Merenkurkun kivinen maankohoamissaaristo on ainutlaatuinen jääkauden muokkaama maisema. Jäämassa painoi maankuorta jopa kilometrin verran alaspäin. Maankamaran vapautuessa jään painolastista 10 000 vuotta sitten, se alkoi palautua ennalleen. Sulava jää muotoili Merenkurkkuun erityiset pyykkilautaa muistuttavat vuosimoreenimuodostelmat, De Geer-moreenit. Maan kohoamisvauhti on noi 8 mm vuodessa. Noin 2500 vuoden kuluttua Merenkurkku on muuttunut maankannakseksi ja Perämeri järveksi.
Niin aloitteleva kuin kokenutkin meloja löytää Merenkurkun saaristosta kiinnostavia, vaihtelevia ja tuulensuojaisia reittejä. (Rantaviivaa on kaikkiaan yli 2500 km). Kokeneempia melojia innostaa varmasti myös ulkosaariston tarjoamat maisemat ja melonnalliset haasteet. Kivikkoiset vedet ohjaavat veneilijät liikkumaan viitoitetuilla reiteillä. Leiripaikkojen löytäminen isommalle ryhmälle voi olla vaikeaa epätasaisen ja kivikkoisen sekä paikoin runsaan huvila-asutuksen vuoksi.
Reittien suunnittelussa leiri- ja taukopaikkojen etsinnässä on hyvänä apuna Pohjanmaan matkailun painattama keväällä 2010 ilmestynyt Melo Merenkurkussa-kartta (1:50 000). Ilmaista karttaa voi tilata osoitteesta touristinfo(at)vaasa.fi
Kaksiosainen kartta ulottuu etelässä Korsnäsiin ja pohjoisessa Oravaisiin. Lännessä karttaan mahtuu kaikki saaret, paitsi aivan uloimmat majakkasaaret Norrskär ja Utgrynnan. Vain kokeneiden melojien kannattaa haaveilla näiden majakoiden bongausta.
Melojien suosikkialueita ovat Raippaluoto/Björköby ja Mikkelinsaaret. Lähtöpaikaksi ensin mainittuihin sopivat Svedjehamn sekä Klobbskat. Mikkelinsaarille aikovan kannattaa lähteä Köklotin pohjoispäässä olevasta Norrskatin satamasta. Rönnskäretin saaret, Bergöstä länteen, ovat helpoimmin saavutettavissa lähtemällä Bergön Ytterbådanin satamasta.