Akong Tulku Rinpoche

Puhe yhteisölle njungnje-harjoituksen päätteeksi vuonna 1999

Kagyu Samye Lingin luostari, Skotlanti     Tape in English from the online shop

 

nauha 1/1a

Olemme tänä vuonna tehneet kahdeksan paria (16 päivää) njungnje -harjoitusta. On tapana, että kuka sitten onkin johtaja, pitää puheen, ja vaikka en ole erityisesti hengellisen johtajan arvoinen, joudun esittämään sellaista ja siis pitämään pienen puheen.

 

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi, ne jotka ovat tehneet kaikki kahdeksan paria sekä erityisesti ne, jotka ovat tulleet njungnjen viimeisten kahden päivän ajaksi. Painotan tässä Milarepan sanoja, joiden mukaan niiden ansio, jotka mietiskelevät luolissa ja niiden ansio, jotka antavat ruokaa ja suojan noille mietiskelijöille, on täsmälleen sama. Jos mietiskelijä saavuttaa valaistumisen, hänen huoltajansakin valaistuu, koska yksi ei voi olla olemassa ilman toista.

 

Joillakin ihmisillä on sympatiaa ja halua tukea niitä, jotka tekevät myönteisiä asioita, mutta jotkut voivat myös tuntea suurta kielteisyyttä dharman harjoittajia kohtaan. Sekin on eräänlainen siemen kohti vapautumista. Ensimmäisen Karmapan mukaan ne jotka kunnioittavat häntä ja ne jotka lyövät, kumpikin saavat samanarvoisen ansion. Ansio ei synny siis pelkästään siitä, että joku kohtelisi sinua hyvin, vaan ansio on yhteys. Yhteys sinuun voi olla myönteinen tai kielteinen. Kun oma ansio jaetaan muille, ajatellaan kaikkia niitä, joihin itsellä on yhteys. Ei siis ajatella, että jaetaan se vain niiden kanssa, jotka ovat olleet itselle hyviä, se olisi väärin. Toivon jakavani oman ansioni niiden kanssa jotka ovat hyväntekijöitäni, niiden jotka ovat rehellisiä, ja niiden kanssa, jotka eivät tee muuta kuin valehtelevat minulle sekä niiden kanssa jotka lyövät minua, koska yhteys on olemassa.

 

Haluaisin tässä yhteydessä puhua hieman myös in kehityksestä. Kun Samye Ling perustettiin vuonna 1967, sen nimi oli Tiibetiläinen luostarikeskus (Tibetan Monastery Center, lyhennettynä TMC). Se oli Samye Lingin alkuperäinen nimi. Sitä ei kuitenkaan voinut käyttää koska munkkeja ei ollut. Oli vain Trungpa Rinpoche sekä minä ja kun me luovuimme munkkiudesta toinen toisensa perästä, niin luostariksi sitä ei voinut kutsua. Mutta ajatus luostarista oli olemassa vuonna -67.

 

Buddha sanoi: ”Luostarin perustamiseen tarvitaan neljä täysin vihittyä sanghan jäsentä.” Jos he siis ovat olemassa, kyseessä on automaattisesti luostari ja nykyisin Samye Lingiä kutsutaan luostariksi. Luostarilaitoksen tarkoitus ei ole eristäytyä maallikoista, mutta Buddha sanoi: ”Opetukseni eivät voi pysyä tallessa koko maailmaa varten pitempään kuin 24 tuntia, pitempään kuin viikon istuntojen ajan, eivätkä pysyvästi ilman sangha-yhteisöä.” Sanghalla tarkoitetaan tässä niitä, jotka ovat ottaneet ylemmän vihkimyksen, bikkhun tai bikkhunin lupauksen. Ainoastaan se voi säilyttää hänen opetuksensa aikojen saatossa. Tätä en siis ole minä keksinyt vaan jos tutkitte vinayaa tai Buddhan opetuksia, siellä selitetään asia. Ei tarkoiteta, etteivät maallikot voisi ylläpitää hänen opetuksiaan, mutta heillä muita vastuutehtäviä: työ, vastuu sukulaisista ja yhteiskunnallisia tehtäviä.

 

Kun ihminen on täysin vihitty sanghan jäsen, perhe ja ystävät eivät ole enää omalla vastuulla, eikä yhteiskunta. On täydellinen 24 tuntia vuorokaudessa ylläpidettävä vastuu oppia opetukset, soveltaa niitä ja olla opetuksille hyödyksi ja auttaa niiden kautta kaikkia muita olentoja. Sillä, keitä nuo ihmiset ovat, ei ole todella mitään väliä, täysin vihityn sanghan jäsenen tulee olla saatavilla kenelle tahansa, joka tahtoo oppia Buddhan opetuksia, ei voi perääntyä vastuusta vetoamalla omiin sairauksiin. Toisten asiat eivät kuulu sanghan jäsenille laisinkaan, toisten puheet ja teot eivät ole sanghan vastuulla. Sanghan vastuulla on omistaa oma elämä kokonaan opetusten oppimiseen ja kunnioittaa kaikkia muita uskontoja. Se ei tarkoita, että kaikkia muita uskontoja tarvitsisi opiskella. Ja maallikkojen vastuulla on huolehtia sanghan tarpeista.

 

Jos sangha on, olen varma, että on hyvää sanghaa ja huonoa sanghaa, koska he eivät ole valaistuneita ihmisolentoja. He ovat kehityksen tiellä ja omistaneet koko elämänsä sen päämäärän saavuttamiseen. Kun siis liittyy sanghaan, sen tarkoituksena on omistautua harjoitukseen ja muille hyödyksi olemiseen.

 

Vajrayanan polulla on kahdenlaista tiibetinbuddhalaista sanghaa: sangha maallikkoyhteisössä ja luostarielämää viettävä sangha. Maallikkoyhteisön sangha tarkoittaa entisiä munkkeja ja nunnia, jotka ovat luopuneet vihkimyksestään, mutta joiden mieli on edelleen harjoituksessa. Sitä kutsutaan tiibetiksi rabsung njung njeg de. Rabsung tarkoittaa vihittyä, joka kantaa keltaista tai tummanpunaista pukua. Ku ka ritsja lung ge de tarkoittaa niitä, joilla on viitta keltaisin ja punaisin värein. Heillä on osittainen vihkimys, osia vinayasta noudatettavana ja he eivät aja tukkaansa toisin kuin rabsung njung njeg de.

 

Selibaattivalaa lukuun ottamatta rabsung njung njeg de ja ku ka ritsja lung ge de pitävät samat valat. Näin ne joilla on perhe voivat jatkaa perheellisinä, jos siihen on tarvetta 3 vuoden, 6 vuoden tai 12 vuoden retriitin jälkeenkin. Joitakin luostareita Tiibetissä kutsutaan ku ka ritsja lung ge de luostareiksi mutta useimmat ovat rabsung njung njeg. Niistä munkkiluostareissa on munkkeja opettajina ja nunnaluostareissa opettavat nunnat. Tietyillä alueilla yleinen vastuu on tulkujen harteilla. Tiibetissä on vain pari kolme nunna-tulkua mutta munkki-tulkuja on neljä, viisi tuhatta. Nunnaluostareita on myös paljon vähemmän, ehkä vain sata tai vähän yli. Jotkin nunnaluostarit ovat kuitenkin aika isoja, niissä saattaa olla jopa 500 nunnaa. Tässä ei ole kyse miesten asettamisesta eri asemaan naisiin verrattuna muuten, kuin että yhteiskunta on vaikuttanut sillä tavoin. Usein naiset toivovat perhettä ja perhe-elämän vastuuta eikä niin moni voi jättää sitä vastuuta ja hävitä luostariin. Ehkäpä pojat ovat olleet kiinnostuneempia luostarielämästä.

 

Oli miten oli, kagyu-perinne korostaa erakko- ja retriittielämää ja useimmissa luostareissa erakkoelämää painotetaan. Monet nunnat ovat hyvin hartaita harjoittajia ja usein he harjoittavat nimenomaan njungnje-harjoitusta. Jos ajattelen omaa luostariani, jossa on 27 haaraa, ne ovat kaikki retriittipaikkoja, eivätkä välttämättä lainkaan luostareita. Niissä saattaa olla esimerkiksi 20 munkkia ja 20 nunnaa, jotka asuvat erillään toisistaan eivätkä tapaa toisiaan. Mutta minulla on paljon nunnaluostareita vastuullani ja useimmiten nimenomaan nunnat ovat eniten harjoituksesta kiinnostuneita.

 

Monet nunnat tekevät siis njungnje-harjoitusta pääharjoituksenaan. Siinä ollaan kaksi päivää syömättä ja yhtenä päivänä syödään, joten yksi pari kestää kolme päivää. Niinä päivinä kun syödään, ruokana on yksi kulhollinen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan, vaikka se olisi vain nokkosia tai nauriita. Syksyllä käydään almukierroksella ja mitä silloin onnistuukaan keräämään, siitä muodostuvat tulevan vuoden ruokavarat. Heillä ei ole sellaisia ylellisiä ruokia mitä me täällä syömme. Njungnjen aikana he tekevät päivittäin 400 täyskumarrusta. Täällä meillä kaikki on sovellettu länsimaisittain ja meistä tulee aika pehmeitä. Harjoitus voi teistä tuntua kovalta, mutta jos menette Tiibetiin tekemään njungnjeta, se on aika lailla erilaista. Kun Tiibetissä tehdään jotain kielteistä, se on paljon pahempaa kuin mihin me täällä pystymme. Ja kun he yrittävät tehdä myönteistä, he yrittävät tehdä paljon myönteisempää kuin mitä me teemme. Täällä ollaan puoleksi kielteisiä ja puoleksi myönteisiä, eivätkä ne paljon eroa toisistaan.

 

Milarepa sanoi, että jos haluaa saavuttaa jotain tässä elämässä, mielen täytyy olla lujaluonteinen. Ei voi olla lepsu. Kun Milarepa koetti tappaa ihmisiä, hän tappoi useita satoja. Ei jotenkin puolet tapettu ja puolet ei tapettu. Kun hän yritti tehdä harjoitusta, hän harjoitti kaikin voimin, eikä jotenkin puoleksi harjoittaen ja puoleksi vähemmän harjoittaen.

 

Kun keskukset kasvavat, ne eriytyvät useiksi sivuhaaroiksi. Munkki- ja nunnaluostarit eriytyvät. 3, 6, tai 12 vuoden retriitin tehneillä maallikkoharjoittajilla on oma yhteisönsä, oma luostarinsa. Tulkuilla on oma instituutionsa, jota kutsutaan nimellä labrang. Kun kasvu tapahtuu, se menee moniin eri suuntiin. Kun on monia suuntia, on useampia mahdollisuuksia olla hyödyksi kaikille olennoille. Emme voi jähmettyä ajattelemaan, miten asiat olivat vuonna -69, ylläpitää niitä ideoita. Samye Ling alkoi vuonna -69 ja siitä on 32 vuotta.

 

Minä jouduin mukaan hengelliseen peliin vuonna -74 kun ihmiset täällä puhuivat hänen pyhyydelleen 16. Karmapalle ja pyysivät minua opettamaan. Olin toivonut, ettei minun tarvitsisi istua valtaistuimella. Ettei minun tarvitsisi opettaa, sillä tiedän kovin vähän ja opetan huonosti. Sen mitä opetin vuosina 1969 – 74 niille, joita se auttoi ja jotka sen ymmärsivät, sen tein vain buddhalaisen periaatteen mukaisesti. Buddhalainen periaate on, että se mitä tekee, ei ole niin tärkeää kuin se mitä ajattelee. Jos motivaatio on myönteinen, vaikka siivoaisi lattiaa tai keittäisi, se on osa harjoitusta. Harjoitus ei ole vain risti-istunnassa temppelissä istumisen saavutus vaan kaikkein tärkeintä harjoituksessa on motivaatio. Opetuksissa sanotaan: ”Jos mielesi on aidosti positiivinen niin kaikki mitä teet, liittyipä se polkuun tai tulokseen, on aina hyvä teko. Jos mielesi on kielteinen, niin vaikka tekisit jotain myönteistä, siitä tulee huono ja paha teko. Hyvä ja paha, myönteisyys ja kielteisyys eivät siis ole vain teoissanne vaan ne ovat motivaatiossanne ja ajattelussanne.”

 

On siis hyvin tärkeää, että me Samye Lingin yhteisössä kehitämme myönteistä toimintaa, myönteistä ajattelua. Myönteisistä teoista seuraa myönteisyyttä. Jotkut täällä asuvat ihmiset ovat olleet kanssani Samye Lingissä alusta alkaen, 25 tai 26 vuotta, monet ovat olleet 20 vuotta. Onko se hyvä tai paha, sitä en oikeastaan osaa sanoa. Onko niin, että minulla ei ole muuta paikkaa mihin mennä tai että heillä ei ole, siitä en ole varma. Sattuu kuitenkin melko usein, että kun he ovat olleet täällä pitkän aikaa, he alkavat nähdä paljon kielteisiä asioita ja levittävät kielteisyyttä itseään kohti, ja minä näytän kielteiseltä, kuin olisin aids tai syöpä, levitämme tätä huhuina. Levitämme sitä lopputuloksena 20 vuoden harjoituksesta.

 

Minusta on kovin sääli että niin tapahtuu, että ei nähdä myönteistä puolta. Ei arvosteta Samye Lingin kasvua vaan takerrutaan pieneen kotoiseen ilmapiiriin. Sellaista ei voi ylläpitää, koska buddhalaisuus kasvaa ympäri maailmaa. Joka päivä 25000 ihmistä kääntyy buddhalaisuuteen eri puolilla maailmaa. Jos 25000 ihmistä on kiinnostunut buddhalaisuuteen osallistumisesta, Samye Ling ei voi sen keskellä vain keitellä teetä tai ruokaa, aterioida ja pitää hauskaa parin kolmen ihmisen ideoihin perustuen. Se ei käy. Samye Ling on vanhin ja ensimmäinen Intian ulkopuolelle, vuonna 1967 Eurooppaan perustettu tiibetinbuddhalainen keskus. Sen täytyy kasvaa. Ei siksi että haluaisimme kasvua, mutta buddhalaisuus kasvaa maailmassa ja maailmassa on tarve, joka Samye Lingin tulee täyttää.

 

Koetan tässä sanoa, että teidän ei pitäisi pelätä Samye Lingin kasvamista eikä myöskään sitä, että näyttää kuin munkit, nunnat, maallikot ja maallikkoharjoittajat eristäytyisivät kukin omalle puolelleen. Mielestäni sellainen vaara on Samye Lingissä hyvin pieni. Jos vierailette muualla samanlaisissa organisaatioissa, voitte nähdä hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä yritämme täällä saada aikaan. Vaikka ihmisten olisikin vaikea hyväksyä tämä tilanne, maailma muuttaa asioita täällä, halusimmepa sitä tai emme, ja kun tarve syntyy, on perustettava luostarit erikseen munkeille ja nunnille sekä paikat maallikkoharjoittajille jotka pitävät valkoista puuvillakaapua ja tavallisille maallikoille.

 

Valkoisen puuvillakaavun pitäjät, ku ka ritsja lung ge de, jakaantuvat vielä kahteen eri perinteeseen. On Milarepan perinne, joogit ja jooginit, jotka eivät enää kuulu maallikkoyhteisöön vaan seuraavat Milarepaa ja harjoittavat Naropan kuutta joogaa. Ja on ne, jotka elävät vuorilla ja erakkomajoissa koko elämänsä kantaen valkoista puuvillakauhtanaa. Nämä kaksi ovat maallikko ku ka ritsja lung ge de ja vihkimyksen saanut ku ka ritsja lung ge de. Tavallisista maallikoista ne, jotka tekevät harjoitusta, esimerkiksi vuosia retriitillä, saavuttavat tietenkin sen kategorian, mutta ne, jotka eivät ole paljoa harjoittaneet ja edelleen haluavat olla perhe-elämän keskellä, he ovat niitä maallikoita jotka tukevat sanghayhteisöä. Sangha on riippuvainen maallikkoyhteisöstä. Maallikkoyhteisö on riippuvainen sanghasta.

 

Samye Ling on tähän mennessä kasvanut kolmella alueella: hengellisellä, terveyteen liittyvällä ja hyväntekeväisyyden alueilla. Hengellisesti Samye Ling laajenee munkki- ja nunnaluostariksi, maallikkoharjoittajien ja maallikkojen yhteisöiksi. Ne kasvavat tulevaisuudessa rinnakkain ja niillä voi olla omat rakennuksensa ja organisaationsa.

 

Tulevaisuus tuo myös vastuun tulkujen perimyslinjasta. Tällä hetkellä Akong, siis minä, on perustaja tai eräänlainen perimyslinjan haltija ja te olette ne henkilöt, jotka ovat Akongin suojeluksessa. Perimyslinja täytyy säilyttää joko lännessä tai idässä tai jossain Tiibetissä. Joka tapauksessa tarvitaan talo perimyslinjaa varten tai organisaatio, instituutio jota kutsumme nimellä labrang, instituutio täytyy perustaa.

 

Ei ole niin, etteivät eri yhteisöissä elävät ihmiset tuntisi toisiaan. Se merkitsee, että jokaisella on oma paikkansa. Täytyy perustaa myös retriitit munkeille ja nunnille, miesten ja naisten lyhytaikaiset retriitit, pitkän ajan retriitti ja elämänpituinen retriitti, missä ihmiset omistavat koko elämänsä harjoitukseen ja harjoittavat Naropan kuutta joogaa, niin kuin Milarepa teki,.

 

On kapeakatseista ihmetellä miten voisimme olla erillämme ja luokkiin jaettuina. Minulta kysytään, miksi pitää olla niin monta eri osaa kun olemme aivan tyytyväisiä yhdessä pienessä yhteisössä. Mutta jakaminen eri osiin on ainoa tapa jolla dharma laajenee. Muistan kun muutama vuosi sitten buddhalaisia keskuksia oltiin perustamassa Lontooseen. Ihmiset pelästyivät ensin ja valittivat: ”Meidän keskuksemme on niin pieni, siellä ei käy tarpeeksi ihmisiä. Ehkä Lontoon keskukset vievät nekin muutamat jotka käyvät täällä, Lontooseen ei pitäisi perustaa keskusta.” Kun Kalu Rinpoche tahtoi perustaa keskuksen, ihmisiä pelotti. Ja Jigme Rinpochen keskuksen aloittaessa sanottiin, ettei Kalu Rinpochen keskukseen riitä väkeä. Ihmisillä on tarpeettomia pelkoja, koska te ette tiedä miten dharma laajenee.  kasvaa, pidittepä siitä tai ette, se kasvaa omalla tavallaan. Se laajenee buddhalaisiksi munkki- ja nunnaluostareiksi, retriitti-instituutioksi, labrang-instituutioksi, se kasvattaa opintokeskuksen ja sillä tulee olemaan yliopisto, se kasvaa monella eri tavalla.

 

Tänä vuonna täytän 60 vuotta. Silloin alan keskittyä buddhalaisuuden voimistumiseen kaikkialla maailmassa. Viivyn missä tahansa ihmiset minua tarvitsevatkin. Vuodesta -59 vuoteen -63 minulla ei ollut valinnanvaraa vaan karminen malli teki valinnat. Vuonna -67 valinnanvaraa oli, mutta en voinut itse päättää ja minun oli edelleen seurattava karmista mallia. Vuonna -74 en voinut valita. Hänen pyhyytensä oli hyvin itsepintainen ja vaati minua ryhtymään työhön. Se oli vastoin sitä mistä olisin pitänyt. Pidin vuoteiden sijaamisesta ja lattian siivoamisesta. Vuodesta -67 vuoteen -74 tein hyvin mukavaa työtä ilman velvollisuuksia. Mutta vuoden -74 muutos on jotain, mitä ihmiset pyysivät. Luulen, että heidän pyyntönsä sai Hänen pyhyytensä antamaan tämän työn minulle, joskaan en ole varma miten päin siinä kävi. Jostain syystä on kuitenkin niin että minun täytyy olla hengellisessä johtoasemassa Samye Lingissä.

 

Mutta kun tarkastelen omaa hengellisyyttäni... kun puhun ihmisille, koetan olla vilpitön ja puhdas, ei vain omiin ajatuksiini perustuen vaan perustuen Buddhan opetukseen. Joten luulen että neuvoni ihmisille ovat olleet kelvollisia. Mutta käytökseni on ollut aivan kelvotonta, älkää ottako esimerkkiä siitä! Sillä en ole antanut sellaista esimerkkiä kuin buddhalaisen tulisi antaa. Unohtakaa buddhalainen opettaja. Ja nekin teistä, jotka ovat buddhalaisuudesta kiinnostuneita, älkää seuratko esimerkkiäni, koska en pidä itseäni – minusta tuntuu että en ole hyvä esimerkki. Teen niin paljon huonoja asioita enkä ole sen arvoinen että minua voisi kutsua opettajaksi. Viittaan aina omaan guruuni. Kun ihmiset kutsuvat minua guruksi taitaa olla niin että petkutamme puolin ja toisin, koska he petkuttavat minua ja minä heitä. Guru ei ole erityisen helppo asia.

 

Kun Milarepa tapasi Marpa Lotsawan hän sanoi: ”Tahdon saada sinulta opetusta, tahdon antaa kehoni, puheeni ja mieleni, kaiken mitä minulla on sinulle, ole hyvä ja opeta minua.” Marpa Lotsa sanoi: ”Selvä, sinun tulee itse hankkia ruokasi sillä jos annat tyhjän vatsan minulle enkä minä vatsaasi tarvitse, niin sinä et anna vaan rasitat minua. Jos siis haluat antaa minulle jotain, sinun täytyy antaa kehosi, puheesi ja mielesi ilman että minun täytyy pitää sinusta huolta ja ruokkia. Ensin sinun on siis opittava ottamaan vastuu itsestäsi ennen kuin annat itsesi jollekulle.

 

Kun ihmiset täällä tulevat tapaamaan ja pyytävät minua olemaan heidän gurunsa se on lähinnä rangaistuslaitos. Ihmiset ajattelevat ansiollisuutta. ”Olen antanut itseni tälle henkilölle. Tämä henkilö auttaa joka päivä katsomalla naamaani kahdesti, hymyilemällä kolmesti ja vaikka tekisin jotain pahaa, hän sanoo: ‘Oikein hyvä, olet niin ystävällinen ja antelias, teet vain hyvää etkä ollenkaan pahaa’.” Jonkun täytyy sanoa! Eräänlainen rangaistuslaitos tämä järjestelmä. Kukaan ei tahtoisi kuulla omista virheistään ja vioistaan. Ja kun todella tarvitsisi, niin ketään ei näy mailla halmeilla ja he käskevät opettajan menemään sinne mistä hän on tullutkin. ”Viime vuonna ajattelin antavani kehoni ja puheeni sinulle, tänä vuonna en ole sinusta kiinnostunut koska löysin jonkun toisen.”

 

Kehon ja puheen antaminen on siis hyvin väliaikaista, tavallaan se on vielä yhden lisäansion keräämisseremonia. Kun löytyy joku uusi hyvin miellyttävä [opettaja], sanotaan: ”Oi miten mukava ja ystävällinen olet, istu ole hyvä ja tässä olisi kuppi teetä.” Sellainen idea ihmisillä on gurun ja oppilaan suhteesta. Kukaan ei näytä huonoja puoliaan, ei uskalla eikä halua. Opettajat ovat myös sellaisia oppilaita kohtaan. Useimmat opettajat katsovat paljonko henkilöllä on rahaa, miten paljon varoja tukea. Moraalia ja oikeaa ymmärrystä, oikeaa motivaatiota ei painoteta. Minä henkilökohtaisesti en välitä siitä ollaanko minulle ystävällisiä vai epäystävällisiä. Minulle on samantekevää antavatko ihmiset minulle rahaa vai eivät, palvellaanko tai lyödäänkö, se on minulle sama, minä en välitä.

 

nauha 1/1b

En usko että olen oikea guru teille, sellainen jota etsitte. Mutta olen täällä väliaikaisesti, jos siitä on jotain hyötyä. En toimi omaksi hyödykseni vaan toimintani liittyy voimakkaaseen toiveeseen siitä, että buddhalaisuus leviäisi tulevaisuudessa. Tämän maiseman ja rakennusten tarkoitus on olla hyödyksi Samye Lingin yhteisölle tulevaisuudessa. Ei pelkästään minulle. Minä voin mennä Espanjaan. Luulisin että he voisivat lainata katon pääni päälle jos haluan mennä sinne. Voin mennä Etelä-Afrikkaan. Siellä on tarpeeksi tukijoitani. Minun ei tarvitse kärsiä yhdessä teidän kärsimyksenne kanssa. En ole kovin hyvä... äh, sillä tavalla myötätuntoinen. Jos huomaan, etten voi olla joillekin ihmisille juurikaan hyödyksi menen muualle. Olen niin kuin kerjäläiset. Kerjäläisillä ei ole kotia eikä tulevaisuudensuunnitelmia, kerjäläinen suunnittelee seuraavaa yösijaa ja jos joku antaa suojan jossa on [epäselvä kohta nauhalla], niin hän jää sinne. Jos hän huomaa, että hänen läsnäolonsa muuttuu sellaiseksi kuin ihmisten kieli, karkeaksi, ja onni katoaa, miksi pysyä siellä kun on vaihtoehtoja. Minulla on tällä hetkellä monia vaihtoehtoja.

 

Tällä hetkellä työskentelen kaikin voimin in yhteisön hyväksi. Jotkut valittavat: ”Hän ei ole enää kiinnostunut Samye Lingistä, hän ei enää ole täällä.” Mutta kaikki aikani joka ei kulu Tiibetissä kuluu ensisijaisesti täällä, koska olen luvannut joillekin täällä kauan olleille että pysyn täällä ja olen sanonut pitäväni heistä huolta. Mutta en ole tehnyt sitoumuksia viime aikoina tulleiden kanssa. Minun sitoumukseni loppuu niihin, jotka tulivat kauan aikaa sitten ja pyysivät minua lupaamaan. Joskus sanotaan, että olen luvannut liikoja enkä pidä mitä lupasin. Mutta jos tutkitte tarkkaan, en usko että rikoin yhtään lupausta. Olen edelleen täällä ja vietän Samye Lingissä enemmän aikaa kuin missään muissa paikoissa.

 

Samye Lingillä on monia haaroja. Joihinkin maihin matkustan vain viikoksi kerran kolmessa vuodessa. Minulla on perhe, jonka kanssa olen viime aikoina viettänyt kolmisen viikkoa vuodessa. Minusta maallisesti ajatellen olen rikkonut sitoumukseni perhettäni kohtaan, en Samye Lingiä kohtaan. Tiibet on ensimmäisellä sijalla, toisena, muut keskukset kolmantena ja neljäntenä perheeni. Ehkäpä psykiatrit voivat pitää minua hieman hulluna ja sanoa, että perheen tulisi olla etusijalla. Miksi en tee niin, johtuu siitä, että luostarini osti minut perheeltäni, jotta jatkaisin Akongin perimyslinjaa. Kun minut otettiin sisään luostariin, perheen täytyi väistyä. Luostari maksoi rahassa ja perhe möi. Myönteisellä, ei huonolla tavalla. Ja Karmapa on se, joka tunnisti minut, joten hengellisen puolen vastuu on minulle kaikkein tärkein.

 

Perhe syntyi sukupuolen takia, kielteisen puoleni takia, Karmapa ei valinnut sitä minulle. Koska vastuu on minulla, minun täytyy ylläpitää jonkinlaista hengellisten ideoiden kotia, halusinpa tai en. Mutta tuleva aika on Samye Lingin yhteisön käsissä. Jos he haluavat että pysyn täällä tai he tarvitsevat minua, niin pysyn niin kauan kuin voin. Mutta jos yhteisö on sitä mieltä, että muutokset ovat liian suuria ja liikelaitos on ottanut ylivallan henkisestä instituutiosta, enkä ole pitänyt lupauksiani, niin meidän ei tarvitse kyräillä toisiamme. Voin sanoa iloisesti näkemiin ja te ehkä toivotatte minut tervetulleeksi takaisin lomilla. Olemme vapaita kummallakin puolella, minä olen vapaa teistä ja teillä on minun puolestani vapaus tehdä mitä tahdotte.

 

Kun temppeliä rakennettiin, oli kahdenlaisia mielipiteitä. Jotkut ehdottivat, että pitäisin rahat enkä rakentaisi mitään tarpeetonta. Toiset kysyivät miksi rakennan temppelin, vaikka palaankin Tiibetiin jos Tiibet vapautuu. Vastaan heille, että omaisuuteni on opettanut minulle pakoni aikana miten omaisuudesta luovutaan. Temppelin rakentamisen ansio ei ole mikään viimeinen teko. Vaikka meidän pitäisi palata, niin tänne jää buddhalaisia ja täällä on sanghaa. He tarvitsevat temppelin. Ei ole niin, että tiibetinbuddhalaisuuden tultua länteen se täytyisi viedä pois, jos tiibetiläiset lähtevät. Uskonto on jo juurtunut Eurooppaan. Ja tuohon organisaatioon kuuluvat ihmiset jatkavat siitä mitä me rakensimme.

 

On siis hyvin ilmeistä, että se mitä minä ja veljeni olemme tehneet täällä, koituu teidän hyväksenne. En usko että meistä kumpikaan takertuu instituutioon, Samye Lingiin tai muuhun organisaatioon, Minusta tuntuu, että minne tahansa joudummekaan, pystymme pitämään huolta itsestämme ruuan ja vaatetuksen osalta. Ihminen tarvitsee vain kaksi asiaa: ruokaa ja vaatteet. Joten me emme vie mitään mukanamme vaikka joutuisimme lähtemään Samye Lingistä – mikä tietenkin on teidän päätöksenne – me emme ota mitään täällä rakennettua, se kaikki kuuluu teille.

 

Haluan myös sanoa hyvin selkeästi, että en siedä pahoja puheita enkä juoruja. Jotkut ihmiset ovat sanoneet minulle, ettei Lama Yeshe pidä minusta ja jotkut ovat sanoneet Lama Yeshelle, ettei Akong pidä hänestä. Meitä kahta ei voi erottaa sanottepa mitä vain, me olemme veljeksiä ja veljekset työskentelevät yhdessä ettekä te voi laittaa kielteisiä myrkyllisiä sanoja meidän väliimme. Kuka ikinä sellaista onkin väittänyt, hän ei pidä meistä kummastakaan. Jos joku haluaa kuunnella juoruja ja seurata niitä niin kiitoksia paljon tarjoamastanne mahdollisuudesta vapautua kaikista organisaation vastuista ja instituutiosta. Voin mennä jonnekin hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan. Olen kuudenkymmenen ikäinen. Voin edistää dharmaa monissa muissa paikoissa, sen ei tarvitse olla nimenomaan Samye Ling.

 

Joka tapauksessa mielestäni dharman piirissä olevien ihmisten ei tulisi levittää juoruja eikä koettaa rikkoa muiden välejä. He ovat osa sanghaa ja sanghan tulisi pitää yhtä eikä aiheuttaa eripuraa keskuudessaan. On sanottu, että valoista tärkein on välttää rikkomasta sanghaa. Se mitä sanotte, merkitsee ja teidän tulisi ajatella erittäin tarkasti ennen kuin puhutte. Mitä siitä seuraa lopuksi, jos nämä juorut jatkuvat.

 

Halusin puhua tästä jo aikoja sitten, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole ollut. Tänään on hyvä tilaisuus, sillä paljon ihmisiä on paikalla yhtä aikaa. Toisinaan ihmisten on vaikea ymmärtää englantiani ja sitten he tulkitsevat väärin ja omalla tavallaan. Ennen kuin kommentoitte, on viisasta kysyä ainakin, mitä tarkoitin. On tärkeää, että varmistatte asiat ennen kuin jäätte ihmettelemään: ”Ai niinkö hän sanoi.” Kuten se mitä olen juuri nyt yrittänyt sanoa. Olen varma että jokainen kertoo siitä eri tavalla. Pyysin että puheeni äänitetään tänään niin että siitä ei jää pelkästään teidän versiotanne jäljelle vaan kopioita on saatavana! Jota voi sitten kuunnella yhä uudestaan muutaman kerran. Jos ongelma on kuitenkin kielen ymmärtämisessä, niin kysykää suoraan minulta, älkää edes kuunnelko nauhaa.

 

Jostain syystä minun täytyi pitää täällä puhe. Ehkä se ei ole dharmaa mutta toisaalta voi ollakin dharmaa sanoa, että kaikki on pysymätöntä, niin kuin näette. Kuinka se pitäisi ymmärtää. Jos pysymme iloisesti yhdessä täällä Samye Lingissä jonkin aikaa, niin se muuttuu. Teidän täytyy olla tietoisia muutoksista. Muutos ei ole kielteinen, luulen, että se on se mitä yritän teille sanoa. Ensinnäkin on varmaa, että muutos on tulossa. Siihen valmistetaan teitä huolella ja toivon että muutos tuo mukanaan myönteisyyttä ja on meille hyödyksi pitkän aikaa. Ehkä ei suoraa hyötyä meille itsellemme välittömästi.

 

Päätökseksi omistamme ansiomme. Olemme tällä kertaa tehneet 422 paria njungnjeta yhteensä ja tähän liittyy vielä Espanjan, Belgian ja Holy Islandin keskuksissa tehty njungnje-harjoitus. Ne ovat osa toimintaamme. On tärkeää, että jatkatte harjoitusta tulevaisuudessa, erityisesti maallikot, jotka eivät ole kokonaan omistaneet elämäänsä harjoitukselle, heidän on tärkeää tehdä njungnjeta. Se vie vain kaksi päivää ja sen aikana sitoudutaan pitämään kahdeksan sitoumusta.

 

Millä perusteella sitoumuksia sitten otetaan. Niistä on teille eniten hyötyä, kun otatte sellaisia valoja tai sitoumuksia, joita teidän on vaikea pitää. Jos teillä on paljon vihaa ja tahdotte tappaa päivittäin, on tärkeää ja mitä hyödyllisintä vannoa ettei tapa. Jos jollakulla ei ole vihaa eikä aseita tappamiseen, on edelleen hyvä ottaa vala, mutta siitä ei ole niin suurta hyötyä. Mutta täällä ihmiset ottavat niitä valoja, joiden uskovat olevan helppoja pidettäviä. Niin että siitä seuraa heille vähemmän ongelmia.

 

On tietenkin hyvä pitää valansa. Ehkä tulevaisuudessa tulee kielteisiä ajatuksia ja silloin valasta on paljon hyötyä. Mutta juuri niiden pitäisi ottaa vala jotka eivät voi olla ilman seksiä, ilman huumeita ym. tuntiakaan, silloin tulisi vannoa ja se on todellinen vala. Siitä on hyötyä. Ellei ole seksuaalista halua tai kykyä, ei pysty ottamaan huumeita eikä juomaan, niin on edelleen hyvä pitää vala, täydellistä hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Niille jotka kiihkeästi... minusta valan pitäminen on äärimmäisen tärkeää.

 

Joskus vala muuttuu vitsiksi. Otetaan vala ja sitten rikotaan se, ainakin melkein, puoliksi tai osittain. Ja otetaan toinen sitoumus ja luvataan uudelleen. Alkaa tuntua siltä että pettää itseään ja kaikkia muita. Ehkä niin ei ole. Ehkä ihmiset rikkovat valansa, mutta olivat suojassa vaaralliselta elämältä kuusi kuukautta tai vuoden. Mielestäni on hyvin tärkeää päättäväisesti ottaa vala yhä uudelleen. Jos rikkoo niin tunnustaa heti ja ottaa sen uudelleen, sillä valan ottaja on se joka siitä hyötyy eikä Buddha. Buddha ei tehnyt tätä valaa omaksi hyödykseen vaan kaikkien ihmisyksilöiden hyödyksi. Vapauttaakseen heidät kärsimyksestä. Joten minusta on hyvin tärkeää, että otatte uudelleen rikkomanne valat ja yritätte pitää ne niin kauan kuin voitte. Älkää ajatelko: ”Otin valan kaksi vuotta sitten, kolme vuotta sitten ja viime vuonna ja tänä vuonna. Joka kerta rikoin sen, joten minun ei kannata ottaa sitä enää uudelleen.” Sen uudelleen ottamisesta on paljon hyötyä, koska olette erossa esteistä. Joka kerta koetatte pitää sen entistä pidempään ja puhtaammin ja lausutte Dorje Sempa -mantroja. 

 

Ennen kuin teemme omistusrukouksen ajatelkaamme kaikkia ihmisiä, jotka ovat tällä planeetalla tai muilla planeetoilla, kaikkia olentoja. Omistakaamme tekemämme njungnjet kaikille olennoille. Ensin meidän tulee omistaa tämä vihollisillemme, koska he ovat opettajiamme, omistamme ystävillemme, läheisillemme ja kaikille instituutioille. Kaikille sotalaitoksille missä niitä ikinä onkaan, kaikille näkyville olennoille ja niille, jotka ovat niin pieniä, etteivät näy paljain silmin. Omistamme harjoituksemme ruualle jota syömme, siihen liittyy tappamista, varastamista, petkutusta; sellaista kuin ‘puhdas ruoka’ ei ole olemassa. Omistamme sen kaikille niille, joita kohtaan olemme tehneet väärin, niin että kaikki olisivat vapaita kärsimyksen syistä.

 

Ennen kuin teemme sen lausumme Dorje Sempa -mantraa puhdistaaksemme kaiken negatiivisuuden jota olemme elämässämme keränneet, erityisesti njungnjen aikana kun olemme nälkäisiä emmekä pysty käyttämään sitä kunnolla, kun olemme janoisia ja väsyneitä, kaikki kielteiset ajatukset joita meillä on ollut elämässämme ja njungnjen aikana. Puhdistukoon se kaikki sanomalla Dorje Sempa -harjoituksen sataa siementavua. Lausukaamme yhdessä:

 

Om ben-za sa-to sa-ma-ja   /   ma-nu pa-la-ja   /   ben-za sa-to te-no-pa  /  ti-tra dri-to me-bha-va. 

Su-to ka-jo me-bha-va   /   su-po ka-jo me-bha-va   /   a-nu rak-to me-bha-va

sar-va sidd-hi me-ntra ja-tsa   /   sar-va kar-ma su-tsa-me.

Tsi-tam shi-ri ja gu-ru hum   /   ha-ha-ha-ha-ho bha-ga-van

Sar-va ta-tha-ga-ta   /  ben-za ma-me-mun-tsa    /    ben-za bha-va ma-ha sa-ma-ja sa-to ah.

 

Kotisivu