Matti Kankaanniemi,
Helmikuu 2000
1.1 Johdanto
Maailmankatsomuksemme rakentuu lukemattomista osista, päätelmistä, uskomuksista ja tavoista jäsentää havaintojamme. Vaikka kokonaisvaltainen ja perusteellinen analyysi omista uskomuksistamme on mahdoton tehtävä, joitakin erillisiä elementtejä pystymme käsittelemään. Esitän tässä melko yhden maailmankatsomuksen muodostamisen kannalta haastavan tapauksen, jolla toivon olevan vaikutusta eri foorumeilla käytyyn keskusteluun kristillisen uskon rationaalisista perusteista. Tämä ei pyri olemaan "todistus kristinuskon todenperäisyydestä", vaan pikemminkin suppea kuvaus esimerkkitapauksesta, joka on osaltaan vaikuttanut "erään helluntailaisen" maailmankuvan muodostumiseen. Tarkastelen ensin kyseistä tapausta ja sen jälkeen esitän lyhyesti joitakin osa-alueita, joihin tällaisella kokemuksella katson olevan erityistä vaikutusta.
1.2 Tapaus
Tässä on syytä kertoa tapaus vuodelta 1965, koska siitä ilmenee, kuinka tärkeätä on totella Herraa.Helmikuun lopulla oli kokous Evijärvellä. Majapaikassaan Kedon perheen takkahuoneessa, Arthur näki kirjan Elämä säteiden varassa. Ensio Surma-aho oli kirjoittanut päiväkirjan muodossa kertomuksen syöpäsairaudestaan ja olostaan Helsingin Sädehoitoklinikalla. Kirjan kirjoittaja asui 14 kilometrin päässä Arthurin majapaikasta ja soitti sunnuntai-iltapäivänä puhelimella Kedolle ja ilmoitti haluavansa tavata Arthurin. Arthur kehotti tulemaan juttusille muistamatta, että oli jo kokoukseen menon aika. Kun vierailijaa ei alkanut kuulua, Arthur tuumasi suorasukaiseen tapaansa, ettei hän yhden teologin takia myöhästy kokouksesta ja lähti kävelemään rukoushuoneelle Isäntä jäi odottamaan vierasta ja ilmoitti tälle, että Arthur oli tavattavissa rukoushuoneella. Ensio ei olisi jaksanut istua niin pitkään kokouksessa ja hän lupasi tulla kokouksen jälkeen uudestaan.
Kello kahdenkymmenenkahden maissa eräs uskovainen rakennusmestari saapui vaimonsa kanssa ja heidän kyydissään oli myös Surma-ahon pariskunta. Keskustelun aikana Ensio otti tupakan ja sytytti sen, vaikka hän tiesi, ettei talonväki tupakoinut ja totesi, että hän on vielä nikotiinin orja. Keskusteluun tuli tauko, ja veli Keto odotti, että Arthur ottaisi johdon käsiinsä keskustelun aikana. Arthur taas ajatteli, että jos Jumalalla on suunnitelma tämän vierailun johdosta, niin hoitakoon Hän tilaisuuden.
Keto laukaisi hiljaisuuden sanomalla Ensiolle: "Minusta tuntuu, että sinä voisit mennä keskustelemaan saarnaaja Kukkulan kanssa kahden kesken. "Ensio kertoi Arthurille olevansa uskossa. Tähän Arthur huomautti, että hänellä on sellainen Herra, ettei tupakkaakaan tarvitse polttaa, sillä Herra vapauttaa kyseisestä himosta. Arthurin kysyessä, oliko Ensio valmis luopumaan kaikesta, tämä vastasi, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta. Syövän takia Ensiolle oli annettu vajaan kahden kuukauden aikana kaksi kertaa sellainen määrä verta, kuin ihmisellä on. Sädehoitoklinikalla lääkäri oli sanonut, ettei mitään enää ollut tehtävissä ja Ensiolla oli korkeintaan kaksi viikkoa elinaikaa. Tämä oli lääkärinlausunto kolme päivää ennen puheena olevaa tapaamista.
Arthur totesi miehen olevan jo kuoleman porteilla ja sanoi: "Minulla ei ole terveeksi tekemisen lahjaa, vaikka olenkin nähnyt sairaiden paranevan. Mutta se lahja minulla on, että kuin rukoilen niin toinen täyttyy Pyhällä Hengellä." He polvistuivat, ja hän rukoili Ension puolesta kielillä puhuen. Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa mainitaan, että Henki auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Kun emme tiedä, miten tulisi rukoilla, Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaisesti pyhien edestä, ja sydänten tutkija tietää, mikä hengen mieli on. Hetken aikaa rukoiltuaan Ensio tunsi, kuinka Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen, ja hän täyttyi Hengellä alkaen puhua vierailla kielillä.
Rukoushetken aikana Ensio Surma-ahon ulkomuoto muuttui. Tuhkanharmaa olemus muuttui vereväksi ja väri palasi kasvoille. Ensio hämmästeli sitä, että Arthur oli rukoillut hänen puolestaan neljällä eri kielellä: ruotsiksi, englanniksi, hepreaksi ja latinaksi. Näillä kielillä tuli myös sanoma Ensiolle, ja siinä kehotettiin tottelemaan Jumalan Sanaa opissa ja elämässä. Tästä kaikesta Ensio kertoi myöhemmin.
Kun Ensio oli mennyt tapauksen jälkeen tarkastettavaksi Sädehoitoklinikalle, syöpää ei löytynyt mistään. Ensio tahtoi noudattaa Jumalan Sanaa kaikessa, mutta korkeakirkolliset omaiset ja ystävät vastustivat ankarasti veljeä. Ensio ei kestänyt koetusta, ja kävi niin ikävästi, että hänen hengellinen elämänsä näivettyi tottelemattomuuden tähden. Ensio etääntyi niin paljon hengellisistä asioista, että hän ei enää halunnut olla näiden kanssa missään tekemisissä. Kun pitäjän kirkkoherra saapui Surma-aholle seuroja pitämään, Ensio lähti siksi aikaa pois kotoa. Hän työskenteli loppuaikoina Keski-Suomen vakuutusyhtiön palveluksessa. Kymmenen vuoden kuluttua hän sairastui uudelleen syöpään ja kuoli. Jos hän olisi seurannut rohkeasti Herraa, hän ehkä eläisi terveenä vieläkin, ja Herra olisi voinut käyttää häntä väkevänä aseenaan.(1)
1.3 Humanistinen vs. mekanistinen metodi
Ns. mekanistista tutkimusmetodia on mahdotonta käyttää tämänkaltaisessa posteriorisessa tutkimuksessa. Tietysti Surma-ahon sairauden diagnoosi ja lääkärinlausunnot saattaisivat mahdollistaa mekanista metodia soveltavan tutkimuksen nimenomaan paranemisen suhteen. Xenolalia-ilmiö jää kuitenkin "nauhurin puutteesta" humanistisen metodin selvityskyvyn varaan. Humanistisen metodin avainkäsitteenä on tutkijan ja informantin ystävyys, jonka perusteella voidaan olettaa, että informantti on tutkijalle rehellinen.(2) Objektiivista tapaa arvioida informantin rehellisyyttä ei voida samassa määrin esittää kuin esim. luonnontieteellisissä kokeissa, joissa mittausvirheet yms. voidaan analysoida usein melko tarkasti etukäteen. Mm. tämän vuoksi annan oman henkilöarvioni informantista.
Historiantutkimuksen metodeista tämänkaltainen analyysi soveltaa ehkä lähimmin analyyttista metodia, jota Kirkinen kuvaa seuraavasti: "Analyyttinen metodi merkitsee sellaista työskentelytapaa, että jokin menneisyyden ilmiö tai ongelma otetaan tutkimuksen kohteeksi ja tietoa pyritään täsmentämään jäsentämällä sitä asteittain riittävän pieniin osiin, selvittämällä osien suhde toisiinsa ja kokonaisuuteen sekä muodostamalla kokonaisuudesta jäsentynyt tiedollinen käsitys.(3) " Tieteenfilosofinen kysymys ns. yliluonnollisen selityksen mahdollisuudesta on monille tabu.(4) Sosiologian ja muiden ihmistieteiden epäselvissä tutkimuskohteissa seikkailleet ymmärtävät kuitenkin huomattavan suomalaisen ihmistieteilijän Antti Eskolan sanat: "Tähdennettäköön kuitenkin vielä, että mitään olennaista rakenteellista eroa ei tieteellisen ajattelun ja arkiajattelun välillä pidä nähdä.(5)" Jos tieteellistä metodia, tai karkeaa likiarvoa tästä metodista, pidetään parhaana tapana saada tietoa todellisuudesta, on tämän metodin ulottamista uskonnollisten/parapsykologisten kysymystenkin tarkastelemiseen pidettävä oikeutettuna.(6) Ehkä on oikeutetumpaa, jälleen Eskolaa lainaten, puhua "tieteellisestä asennoitumisesta".(7)
1.4 Arvio Kukkulan luotettavuudesta
Tapauksen kertojan luotettavuus on luonnollisesti varsin olennaista tämän kaltaisia tapauksia tutkittaessa. Totuuden vääristäminen saattaa olla tahatonta tai tahallista.
1.4.1 Mahdollinen tahallinen vääristäminen
Kukkulan vakaumus on varsin voimakas. Kymmenien vuosien ura alipalkattuna lahkolaissaarnaajana, joka piti parhaillaan yli 600 kokousta vuodessa ei ole verrattavissa amerikkalaisten TV-saarnaajamiljonäärien vastaaviin. Taloudellisen hyödyn etsiminen motiivina kertomuksen sepittämiselle on mielestäni poissuljettu. Tätä tukee myös se yleisesti tunnettu seikka, että Kukkula lahjoittaa säännöllisesti suuria summia seurakunnalle viettäen itse varsin askeettista elämää. Jatkosodan alkaessa Kukkula kieltäytyi aseista ja hänet tuomittiin teloitettavaksi. Tuomio peruttiin ennen täytäntöönpanoa. Marttyyriusvalmiutta on kristillisessä apologetiikassa pidetty merkittävänä todisteena mm. opetuslapsien vilpittömyydestä näiden julistaessa Jeesuksen ylösnousemusta. Merkityksellistä tässä palapelissä on varmasti sekin, että Kukkulaa ei pidetä "liioittelijana" tai "valehtelijana". Negatiivista kuvaa hänestä antanut helluntaisaarnaaja Vilho Mäkeläkin kritisoi lähinnä Kukkulan "tapaa kerskua sillä, että on lukenut Raamatun yli tuhat kertaa läpi". Lähinnä kritiikkiä Kukkulasta on herättänyt tämän suorasukaisuus.
1.4.2 Mahdollinen tahaton vääristäminen
Kukkulan luonne on pedantti ja hänen muistinsa tunnetusti erittäin hyvä. Eysenckin luonnekategoriassa Kukkula edustaisi puhtaasti koleerista luonnetyyppiä. Vielä 88-vuotiaana Kukkulan muisti on ilmeisen hyvä ja ajatuksen kulku muutenkin terävä. Tämän perustan kokemuksiini Kukkulan kanssa työskentelystä. Mielenkiintoinen "paradoksi" on Kukkulan luonnetyyppi suhteessa hänen "palvelustehtäväänsä". Kukkulan spesiaalialue on ollut ns. henkikastetta odottavien puolesta rukoileminen. Hänen omien tilastojensa mukaan yli 16 000 ihmistä on "täyttynyt Hengellä" Kukkulan rukouspalvelussa tai kokouksissa. Kukkula ei itse edusta emotionaalista kokijatyyppiä. Kukkulan toimintaan ei juurikaan liity tietoisuuden muuttuneita tiloja (altered state of consciousness) tai transseja, joten tilanteista, joissa Kukkula on "yliluonnollisia kokenut", voimme saada normaalia aistihavaintoihin perustuvaa tietoa. Varsin yleinen käsitys glossolaliasta kirjoittavien keskuudessa näyttää olevan muuttuneen tietoisuuden tilan yhdistäminen glossolaliaan.(8) Ns. normaali kielillärukoileminen ei suomalaishelluntailaisessa kontekstissa käsitä tietoisuuden tilan muuttumista. Kukkula ei erottanut tätä kielillärukoilemistaan muusta vastaavasta rukouksesta. Mm. Spandos ja Hewitt tutkivat nimenomaan tätä hypnotisoitavuus-tekijää ja totesivat että kielilläpuhuvien ja ei-kielilläpuhuvien välillä ei ole tämän suhteen eroja.(9) Kayn ja Francisin tutkimus puolestaan osoittaa, että kielilläpuhuvat olivat itse asiassa vähemmän neuroottisia kuin muu väestö keskimäärin.(10)
Pyysin 1.2.2001 Kukkulaa kertomaan tapauksesta analysoituani jo melko paljon tätä tapausta. Kysymys ei ollut johdatteleva, vaan totesin ainoastaan "kirjoitan nettiin juttua Surma-aho -tapauksesta". Tästä eteenpäin Kukkula kertoi yksityiskohdilla täydennettynä kertomuksen tapauksesta. En esittänyt noin 10 minuutin esityksen aikana yhtään kysymystä. Kirjan Torpan poika aineisto on kerätty 1980-luvun lopulla (kirja painettu vuonna 1989), joten tämä "tarkistus" tapahtui yli kymmenen vuotta myöhemmin. Yksityiskohdat täsmäsivät käytännössä täydellisesti. Suurin "ero" tekstin ja tämän myöhemmän kerronnan välillä oli Surma-ahon saapumisajankohta, joka tekstissä on "kello 22:n maissa" ja "kerronnassa" oli noin puoli kymmeneltä. Tämä kertoo hyvin minimaalisesta variaatiosta kerronta määrien ja ajan kulumisen suhteen.
Tämän haastattelun yhteydessä Kukkula kertoi myös kahdesta muusta tapaukseen liittyneestä henkilöstä, joista toisen tunnen henkilökohtaisesti. Näistä henkilö A vahvisti Surma-ahon syövän vakavuuden ja B Surma-ahon myöhemmän raportin xenolalia-ilmiöstä.
1.5 Yksityiskohdat
Tunnen siis kertojan henkilökohtaisesti ja pidän häntä luotettavana. Kukkula on tunnetusti jopa tuskastuttavan kiinnostunut detaljeista, vuosiluvuista, nimistä etc. Kuulijan kannalta tämä on ehkä välillä pitkästyttävää, mutta tutkijan kannalta hän on ideaali-informantti. Kukkulan kertomukset eivät yleensä muotoudu siinä määrin luontevasti kerrottavaksi tarinaksi, kuin uskonnolliset kertomukset yleensä johtuen yksityiskohtien suuresta määrästä ja korostuksesta. Myös tässä kertomuksessa luetellaan huomattava määrä yksityiskohtia, mikä mahdollistaa varsin selväpiirteisen kehyksen rekonstruoimisen tapaukselle.
Paikka: Evijärvi, Kedon perheen koti
Aika: Sunnuntai-ilta, helmikuu 1965, Kello 22 eteenpäin
Päähenkilöt: Kirjailija-teologi Ensio Surma-aho, Majapaikan isäntä Keto, saarnaaja Arthur Kukkula
Sivuhenkilöt: Rakennusmestari vaimoineen
Muita yksityiskohtia: Surma-aho asui 14 km:n päässä Kedon perheestä.
Myöhemmästä haastattelusta:
a) Henkilö X (Kukkula mainitsi henkilön nimen), joka vahvisti sairauden
b) Henkilö Y (Kukkula mainitsi henkilön nimen), joka oli kuullut Surma-aholta ksenoglossolalisen sanoman sisällön ja kertoi tästä tapauksen jälkeen Kukkulalle
1.6 Kertomuksen intentio
Leimaa antavaa kerronnalle on sen kirjaan mukaan liittämisen ensisijainen motiivi, joka ei ole xenolalia-ilmiön eikä parantumisen kertominen, vaan helluntailaisuudelle tyypillinen "tottelevaisuus-korostus". Tämä näkyy erityisesti loppulauseessa: "Jos hän olisi seurannut rohkeasti Herraa, hän ehkä eläisi terveenä vieläkin, ja Herra olisi voinut käyttää häntä väkevänä aseenaan." Tämä on nähdäkseni kertomuksen didaktinen intentio eli opetustarkoitus. "Lahkolaisten" valtionkirkon taholta kokema vastustus sekä nuoren helluntailiikkeen protestiluonne näkyy mm. lauseessa "Ensio tahtoi noudattaa Jumalan Sanaa kaikessa, mutta korkeakirkolliset omaiset ja ystävät vastustivat ankarasti veljeä." Ehkä kertojan (Kukkulan) teologisen analyysin tapahtumasta voisi kiteyttää kertomuksen johdantolauseeseen: "Tässä on syytä kertoa tapaus vuodelta 1965, koska siitä ilmenee, kuinka tärkeätä on totella Herraa." Sama helluntailainen vire on myös "tupakkaopetuksen" liittämisessä kertomukseen, kuten myös lauseessa "yhden teologin takia...", mikä kuvaa maallikkoliikkeen silloista suhtautumista yliopistoteologiaan. Koska kertomuksen tarkoituksena (ainakaan ensisijaisena) ei ole osoittaa, että Jumala parantaa yliluonnollisesti tai että xenolalia on todellinen ilmiö, mainintoja näistä ilmiöistä voidaan käsittääkseni mm. tästä johtuen pitää luotettavina. Kertomuksella ei ole apologeettista motiivia, joka pyrkisi puolustamaan yliluonnollisen maailman todellisuutta.
1.7 Xenolalia (ksenoglossolalia)
Surma-ahon kertoman perusteella Kukkula oli rukoillut ruotsiksi, englanniksi, hepreaksi ja latinaksi. Kukkula ei osaa muita kieliä kuin suomea ja ns. kryptoamnesia-selityksen soveltaminen tähän tapaukseen on äärettömän vaikeaa. Kryptoamnesia perustuu alitajuisesti muistiin varastoituneiden sanojen ja lauseiden tiedostamattomaan muistamiseen. Kukkulan olisi siis tarvinnut kuulla kyseisiä kieliä (epäilemättä hän oli kuullut ainakin ruotsia ja englantia) ja myös niitä lauserakenteita, joita hän Surma-aholle oli sanonut. Oletus, että alitajunta pystyisi jäsentämään nämä "irtosanat" kieliopillisesti oikeaan muotoon ja luomaan kontekstispesifin sanoman, on käsittääkseni varsin epätodennäköinen.
Kontekstispesifisyys
Kontekstispesifisyydellä tarkoitan sanoman mielekkyyttä ja reaktiivisuutta kulloinkin kyseessä olevaan tilanteeseen. Jos Kukkula olisi luetellut ruotsiksi raejuuston säilöntäohjeita, kyseessä ei olisi ollut kontekstispesifi sanoma ja näin ollen kryptoamnesiaan perustuva selitys olisi mielekäs. Hyvänä esimerkkinä spesifistä sanomasta on toinen Kukkulan kertoma tapaus: "Rukoilin eräälle miehelle Hengen täyteyttä, mutta jotenkin koin, että tämä mies oli jo täyttynyt hengellä mutta epäili. Rukoillessani sanoin saksaksi sanat: "Miksi epäilet, olet jo täyttynyt Hengellä?" miehen vaimo ymmärsi saksaa ja tulkkasi sanat. Kyseinen viesti oli ratkaiseva miehen vapautuessa ja ymmärtäessä täyttyneensä Hengellä.(11)"
Erilaisia selityksiä tällaiselle ilmiölle on esitetty runsaasti. Kurt Koch luettelee parapsykologian mediumistisille ilmiöille kehittämiä teorioita ja dokumentoi myös "tuntemattoman alueen" olemassaolon.(12) Erityisesti possessio-tapauksissa xenolalisia ilmiötä esiintyy jossakin määrin. Monissa tapauksissa teoria aiemmin kuullun tai luetun palaamisesta muistiin transsin yhteydessä ei selitä tapausten yksityiskohtia.
Kielilläpuhumista on tutkittu melko paljon ja populaaritieteen konsensuksen mukaan kyseessä eivät ole "todelliset kielet".(13) Suomalainen tutkija M. Miettinen toteaa: "Kielilläpuhumista on tutkittu tarkoin. Tutkimukset osoittavat, että "kielissä" ei ole kysymys mistään puhutusta tai ymmärrettävästä kielestä, eikä niissä ole mitään johdonmukaista rakennetta tai sisältöä.(14)" Glossolaliatutkija William Samarin toteaa: "Glossolalia on tarkoitukseton, mutta foneettisesti rakennettu inhimillinen ilmaisu, jonka puhuja uskoo olevan oikeaa kieltä, mutta jolla ei ole mitään yhhteyttä mihinkään luonnolliseen kieleen, elävään tai kuolleeseen.(15)" Näiden glossolalisten kielien tutkimiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia. Riittävän kattavan analysoijaryhmän luominen on käytännössä mahdotonta. Sekä nykyisten että muinaisten kielien ja murteiden määrä on niin suuri, että täyttä varmuutta kielen "epätodellisuudesta" ei voida saada. Miettisen näkemys, että kielissä ei ole "johdonmukaista rakennetta tai sisältöä" on hämmästyttävän naiivi. Mm. ei-karismaattinen teologi Vern Poythress toteaa kielten "todellisuuden" tutkimiseen liittyviä vaikeuksia ja korostaa esim. heprean kielen näennäistä "siansaksamaisuutta". Älyttömältä tuntuva ääntely voi todella olla kieltä.(16)
Yksi kuuluisimpia glossolaliaa tutkivia ryhmiä on ollut American Lutheran Church -kirkon asettama tutkijaryhmä, johon kuuluivat mm. psykiatri Paul Qualben ja psykologi John Kihldal.(17) Suomalainen teologi Risto Santala kuuli Qualbenin keräämiä näytteitä tämän pitämällä luennolla ja piti yhtä näytettä tuttuna. Pyydettyään kopion nauhasta Santala yhdessä vaimonsa kanssa analysoi ja translitteroi kyseisen näytteen, joka osoittautui muinaisarameaksi. Näyte oli luterilaisen pastorin, Larry Christensonin henkilökohtaisesta aamuhartaudesta. Vaikka Santala toimitti translitteroidun ja analysoidun raportin näytteestä Qualbenille, näyte ei löytänyt koskaan tietään tieteellisiin julkaisuihin.(18) Tutkijaryhmän kyvyttömyys havaita muinaisarameaa ääninäytteestä osoittaa käytännössä tutkimustyöhön liittyviä vaikeuksia.
2 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
2.1 Informaatio persoonan määritelmänä.
Onko ilmiö yliluonnollinen ja mitä itse asiassa yliluonnollisuudella tarkoitetaan? Puhtaasti suljettuun maailmankaikkeuteen sitoutunut tiede ei pysty antamaan vastausta kysymykseen yliluonnollisten tekijöiden olemassaolosta. Näin ollen tieteellisesti oikeaoppinen vastaus materialistisen paradigman puitteissa tähän ilmiöön on "emme tiedä, mikä ilmiön aiheuttaa". Maailmankuvamme perustuu kuitenkin moniin varmoina pitämiimme asioihin, kuten siihen, että kielen oppiminen perustuu tämän kielen kuulemiseen ja kestää useita vuosia. Kieli on varsin monimutkainen ja vaikeasti käsitettävä kokonaisuus ja itse asiassa kielen synty on yksi darwinistisen evoluutioteorian vaikeimpia kysymyksiä.(19) Tapaus, jossa henkilö osaa kieltä opettelematta sitä, sotii näitä materialistisen maailmakatsomuksen kannalta olennaisia perustotuuksia vastaan.
Erityisen mielenkiintoiseksi tämän xenolalia-ilmiön tekee sen kommunikoiva luonne. Tuntematon tekijä x kommunikoi henkilön y puhe-elimien kautta sanoman z, jonka taas henkilö n ymmärtää. Mm. SETI-tutkimuksissa älyllistä elämää etsitään nimenomaan kommunikoinnin perusteella.(20) Avaruudesta tulevia radioaaltoja skannaavat megatutkat etsivät signaaleja, joiden rakenteesta voitaisiin päätellä niiden sisältävän informaatiota. Koska kontekstispesifi sanoma edellyttää jonkinasteista tilanteen ja viestin prosessointia, voidaan tätä sanoman "tekijää" pitää persoonana.(21) Näin erityisesti, jos kommunikoimaan pystyvä aineeton entiteetti voidaan nimetä persoonaksi.
2.2 Vaikutus Ut:n tulkintaan
Suhtautumisemme esimerkiksi Uuden testamentin yliluonnollisiin aineksiin riippuu pitkälti yliluonnollisuutta koskevista ennakko-oletuksistamme. Perustamme tulkintamme paljolti analogiaan, jossa nykyolosuhteita ja kokemusmaailmaa sovelletaan tekstin kertomaan. Kun xenolalia-ilmiöön törmännyt lukee Apostolien tekojen toisen luvun kuvausta helluntaista, hän ei koe tapauksen kirjaimellista ymmärtämistä vaikeaksi maailmankatsomuksensa kannalta. Toisaalta henkilö, joka ei ole törmännyt kyseiseen ilmiöön, eikä pidä sitä mahdollisena, on taipuvaisempi luomaan vaihtoehtoisen tulkinnan tekstille. Esim. Aejmelaus kirjoittaa: "Tieteellisen raamatuntulkinnan näkökulmasta katsottuna viimeksi mainittu tapa kuvata glossolaliaa vastaa paremmin ilmiön todellista luonnetta alkukirkon aikana. Kertomus helluntai-ihmeestä Ap. t:n 2. Luvussa on tyyliteltyä kuvausta ilmiöstä. Sen tarkoituksena on jo ennakoivasti vaikuttavan kuvan avulla todistaa siitä, miten evankeliumi oli tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille ja kaikilla kielillä. Monet tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että paljon Paavalia myöhemmin kirjoittava Ap. t:n tekijä ei omassa kirkollisessa tilanteessaan ole enää oikein ymmärtänyt, mistä paavalilaisissa seurakunnissa harrastetussa glossolaliassa oli kysymys.(22)" Aejmelauksen esittämä tulkintatapa rakentuu antisupernaturalismin pohjalta kumuloituneelle perinteelle ja pyrkii naturalistista tieteenfilosofiaa myötäillen tulkitsemaan ilmiön yliluonnollisen vastaisesti. Vaikutus näkyy myös eri käsitteiden tulkinnassa. Amerikkalinen eksegeetti Gordon Fee kommentoi kiisteltyä Roomalaiskirjeen 8. Luvun ilmausta: "Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomin huokauksin." (Room 8:26). Kyseisestä kohdasta on esitetty sekä glossolalistisia että ei-glossolalistisia tulkintoja. Fee toteaa kummankin tulkinnan riippuvuuden eksegeetin kokemusmaailmasta ja päätyy itse kannattamaan glossolalistista tulkintaa.(23) Ku kkulan esittää tapahtumalle "perustelun" Raamatusta viittaamalla juuri tähän kohtaan. Folkloristi Riihimäki havaitsi saman perusteluilmiön analysoidessaan rukousparanemiskokemuksia.(24) Yhteys tulkinnan ja kokemuksen välillä on siis ilmeinen.
2.3 Vaikutus Jumala-kysymykseen
Teleologista argumenttia (25) Jumalan olemassaolon puolesta on kritisoitu sillä, että analogiaa ihmisen tekemän ja Luojan tekemän välillä ei voida tehdä, koska ihmisen olemassaolo tiedetään ja toisaalta Luojan olemassaoloa ei tiedetä. Jos toisaalta uskomme, että "kommunikoimaan pystyviä aineettomia entiteettejä" on olemassa, tämä kritiikki menettää osan terästään. Jos katsomme käsittelemämme tapauksen kaltaisten ilmiöiden osoittavan aineettoman informaatiota tuottavan ja prosessoivan "ulottuvuuden" olevan olemassa, myös teleologisen argumentin kannalta olennainen antropinen periaate saa uutta tarkastelupintaa. Antropinen periaate johdetaan lukuisista elämän olemassaolon kannalta kriittisten vakioiden herkistä arvoista.(26) Tälle ilmiölle on esitetty niin teistisiä ratkaisuja kuin erilaisia ateistisia ratkaisuja. Ateististen ratkaisujen ongelmallisuus käsittääkseni kasvaisi merkittävästi, jos tekisimme mainitsemani oletuksen, jota toisaalta katson tämänkin tapauksen vahvistavan.
2.4 Lopuksi
Mitä Evijärvellä Kedon talossa tapahtui helmikuisena sunnuntai-iltana vuonna 1965? Oman kristilliseen teologiaan pohjautuvan käsitykseni mukaan Jumalan Pyhä Henki vaikutti saarnaaja Arthur Kukkulan kautta kahden armolahjojen muodossa. Skeptismiin sitoutuneen lukijan mielestä kyseessä on todennäköisesti hiukan normaalista poikkeava hallusinaatiorypäs tai herkkäuskoisen helluntaipastorin sivistyssanoihin kätketty huuhaajuttu. Jonkun hurmahenkiä kavahtavan anti-helluntailaisen mielestä koko juttu on harhaa ja perkelettä sanoohan sana "monta tulee minun nimessäni..." Mielenkiinnolla odotan keskustelua tästäkin aiheesta. Lähinnä keskustelua käydään www.netmission.fi ja www.sley.fi -keskustelupalstoilla, joskin keskustelen mielelläni myös yksityisesti tämän artikkelin pohjalta heränneistä ajatuksista.
matti.kankaanniemi@kolumbus.fi
LÄHDELUETTELO:
1. Virolainen A. (1989) Torpan poika - Saarnaaja Arthur Kukkulan muistelmia, tekijän kustannuksella, s. 168-171
2. Alasuutari, P. (1994) Laadullinen tutkimus, Tampere, ,s. 87
3. Kirkinen Heikki, "Historiatieteiden näkökulma" teoksessa, Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä (toim.) Niskanen Vesa A., 1994, Helsingin yliopisto, s. 182
4. Mm. suomalainen filosofian professori Ilkka Niiniluoto edustaa tässä suhteessa selkeästi naturalistista koulukuntaa, jonka mukaan yliluonnollinen selitys on jo määritelmällisesti mahdoton.
5. Eskola A. (1969) Sosiologian tutkimusmenetelmiä, s. 26
6. Mm. reinkarnaatiotutkija Ian Stevenson kirjoittaa tästä metodin soveltamisesta "outoihin ilmiöihin" artikkelissaan "What are the Irreducible Components of Scientific Enterprise?" Journal of Scientific Exploration, Vol 13, No 2, 1999, s. 257-270
7. Eskola, s. 32
8. Mm. Janes D. J. " Glossolalia:The gift of gibberish" http://www.ifas.org/wa/glossolalia.html
9. Spandos N. P. and E. C. Hewitt "Glossolalia: A Test of the "Trance" and Psychopathology Hypotheses" Journal of Abnormal Psychology 88 (1979))
10. Kay W. K. And L. J. Francis "Personality, Mental Health and Glossolalia" PNEUMA: The Journal of the Society for Pentecostal Studies, Vol 17, No 2, Fall 1995
11. Perustuu aiempaan Kukkulan haastatteluun, jossa kyselin hänen xenolalia-kokemuksistaan. Kaiken kaikkiaan Kukkulalla on ollut ainakin 20 tapausta, joissa hänen on ymmärretty puhuvan vierasta kieltä.
12. Koch K. (1972) Christian Counseling and Occultism, Kregel, ss. 232-267
13. Tällaisen konsensuksen luotettavuusarvo on kuitenkin kyseenalainen kuten mm. parapsykologi McConnel väittää. McConnell R. A. "The Sovereignity of Science" Journal of Scientific Exploration, Vol 14, No 1, 2000, ss. 115-120
14. Miettinen M. E. (1990) Sinä paranet nyt!, Kirjapaja, s. 32
15. Lainaus kirjassa: Suojanen P. (2000) Uskontotieteen portailla - Historiaa ja tutkimussuuntia, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Vammala, s. 167
16. Poythress V. S." Linguistic and Sociological Analyses of Modern Tongues-Speaking: Their Contributions and Limitations" Westminster Theological Journal, Vol 42, No: 2, Spring 1980
17. Christenson L. "Lutheran Charismatics" in Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, ed by McGee G. et al. (1988)
18. Santala R. Armolahjoista armon tasolta, Karas-sana
19. Leakey R. (1994) Ihmiskunnan juuret, WSOY, luku 7. Aiheesta myös Oller J. W. & Omdahl J. L. "Origin of Human Language Capacity: In Whose Image?" teoksessa Creation Hypothesis, ed by Dembski W. (1994), InterVarsity Press, s. 235
20. Ns. Intelligent Design -liikkeen parissa vaikuttavat filosofit ovat kehittäneet teoreettista pohjaa metodille, jolla ns. suunnittelija voitaisiin havaita. Kts. esim . Dembski W. A. "Science and Design" First Things 86, October 1998.
21. Saman tapaiseen johtopäätökseen tulee Grattan-Guinnes artikkelissaan "Real Communication? Report on a SORRAT Letter-Writing Experiment, Journal of Scientific Exploration, Vol 13, No 2, 1999 s. 231
22. Aejmelaus L. (2000) Kristinuskon synty, Kirjapaja, ss. 182-183
23. Fee G. (1994) God´s Empowering Precence - The Holy Spirit in the Letters of Paul, Hendricksen, s. 557
24. Riihimäki S. (1997) Tänään täällä paranee joku - Suomalaisen rukousparantamisen folkloristista tarkastelua, Jyväskylän yliopistopaino, s. 118
25. Kts. http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/design.htm
26. Arvioita kosmologiasta ja sen merkityksestä filosofiselle jumala-kysymykselle kts. Modern Cosmology and Philosophy, ed by. Leslie J. (1998) Prometheus books. Collins R. "The Fine-Tuning Design Argument:A Scientific Argument for the Existence of God" http://www.discovery.org/crsc/CRSCdbEngine.php3?id=91,