarsi syvään ja toivotti hänet tervetulleeksi. Kuningaskäärme kehotti Kyuse Enshinjohta ottamaan maan käyttöönsä ja lupasi käärmeiden suojeluksen rakennusprojektille. Kyuse Enshinjoh vakuuttui paikan sopivuudesta yhteisbuddhalaisen keskuksen rakennuspaikaksi ja rakennusprojekti aloitettiin

 

Kuvaus: C:\vano\Uusi kansio Rokpa\summit_tiedostot\summit_tiedostot\Munkkeja ja maallikkoja.jpg

Munkkeja ja maallikkoja

 

Huikea projekti valmistui seitsemässä vuodessa ja vaati kaikkiaan kolmen miljoonan viidensadantuhannen taiteilijan, arkkitehdin, insinöörin ja muun työntekijän työpanoksen. Keskus sijaitsee aivan Japanin keskellä sankan metsän ja lootuskukan muodostavien kahdeksan vuoren ympäröimänä. Lienee sanomattakin selvää, ettei kyseessä ole mikä tahansa projekti. Keskus on komeudessaan vertaansa vailla: Rakennusten massiivisuus yhdistettynä yksityiskohtien runsauteen tekee keskuksesta varsinaisen taidonnäytteen ja harvinaislaatuisen saavutuksen.

 

Ei siis ihme, että päätemppelin käyttöön vihkiminen oli kaunis ja liikuttava tilaisuus, joka merkitsi kymmenille tuhansille Nenbutshushu-koulukunnan jäsenille valtavan uurastuksen päätepistettä. Kunniavieraina juhlassa olivat mm. Kambodzhan entinen kuningaspari Norodom Sihanouk ja Norodom Monineath Sihanouk, Sri Lankan pääministeri sekä kuninkaallisia mm. Ugandasta, Bhutanista ja Mongoliasta. Eri maiden delegaatteja oli paikalla lähes kolmesataa.

 

 Kuvaus: C:\vano\Uusi kansio Rokpa\summit_tiedostot\summit_tiedostot\Grand Hall.jpg

Grand Hall

 

Temppelin vihkimisen jälkeen suoritettiin vielä Nalandan yliopiston rakennusmaan puhdistusseremoniat. Buddhalaiseen keskukseen on tavoitteena uudelleenperustaa Intiassa 400-1100-luvulla toiminut Nalandan buddhalainen yliopisto. Yliopiston kaavaillaan tarjoavan opetusta kaikista traditioista ja olevan avoin kaikille buddhalaisille.

 

Seuraavana päivänä, 2.11. vihittiin käyttöön keskuksen konferenssihalli (International Buddhist Conference Hall) ja julistettiin juhlapuhein ja seremonioin viides buddhalainen huippukokous alkaneeksi. Seuraavina neljänä päivänä kokoonnuimme kuuntelemaan eri maiden delegaatioiden johtajien juhlapuheita, joissa he kertoivat mm. buddhalaisuudesta maassaan mutta myös kohtaamistaan ongelmista. Suomen delegaation johtaja toi kauniissa puheessaan esiin mm. ympäristökysymykset, kasvissyönnin tärkeyden sekä buddhalaisten naisharjoittajien aseman. Puhe sai paljon kiitosta muiden maiden delegaateilta.

 

 Kuvaus: C:\vano\Uusi kansio Rokpa\summit_tiedostot\summit_tiedostot\Buddhapatsaita.jpg

Buddhapatsaita

 

Summitin viimeisenä päivänä delegaatioiden johtajat kokoontuivat vielä pyöreänpöydän kokoukseen, jossa käsiteltiin buddhalaisen huippukokouksen tulevaisuutta. Edellisvuosista poiketen muille delegaateille ei järjestetty tällä kertaa työryhmätyöskentelyä, jossa delegaatit olisivat voineet keskustella esimerkiksi buddhalaisuudesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.

 

Summitin virallisen osuuden päätyttyä jälleen juhlallisin seremonioin, lähdimme neljäksi vuorokaudeksi risteilemään. Risteilymme alkoi Koben satamasta, josta matkustimme yön yli Hiroshimaan. Hiroshimassa osallistuimme Nenbutsushu-koulukunnan Bestuin temppelin vihkijäisiin ja vierailimme Hiroshiman Peace Memorial -puistossa, jonne delegaatiomme jätti rauhan tervehdyksen viidellä eri kielellä (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, japaniksi ja italiaksi). Hiroshimasta jatkoimme edelleen Nagasakiin, jossa olimme seuraavana aamuna. Myös Nagasakiin jätimme rauhantervehdyksen ja rukouksemme. Lisäksi vierailimme Nagasakin vaikuttavassa atomipommimuseossa, joka veti monet hyvin hiljaisiksi. Paluumatkalla Osakaan poikkesimme vielä Oitaan vihkimään paikallisten nenbutsushujen Kyushu Honzan temppelin reliikkihallin.

 

Risteily päätti upeat kahdeksan päivää, joiden aikana olimme saaneet nauttia juhlallisista puheista, kauniista seremonioista, upeista temppeleistä, toisten delegaattien kansainvälisestä seurasta ja ehkä erityisesti japanilaisten harjoittajien käsittämättömästä vieraanvaraisuudesta, ystävällisyydestä ja herkeämättömästä huolenpidosta. Kun ihastelimme kaikille buddhalaisille rakennetun buddhalaisen keskuksen suuruutta ja kauneutta, oli vaikea käsittää sitä työnmäärää ja ponnistelua jonka aikaansaannos oli vaatinut. Päättelimme, ettei edes rahalla saada moista aikaan ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että juuri japanilaisten harjoittajien luja usko ja poikkeuksellinen antautuminen asialleen on tehnyt mahdottomalta vaikuttavan mahdolliseksi.

 

Vaikka viidennessä buddhalaisessa huippukokouksessa ei aina päästy muotoseikkoja pidemmälle, kokouksilla on tärkeä paikkansa tiellä koulukunnat ja traditiot ylittävään ystävyyteen sekä ponnistelussa kohti todellista maailmanrauhaa. Kaikista ainutkertaisista kokemuksista, kauniista rakennuksista ja ruhtinaallisesta kohtelusta huolimatta mieleenpainuvinta matkalla olivat toisten maiden ja traditioiden edustajat. Vaikka eroavaisuuksia löytyy koulukunnasta ja traditiosta toiseen, kaikkien oli helppo yhtyä yhteiseen maailmanrauhan ja sopusoinnun tavoitteeseen.

 

Mitra Härkönen

 

Kuvat ja teksti © Mitra Härkönen

 

Kotisivulle