Ken Holmes

Yhdeksän kulkuneuvoa (yanaa)

Taulukko

Kolme ulkoista yanaa, jotka vievät pois alkulähteeltä

          1. Shravakayana

          2. Pratyekabuddhayana

          3. Bodhisattva-yana

Kolme vedalaista asketismia soveltavaa sisäistä yanaa

          4. Kriyatantra

          5. Charyatantra (ubhayatantra)

          6.  Joogatantra

Kolme muutosvoimaista salaista yanaa

          7a. Mahajoogatantra

          8a. Anujoogan kirjallinen perinteensiirto

          9a. Atijoogan ydinohjeet

          7b. Isätantra

          8b. Äititantra

          9b. Ei-kaksinainen tantra

                Mahamudra

                Neljä polkua

 

 

         

 

Tavallinen

luokitus

Yhdeksän yanaa

nyingma-luokitus

Yhdeksän yanaa

kagyu-luokitus

SUTRAYANA HINAYANA Shravakayana
Pratyekabuddhayana

MAHAYANA

sutrayanan osalta

Sutra-tason mahayana / bodhisattva-yana
ULKOISET TANTRAT

MAHAYANA

vajrayanan osalta

Kriya (Toiminta)
Charya (Käytös)
Jooga (Meditatiivinen ykseys)
SISÄISET TANTRAT

Anuttarajoogatantra

korkein joogatantra

Mahajooga Isätantrat
Anujooga Äititantrat
Atijooga (mahamudra ja dzogchen) Ei-kaksinaiset tantrat

 

Tiivistetyssä prajnaparamitassa sana “yana” merkitsee kantokykyä tai kulkuneuvoa:

 

Tämä kulkuneuvo on paras kaikista

onnen ja autuuden suuren, taivaankaltaisen palatsin saavuttamiseksi.

Tätä käyttämällä kaikki olennot saavuttavat nirvanan.

 

Säe viittaa sanskritinkielisen sanan ”yana” kirjaimelliseen merkitykseen. Yana on kuljettamiseen tarkoitettu keino, viehän se meidät polkua pitkin eri tasojen saavutuksiin ja synnyttää yhä mahtavampia valaistuneita ominaisuuksia.

 

Yhdeksän yanaa: 

ulkoiset yanat vievät pois alkulähteeltä (samsarasta) sutrayanan tasolla

sisäiset yanat soveltavat Vedojen kaltaista asketismia tantran kolmessa ulkoisessa luokassa

salaiset yanat käyttävät voimakkaita muuntamismetodeja ja kuuluvat tantran kolmeen sisäiseen luokkaan.

 

Kolme ulkoista yanaa, jotka vievät pois alkulähteeltä

 

Nämä kolme ovat shravaka-, pratyekabuddha- ja bodhisattva-kulkuneuvo. Ne vievät pois alkulähteeltä, koska ne vievät vapauteen samsarasta siten, että lakataan tekemästä mitään mikä aiheuttaa kärsimystä.

 

1. Shravakayana

 

Sanskritinkielinen sana “shravaka” merkitsee kuuntelijaa tai kuulijaa ja viitaa heihin, jotka kuulevat tai opiskelevat Buddhan opetuksia. Se muistuttaa meitä siitä, että muistiin kirjoittaminen ei ollut buddhalaisuuden olemassaolon ensimmäisten vuosisatojen ominaispiirre, vaan kaikki opetus tapahtui suullisesti ja ulkoa oppimalla.

 

Lähtökohta: Shravakoita motivoi maallisesta kieltäytyminen ja henkilökohtainen toive paeta samsarasta kokonaan. He ottavat sen tähden seitsemän maallikko- tai luostarilupausta, harjoittavat itsekuria, pitävät valansa ja korjaavat ne välittömästi rikkomuksen sattuessa jne.

 

Näkemys: He keskittyvät kaikkiin ilmiöihin, mutta erityisesti viiteen aggregaattiin varsinkin omassa elämässään ja oivaltavat, ettei heillä ole pysyvää henkilökohtaista minää. Toisin sanoen sielua ei löydy. He eivät ulota tutkimusta muihin olemassaolon muotoihin, eivätkä täten ymmärrä, ettei mikään aineellinen tai tajunnan sisältävä ilmiö ole itsenäisesti olemassa, niillä ei ole todellista itseä.  He uskovat, että ulkoinen maailmankaikkeus koostuu pienen pienistä hiukkasista, joita ei voi jakaa sen pienempiin osiin ja pitävät mieltä todella olemassa olevana tajunnan jatkumona, joka koostuu erittäin lyhyistä hetkisistä, niin lyhyistä, että niitä ei voi jakaa osiin.

 

Meditaatio:  He harjoittavat sekä shamata- että vipashyana-meditaatiota, esimerkiksi yhdeksää tapaa lepuuttaa mieltä. He synnyttävät vipashyanan sisäisen viisauden mietiskelemällä Neljän jalon totuuden kuuttatoista aspektia.

 

Käytös: He harjoittavat asketismia, mutta varovat menemästä äärimmäisyyksiin.

 

Tulokset: Virtaan astunut, kerran-palaava, ei-enää-palaava tai arhat sen mukaan kuinka paljon kolmeen maailmaan (aistimaailma, muodon maailma, muodoton maailma) liittyviä heikkouksia he ovat hylänneet.

 

 

2. Pratyekabuddhayana

 

Pratyekabuddha tarkoittaa “itsestään herännyttä”. Nimensä mukaan he valaistuvat oman viisautensa voimasta, ilman opettajaa. Sanotaan, että heidän viisautensa on shravakoiden viisautta syvällisempää.

 

Lähtökohta: Kuten shravakat, pratyekabuddhatkin ottavat seitsemän valaa ja pitävät ne rikkoutumattomina.

 

Näkemys: He oivaltavat henkilökohtaisen minän puuttumisen, mutta ilmiöiden identiteetin he ymmärtävät vain osittain. He nimittäin käsittävät, etteivät hiukkaset ilman osia ole todellisia, mutta uskovat edelleen tajunnan jakamattomien hetkisten todellisuuteen.

 

Meditaatio: Pratyekabuddhat erikoistuvat mietiskelemään keskinäisen riippuvaisuuden kahtatoista linkkiä; miten ne syntyvät ketjussa ja miten ne saadaan lakkaamaan päinvastaisessa järjestyksessä. He ovat siinä niin hyviä, että seuraavassa inkarnaatiossaan he nuorena muistavat opetukset nähdessään esimerkiksi luita, jotka muistuttavat kuolemasta. Silloin he ajattelevat: ”Kuolema johtuu syntymisestä, syntymä tulemisesta…” ja sitten he haluavat kovasti hylätä maallisen elämän. He elävät joogeina vuorilla ja metsissä meditoiden yksipisteisesti ja jatkaen keskinäisen riippuvaisuuden merkkien tutkimista mielessään ja kaikkialla ympärillään. Näin saattaa kulua satoja elinaikoja. Silloin tällöin he saattavat oppia jotain opettajilta, mutta enimmäkseen heitä opettaa heidän oma karmansa. Jos he saavat opetuksia muilta, he eivät puhu opettajistaan. Pratyeka tarkoittaa ”itsekseen” ja buddha on ”herännyt”. Toisinaan he ovat kokonaan yksin, toisinaan ryhmä askeetikkoja elää yhdessä. Sanotaan, että he opettavat muita joskus, lähinnä esimerkin kautta.

 

Käytös: Shravakoiden tapaan he ovat askeetikkoja.

 

Tulokset: Yksinäiset pratyekabuddhat, jotka ovat lahjakkaita, saavuttavat ”sarvikuonon kaltaisen” pratyekabuddha-arhatin tason ja ryhmissä elävät pratyekabuddhat, jotka ovat usein vähemmän lahjakkaita, saavuttavat ”papukaijan kaltaisen” pratyekabuddha-arhatin tason. Lisäksi heillä on kolme toivetta:

1. Että heidän viimeinen jälleensyntymänsä tapahtuisi maailmassa, jossa ei ole yhtään buddhaa eikä yhtään shravakaa.

2. Että he saavuttaisivat heränneen tilan ilman opettajan ohjausta.

3 Että he voisivat opettaa dharmaa hiljaisesti fyysisten eleiden kautta.

 

 

3. Bodhisattva-yana

 

Tämä osa mahayanaa kuuluu suhteellisen totuuden piiriin. Siinä puhutaan polusta, jota kulkemalla buddhuus saavutetaan. (Vajrayana taas perustuu absoluuttiseen totuuteen ja opetuksissa puhutaan täydellisen buddhamielen oivaltamisesta kuluvalla hetkellä. Sen kannalta polun käsite on kehityksen este.) Bodhisattva-yana työskentelee käsitteiden tasolla ja tutkii sitä miten oikeita ajatuksemme todellisuudesta ovat. Sitä kutsutaan suureksi kulkuneuvoksi tai bodhisattva-kulkuneuvoksi, koska

 

– kun siihen on astuttu, sillä on voima kuljettaa matkustaja suureen valaistumiseen

– sillä on laaja kokemus monien taitavien menetelmien ansiosta ja se on syvällinen viisaudessaan

– se on hyödyllinen ja tekee onnelliseksi korkeammissa maailmoissa lyhyellä aikavälillä ja myös lopullisen hyvän kannalta

– se kehittää yhä parempia ominaisuuksia sitä mukaa kun poluilla ja tasoilla kehitytään.

 

Lähtökohta: Bodhisattvojen toiveena on olla hyödyksi muille. Heidän motivaationaan on bodhicitta, joka on aikomus auttaa kaikkia tuntevia olentoja saavuttamaan buddhuus, onni ja onnen syyt ilman kärsimystä ja kärsimyksen syitä. Bodhisattvat ottavat pyrkimykselliset ja toiminnalliset bodhisattvavalat joko syvällisen näkemyksen tai laajamittaisen toiminnan perinteen mukaan. Sitten he harjoittavat itsekuria hyläten sen, mikä tulee hylätä, omaksuen sen mikä tulee omaksua ja korjaten mahdolliset rikkeensä.

 

Näkemys: Polkunsa perustaksi he ottavat jommankumman kahdesta vaihtoehdosta:

 

a) Vain mieli -koulukunnan näkemys olettaa, että ulkoiset esineet ja oliot eivät ole todellisia ja että kaikki ilmiöt ovat mielen ilmentymiä. He väittävät, että mieli, itsestään tietoinen tajunta ilman dualistista havainnointia on todellinen.

 

b) Keskitien koulukunnan mukaan kaikki ilmiöt syntyvät toisistaan riippuvaisina, eikä niillä ole sellaista itsenäistä olemusta, mikä niillä näyttää olevan. He oivaltavat täysin kaikkien itsenäisten kokonaisuuksien olemattomuuden suhteellisen ja absoluuttisen totuuden kautta, olipa kyse henkilökohtaisesta itsestä, asioista tai esineistä ja välttävät nihilismin ja ikuisuusopin äärimmäisyydet.

 

Meditaatio: Bodhisattvat tutustuvat todellisuuden kahden puolen (suhteellisen ja absoluuttisen) jakamattomuuteen. He yhdistävät joogisessa meditaatiossa shamatan ja vipashyanan ja harjoittavat valaistumisen 37 osatekijää polkunaan aste asteelta.

 

Käytös: Heidän henkinen tiensä on kuuden paramitan harjoitus. Neljä tapaa kerätä oppilaita on avain, jolla he ovat hyödyksi muille (opettajan tulee olla antelias, puhua lempeästi, opettaa oppilaan tarpeiden mukaan ja käyttäytyä sen mukaan mitä opettaa).

 

Tulokset: He saavuttavat buddhuuden, joka on korkein mahdollinen saavutus siinä mielessä, että

kaikki mikä pitää poistaa, on poistettu (henkiset heikkoudet ja dualismi pienintäkin jälkeä myöten)

kaikki mikä pitää oivaltaa, on oivallettu: kaikki mitä on (moninaisuus) ja kaiken luonto (miten kaikki on)

se on dharmakaya heidän omaksi hyödykseen / täyttymyksekseen ja kaksi rupakayaa muiden hyödyksi / täyttymykseksi.

Loput kuusi yanaa kuuluvat vajrayanaan.

 

Kolme vedalaista asketismia soveltavaa sisäistä yanaa

 

Ne kuuluvat kolmen ulkoisen tantran, kriyatantran, charyatantran ja joogatantran luokkiin. Niitä kutsutaan vedalaisen asketismin kulkuneuvoiksi, koska ne painottavat joitakin askeettisen käytöksen piirteitä kuten rituaalista puhdistautumista ja puhtautta. Siinä mielessä niitä voi verrata bramiinien ikivanhaan Veda-perinteeseen.

 

 

4. Kriyatantra

 

Kriya- eli toimintatantrat saavat nimensä siitä, että ne korostavat erityisesti ulkoista (ruumiillista ja sanallista) käytöstä verrattuna ajatustoimintaan ja tekevät rituaaleja käytöksen puhdistamiseksi.

 

Lähtökohta: Ovi salaisen mantra-vajrayanan maailmaan aukeaa voimansiirron kautta, joka valmistaa oppilasta harjoitukseen.

 

(Salainen mantra-vajrayana on kirjaimellinen käännös tiibetinkielestä: gsang sngags rdo rje theg pa ja sanskritista: guhya mantra vajra yana. Se on ”itsestään salainen”, koska se koetaan vain oppilaan mielessä eikä sitä voi sanoin kuvata. Sen opetukset tulevat ilmi vasta kun oppilas on kypsä. Se on mantra, koska sen harjoitukset liittyvät mielikuvaharjoituksiin ja mantrojen lausuntaan. Se on vajra, koska se edustaa tuhoutumatonta ajatonta totuutta, joka on aina ollut puhdas. Voimansiirto eli intiaatio on se, mikä valmistaa oppilasta harjoitusta varten kun taas tekniset harjoitusohjeet vapauttavat.)

 

Kriyatantra-harjoitusta varten oppilas saa vesi-voimansiirron, joka kylvää siemenen dharmakayaan etenemistä varten ja kruunu-voimansiirron, joka kylvää siemenen rupakayaan etenemistä varten. Oppilas pitää sitten kriyajoogan yleiset sitoumukset (samayan) sen mukaan kuin harjoitusteksteissä on kuvattu.

 

Näkemys: Oppilaan tulee käsittää, että puhdistamisen perusta, mielen luonto itsessään, on selkeää tyhjyyden viisautta. Loppujen lopuksi sitä ei voi määritellä mitenkään olemassa olevaksi, olemattomaksi, ilmentyväksi tai tyhjäksi. Suhteellisen ilmentymisen eri aspektit, jotka täytyy puhdistaa, nähdään täysin puhtaan ”jumaluuden” piirteinä.

 

(Sanaa jumaluus käytetään vajrayanassa yleisesti. Tiibetiksi sana on lha ja sanskritiksi deva. Se merkitsee buddhamielen pyhää läsnäoloa, joka ilmentyy eri ominaisuuksina niin kuin jalokiven hiotut särmät säteilevät värejä ja muotoja. Ne näkyvät vain valossa kun niitä silmin tarkkailee ja samalla tavalla erilaiset buddhat tai ”jumaluudet” näkyvät vain oppilaan meditatiivisessa tajunnassa. ne eivät ole olentoja, jotka olisivat olemassa jossain omin päin.)

 

Meditaatio: Se keskittyy neljään tosiseikkaan:

 

1. Harjoituksen tekijä on jumaluuteen nähden samassa asemassa kuin alainen kuninkaaseen nähden.

2.  Jumaluus kutsutaan avaruuteen harjoituksen tekijän eteen.

3.  Mantran lausuminen tapahtuu ääneen ja mieli on sen perusta.

4. Kyse on keskittymismeditaatiosta.

 

Käytös: Oppilas ylläpitää kolmea puhdistusrituaalia: fyysinen puhtaus, valojen pitäminen ja ajatusten puhtaus. Hän vaihtaa vaatteensa kolmeen vaateparteen: ulkoisiin vaatteisiin, valojen sisäiseen vaateparteen salaiseen vaateparteen visualisoimalla jumaluuden. Hän omaksuu kolmen valkoisen ruoan (jogurtin, maidon ja voin) muodostaman ruokavalion, paastoaa ja lausuu mantroja.

 

Tulokset: Lyhyellä aikavälillä hänestä tulee tietäjä (vidhyadhara) aistimaailmoissa. Lopulta hän saavuttaa heräämisen Vajradharana ja on johtaja yhdelle tantran tällä tasolla käsiteltävistä kolmesta buddhaperheestä:

1. Valaistuneen kehon buddhaperhe, Vairocana.

2. Valaistuneen puheen padmaperhe, Amitabha.

3. Valaistuneen mielen vajraperhe, Akshobhya.

 

 

5. Charyatantra (ubhayatantra)

 

Charya- eli käytöksen tantran kulkuneuvo ei korosta niinkään ulkoisia fyysisiä ja sanallisia toimintoja vaan samadhin sisäistä kehittämistä. Sana ubhaya tarjoittaa ”molempia”, sillä tämän tantran näkemys on samanlainen kuin joogatantrassa mutta käytös muistuttaa kriyatantraa.

 

Lähtökohta: Viisi voimansiirtoa valmistaa oppilaan harjoitukseen, joka pitää yllä charyatantran samayat sen mukaan kuin kussakin harjoitustekstissä erikseen neuvotaan.

 

Näkemys: Sama kuin joogatantrassa.

 

Meditaatio: Harjoituksen tekijä visualisoi itsensä samayaolentona ja jumaluuden viisausolentona itsensä edessä. Jumaluutta pidetään arvossa niin kuin vanhempaa tai isompaa sisarusta. Sitten harjoitetaan käsitteellistä meditaatiota, joka liittyy siementavuun, mudraan (käsien asentoon) ja jumaluuden muotoon sekä mietiskellään ei-käsitteellistä absoluuttista bodhimieltä.

 

Käytös: Sama kuin kriyatantrassa.

 

Tulokset: Suhteellisella tasolla harjoittaja saavuttaa maalliset kyvyt ja lopulta hänestä tulee Vajradhara yhdelle neljästä buddhaperheestä (kolme aikaisemmin mainittua ja ratnaperhe).

 

 

6.  Joogatantra

 

Nimi tulee siitä, että painopiste on sisäisessä joogisessa meditaatiossa, jossa yhdistetään taitavat keinot ja viisaus (tietoisuus olemassaolon todellisesta luonnosta). 

 

Lähtökohta: Kun harjoitusten tekijä on saanut yksitoista valmistavaa voimansiirtoa, hän pitää samayat sillä tavoin kuin tämän tason harjoitusteksteissä kuvataan.

 

Näkemys: Tyhjyyden ja selkeyden voimat yhdistämällä kaikkia ilmiöitä pidetään vajradhatun jumaluutena, minkä johdosta kaikkien ilmiöiden oivalletaan loppujen lopuksi olevan käsitteellisen ajattelun ulottumattomissa.

 

Meditaatio: Harjoituksen tekijä mietiskelee taitavien keinojen joogisilla menetelmillä ja visualisoi itsensä jumaluutena. On myös viisausjoogaa, jossa levätään äärimmäisessä ei-käsitteellisessä viisaudessa, joka on erottamaton vajradhatun jumaluuden suhteellisesta ilmenemismuodosta.

 

Käytös: Oppilas tekee rituaalisia puhdistautumisharjoituksia vain tukena ja ne ovat toissijaisia meditaatioon nähden.

 

Tulokset: Suhteellisella tasolla tuloksena on taivaallisen tietäjän (vidhyadharan) taso ja ylimaallisena saavutuksena saavutetaan valaistuminen ”Tiheään ryhmittyneessä” puhtaassa maassa (Ghanavyuha). Se on Vajradharan tila yhdessä viidestä buddhaperheestä – neljän aikaisemmin mainitun lisäksi on olemassa myös Amogasiddhin karmaperheen valaistunut toiminta. 

 

Kolme muutosvoimaista salaista yanaa

 

Ne kuuluvat tantran kolmeen sisäiseen luokkaan: mahajoogaan, anujoogaan ja atijoogaan.

 

Niitä kutsutaan muutosvoimaisiksi menetelmiksi, koska ne voimallaan muuttavat tietoisuuden joka ikisestä ilmiöstä suureksi puhtaudeksi ja alkuperäisen viisauden samuudeksi (”yhdeksi mauksi”).

 

7a. Mahajoogatantra

 

Tämä ”suuren joogan” kulkuneuvo on tavallista tantraa suurempi, koska kaikki ilmiöt ymmärretään taianomaiseksi kuvaelmaksi, jossa ilmentyminen ja tyhjyys ovat erottamattomat.

 

Lähtökohta: Kahdeksantoista voimansiirtoa valmistavat oppilasta pitämään samayat, jotka tämän tason kirjoituksissa kuvataan.

 

Näkemys: Ainutlaatuisten perustelujen kautta ensin osoitetaan ja sitten oivalletaan kaksi todellisuuden korkeampaa tasoa, joissa todellisen luonnon ilmentymän syy on itsestään läsnä puhtaassa tietoisuudessa, joka on käsitteiden tuolla puolen ja kaikki suhteelliset ilmiöt ilmenevät luonnostaan jumaluuksien mandaloina.

 

Meditaatio: Pääpaino on luomisen vaiheessa. Harjoitus rakentuu kolmen samadhin kautta siten että puhdistautuminen, täydellistäminen ja valmistuminen sisältyvät visualisaatioon ja sitten elämänvoiman neljä naulan ohjeet sinetöivät sen. Täydellistymisen vaiheen joogaharjoituksessa vajrakehon elintärkeät kohdat, sen hienovaraiset energiat, elonvoimat, kirkkaus ynnä muuta saatetaan toimintavalmiiksi.

 

Käytös: Käytöksessä on kolme tasoa, joita pidetään yllä, yksityiskohtainen, yksinkertainen ja erittäin yksinkertainen.

 

Tulokset: Suhteellisella tasolla saavutetaan neljä vidhyadhara-tasoa ja lopulta perimmäinen tulos: Vajradharan taso dharmakayan ja muotokayojen ykseytenä.

 

 

8a.  Anujoogan kirjallinen perinteensiirto

 

Anuyoga, eli “seuraamisen jooga” opettaa sen tiedon seuraamista, että kaikki ilmiöt ovat ”absoluuttisen avaruuden” (dharmadhatun) ja alkuperäisen viisauden luova ilmaisu.

 

Lähtökohta: 36 voimansiirtoa valmistaa anujoogan harjoittajan mieltä. Neljä virtaa – ulkoinen, sisäinen, toteuttava ja salainen – sisältyvät voimansiirtoihin ja samayat pidetään siten kuin tämän tason kirjoituksissa kerrotaan.

 

Näkemys: Loogisen analyysin kautta oppilas ensin määrittelee ja sitten oivaltaa sen, mikä tulee tietää: että kaikkien ilmiöiden perusluonnetta kuvaa kolme mandalaa.

 

Meditaatio: Se koostuu kahdesta polusta. Vapautuksen polulla harjoitellaan ei-käsitteellistä samadhia lepäämällä yksinkertaisesti tilassa, joka on yhdenmukainen todellisuuden olemuksen kanssa ja jumaluusharjoituksen käsitteellisessä samadhissa visualisoidaan mandalapalatsi ja sen tukemat jumaluudet lausumalla luomisen mantraa. Taitavien keinojen polulla kehitetään autuuden ja tyhjyyden viisautta joogisilla harjoituksilla.

 

Käytös: Käytös on hyväksymisen ja hylkäämisen tuolla puolen kkun havaitaan, että kaikki havainnot ovat vain suuren autuuden viisauden ilmaisua.

 

Tulokset: Anuyogan viiden joogan huippuna saavutetaan Samantabhadran taso.

 

 

9a. Atijoogan ydinohjeet

 

Atijoogan eli “korkeimman joogan” kulkuneuvo saa nimensä siitä, että se on kaikista korkein yana. Siihen kuuluu oivallus siitä, että ilmiöt ovat vain luonnollisesti läsnä olevaa alkuperäistä viisautta, joka on syntymisen ja lakkaamisen tuolla puolen.

 

Lähtökohta:Tietoisuuden ilmaisuvoiman” neljä voimansiirtoa valmistavat oppilaan mieltä harjoitukseen ja samayat pidetään siten kuin teksteissä on selitetty.  

 

Näkemys: Näkemys määritellään ratkaisevasti katsomalla suoraan luonnollisesti syntyvään viisauteen, jossa kolme kayaa ovat toisistaan erottamattomia.

 

– Paljaan tietoisuuden tyhjä olemus tavallisen mielen ulottumattomissa on dharmakaya.

– Sen tietoinen luonto on sambhogakaya.

– Sen kaiken kattava myötätuntoinen säteily on nirmanakaya.

 

Meditaatio: Siihen sisältyy

 

– alkuperäistä puhtautta kohtaan tunnetun vastustuksen läpi leikkaaminen (tiibetiksi trekchö, khregs chod), ”jonka kautta jopa laiskat voivat saavuttaa vapautumisen ilman ponnistusta” ja

– spontaanin läsnäolon suora oivallus (tiibetiksi tögal, thod rgal), ”jonka kautta ahkerat saavuttavat vapautumisen ponnistelemalla”.

 

Käytös: Käytöksenä on oppia olemaan ilman toiveita ja pelkoja; ilman joidenkin asioiden haluamista ja vastenmielisyyttä toisia asioita kohtaan, koska kaikki mikä ilmenee, on todellisuuden itsensä esiin tulemista.

 

Tulokset:  Täydellistämällä polun neljä visiota saavutetaan korkein kaya, suuren siirtymisen sateenkaarikeho ja Samantabhadran taso, kolmastoista bhumi nimeltä ”Loistokkain viisaus”.

 

Yllä oleva jako yhdeksään yanaan on vanhan käännöskoulukunnan, nyingma-perinteen mukainen. Kun se muokataan vastaamaan uusia käännöskoulukuntia, kagyu-, sakya- ja geluk-perinnettä, mahajooga, anujooga ja atijooga tantrat korvataan isä-, äiti- ja ei-kaksinaisilla tantroilla kussakin hiukan eri tavalla. Kagyu-koulukunnan mukaan jako on seuraava:

 

 7b. Isätantra

Ikivanhat mietiskelymenetelmät koostuvat taitavista keinoista (liittyy kehon energiakanaviin ja chakrojen työstämiseen) sekä suuren autuuden kultivoinnista. Tämä tantran osa-alue keskittyy erityisesti vihan kanavoimiseen rakentavasti. Tämän ryhmän tunnettuja tantroja ovat Guhyasamaja ja Yamantaka. 

 

8b. Äititantra

Mietiskely painottaa tyhjyyttä kirkkaana selkeytenä (prabhasvara, joskus myös kutsuttu nimellä kirkas valo). Tämä tantran osa-alue keskittyyy erityisesti halun ja takertuvan kiintymyksen kanavoimiseen rakentavasti. Ryhmän tunnettuja tantroja ovat Chakrasamvara, Vajrayogini, Hevajra ja Mahamaya.

 

 9b. Ei-kaksinainen tantra

Mietiskely painottuu taitavien keinojen ja tyhjyyden tasapainoon. Tämä tantran osa-alue kanavoi sekä vihaa että halua parantaakseen henkistä laiskuutta ja sekavuutta. Ryhmän kuuluisa tantra on Kalachakra. 

Mahamudra

Yllä oleva kagyutantrojen viitekehys, jossa käytetään visualisaatioita ja mantroja sekä työstetään energiaa, kuuluu lähinnä mahamudran taitavien keinojen aspektiin. Mahamudran vapautuksen polku käyttää pelkästään shamata ja vipashyanameditaatiota. Yksinkertaisuuden vuoksi mahamudra ja sitä vastaava nyingma-perinteen dzogchen voidaan luokitella atijoogaksi.

Eräs luokitus ryhmittelee kulkuneuvot neljäksi poluksi:

Luopumisen polku

   Shravakayana

   Pratyekabuddhayana

   Mahayana sutrayana / bodhisattvayana
Puhdistamisen polku

   Kriyatantran yana

   Charyatantran yana
Muutoksen polku
   Yogatantran yana
   Mahayogatantran yana
   Anuyogatantran yana
Itsensä vapauttamisen polku
   Atiyogatantran yana
Mahamudra  (kagyu)       
Mahasandhi (nyingma)  

 

 

 

Kotisivulle