Ken Holmes

Raivoisat dharmansuojelijat ja vartijat

 

Valaistunut dharmansuojelija Mahakala (yab yum) Kuva © Kagyu Samye Ling Monastery

 

Eräs myötätunnon tärkeä puoli on suojella heikkoja vahingoittumasta. Tantrisen buddhalaisuuden raivokkaasti irvistävät dharmansuojelijat ovat suojelemisen luonnollinen voima, joka syntyy rauhallisessa ja selkeässä mielessä. Joskus tuo voima synnytetään yhteisön voimasta, esimerkiksi silloin kun munkit ja nunnat rukoilevat maailmanrauhan puolesta. Rukoillessaan he toivovat, että ne, jotka etsivät aitoa hengellisyyttä, löytäisivät sen kaukana huijareista ja henkisestä materialismista, jota ihmismieli voi tuottaa. Suojelijoiden voima herätetään myös itseä varten, myötätunnossa itseä kohtaan silloin, kun yritetään kehittyä henkisesti ja voittaa omia psyykkisiä vikoja ja heikkouksia.

 

Suojelua on monentasoista ”maallisista” suojelijoista aina Buddhan raivokkaisiin ilmestyskehoihin. Jokaisella on oma tehtävänsä. Maalliset suojelijat ovat paikallisia energioita ja luonnonvoimia totuuden vartijoiksi muuttuneina. Muinaisessa Euroopassa ja nykypäivän Aasiassa erityisten puiden, vuorten ja lehtojen luoma ilmapiiri henkilöityy paikallisina jumaluuksina, henkinä tai keijuina. Niitä on kunnioitettu ja arvostettu ja niillä on ollut tärkeä rooli animistisissa uskonnoissa sekä vaikutusta alueen väestön sielunelämään. Kun buddhalaisuus tulee täten ajattelevaan maahan, se valitsee sopuisan rinnakkaiselon näiden voimien kanssa, sen sijaan että tuhoaisi ne. Niiden voima kuitenkin suunnataan uuteen kohteeseen ja ylennetään paikallisen alueen myötätuntoiseen suojeluun. Mitä pahantahtoisia voimia niilla saattaakin olla, ne täytyy poistaa.

 

Kun Guru Padmasambhava kulki läpi Nepalin ja Tiibetin, paikallisten henkien armeija taisteli hänen viisauden ja rauhan sanomaansa vastaan. Ne, joita hän ei saanut puolelleen hyvällä, hän lannisti voimakeinoin. Ennen sitä kuningas Songtsen Gampo oli itse asiassa nähnyt koko Tiibetin maan selällään makaavana syöjättärenä, jonka hän alisti valtaansa rakentamalla neutralisoivia temppeleitä maantieteellisiin kohtiin, jotka vastasivat syöjättären sydäntä (kuuluisa Jokhangin temppeli Lhasassa), olkapäitä, lanteita, kyynärpäitä, polvia, kämmeniä ja jalkateriä.

 

Jatkumon toisessa päässä ovat sellaiset suojelijat kuin Mahakala, Buddhan myötätunnon suora ilmentymä. Jollakin tavoin näitä suojelijoita voidaan verrata hätäpäivystykseen. Kenenkään ei odoteta sammuttavan omaa tulipaloaan tai suojelevan naapuriaan varkailta, tulevan yksin toimeen luonnonkatastrofin keskellä tai lääkitsevän itseään keskellä onnettomuutta. Soitamme hätänumeroon. Kutsumalla suojelijoita pyydämme heidän apuaan intohimojemme ja vihamme liekkien sammutukseen, pyydämme heitä suojelemaan hyveellistä toimintaamme varkain tulevalta ylpeydeltä, että välttäisimme itsekeskeisyyden aiheuttaman kaikenkattavan vahingon ja että vanhan karman tuomat haavat paranisivat.

 

Ulkoisten maallisten suojelijoiden voimaa pidetään hyvin todellisena. Jopa tyhmä koira voidaan kouluttaa vartioimaan kokonaista pihapiiriä, kuinka paljon enempään älykäs paikallinen jumaluus pystyykään, kun se on valjastettu hyvyyden palvelukseen.

 

Sisäisesti ja paljon syvällisemmällä tasolla säännöllisen mietiskelyn tuoma rauha suo myös suojan. Se voi nousta itsestään pinnalle heikkoina aikoina, kun kateus, ylpeys ja viha tahtovat saada meidät tekemään virheen. Silloin rauhalla voi olla raivoisa ilme, niin kuin huolehtivalla vanhemmalla, joka katsoo lasta vihaisesti ja puhuu painokkaasti pysäyttääkseen lapsen, joka on ryömimässä liian lähelle tulta.

 

Syvimmällä tasolla buddha jokaisen olennon sisimmässä voi ottaa minkä tahansa muodon, rauhallisen tai raivoisan, joko meditaatioharjoituksessa tai mielikuvituksessa, johdattaakseen epäröivät jalat takaisin hyveen tielle.

 

Raivoisien suojelijoiden yllä olevat puvut ja esineet, joita niillä on käsissä, kuvaavat yksityiskohdittain inhimillisen psyyken vikoja, jotka on voitettava. 51 pääkallon kaulaketju kuvaa 51 ensisijaista tapaa, joilla hämmentynyt mieli toimii. Jalkojen alle rusentuvat ruumiit kuvaavat itsekeskeisen harhan alas polkemista viisauden voimalla.

 

Tälle raakalaismaiselle kuvakielelle on yksinkertainen syy. Paha, joka kieltäytyy kesyyntymästä rauhallisin keinoin, täytyy poistaa voimakeinoin. Jos voima on tarpeeksi kauhistuttava, voitto voidaan ehkä saavuttaa jopa ilman taistelua.

 

Myyttisen maailmanhallitsijan (chakravartin) seurueessa Kallisarvoinen kenraali on niin pelottava, että hänen ei koskaan tarvitse taistella: viholliset antautuvat jo nähdessään sellaisen vastustajan!

 

Jotkut arvostelijat pitävät raivoisia dharmansuojelijoita eräänlaisina eri kulttuurien sekoittuessa syntyneinä vääristyminä ja epäilevät kuuluvatko ne ”puhtaaseen” buddhalaisuuteen. Mutta silloin ei oteta huomioon sitä nimenomaista tapaa, jolla mieli vapauttaa itsensä maallisen kärsimyksen kahleista. Mietiskelyssä löytynyt rauha ja selkeys johtavat automaattisesti toisaalta siihen, että ihminen kokee vastenmielisenä kaiken, mikä luo maallista kärsimystä ja toisaalta siihen, että hän tuntee luonnollista myötätuntoa niitä kohtaan, jotka vielä ovat maallisen kärsimyksen pauloissa.

 

Sen seurauksena syntyy itsesuojelumekanismi, joka kitkee vihan ja halun ajatukset pois heti kun niitä ilmestyy mietiskelijän mieleen, ja juuri se on dharmanvartijoiden veitsien ja leikkurien merkitys. Kun lahjomaton viisaus liekehtii mietiskelijässä, jokainen olemassaolon muuttuja ruokkii sen liekkejä. Se on hehkuva valokehä hänen ympärillään. Bodhisattva ponnistelee väsymättä öin ja päivin huolehtiakseen muista olennoista ja auttaakseen heitä voittamaan kaikki laiskuuden, välinpitämättömyyden ja kärsimättömyyden esteet ja saavuttamaan tavoitteen. Tämä on vartijoiden rajatonta tarmoa.

 

In English

Kotisivu