JOTKUT USKOVAT TOISIN- helluntailaisia näkökulmia vieraisiin uskontoihin.

1 Johdanto
 
Yleisiä uskontotutkimukseen liittyviä seikkoja Toisen uskonnon tutkiminen on varsin vaikeaa. Vaarana on perusteettomien yleistysten teko ja itse voimakkaasti johonkin uskontoon sitoutunut tutkija pyrkii usein löytämään toisesta uskonnosta vain kielteisiä piirteitä. Toisaalta Ei-uskonnolliselta tutkijalta puuttuu omakohtainen kokemus voimakkaasta uskonnollisuudesta, mikä osaltaan heikentää hänen kykyään päästä sisälle "uskovan" ajatusmaailmaan.(1) Tässä artikkelissa vieraita uskontoja lähestytään helluntailaisesta näkökulmasta lähetystyötä ja evankeliointia silmällä pitäen. (2) Lähestymistapa ei siis ole tarkalleen ottaen objektiivinen. Toisaalta pyrkimys on kuvata rehellisesti ja tarkasti toisin uskovien ajatusrakennelmia. Eri uskontoja käsitellään sekä esitellen että myös pohtien niiden suhdetta helluntailaisevankelikaaliseen uskoon.
 
2 Vieraan uskonnon jäsentäminen
 
2.1 Uskonnon alkuperä
Evolutionistisen uskontohistorian käsityksen mukaan uskonto on kehittynyt animistisesta monijumalaisuudesta vähitellen monoteismiin, eli uskoon yhteen jumalaan. Tämän näkemyksen tärkeimpiä kannattajia oli Edward B. Tylor. Hänen näkemyksensä mukaan uskonto heijasteli vallitsevaa sosiaalista systeemiä. Näin "tasa-arvoinen" keräilijäyhteisö uskoi moniin jumaliin ja henkiin, kun taas kuningaskuntajärjestelmä heijastui uskona yhteen ylijumalaan. Uskontoantropologi Andrew Lang puolestaan edusti näkemystä, jonka mukaan kaikki uskonnot juontavat juurensa yksijumalaisesta "perususkonnosta". Katolinen tutkija Peter W. Schmidt kehitteli tätä alkumonoteistista teoriaa ja hankki sille massiivisen todistusaineiston. Erityisesti Afrikassa yksijumalaisuus näyttää vaikuttavan lukuisien heimojen traditioissa. (3) Vatikaani on virallisesti hyväksynyt tämän alkumonoteismiteorian. (4) Kiinassa vaikuttanut vanha monoteistinen usko taivaan jumalaan (Sang Ti) on myös herättänyt mielenkiintoa. Vanhasta kiinalaisesta kirjoituksesta on katsottu löytyvän vastaavia monoteistisia teemoja kuin Vanhasta testamentista. (5)
 
Monoteististen traditioiden runsaus on osaltaan vahvistanut keskustelua näiden uskontojen luonteesta. Onko kyse vastaavankaltaisesta "oikeasta uskosta" kuin Vt:n patriarkoilla Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla? Don Richardson puhuu Melkisedek-tekijästä kuvatessaan juutalaiskristillisen tradition ulkopuolelle sijoittuvia monoteistisia uskontoja, joiden perusta kuitenkin on olennaisesti sama. Raamatun ilmoituksen perusteella alkumonoteistinen teoria vaikuttaa hyvin todennäköiseltä ja vahvan sitä tukevan antropologisen todistusaineiston vuoksi pidän sitä itse mielekkäänä näkemyksenä. (6) Korostan kuitenkin, että alkumonoteistinen teoria ei ole mikään uskontohistorioitsijoiden konsensusnäkemys ja mm. käsitys elämän historiasta (evoluutioteoriasta) vaikuttaa tähän olennaisesti.
 
2.2 Sosiaalipsykologinen näkökulma
Ruotsalaisen uskontohistorioitsijan Helmer Ringgrenin mukaan uskontoon kuuluu neljä aspektia hänen esittämänsä analyyttisen määritelmän mukaan: intellektuaalinen momentti (älyllinen tekijä): ihminen on vakuuttunut yhden tai useamman hänen kohtaloitaan ja tarvitsemiaan henkisiä aineellisia arvoja valvovan mahdin olemassaolosta; emotionaalinen eli tunnepohjainen momentti: ihminen tuntee olevansa riippuvainen supranormaaleista mahdeista ja kokee yhteyden niihin eri tavoin; käyttäytymismomentti: uskonto ilmenee toimintoina ja käyttäytymisenä, uhrina, rukouksena tai eettisten vaatimusten täyttämisenä ja sosiaalinen momentti: uskonto edellyttää toimia ja katsomuksia valvovaa ryhmää, luo yhteyttä ja yhteisömuotoja, joiden piirissä ihmiset työskentelevät yhteisesti saavuttaakseen uskonnon asettamat päämäärät. (7)
 
Uskonnoissa on siis paljon yhteisiä tekijöitä, jotka liittyvät ihmisen psykologisiin ja sosiaalipsykologisiin piirteisiin. Inarin evankelisluterilaisen seurakunnan ja Etelä-Damaskon moskeijaseurakunnan toiminnassa voidaan nähdä monenlaisia yhtäläisyyksiä, joista osa täsmää myös Inkoon kylätoimikunnan ja bukarestilaisten lennokkiharrastajien toiminnan kanssa. Ryhmässä toimivilla ja johonkin uskovilla ihmisillä on siis monia yhteisiä piirteitä.
 
Puhuttaessa vieraista uskonnoista on myös tärkeää ottaa huomioon eri uskontojen sisäiset variaatiot ja heterogeenisyys. Ei ole välttämättä mielekästä sanoa, että "hindulainen uskoo…" , koska sankara-hindu ja ramayana-hindu uskovat monesta asiasta täysin eri tavoin. Sama pätee islamiin, buddhalaisuuteen ja kristinuskoon. Jokaiseen ajatusjärjestelmään syntyy ennen pitkää koulukuntia ja filosofisia eroavaisuuksia.(8)
 
Vaikka esimerkiksi Buddha piti jumalien palvontaa esteenä samsarasta vapautumiselle, animismi kukoistaa buddhalaisuuden keskellä. Vieraiden uskontojen kohtaaminen käytännön evankeliointityössä ei liity kovinkaan läheisesti uskontojen teologisiin ja filosofisiin järjestelmiin. Lukutaidoton muslimiäiti Ragoonin slummeissa tietää yhtä paljon Koraanin inspiraatio-luonteesta kuin imatralainen maatalouslomittaja Tuomas Akvinolaisen kosmologisesta argumentista. Olennaista onkin ymmärtää, miten ihmiset jäsentävät todellisuutta ja miten uskonto siihen vaikuttaa. Evankeliointia ja lähetystyötä silmällä pitäen hyvä tapa tutustua vieraaseen uskontoon on tutkia kyseisen uskonnon teologisia ja filosofisia teoksia ja tämän lisäksi tutustua kristinuskoon kääntyneiden stooreihin. Myös kanssakäyminen toisin uskovien kanssa auttaa luonnollisesti ymmärtämään heidän ajattelutapaansa.
 
2.3 Uskonnolliset kokemukset ja demonologinen näkökulma
Erilaiset uskonnolliset kokemukset kuuluvat varsin moniin uskontoihin. Esimerkiksi henkiparantaminen, profetointi, transsitilassa nähdyt ilmestykset ja näyt, kuuluvat niin afrikkalaiseen helluntailaisuuteen kuin siperialaiseen shamanismiin. Kristinuskon haasteena on aina ollut lähetystilanteissa eri uskontojen kokemusten selittäminen ja mahduttaminen kristilliseen teologiaan. Rationalismin kyllästämä protestanttinen lähetystyö leimasi yleensä nämä "taikauskoksi" ja tarjosi tilalle länsimaista käsitystä, jonka mukaan yliluonnollisia ilmiöitä ei käytännössä ole. Tämän seurauksena alkuperäisasukkaat kääntyivät nimellisesti kristityiksi mutta käytännössä kääntyivät ongelmissaan poppamiesten ja noitatohtorien puoleen. (9) Tyypillinen esimerkki näiden maailmankatsomusten ristiriidoista on ollut perinteisten kirkkokuntien lähetystyön osittainen epäonnistuminen Länsi-Afrikassa. Kirkkojen jäsenet (mm. anglikaanit ja katoliset) kääntyivät säännöllisesti noitatohtoreiden puoleen ongelmissaan ja loivat synkretistisen järjestelmän, jossa vanha "epäjumalanpalvelus" säilyi. (10) Vastakohtana tälle on Andersonin tekemä tutkimus (n=140), jonka mukaan Etelä-Afrikan urbaanihelluntailaisten keskuudessa esi-isien palvonta on erittäin harvinaista. (11) Muissa kristillisissä kirkoissa sen sijaan esi-isien palvonta oli varsin yleistä. Afrikkalaiset helluntailaistyyppiset kansalliset liikkeet (African Indigenous Church) ja perinteiset helluntaiseurakunnat ovat menestyneet yhdistämällä karismaattisen kristillisyyden perinteiseen afrikkalaiseen viitekehykseen. (12) Afrikkalaisessa maailmankuvassa usko noituuteen läpäisee kaikki yhteiskuntakerrokset ja koulutustasot. (13) Onvinahin Ghanassa tekemässä tutkimuksessa (n=1201) 91,7% tutkituista vastasi "kyllä" kysymykseen "Onko noituus todellista? (is witcracft real)", 7,7% vastasi "ei" ja 0,7% ei ollut varmoja. (14) Hänen mukaan lähes kaikki seurakunnat Ghanassa harjoittavat eksorkismia, vapauttamista (eng. deliverance), koska muussa tapauksessa jäsenten menettäminen olisi väistämätöntä. (15) Vastaava ilmiö on havaittavissa myös muualla maailmassa. Herskovits havaitsi nimenomaan helluntailaisten pystyneen kohtamaan Haitin voodoota harjoittavat ryhmät parhaiten johtuen heidän kyvystään kohdata voodooistit mielekkäällä tasolla. (16) Helluntailaisuuden kasvu 1980-luvun Singaporessa johtui Chian mukaan "ihmeistä ja merkeistä", joita animistibuddhalaiset singaporelaiset edellyttivät uskonnolta. (17) Helluntailaisen käännytyksen tehokkuudesta animistisessa ympäristössä kertoo myös myanmarilaisen (burmalaisen) Chin-kansan kääntyminen kristityksi. (18)
 
Helluntailaisuus on siis pystynyt usein muuttamaan tehokkaammin kääntyneiden animistien uskonnollisen käyttäytymisen kuin muut protestantit tai katoliset. Syynä tähän on pitkälti se, että helluntailainen teologia tunnusti animistien uskonnolliset kokemukset ja samalla luokitteli ne demonisiksi. Tämä teologia näkyy hyvin selvästi monien helluntailaisten kirjoituksissa. Vaikka "ihme-evankeliointia" on kritisoitu paljon johtuen pitkälti sen epämääräisistä amerikkalaistista TV-saarnaajaversioista, se näyttää raamatullisuudessaan olevan tehokkain tapa käännyttää vieraiden uskontojen jäseniä. (19) Koska kaikissa uskontojen piirissä ns. henkimaailmatekijä näyttää olevan lähes väistämätön, sen kieltävä uskonto ei näytä menestyvän kokonaisvaltaisen uskonnollisen käyttäytymisen luomisessa. Mm. buddhalaisessa Thaimaassa T. L. Osbornin ihmekokouksilla näytti olevan merkittävä vaikutus evankeliumin etenemiselle maassa. (20) Suomalainen lähetyssaarnaaja Jukka Rokka korosti Osbornin ihmekokousten vaikuttaneen myös perinteisesti "kovana kenttänä" pidetyssä Japanissa. (21)
 
2.4 Teologisia kysymyksiä
 
2.4.1 Terminologian ja käsitteistön lainaaminen
Paljon keskustelua teologien keskuudessa on herättänyt alkuperäisten uskontojen käsitteiden ja terminologian lainaaminen ja uudelleen soveltaminen. Pitääkö esimerkiksi Jumalan nimi jotenkin muuttaa vai voidaanko turvautua kulttuurissa jo tunnetun "suurimman Jumalan" nimeen? Esimerkiksi Koreassa protestanttilähetyssaarnaajat ottivat käyttöön vanhaan korealaiseen monoteistiseen traditioon pohjautuvan nimen Hananim toisin kuin katoliset. (22)
 
2.4.2 Entäpä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet?
Yksi polttavimpia ja kiihkeimmin keskusteltuja kysymyksiä lähetysteologiassa on kysymys niiden kohtalosta, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta vastata myöntävästi tai kieltävästi evankeliumiin. Kysymys on samalla kristillisen apologetiikan vaikeimpia. Eksklusivistien mukaan ainoastaan Kristukseen uskomalla on mahdollista pelastua. Tämän koulukunnan mukaan miljoonat pakanat joutuvat kadotukseen kuulematta mahdollisuudesta saada Kristuksessa synnit anteeksi. (23)
 
Inklusivistit puolestaan katsovat pelastuksen olevan mahdollista myös niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksen sovituskuolemasta. (24) Yksi vaikutusvaltaisimmista evankelikaalisista teoksista, jotka puolustavat inklusivismia on Sir Norman Andersonin Christianity and World Religions, jossa Anderson perustelee "tietämättömien" pelastusmahdollisuutta. Andersonin mukaan jokaisen pelastus perustuu Kristuksen sovituskuolemaan, mutta tietoisuus tästä tapahtumasta ei ole välttämätöntä. Inklusivistit on syytä erottaa pluralisteista, jotka pitävät kaikkia (tai ainakin useita) uskontoja "oikeina". Pluralistinen näkemys on hyvin ristiriitainen ja sen sovittaminen kristilliseen teologiaan on käsittääkseni mahdotonta.(25) Merkittävä uusi ääni tällä teologian saralla on helluntailaisen filosofin Amos Yongin väitöskirjaan pohjautuva Discerning the Spirit(s), jossa Yong pohtii uskonnollisten kokemusten jäsentelyä ei-kristillisessä kontekstissa. (26) Yong esittelee mahdollisuutta, että ei-kristillisten uskontojen uskonnollisiin kokemuksiin saattaisi sisältyä Pyhän Hengen inspiroimia aineksia.
 
2.4.3 Kontekstualisointi vs. synkretismi
Kontekstualisoinnilla tarkoitetaan kulttuuriin sopeuttamista. On luonnollista, että ghanalaiset eivät laula körttivirsiä mustat puvut päällä, vaan takovat rumpuja ja tanssivat. Evankeliumin ydin ei ole tietyissä kulttuurillisissa muodoissa ja ydinasian ympärille voikin muodostua monenlaisia seurakunta- ja jumalanpalveluskulttuureita. Helluntailaisuuden vahvuutena on ollut menestyksekäs kontekstualisointi, jossa sanoma on saanut paikallisen värin ja esitysmuodon. Vaikeuksia luonnollisesti syntyy rajan vetämisessä kontekstualisoinnille. Tyypillinen esimerkki on ollut moniavioisuus Afrikassa. Lähetyssaarnaajat joutuivat ottamaan kantaa uskoontulleiden alkuperäisasukkaiden moniavioisuuteen. Tuliko kristityn hylätä yhtä lukuunottamatta koko vaimokatras, vai säilyttää koko kaarti? Uskonnollisella tasolla ongelmana on ollut esimerkiksi suhtautuminen "esi-isien henkiin". Esi-isä -kultti on olennainen osa perinteistä afrikkalaista uskontoa ja elämää. Missä menee kunnioituksen ja palvonnan raja? Mitkä symbolit ja riitit ovat "puhtaasti" kulttuurillisia ja missä uskonnollinen sisältö on siinä määrin merkittävä, että niistä tulee kristityn luopua? Katolinen kirkko on ottanut perinteisesti melko voimakkaasti uskonnollisten elementtien synkretisoinnin hyväksyvän kannan, kun taas klassinen helluntailaisuus on tuominnut jyrkästi mm. vainajien palvonnan. Afrikassa kristilliset kirkot ovat joutuneet painimaan perinteisen afrikkalaisuuden korostamisen ja ilmeisen synkretistisen teologian kanssa. Mm. Tsadissa monet kristityt ovat maksaneet hengellään kieltäytymisensä initiaatioriiteistä, kun taas toisen kristityt johtajat saarnaavat "afrikkalaisuutta" innokkaasti. (27)
 
3 Itämaiset uskonnot
 
Länsimaihin levinneet "itämaiset uskonnot" eivät useinkaan ole tulleet "puhtaina", vaan pikemminkin aineksia niistä on omaksuttu erilaisiin uskonnollisiin järjestelmiin, joiden pääpaino on kokemuksellisuudessa eikä filosofiassa. Tyypillinen esimerkki tästä on joogan harrastaminen. Naisten lehdessä kerrotaan joogan avulla parannettavan elämän laatua ja lisättävän keskittymiskykyä työhön, kun varsinaisesti joogan päämääränä on kaikesta tällaisesta irtoaminen ja minuuden sulautuminen brahmaniin. (28)
 
3.1 Buddhalaisuus
 
Buddhalaisuus syntyi 500-luvulla ekr Siddharta Gautaman opetuksista. Ensimmäiset kirjalliset versiot Gautaman elämästä koottiin yli 300 vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja luotettavan historiallisen kuvan muodostaminen tästä buddhalaisuuden perustajasta onkin melko vaikeaa. (29) Jonkinlainen rekonstruktio tästä maailmanhistorian merkkihenkilöstä on tosin mahdollista luoda. Prinssi Gautama luopui yltäkylläisestä hovielämästä ja lähti askeesin keinoin etsimään totuutta. Uskontososiologinen tausta buddhalaisuuden menestykselle oli osittain hindulaisuuden "akatemisoituminen". Brahmanistit (brahmanismista kehittyi nykyinen hindulaisuus) uskonnolliset ajattelijat keskittyivät rituaalien yksityiskohtiin ja kosketuskohtaa tavallisen ihmisen elämään ei juurikaan ollut. (30) Tähän "tyhjiöön" Gautaman opetukset upposivat hyvin muodostaen protestiliikkeen uskonnollisen eliitin monopolia vastaan. Vaikka Gautama hyväksyi kastijärjestelmän eräänlaisena sosiologisena välttämättömyytenä, hänen opetuksensa olivat tärkeässä asemassa kyseisen järjestelmän horjumisessa myöhemmin. Persoonana Gautama oli ilmeisen karismaattinen eikä hän edustanut ääriasketismia. (31) Kristinuskon ja buddhalaisuuden varhaisessa leviämisessä on yhtäläisyyksiä. Buddhalaisuus joutui selviytymään hindulaisuuden vihamielisyydestä samoin kuin kristinuskon juutalaisuuden. Maalliset hallitsijat vainosivat innokkaasti uusia liikkeitä, kunnes niistä tuli valtionuskontoja. Kuningas Asokaa, joka suosi buddhalaisuutta onkin kutsuttu "buddhalaisuuden Konstantinukseksi".(32)
 
Gautaman eli Buddhan "jaloja totuuksia" ovat seuraavat: (33)
 
a) Elämä on kärsimystä
b) Kärsimyksen syynä on elämänjano, itsensä toteuttamisen halu.
c) Kärsimys lakkaa, kun elämänjano on sammutettu - pääsy nirvanaan.
d) Tämän saavuttamiseksi on seurattava kahdeksankohtaista polkua, johon kuuluvat oikea oivallus, oikea mieli, oikea puhue, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea pyrkimys, oikea valppaus, oikea keskittyminen.
 
Sangha eli luostarilaitos on buddhalaisuuden tärkeimpiä instituutiota. Buddhalaisuuden markkinointi länteen koettiinkin ongelmalliseksi, koska luostariperiaate ei oikein istunut länsimaiseen yhteiskuntaan. Tämän vuoksi itämaiset lähetyssaarnaajat ovat kontekstualisoineet buddhalaisuutta länsimaissa melko paljon.(34) Luostarilaitoksen tehtävänä on uskonnollisien juhlien, hartausseremonioiden, uskonnollisten toimitusten ylläpitäminen sekä opetus ja elämäntavan esikuvana toimiminen.
 
Buddhalaisuus jaetaan kahteen pääkoulukuntaan Hinayana- ja Mahayana -buddhalaisuuteen. Yhtenä peruserona on se, että valaistuksen ja vapautuksen samsarasta (syntymisen ja kuolemisen kierre) buddhan tavoin saaneita pyhiä kehotetaan Mahayanassa jäämään auttamaan kaiken muun vapauttamisessa. (35) Toinen eroavaisuus liittyy käsitykseen todellisuudesta. Hinayana-buddhalaiset uskovat maailman ja monien eri asioiden todellisuuteen, kun taas Mahayana näennäisiä eroavaisuuksia sisältävä maailma on väärä käsitys todellisuudesta. Sekä Hinayana- että Mahayana -suunnat jakautuvat erilaisiin koulukuntiin.
 
Buddhalaisuus on vedonnut myös länsimaisiin ihmisiin ja monenlaisia versioita buddhalaisuudesta onkin nähtävissä. Erityisesti zen-buddhalaisuus on saavuttanut suosiota hämmästyttävillä filosofioillaan. On väitetty, että buddhalaisuus sopisi parhaiten yhteen ns. tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Jonkin verran keskustelua on käyty myös siitä, tulisiko buddhalaisuutta pitää pikemminkin filosofiana kuin uskontona. Zen-buddhalaisuus on yksi Mahayana -suunnan koulukunta ja korostaa valaistuksen saavuttamista erityisiä epäloogisia lauseita mietiskelemällä. (36) Itse zenin määritelmäkin on hiukan hämmentävä, koska monet zen-buddhalaiset sanovat, että zeniä ei voi määritellä. Olennaista zenissä on kuitenkin erittäin voimakas oman itse ympärille keskittyminen ja kokemuksellisuus. Buddhalaisuuden kohtaamisessa on yleensäkin otettava huomioon buddhalaisuuteen sisältyvä logiikan toissijaisuus. (37)
 
Varmasti kuuluisin buddhalainen maailmassa on Dalai Lama, joka edustaa yhtä Mahayana -koulukuntaa, lamaismia. Itse asiassa monet haluavat luokitella lamaismin kolmanneksi buddhalaisuuden pääsuunnaksi. Lamaismiin liittyy olennaisesti erilaiset okkultistiset toimitukset. (38) Maininnan arvoinen on myös eräänlainen "buddhalaisuuden menestysteologia" eli Nichiren Shoshu -koulukunta, joka korostaa materiaalista menestystä. Ei liene yllättävää, että tämä koulukunta on saavuttanut suurta suosiota Yhdysvalloissa. (39)
 
3.2 Hindulaisuus
 
Hindulaisuus (brahmanilaisuus) juontaa juurensa toiselta esikristilliseltä vuosisadalta. Sillä ei ole varsinaista perustajaa, vaan kyseessä on monenlaisten uskomusten ja riittien kiteytyminen uskonnolliseksi järjestelmäksi, johon liittyi olennaisena arjalaisten Intian valloitus ja sitä myötä vakiintunut kastijärjestelmä. Kuten usein uskonnon ollessa kyseessä, yhteiskunnalliset ilmiöt reagoivat uskonnollisiin käsityksiin ja päinvastoin.
 
Pyhiä kirjoja hindulaisuudessa on juuri osittain tämän "kiteytymisluonteen" vuoksi valtavasti. Pääasialliset kirjat ovat Veda-kirjat, joissa käsitellään erityisesti uskonnollisia rituaaleja, brahmanin (maailman sielun) suhdetta maailmaan pohtivat Upanishadit ja näistä tiivistelmänä Brahma-sutra sekä lännessäkin paljon luettu Bhagavad-Gita. On kuitenkin syytä huomauttaa, että hindujen suhde historiaan on olennaisesti erilainen kuin juutaiskristillisen uskonnon. Näin ollen myös pyhä kirjallisuus keskittyy enemmän yleisen viisauden pohdintaan kuin historian tapahtumien kuvaamiseen.
 
Hindulaisuus jakaantuu kolmeen pääasialliseen koulukuntaan, joiden erot on tärkeää ottaa huomioon. Länsimaissa hindulaisuudella tarkoitetaan usein filosofista Sankaran koulukuntaa. (Sankara eli 700-luvulla). Sankaran mukaan kaikki todellinen on osa Brahmania ja näennäiset eroavaisuudet maailmassa ovat maya eli illuusiota. Pelastus saavutetaan intensiivisen meditoinnin kautta, kun ykseys Brahmanin kanssa tiedostetaan. Ramanujan koulukunta ja Madhvan koulukunta puolestaan opettavat teistisempää hinduismia. He uskovat kaikkivaltiaaseen, kaikkitieteävään, ikuiseen, ajattomaan, hyvään ja rakastavaan Jumalaan. Tässä mielessä niillä on yhtymäkohtia seemiläiseen teismiin. Lisäksi ne tuntevat inkarnaation käsitteen, eli ihmiseksi tulevan Jumalan. Heidän mukaansa tämä inkarnaatio on tapahtunut useita kertoja historian kuluessa. Myös "armosta pelastuminen" tunnetaan näissä hindukoulukunnissa. Eroja kristinuskon ja läntisen teismin kanssa on kuitenkin useita. Collins luettelee seuraavat: (40)
a) Polyteistinen jumalien palvominen
b) Usko karmaan ja jälleensyntymiseen
c) Usko ikuiseen maailmankaikkeuteen (syklinen malli)
d) Creation ex nihilo eli tyhjästä luomisen -opin hylkääminen
 
Madhva-koulu eroaa Ramanuja-koulusta mm. Jumalan ja maailman välisen suhteen selittämisessä. Ramanujan mukaan maailma syntyy jumalasta kuten viinirypäleet viinipuusta, kun taas Madhvan mukaan maailma ja jumala ovat olennaisesti erillään.
 
Kuten Neill korostaa, tavallisen intialaisen hindun uskonto ei ole sama kuin uskonnollisen intelligentsijan pitkälle viedyt filosofiset rakennelmat. Kuilu länsimaihin markkinoidun hindulaisuuden ja hindulaisen kansanuskonnon välillä on suuri. Onkin kyseenalaista, voidaanko tavallista hindua kohdata länsimaalaisille ominaisen filosofisen päättelyn avulla. Neillin mukaan kuitenkin seuraavat tekijät ovat kansanhindulaisuudessa olennaisia.
 
1) Kastijärjestelmä
2) Usko karmaan ja tätä kautta fatalistinen maailmankatsomus
3) Voimakas usko yliluonnolliseen
 
Myyttejä
Lännessäkin paljon kuuluisuutta niittänyt Etelä-Afrikan intialainen hindu Mahatma Gandhi on luonut kuvaa suvaitsevasta ja väkivallattomasta hindulaisuudesta. On tragikoomista, että nimenomaan hindufanaatikko surmasi hindulaista kilpeä länteen päin kiillottaneen Gandhin. (41) Länsimaissa vaalittu "ihmeellinen itä" -utopia tuskin kestää tutustumista Intian filosofisten kasvojen kääntöpuoleen Kalkutan slummeissa. Kastijärjestelmän ja fatalismin luoma perusvire yhdessä henkien palvonnan orjallisuuden kanssa tuskin heijastuu kokonaisuudessaan Kiplingin seikkailukirjojen sivuilta.
 
Hindusta kristityksi
Krister Sairsingh kertoo kääntymisestään hartaasta hindusta kristityksi. (42) Vastaavasti kuin Ravi Maharajin kääntymisessä gurusta kristityksi, yliluonnolliset kokemukset olivat olennaisen tärkeitä. (43) Intiassa on tällä hetkellä jo yli 30 miljoonaa karismaattista kristittyä, mikä radikaalin vastuksen ja vainon keskellä on melko huomattava määrä. (44)
 
3.3 Yhteenveto itämaisten uskontojen perusopeista
 
Polyteismin omaksuminen
Erityisesti hinduismissa palvotaan ja uskotaan lukuisiin eri jumaliin ja jumalattariin. Hindulaisen ykseysfilosofian pohjalta tosin miljoonat jumalat nähdään perusolevaisen, brahmanin, manifestaatioina ja näin palvontaa voidaan kutsua monijumalaisuuden sijasta brahmanin eri manifestaatioiden palvomisena. Käytännön tasolla tämä luonnollisesti kuitenkin on identtistä muiden monijumalaisten järjestelmien kanssa.
 
Oppi jälleensyntymisestä ja karmasta
Lukuunottamatta tiettyjä länsimaisia sovelluksia ja monia zen-buddhisteja, hindut ja buddhalaiset uskovat sielunvaellukseen, jossa edellisten elämien teot vaikuttavat seuraaviin elämiin. Oppi karmasta liittyy kysymykseen oikeasta ja väärästä, joilla siis on oma vaikutuksensa seuraavan elämän määräytymisessä.
 
Maailmankaikkeuden ikuisuus
Suuri osa hinduista ja buddhalaisista uskoo maailmankaikkeuden olevan ikuinen. Näin ollen kysymys luomisesta ohittuu.
 
Pelastus
mielletään vapautukseksi jälleensyntymiskierteestä Yleisesti ottaen sekä hindulaiset että buddhalaiset mieltävät pelastuksen vapautumiseksi jälleensyntymiskierteestä.
 
3.4 Juutalaisuus
 
Juutalaisuudella ja kristinuskolla on luonnollisesti hyvin paljon yhteistä. Vanha testamentti ja sitä kautta muodostunut käsitys historiassa toimivasta Jumalasta, monet eettiset näkemykset, pitkä ja verinen rinnakkainelo jne. Juutalaisesta teologiasta ei tietenkään voida puhua yhtenä homogeenisena kokonaisuutena. Nykyjuutalaisuuteen kuuluu laaja kirjo erilaisia "kiihkeysasteita" ja käsityksiä sekä luonnollisesti myös vahva länsimainen sekularismi. Israelissa kukoistaa erilaiset okkultismin muodot ja tietyissä piireissä jopa puhutaan New Age -juutalaisuudesta. Yksi karkea jaottelu jakaa juutalaiset ortodoksijuutalaisiin, reformijuutalaisiin ja konservatiivisiin juutalaisiin. (45) Israelissa merkittävän, yli miljoonan hengen vähemmistön muodostavat Venäjän juutalaiset, joiden uskonnollisuus on ateistisen Neuvostohistorian johdosta usein melko olematonta. Toisaalta juutalaisia on tullut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana uskoon kymmeniä tuhansia eri puolilla maailmaa, joten messiaanisten juutalaisten prosentuaalinen määrä alkaa olla jo merkittävä. Vaikka juutalaisen virallinen määritelmä on "juutalaisesta äidistä syntynyt", kristityksi kääntyneiltä juutalaisilta on usein evätty Israelin kansalaisuus, johon periaatteessa juutalaisuus oikeuttaa. (46)
 
Surullinen historia
Kristillisen kirkkohistorian suurimpia häpeitä on antisemitismi, jonka taakka tuntuu selvimmin juutalaisten evankelioinnissa. Aihetta ei voi ohittaa vain viittaamalla katoliseen pimeyteen, kun uskonpuhdistuksen suuri nimi Martti Luther on ehkä kirkkohistorian tunnetuin juutalaisvihaaja. (47) Hitlerin organisoima juutalaisten kansanmurha tapahtui juutalaiselta kannalta katsoen kristillisessä Saksassa. On ymmärrettävää, että jopa messiaanisten juutalaisten keskuudessa sanalla "kristillinen kirkko" ei ole kovin myönteistä kaikua. (48) Tämän johdosta juutalaisten evankelioinnissa on ensiarvoisen tärkeää erottaa kristillinen kirkko ja varsinainen kristinusko toisistaan. Samalla tavoin kuin katolinen kirkko vainosi juutalaisia se hukutti anabaptisteja ja vainoaa helluntailaisia nykyäänkin monin paikoin. Ns. fundamentalistinen kristinusko on suhtautunut puolestaan varsin myönteisesti juutalaisiin, johtuen heidän dispensationalistisesta teologiastaan. (49) Suomalaisessa vapaassa kristillisyydessä ja erityisesti luterilaisen kirkon viidennessä herätysliikkeessä Israel-ystävyys ja "juutalaisten siunaaminen" on ollut poikkeuksellista. Toisaalta kristinuskon alkuvaiheissa juutalaiset vainosivat kristittyjä ja sama asetelma on jossakin määrin vallallaan myös nykyisessä Israelin valtiossa. On kuitenkin heti todettava, että kristittyjen suorittama vaino on ollut aivan eri mittakaavassa laajuudessaan ja raakuudessaan.
 
Juutalaista teologiaa
Juutalaisuus on enemmän tekojen kuin tunnustusten usko. Yksinkertainen uskontunnustus shema kiteyttää juutalaisen teologian ytimen, Jahven ja hänen palvelemisensa. Valtava liturginen ja rituaalinen labyrintti kuuluu ikään kuin valinnaisena juutalaisuuteen ja ainoastaan melko marginaalinen ryhmä pyrkii noudattamaan lakia ja säädöksiä orjallisesti. Juutalaisuudessa ei uskota perisyntiin vaan ihmisen vapaaseen tahtoon ja vastuunalaisuuteen teoistaan. Juutalaisuutta kutsutaankin eettiseksi monoteismiksi.
 
Juutalainen Jeesus?
Brittiläisen teologin Stephen Neillin loistava teos Kristillinen usko ja muut uskonnot, johon tässäkin artikkelissa lukuisia kertoja on viitattu, lausuu mielenkiintoisesti: "Nykyisin opettelemme Vanhan testamentin tutkijoiden avulla vaivalloisesti ymmärtämään heprealaisia ajattelun kategorioita ja seemiläistä elämänkäsitystä, joille evankeliumit perustuvat; on mahdollista, ettemme pääse selville perintömme koko rikkaudesta, ennen kuin juutalaiset palaavat opettajiksemme Jumalan kansan uudessa yhteydessä. (50) " Neill kirjoitti näin 1960-luvun alussa, jolloin Uuden testamentin tutkimus oli voimakkaasti "bultmannilaisessa" puristuksessa ja Jeesus roikkui ristillä ruotsalaisen vaaleana. Sittemmin Jeesuksen juutalaisuus on kokenut voimakkaan tulemisen myös Jeesus-tutkimuksessa. On kuvaavaa, että laajalti merkittävimpänä vuosisadan lopun (1900-luvun) Jeesus-tutkimuksena pidetään katolisen John Meierin teosta, jonka nimi on "A Marginal Jew". Juutalaiset tutkijat ovat myös tämän jälkeen tuoneet oman kontribuution Jeesus-tutkimukseen. Geza Vermes, David Flusser ja Pinchas Lapide näistä kuuluisimpina. Varsinkin karismaattisen kristillisyyden puitteissa messiaaniset juutalaiset ovat nousseet tärkeään asemaan Raamatun opettajina. Johtava messiaaninen apologeetta Michael L. Brown on kirjoittanut trilogiaa, jossa hän käsittelee vuosien väittely- ja dialogikokemuksen perusteella juutalaisten ja messiaanisten juutalaisten välisiä ongelmia. (51) On kuitenkin hämmentävää, että sekä Flusser että Lapide uskovat Jeesuksen todella nousseen kuolleista, mutta eivät kuitenkaan katso tämän "velvoittavan" heitä juutalaisina. (52)
 
Messiaaniset juutalaiset
Messiaanisten juutalaisten määrän kasvu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on ollut ilmiömäinen. Kuuden päivän sodan jälkeen (1967) erityisesti Yhdysvalloissa messiaanisia seurakuntia on syntynyt useita satoja. Messiaanisten seurakuntien suhtautuminen omaan juutalaiseen identiteettiinsä vaihtelee ja esimerkiksi lain noudattamiseen vaihtelee ja osalla kristologiset korostukset saattavat vaikuttaa vierailta, mutta pääasiassa messiaaniset seurakunnat edustavat "etnistä evankelikaalisuutta".(53) Israelissa messiaanisten juutalaisten määrä vaikuttaa kasvavan samaan tahtiin Venäjältä tulevan muuttoliikkeen myötä.
 
3.5 Islam
 
Islamilaisuus on kristilliseltä kannalta varsin tunteita herättävä uskonto. Siinä missä hindulaisuus, sintolaisuudesta puhumattakaan ovat "jotakin, mikä kuvaa niitä siellä jossakin" islamilaisuus herättää assosiaatioiden myrskyn jokaisen kristityn mielessä. Lähi-idän politiikka on nivoutunut tiiviisti islamilaisuuden ympärille ja militaristiset ääri-islamilaiset ovat synnyttäneet pelon sekaista vihaa länsimaalaisten mieliin. Vaikka on naiivia väittää islamilaisuutta "sodan uskonnoksi", on totta, että islamilainen teologia sisältää aineksia, jotka melko helposti voidaan ottaa käyttöön myös väkivallan tueksi.
 
Lyhyt historia
Profeetta Muhammed (n. 570-632 jkr) rationalisoi ja politisoi arabien mosaiikkimaista uskonnollisuutta ja järjestäytymättömyyttä. Sekoittamalla aineksia juutalaiskristillisestä traditiosta ja erilaisista filosofioista (joista osa epäilemättä juonsi juurensa itse Muhammedilta) hän loi "vahvojen" uskonnon. Esimerkkinä rationalisoinnista voidaan ehkä pitää Muhammedin päätöstä hävittää Mekan 360 epäjumalasta 359. Jättämällä ainoastaan Kaaban kiven, tämäkin kultti järjestäytyi ja loi yhtenäisyyttä. (54)
 
Islam ei tähdännyt niinkään yksilöiden muuttamisen kautta tapahtuvaan yhteisöjen muuttamiseen, vaan päinvastoin yhteisön muuttamisen kautta tapahtuvaan yksilöiden muuttumiseen. Islamilaisuus valloitti koko yhteiskunnan, eikä ainoastaan uskonnollista sektoria. (55) Edelleen ideaali "islamilaisesta valtiosta" elää voimakkaan Lähi-idässä. Afganistanin talibaanidiktatuuri on esimerkki tämän idealismin fundamentalistisimmasta tulkinnasta. Lyhyesti uskomuksista(56 )
1) On yksi jumala ja vain yksi Jumala
2) Profeettoja on ollut paljon, mm. Nooa, Aabraham, Mooses, Jeesus ja Muhammed
3) Jumala loi hyvät enkelit ja pahat enkelit
4) Koraani on Jumalan täydellinen ja lopullinen ilmoitus
5) Viimeinen tuomiopäivä tulee ja sitä seuraa taivas uskollisille ja helvetti kadotetuille.
 
Islamilaiset perusriitit ovat:
1) Pitää tunnustaa, että "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa"
2) Pitää rukoilla (yleensä) viisi kertaa päivässä
3) Ramadan-kuussa tulee paastota
4) Pitää jakaa almuja köyhille
5) Jokaisen siihen kykenevän muslimin tulee tehdä pyhiinvaellusmatka Mekkaan.
 
Usko jihadiin eli pyhään sotaan saa erilaisia tulkintoja islamilaisuudessa. Vaikka radikaalimmat katsovat sen tarkoittavan aseellista sotaa, maltillisemmat näkevät sodan "hengen sodaksi" eikä väkivallaksi.
 
Kohtaamisesta
Lähetystyötä muslimimaissa on vaikeuttanut olennaisesti poliittinen ilmapiiri. Kristittyjä vangitaan ja tapetaan monissa muslimimaissa ja kaikenlaiseen käännytystyöhön suhtaudutaan äärimmäisen kielteisesti. Tästä huolimatta monissa muslimimaissa evankeliset seurakunnat kasvavat ja ihmisiä kääntyy kristityiksi. Huomattavia herätyksiä on ollut mm. Nigeriassa ja Indonesiassa. Yliluonnolliset kokemukset näyttävät olevan tärkeässä osassa myös islamilaisten kääntymisessä kristinuskoon. (57)
 
Kristityn lähetyssaarnaajan on ymmärrettävä muslimin ja kristityn epistemologiset eroavaisuudet. Esimerkiksi Koraani ei ole islamilaisuudessa vastaavassa asemassa kuin kristinuskossa. Monien teologien mielestä Koraani vastine kristinuskossa on itse Jeesus Kristus. Vaikka kiihkeinkin kristitty fundamentalisti näkee Raamatussa inhimillisiä aineksia, islamilaisen Koraani-käsitykseen sanaa "inhimillinen" ei mahdu. (58) Koraaniakin kuitenkin luonnollisesti tulkitaan ja muslimeja on tullut uskoon "puhtaasti" Koraanin pohjalta. Näin tapahtui mm. myöhemmin Harvardissa opiskelleelle gambialaiselle Lamin Sannehille. (59)
 
Islamilainen käsitys Jumalasta poikkeaa merkittävästi juutalaiskristillisestä. Itse asiassa tätä Jumala-käsityksen eroa voidaan pitää juurena myös kaikille muille eroavaisuuksille. (60) Islamilaisen teologian puitteissa on huomattavasti helpompi todeta, mitä Jumala ei ole kuin mitä hän on. Keskustelua muslimin kanssa voi vaikeuttaa olennaisesti se, että islamilaisuudessa uskonnolliset kielikuvat otetaan kirjaimellisemmin kuin kristillisessä. Tämä johtuu varmasti osittain Koraanin luonteesta uskonnollisena laki- ja säädöskokoelmana. Vaikka teologiset eroavaisuudet ovat merkittäviä ja kääntyminen kristinuskoon sisältää tietyt olennaiset teologiset muutokset, sosiaalisemotionaaliset seikat ovat useimmiten tärkeämpiä. Muslimille nimittäin sosiaalinen paine on epäilemättä usein suurempi este uskoontulolle kuin teologiset kysymykset. (61) Tähän käytännön evankelioinnin tasoon liittyy olennaisesti myös muslimeille ominainen animismi. Vaikka taikausko kaikkine variaatioineen on virallisesti mustalla listalla, lähetyssaarnaajien kokemuksen mukaan taikausko elää voimakkaana monien muslimien maailmankuvassa. Osaltaan tähän kokemukselliseen uskonnon puoleen islamilaisuudessa on vastannut Sufi-mystiikka, jonka harjoittajia löytyy niin shiialaisista kuin sunnilaisista. (62) Sufilaisuus on kokemuksellisuutensta tähden todennäköisesti parhaiten länsimaalaiseen uppoava islamilaisuuden muoto.
 
3.6 Muotokristillisyys
 
Tämä luku heijastaa jo nimensä puolesta lahkolaispastorin ongelman asettelua. Evankelikaalisen teologian keskeinen "uudestisyntymis-teologia" edellyttää henkilökohtaista sitoutumista Jeesus Nasaretilaiseen, mikä rajaa suuren osan demografisesti kristityiksi luokiteltavista ihmisistä ns. muotokristityiksi. Käsitykseni mukaan ihminen ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi, mikäli hän ei usko Jumalan olemassaoloon, Jeesuksen ylösnousemukseen ja hänen opetustensa erityiseen asemaan. Toisaalta taas rinnastan kristityn ja Jeesuksen opetuslapsen toisiinsa. Merkittävimpiä lähetyskenttiä nykyään on manner-Eurooppa, jonka pakanallisuus vetää vertoja toiselle "kohteelle" eli Aasialle. SuVULin (63) tärkeimpiä kohdemaita ovat tällä hetkellä katoliset Espanja ja Itävalta.
 
Vaikka helluntailaiset ja katoliset teologit ovat käyneet lämmintä ja tiivistä keskustelua jo pitkään, käytännössä helluntailaiset suhtautuvat katoliseen kirkkoon pääasiassa vähintäänkin varauksellisesti. (64) Latinalaisessa Amerikassa suhteet ovat erityisen tulehtuneet johtuen kansanliikkeestä katolisesta kirkosta helluntaiseurakuntiin, jota on arvioitu tapahtuvan jopa 8000 hengen päivävauhdilla. Helluntailaisen käsityksen mukaan synkretistinen pyhimysten palvonta on suoraa epäjumalanpalvelusta, joka altistaa ihmisen demonien vaikutukselle. Samoin Marian palvonta nähdään pääasiassa demonisena ilmiönä. Ehkä ilmaisu "katolinen pimeys" kuvaa parhaiten lähetysorientoituneiden helluntailaisten käsityksiä. Vaikka teologisella tasolla helluntailaisevankelikaalinen kristitty löytää ehkä yllättävänkin paljon yhtymäkohtia monien katolisten teologien kanssa, käytännön missiologisella tasolla erot ovat merkittävät. (65) Käsittelenkin seuraavassa joitain näkökohtia, joita muotokristityn kohtaamisessa kannattaa mahdollisesti ottaa huomioon.
 
Kokemus kristinuskosta
Lähes jokaisella eurooppalaisella on jonkinlainen kokemus kristinuskosta, tapa luoda assosiaatioita sanoille "kirkko", "kristinusko" ja "Kristus". Valitettavasti tämä assosiaatio saattaa olla varsin kielteinen. Adjektiivit tylsä ja aikansaelänyt kuvaavat monien käsitystä kristinuskosta. Katoliseksi tai luterilaiseksi syntyneen henkilön voi olla huomattavasti vaikeampi mieltää kristinuskon ja historiallisen kirkon välistä eroa kuin "lahkolaisen". Helluntailainen ei näe ristiretkiä kristittyjen tekemäksi, toisin kuin islamilainen, juutalainen tai kirkosta poisajautunut muotokristitty. Toisaalta esimerkiksi katolisen kirkon (ja osin luterilaisen kirkon) pappeutta korostava järjestelmä passivoi maallikkoaktiivisuutta, mikä taas näkyy uskon arkirelevanssin häviämisenä. (66)
 
Liberaaliteologia
Erityisesti protestanttista kristinusko on leimannut liberaaliteologian uskottavuutta murentava vaikutus. Siinä missä katolinen kirkko on pystynyt paremmin elämään historialliskriittisen tutkimuksen kanssa, protestantit ovat tehokkaasti syöneet uskonpuhdistuksen "Sola Scripturalta" oksan alta. Ongelmaksi on noussut myös liberaaliteologian protestiliikkeenä syntynyt kiivas fundamentalismi, joka helposti pääsee esimerkiksi kaikesta konservatiisemmin Raamattuun suhtautuvasta tutkimuksesta. (67) Media on tehokkaasti viljellyt myyttiä "tieteellisistä raamatuntutkimuksen tuloksista", joiksi se on lukenut mm. amerikkalaisen jälkibultmannilaisen Jeesus-seminaarin esittämät näkemykset.
 
Kokemuksellisuus
Johtuen monistakin tekijöistä uskonnolliset tarpeet jälkikristillisissä länsimaissa vaikuttavat olevan paljolti keskittyneitä kokemuksellisuuteen. Kun tämä tarve yhdistetään kulutushedonismiin ja yleiseen suvaitsevuus-ajatteluun, on ymmärrettävää, miksi esim. New Age elää ja leviää hyvin. Uskonto ei ole niinkään filosofinen järjestelmä kuin tapa saada elämää suurempi kokemus. Karismaattinen kristinusko kilpailee samoilla markkinoilla ja esimerkiksi Unkarissa sijaitseva Euroopan suurin seurakunta, karismaattinen Hit-kirkko on osoitus kokemuksellisen kristinuskon mahdollisuuksista "pimeässä Euroopassa". Sandor Nemethin johtamaan seurakuntaan arvioidaan kuuluvan yli 40 000 jäsentä.
 
Yhteenveto
Muutamat voimakkaasti kasvavat seurakunnat Euroopassa osoittavat, että menestyksellinen evankeliointi muotokristillisessä ympäristössä on mahdollista. Tämä edellyttää kuitenkin voimakasta karismaattista kokemuksellisuutta yhdistettynä älyllisesti (filosofisesti) mielekkääseen viestintään ja seurakuntakulttuurin nykyaikaistamiseen.
 
LÄHTEET:
 
1. Erinomainen johdanto uskontojen tutkimuksen peruskysymyksiin on Muck Terry C. (1993) The Mysterious Beyond: A Basic Guide to Studying Religion, Baker Book, Grand Rapids, Mihcigan.
2. Helluntailaiteologia ei ole juurikaan pyrkinyt luomaan teologiaa vieraista uskonnoista. Tämän toteaa mm. Kärkkäinen Veli-Matti "Pentecostal Theology of Mission and the Challenges of a New Millenium" Asian Journal of Pentecostal Studies, Volume 3, Number 1, January 2000, pp. 33-60. Merkittävin teos tällä saralla on Amos Yongin tuore kirja "Discerning Spirits" Sheffield Academi Press.
3. Kts. African Traditional Religion. Aiheesta on kirjoittanut populaarimmin mm. Richardson on Iankaikkisuus heidän sydämissään, Ristin voitto. Maltillista evankelikaalista kritiikkiä Richardsonista kts. Demarest Bruce A. and Richard J. Harpel " Don Richardson's "Redemptive Analogies" and the Biblical Idea of Revelation" Bibliotecha Sacra Vol 146, No 583, July 1989. Viittaukset seuraaviin julkaisuihin on Galaxie Softwaren multiple Journal CD:ltä: Trinity Journal, Bibliotecha Sacra, Journal of Evangelical Theological Society, Westminster Theological Journal, Grace Journal, Grace Theological Journal.
4. Suojanen Päivikki "Uskontotieteen porteilla", s.124
5. Tästä mm. R. Nelson E. R. and R. E. Broadberry (1994) Genesis and the Mystery Confucius Couldn't Solve. Concordia Publishing House. St. Louis, s. 13.
6. Päinvastaista näkemyksen on ytimekkäästi kiteyttänyt Pyysiäinen I. (1997) Jumalan selitys - "Jumala" kognitiivisena kategoriana, Otava, Keuruu.
7. Suojanen Päivikki "Uskontotieteen porteilla" , s. 63 Ringgren Helmer (1972) Uskonnon muoto ja funktio. Helsinki: Gaudeamus, s. 10
8. Hyvä artikkeli aiheesta on Minor Robert N. "Understanding As The First Step In An Evangelical Approach to World Religions: Some Methodological Considerations" Journal of Evangelical Theological Society, 19/2 Spring 1976, 121-128
9. Hiebert Paul G. (1994) Anthropological Reflections on Missiological Issues, Baker Books, ss. 189-201
10. Tästä mm. Kraft Charles "Vaihtuvat maailmankuvat, muuttuvat asenteet" teoksessa Kolmas aalto (1990) Päivä, Hämeenlinna. ja Kingsley Emmanuel "The Nature of Continuity and Discontinuity of Ghanaian Pentecostal Concept of Salvation in African Cosmology" Cyberjournal for Pentecostal and Charismatic Research www.pctii.org
11. Anderson Allan H. "African Pentecostalism and the Ancestors - Confrontation or Compromise? Paper read at the Annual Conference of the Southern African Missiological Society, January 1993, and published in Missionalia 21:1, April 1993, ss. 26-39
12. Omenyo Cephas N. "Essential Aspects of African Eccelesiology: The Case of the African Independent Churches" PNEUMA: The Journal of the Society for Pentecostal Studies Volume 22, Number 2, Fall 2000, ss. 231-248, Asamoah-Gyadu Kwabena "Missionaries without robes": Lay Charismatic Fellowships and the Evangelization of Ghana" PNEUMA: The Journal of the Society for Pentecostal Studies Volume 19, Number 2, Fall 1997
13. Onvinah Opoky ""Deliverance as a way of Confronting Witchcraft in Modern Africa: Ghana as a Case History" Cyberjournal for Pentecostal and Charismatic Research
14. Onvinah
15. Onvinah
16. Herskovits M. J. Life in a Haitian Valley. New York, Doubleday. Lainaus "Tippett Alan R. "Spirit Possession as It Relates to Culture and Religion" teoksessa Demon Possession toim. Montgomery John W. 1976, Bethany House, Minneapolis. Ss. 143-174
17. Chia Anita "A Biblical Theology on Power Manifestation: A Singaporean Quest", Asian Journal of Pentecostal Studies, Volume 2, Number 1, January 1999, ss. 19-33
18. Kham Cin Do "The Untold Story: The Impact of Revival Among the Chin People in Myanmar (Burma) Journal of Asian Mission, Vol 1, No 2, 1999, pp. 205-222
19. TV-saarnaajien vaikutuksesta mm. Smith Tom W. "The Impact of the Televangelist Scandals of 1987-88 on American Religious Beliefs and Behaviors" NORC University of Chicago GSS Social Change Report No. 33 March, 1991
20. Hosack James"The Arrival of Pentecostals and Charismatic in Thailand" Asian Journal of Pentecostal Studies, Volume 4, Number 1, January 2001, pp. 109-117
21. Jukka Rokka kirjoittaa useissa kirjoissaan karismaattisesta toiminnasta Japanin ja Thaimaan lähetystyössä.
22. Richardson Don, s. 84
23. Tätä näkemystä puolustaa mm. Phillips W. Gary "Evangelical Pluralism: A Singular Problem" Bibliotecha Sacra Vol 151, No 602, April 1994
24. Tätä näkemystä puolustavat mm. Wright Chris (1990) What´s So Unique About Jesus, Eastbourne, MARC, Anderson Norman (1984) Christianity and World Religions - The Challenge of Pluralism, InterVarsity, Downers Grove, Osburn Evert D. "Those Who Have Never Heard: Have They No Hope?" Journal of Evangelical Theological Society, 32/3, September 1989 ja Pinnock Clark H. " Toward An Evangelical Theology Of Religions" Journal of Evangelical Theological Society 33/3, September 1990, Electronic edition by Galaxie Software
25. Kritiikkiä pluralismia vastaan kts. Netland Harold. A. "Modernity, Pluralism and Apologetics: Implications for Missions" ss. 295-318, Teoksessa Evangelical Apologetics. (1996) toim. Michael Bauman, David Hall ja Robert Newman, Christian Publications, Pennsylvania ja Timothy O´Connor "Religious Pluralism" teoksessa. Reason for the Hope Within toim. Michael J. Murray, (1999) Eerdman´s, Grand Rapids, ss.165-181, Kts. myös McGrath Alister E. "The Challenge Of Pluralism For The Contemporary Christian Church, Journal of Evangelical Theological Soceity, Vol 35, No 3, Sept 1992, pp. 361-373
26. Yong Amos (2000) Discerning the Spirit(s) - Pentecostal-charismatic Contribution to Theology of Religion, Sheffield Academic Press.
27. Kato Byang H. "Theological Issues in Africa" Bibliotecha Sacra, Vol 133, No 530, April 1976
28. Paras tuntemani artikkeli joogasta kristinuskon näkökulmasta on teoksessa: Weldon John & John Ankerberg (1996) Encyclopedia of New Age Beliefs, Baker Books, Grand Rapids,
29. Yamamoto J. Isamu "The Buddha and What He Taught" Christian Research Journal, Spring/Summer 1994
30. Neill Stephen (1971) Kristillinen usko ja muut uskonnot, Lähestysseura,
31. Yamamoto J. Isamu "The Buddha and What He Taught" Christian Research Journal, Spring/Summer 1994
32. Yamamoto J. Isamu " The Arrival of Theravada: Southeast Asians Bring Their School of Buddhism to America" Christian Research Journal Fall 1994
33. Collins Robin "Eastern Religions" in Reason for the Hope Within, ed by. Michael Murray (1999) Eerdmans´s Grand Rapids, pp. 182-215
34. Neill Stephen (1971) Kristillinen usko ja muut uskonnot, Lähestysseura,
35. Yamamoto J. Isamu "The Buddha and What He Taught" Christian Research Journal, Spring/Summer 1994
36. Yamamoto J. Isamu "Zest For Zen: North Americans Embrace a Contemplative School of Buddhism" Christian Research Journal, Winter 1995
37. Buddhalaisesta logiikasta mm. Bowers Russell H. "Defending God before Buddhist Emptiness" Bibliotecha Sacra Vol 154, No 616, October 1997 ja Collins R.
38. Lamaismista kts. Yamamoto J. Isamu "Tibetan Buddhists: Exiled from Their Homeland, Extolled in the West" Christian Research Journal, Spring 1995
39. Weldon John "Nichiren Shoshu Buddhism, Mystical Materialism for the Masses"Christian Research Journal, Fall 1992
40. Collins, 196
41. Neill, 99-100
42. Sairsingh Krister "Christ and Karma: A Hindu's Quest for the Holy" in Finding God at Harvard ed. Kelly Monroe (1996) Zondervan, Grand Rapids, Michigan, ss. 179-190
43. Maharaj Ravi (1985) Gurun kuolema, Karas-sana
44. Burgress Stanley M. "Pentecostalism in India: An Overview" Asian Journal of Pentecostal Studies Vol 4, No 1, 2000, pp 85-98
45. Robibson Richard "Understanding Judaism: How to Share the Gospel with Your Jewish Friends" Christian Research Journal, Spring 1997
46. Kts. Button Bruce L. "The Jew" Grace Journal, Vol 4, No3, Fall 1963
47. Lutherin suhteesta juutalaisiin kts. Wislöff Carl Fr. 1985) Tätä Luther Opetti, Suomen Raamattuopiston kustannus, ss. 250-252
48. Hansen Kai Kjaer & Ole Christian M. Kvarme (1979) Messiaaniset juutalaiset, Kirjaneliö, Suomen Lähetysseuran julkaisu
49. Rausch David A. " Fundamentalism And The Jew: An Interpretive Essay" Journal of Evangelical Theological Society, Vol 23, No 2, June 1980
50. Neill, s. 35
51. Tämän mennessä ilmestyneet Brown Michael L. (2000) Answering Jewish Objections to Jesus - Vol 1: General and Historical Objections, Baker Books, Grand Rapids, ja Brown Michael L. (2000) Answering Jewish Objections to Jesus - Vol 1:Theological Objections, Baker Books, Grand Rapids,
52. Lapide Pinchas (1983) The Resurrection of Jesus: A Jewish Perspective, Philadelphia: Augsburg, s. lainaus McGrath Alister E." Apologetics to the Jews" Bibliotecha Sacra, Vol 155, No 618, April 1998
53. Kts. Hansen & Kvarme (1979). Erittäin hyvä kuvaus messiaanisesta juutalaisuudesta on juutalaisen anglikaanipapin John Fieldsendin kirja (1994) Messiaaniset juutalaiset, Päivä, Jyväskylä
54. Cate Patrick O. "Islamic Values and the Gospel" Bibliotecha Sacra, Vol 155, no 619, July 1998
55. Tätä puolta islamissa suhteessa kristinuskoon vertailee mm. Neill, ss. 53- 87
56. Geisler Norman (1999) Encyclopedia of Christian Apologetics, Zondervan, ss. 368-374
57. Kertomuksia näistä kääntymisistä kiertää paljon. Vaikka osa on epäilemättä todellisuuspohjaa vailla olevia legendoja joukossa on myös vahvistettuja tosikertomuksia.
58. Näin Neill, s. 105. Kristillisistä inspiraatiokäsityksistä: Inerrancyn puolesta mm. Erickson Millard (1998) Christian Theology, Ns. pelastushistoriallista näkemystä edustava inspiraatiokäsitys Marshall I. H. (1982) Biblical Inspiration. Inspiraation suhdetta hermeneutiikkaan eli Raamatun tulkintaan käsittelee erinomaisesti Blomberg et al (1993) Introduction to Biblical Interpretation,
59. Sanneh Lamin "Jesus, More Than a Prophet" in Finding God at Harvard ed. Kelly Monroe (1996) Zondervan, Grand Rapids, Michigan, ss. 191-198
60. Schlorff Samuel P. "Theological and Apologetical Dimensions of Muslim Evangelization" Westminster Theological Journal, Vol 42, No 2, Spring 1980
61. Cate Patrick O. "Islamic Values and the Gospel" Bibliotecha Sacra, Vol 155, no 619, July 1998
62. Miller Elliot "Sufis: The Mystical Muslims" Forward Magazine, Spring-Summer 1986
63. Suomen Vapaa ulkolähetys on helluntaiseurakuntien lähetystyötä koordinoiva yhdistys, jolla on yli 400 lähettiä eri puolilla maailmaa.
64. Aihetta käsittelevä kirjallisuutta on paljon. PNEUMA The Journal of Society for Pentecostal Studies sisältää lukuisia aihetta käsitteleviä artikkeleita kuten myös muut helluntailaiset akateemiset aikakauslehdet. Maininnan arvoista on se, että Iso Kirjan entinen rehtori ja nykyinen Fullerin seminaarin professori Veli-Matti Kärkkäinen teki väitöskirjansa näistä neuvotteluista.
65. Umpievankelikaalisen kustannusyhtiön InterVarsity Pressin kustantama apologetiikan käskirja Handbook of Christian Apologetics on katolisten teologien (filosofien) Peter Kreeftin ja Ronald Tacellin kirjoittama. Karismaattisella puolella Francis MacNuttin vaikutus on ollut merkittävä erityisesti Kolmannen aallon kautta.
66. On huomattava, että Suomen luterilainen kirkko on poikkeuksellisen "maallikkoaktiivinen" eikä tätä kritiikkiä voi näin ollen täysin ymmärtää Suomen uskontososiologisesta tilanteesta käsin.
67. Anglosaksinen evankelikaalinen tutkimus näyttää olevan tuntematon käsite suomalaisessa Raamattu-keskustelussa.